Täytän tänään 40. Sen kunniaksi järjestin viime lauantaina olohuonepiknikin ystävilleni. Sain kortteja, joihin oli piirretty pyöreä luku kissankokoisin kirjaimin. Joka kerta kirjekuoren avatessani numerot muljauttivat vatsan ympäri. Tähänkö on tultu, nytkö olen keski-ikäinen? Mitä olen saavuttanut vai olenko mitään?
Ensipaniikin hellittäessä Googletin ja sain selville, että eliniän ennusteeni on 88,5 vuotta. Elämästä onkin jäljellä vielä 54,81 prosenttia! Jotenkin lohdullista. Olin siinä uskossa, että ollaan jo puolivälissä.
Sitten muistin eräässä väitöstilaisuudessa kuulemani lauseen. Vastaväittäjä mainitsi, että nykykäsityksen mukaan 40-vuotias on vielä nuori aikuinen. Haa, minulla on vielä vuosi oikeaan aikuisuuteen! Eliniän ennusteen perusteella keski-ikäkin voidaan määritellä kohdallani alkavaksi vasta 44-vuotiaana, eikö voidakin?
Puolitoista vuotta sitten hahmottelin itselleni bucket listiä. Siis sellaista ranskalaisten viivojen joukkoa asioista, joita haluaisin tehdä. Tarkoitus oli listata neljäkymmentä asiaa, jotka aion toteuttaa ennen kuin täytän neljäkymmentä. En koskaan saanut listaa valmiiksi, sillä en osannut karsia pienien unelmieni joukosta niitä tärkeimpiä. Sitten koko projekti unohtui.
Aamulla löysin paperin ranskalaisine viivoineen lipaston ylimmästä laatikosta. Kaikkia toiveitani en tohdi julkisesti esitellä, mutta tässä pieni otanta. Yhdeksän niistä on toteutunut kuin itsestään. Ihmeellistä, miten elämä vie.
Minä haluan:
– tehdä itse sushia
– nähdä Norjan vuonot
– rakastua
– toteuttaa Suomi-roadtripin
– poistattaa hankaavan luomen
– etsiä uuden kuoron
– maksaa velat
– hankkia uudet silmälasit
– syödä karhua
– osallistua crossfitin on ramp -kurssille
– ostaa Mary Janet
– opetella kalankäsittelyn
– matkustaa Kanarialle
– pitää virkavapaata
– uida yrjönkadun uimahallissa
– festaroida ilosaarirokissa
– katsoa leffoja Sodiksessa
– syödä Savoyssa
– liittyä Marttoihin
– harrastaa seksiä ulkona
– laskea telemarkia
– ommella mekon
– aloittaa blogin tai vlogin(!!!)
– kirjoittaa kirjeen
– maalata taulun
– sitoa kirjan
– tyhjentää kaapit turhasta romusta
– luistella ja hiihtää meren jäällä
– tanssia
– kasvattaa pitkät hiukset
– maalata graffitin
– olla lumisotaa
– rakentaa lumilinnan
– nähdä Jäämeren
– vaeltaa Karhunkierroksen
– tehdä telttaretken
– uskaltaa melontaretkelle
– opetella kellumaan
– ostaa punaiset saappaat
– muuttaa vanhaan kerrostaloasuntoon
– hypätä tandemhypyn
– lentää kuumailmapallolla
– harjoitella kitaransoittoa
Kaikki tämä on helposti toteutettavissa. Ei ehkä juuri tänään tai huomenna, mutta niiden 48,5 vuoden aikana, jotka minulle vielä tilastojen mukaan elettävänä on. Listan hännille lisään vielä yhden asian, kesämökin.
Ehkä neljäkymmentä on vain ikä siinä missä kolmekymmentäkin. Ja mitä sitten, vaikka minulla ei olekaan kolmea lasta, kuten nuorempana haaveilin. Ei nousujohteista uraa, eikä kattohuoneistoa Ullanlinnassa. Rahatilannekin on mikä on. Mies minulla on ja ihana koti. Ympärillä ystäviä, perhe ja roppakaupalla rakkautta. Se riittää.
Liityin Marttoihin reilu vuosi sitten. He järjestävät silloin tällöin kalankäsittelykursseja. Olen yrittänyt bongata sellaista, mutta tulevat täyteen aina turkasen nopeesti. Liittyisitpä sinäkin pian, olisikiva mennä yhdessä. Tässä näytiksi millaisia kursseja ruokapuolella on nyt menossa.
http://www.martat.fi/piirit/uusimaa/tapahtumakalenteri/
Työkaveri liittyi myös Marttoihin vastikään ja on kovasti houkutellut toimintaan mukaan. Tarkoitus on liittyä, kunhan mieleinen ryhmä löytyy! Marttojen kursseille voi muuten osallistua myös ulkopuoliset, vaikka hinta onkin silloin vähän kalliimpi. Joskus taannoin kävin sekä makkaranteko- että japanilaisen ruuan kurssilla.
Ihana olohuone piknik ? ja itselläni parin vuoden päästä tulee täyteen 40v. Pitäisikin tehdä tuollainen listan tynkä asioista joita haluaisi tehdä. Vaikka jo nyt asiat aika mallillaan ?
Pieniä haaveita pitää aina olla, vaikka elämä olisi kuinka mallillaan. 🙂
Lämmin (suorastaan lähes helteinen) onnentoivotus 4-kymppiselle! <3
Ja muuten..ei se nyt ihan niiiiin kamalaa ole totean nimimerkillä – kokemusta on – 😉
Mutta vakavammin, tunnistan (eli siis jopa tunnustan), että itsekin ajattelin samanlaisia tämän suuren asian äärellä. Jotenkin koin silloin muutama vuosi sitten olevani rajapyykillä ja että nyt se alkaa se alamäkivauhti, mitä ei voi enää pysäyttää. Silti huomaan, että elämässä on ollut senkin jälkeen vielä mitä hienompia hetkiä ja paljon ihania ihmisiä. Elämä jatkuu, ei olla vielä puolivälissä eliniänennustetta… 😉 Oma asenne on se, mikä ratkaisee, tämänkin.
Toki vaatii enemmän nukkua sosiaalisen elämän tuomaa väsymystä pois, kuin nuorempana (viitaten edelliseen päivitykseesi), eikä enää kroppa taivu yhtä helposti (tai siis ilman työtä) samanlaiselle mutkalle, kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Ihan näin muutamia esimerkkejä mainitakseni, mutta tässä iässä alkaa ymmärtää ne todellakin tärkeät ja itselle merkitykselliset asiat, minkä puolesta haluaa vielä elää, ehkä jopa taistella. Vielä on paljon (myös kesää…) jäljellä! 🙂
Ihan vakaasti olen sitä mieltä, jotta elämänlaatu on jotain ihan muuta, kuin se uratykkiohjuksena oleminen ja hienon Ullanlinnan asunnon omistaminen. Sinua seuraillessani luulen Sinun hoksineen näitä asioita, kun olet päässyt tähän rauhallisempaan ja hitaampaan elämään kiinni.
Ja nyt lopetan, ennenkuin tästä tulee romaani, tai joku elämäntaidon opas…. 😀
Kaikkea hyvää ja elämän ihania pikkuyllätyksiä uudella vuosikymmenellä Pialle!<3 Lämmmöllä, Leena 🙂
Tässä on nyt kohta viikon verran menty uudella vuosikymmenellä, enkä vielä ole päässyt sinuiksi näiden numeroiden kanssa. Eiköhän se kuitenkin tästä, kun hetkeksi unohdan koko asian ja keskityn hetkessä elämiseen. Asenne ratkaisee, siinä olet aivan oikeassa. Kaunis kiitos kannustavista sanoistasi, tuli hyvä mieli!
Onnea hurjasti 🙂 Itse täytin juuri 48 pari viikkoa sitten. Mulla ei ole vielä ainakaan ollut missään vaiheessa mitään ikäkriisiä. Nyt toiset ovat alkaneet ikään kuin huomautella, ”hei, kohta tulee 50 mittariin”, mitä sitten. Oon aina ollut sitä mieltä, että ikä on vaan numeroita. Asenne ratkaisee ja elämänhalu ja ilo elämässä. Kun täytin 40 ei se tuntunut miltään, en tosin edes pitänyt kummempia synttäreitä, sellaset normit vaan mitä yleensäkin. Aikoinaan koulukaverin täti vai isotäti mikä nyt olikaan, oli mennyt naimisiin 40-vuotiaana vai oliko se 41, no kuitenkin, myöhäisellä iällä siihen aikaan. Hän pyöräytti vielä 4 lasta, että kyllä säkin vielä ehdit 🙂 Mukavaa synttäripäivää 🙂
Hurjan suuret kiitokset! Hassua ajatella, että muistaa omien vanhempien viisikymppiset kuin eilisen päivän ja omat bileet ovat vain kymmenen vuoden päässä. Niin vain hekin porskuttavat aika kyytiä vaikka mittarissa on jo 70. Päivä ja hetki kerrallaan, ilolla ja asenteella, aivan niin kuin sinäkin. Elämä on mahdollisuuksia täynnä, tänään ja tulevaisuudessa!
Ole hyvä 🙂 Äitini täyttää lauantaina 80 ja kaikki luulevat vähintään 10 vuotta nuoremmaksi. Kun on terve niin se on iso asia. Niin just, päivä kerrallaan. Elämä on ihanaa. Elämä on tosiaan mahdollisuuksia täynnä ja mun motto on aina ollut ”kaikki on mahdollista” 🙂
Paljon Onnea 🙂
Kiitos! Ja tsempit aloittelevalle bloggarille!
Kiitos? Enää tarttis saada vaan yleisöä?
?Ihanaa kesää teille☀️
Paljon onnea!
Kiitos ja kumarrus! 🙂