#5ekotekoa viime vuodelta + 10 lupausta luonnon hyväksi vuodelle 2023

Hyvää uutta vuotta! Vaikka kuinka yritin räpiköidä vastaan, tuli flunssa ja taklasi minut tapaninpäivänä punkan pohjalle kokonaiseksi kahdeksi viikoksi. Kun siihen ynnätään vielä ennen joulua loukkaamani jalka, sain sanoa hyvästit kauan odotetulle yrittäjän joululomalle ja kaikelle kivalle tekemiselle, mitä sen ajaksi oli suunniteltu. Vuoden toisella viikolla valo näyttäisi voittavan ja pään tukkoisuus hellittävän. Vuosi 2022 pannaan siis pakettiin vähän viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aloitetaan tärkeimmästä: tässä tulevat viime vuoden #5ekotekoa sekä lupaukset luonnolle kuluvan vuoden aikana.

#5ekotekoa – parempaa tulevaisuutta kohti!

#5ekotekoa-haaste sai alkunsa, kun pohdimme vastuullisuusvaikuttajakollegoiden kanssa, miten voisimme aktivoida teitä siellä ruudun toisella puolella toimimaan maapallon hyväksi. Vaikka rakenteet lopulta ratkaisevat, meidän jokaisen arkisilla valinnoilla on väliä. Jos kapinoimme, pidämme meteliä ja näytämme esimerkkiä, pikamuodilla, tehotuotannolla ja päästöillä lastatulla laivalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hidastaa ja lopulta kääntyä. Paremman tulevaisuuden avaimet ovat meidän käsissämme.

#5ekotekoa

Jouluflunssan jälkimainingeissa pohdiskelin edellisen vuoden ekotekoja ja mietin mitä lupaan kuluvalle vuodelle. Menneen vuoden tekojen listaaminen teki hyvää ja tulevien kuukausien lupausten tekeminen antoi toivoa paremmasta. Siksi kannustan sinuakin pysähtymään hetkeksi, palauttamaan mieleen mitä viime vuonna ehdit tehdä ja piirtämään paperille vähintään #5ekotekoa, joista haluat pitää kiinni tänä vuonna. Teot voivat olla pieniä tai suuria, sellaisia juuri sinun elämäntilanteesi sopivia. Jos päätät jakaa ne myös instagramissa, merkkaa julkaisuun #5ekotekoa -tägin lisäksi haasteen ilmoille heittänyt jengi eli @piapas @hannahurtta @ekoillen @gia_matkakuume @marjaanatasala ja @pallonkokoinenelama. Pelastetaan maailma yhdessä!

Tärkeimmät ekotekoni vuonna 2022

1. Opettelin syömään vegaanisesti. Arvioin, että kotona syötävästä ruoasta jo 95 % on kasvipohjaista. Vielä on tehtävää, mutta jo nyt asia on aika hyvällä tolalla.

2. En astunut lentokoneeseen kertaakaan. Yritin muistella, kuinka kauan on edellisestä lennottomasta vuodesta, mutta en pystynyt palauttamaan vuosilukua mieleeni. Arvioni on, että olen lentänyt vuosittain ainakin 20 vuoden ajan. En myöskään tehnyt yhtäkään laivamatkaa, vaan matkustin junalla, kimppakyydillä tai bussilla. Tein myös ennätyksen sähköttömän pyörämatkan pituudessa, kun poljin siskon vuokramökille 48 kilometrin matkan pitkin kuoppaisia hiekkateitä.

3. Vietin mökillä pidempiä aikoja yhteen putkeen, ennätys yhtäjaksoisessa oleskelussa taisi olla kokonaista 6 viikkoa. Suurin osa mökkeilyn päästöistä muodostuu mökkimatkoista, eli mitä pidempi on viipymä, sitä pienemmät ovat kokonaispäästöt. Mökillä teemme kauppamatkat yleensä fillarilla, moottorivoimin liikumme asioille isompaan kaupunkiin n. 20 kilometrin päähän 3–4 kertaa kuussa.

4. Päätin keskittyä instagram-tililläni arjen vastuullisuuteen, näyttää esimerkkiä ja kannustaa muitakin kestävämpään elämään. Olen ollut ratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen. Tilin ympärille muodostunut yhteisö on minulle korvaamattoman arvokas, ja ilmastoahdistuskin on helpottanut hiukan, kun maapallon hyvinvointiin vaikuttavista asioista on lupa puhua joka päivä.

5. Vähensin suihkujen määrää 1–2 kertaan viikossa, hiukset tottuivat 1 krt / vko -rytmiin nopeasti. Mökkikauden aikana yhteen pesukertaan kului n. 9 litraa vettä. Verrattuna suihkutteluun, jossa vettä valuu viemäriin n. 24 litraa minuutissa, se on huomattava säästö. Vedenkulutuksen lisäksi kaupungissa lämpimän veden lämmittämiseen kuluu huomattava määrä energiaa, jota etenkin talven aikana olisi hyvä säästää aina kun se mahdollista on.

Lupaukset vuodelle 2023

Koska enemmän on ekotekojen yhteydessä todellakin enemmän tuplaan ekotekoni kuluvalle vuodelle. Tässä siis KYMMENEN lupausta luonnon puolesta.

1. Äänestän eduskuntavaaleissa ilmaston, luonnon monimuotoisuuden ja paremman tulevaisuuden puolesta ja kannustan teitäkin tekemään niin. Äänestäminen on helpoin tapa vaikuttaa niihin kuuluisiin rakenteisiin.

2. Matkustan tänäkin vuonna vain pintaa pitkin, ja suosin etenkin junamatkoja. Vältän myös laivalla matkustamista, sillä suurten risteilyalusten päästöt ovat Suomessakin huomattavia.

3. Osallistun uusien vaatteiden osalta Satu ja uusioperheen #kolmevaatettavuodessa-haasteeseen ja sovellan Aku Varamäen ja Julia Thurenin lanseeraamaa #viidenvaatteenvuosi-haastetta käytettyihin vaatteisiin. Neulon korkeintaan kaksi villapaitaa vuoden aikana ja nekin yritän saada aikaiseksi kotoa löytyvistä langoista. Vuoteen mahtuu siis 10 minulle uutta vaatekappaletta. Jos tarvitsen jotain erityistä vaatetta, lainaan sen vaatelainaamosta, jonka jäsen olen jo kuudetta vuotta.

4. Jatkan kestävämmän elämän normalisointia, puhun ääneen arjen vastuullisista valinnoista ja annan aktiivisesti palautetta, kun kohtaan palveluja, joiden vastuullisuudessa on petrattavaa. Äänestän jaloillani ja valitsen ravintolat, kahvilat ja kotimaan matkakohteet mahdollisimman paljon vastuullisuuteen perustuen.

5. Luen paljon, joten lupaan ostaa kirjan hyllyyn vain, jos tiedän siitä olevan hyötyä tai iloa vuosiksi eteenpäin. Muuten käytän tyytyväisenä kirjaston palveluja ja kuuntelen äänikirjoja. Lautapelien suurena ystävänä aion uusien pelien hankkimisen sijaan lainata nekin kirjastosta. Tälläkin hetkellä muutama varattu peli odottaa lähikirjastossa noutoa.

6. Lähipiirilleni ostan lahjaksi vain kestäviä tuotteita, käytettyjä aarteita ja aineettomia palveluja. Suosin lippuja kulttuuririentoihin, lahjakortteja eväsretkille, lahjoituksia luonnon hyväksi, syötäviä lahjoja sekä itse vähäpäästöisistä materiaaleista pyöräytettyjä paketteja.

7. Ajattelen yritykseni hankintoja tehdessäni maapalloa. Jos tarvitsen painotuotteita, kuten käyntikortteja, valitsen vastuullisen painotalon. Neljä vuotta käytössä ollut työkännykkä vetelee viimeisiään, mutta kauppaan marssimisen sijaan etsin käytettyjen puhelimien verkkokaupoista sopivan kapulan itselleni. Kuvausastiat olen aina ostanutkin kierrätettyinä, jatkan samalla linjalla myös tänä vuonna.

8. Poltan puuta mökin takassa vain tarpeeseen, ja vähennän puusaunan lämmityskertoja mökkikauden aikana. Pienhiukkaspäästöjä ei lasketa hiilijalanjälkeen, mutta niillä(kin) on iso merkitys ihan jo terveydenkin kannalta. Onneksi punaisen tuvan takka varaa lämpöä hyvin ja tavoitelämpötila saavutetaan pariksi päiväksi jo 1,5 pesällisellä. Saunakin on nopeasti lämpiävää laatua.

9. Lopetan hiusten värjäämisen. Kaikki kemikaalit kuormittavat luontoa, joten mieluummin ihastelen luonnon maalaamia harmaita raitoja hiuksissani kuin annan kampaajan törsätä tukkaani desikaupalla keinotekoista väriä. Tämä on yllättävän iso lupaus ihmiseltä, joka on tottunut värjäyttämään päänsä pari kertaa vuodessa.

10. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä, sillä kyseistä tuotetta kuluu meillä luvattoman paljon: heti kun kotiin jo hankitut rullat on käytetty vaihdan talouspaperin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä leikattuihin kestoliinoihin. Hiutuneita lakanoita ja viimeisiä veteleviä keittiöpyyhkeitä odottelee kaapissa valmiina vino pino.

#5ekotekoa

Bonus: Yritän vähentää päivittäistä ruutuaikaani. Koska pidän määrällisistä tavoitteista ja kännykällä tunteja on helpoin mitata, otan tavoitteeksi vähentää nykyisestä noin 8–9 tunnin älypuhelimen räpläämiseen kuluvasta ruutuajasta 5 tuntiin vuorokaudessa.

Millaisia ovat sinun #5ekotekoa?

Kuulumisia kirjoittajan kammiosta – viisi päivää Kansjerfin kulttuuritilalla

Olin aikeissa kertoa teille kaiken Kansjerfin kulttuuritilasta. Kehua keltaisen kartanon maasta taivaaseen ja maalata teidän silmienne eteen maiseman, jonka jokaisen kannattaisi kokea. Muistella maukasta ruokaa, jolla sain täyttää vatsani istuen suuren ruokasalin nurkkapöydässä seuranani vain kaiuttimista kaikuva pianomusiikki sekä kynttilän lempeästi lepattava liekki, joka valaisi marraskuista hämärää. Kuvailla hartiavoimin kummitustalosta kulttuuritilaksi kunnostettua kartanoa, jota ei ole pilattu modernin maailman turhuuksilla. Kertoa pihapiirissä elelevistä eläimistä, joista jokainen on pelastettu parempaan kotiin, ylistää ympäröiväää luontoa ja rauhoittavaa hiljaisuutta, joka auttoi laskemaan sykettä ja sai ymmärtämään, mikä elämässä on tärkeintä.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Sen jälkeen olin ajatellut hehkuttaa, kuinka kirjoitin. Lennokkaita ajatuksia, luovia harjoituksia ja lauseita, joista syntyisi jotain suurempaa. Kuinka asetuin upottavan sohvan uumeniin ja annoin mieleni matkustaa sinne, tänne ja takaisin. Kuinka luonnostelin uusia maailmoja, hahmottelin henkilöitä ja kehittelin juonikuvioita. Kuinka pysähtyminen luotsasi luokseni ihmeellisiä ideoita, joihin tarraisin tunteella ja joista kasvaisi kokoaan suurempia. Ja kuinka viimeinkin tietäisin, mitä tulevaisuuden tarjottimelle on katettu.

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Kyllä, Kansjerfin kulttuuritila oli kaikkea, mistä olin kiireen keskellä unelmoinut. Ihanaa vegaanista ruokaa, levollista tunnelmaa, inspiroivia interiöörejä, hermoja hellivää luontoa ja juuri sitä, mitä ihminen elämäänsä tarvitsee. Marraskuun kauneus ylitti odotukseni, ja tiesin, että olin löytänyt etsimäni. Kirjoittamaan en kuitenkaan kyennyt.

Ensin opettelin nukkumaan vieraassa sängyssä. Odottelin sykkeeni tasaantumista. Tutustuin varovasti ympäristöön, jossa viisi päivää vaeltelin. Kurkkasin kymmenien ovien taakse, upotin paljaat varpaani käsin kudotun maton punaiseen pehmeyteen, kuuntelin vanhan talon tarinoita. Sivelin sormillani flyygelin koskettimia, selailin sinne tänne pinottuja puutarhakirjoja ja kun en osannut edelleenkään asettua, tilasin lasin punaviiniä. Ajatukset eivät pysyneet seinien sisäpuolella, vaan kynsivät ovea, kurottivat kiirettä kohti. Kotiinkin oli ikävä.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Neljäntenä päivänä kirjoitin neljäsataaneljäkymmentäneljä sanaa sekä lyhyen listan asioita, joista haaveilen. Siinä se, kirjailijaresidenssini langanlaiha lopputulos. Se ja puolitoista luettua kirjaa, yksi aamujooga sekä kaksikymmentäviisi kerrosta villapaitaa.

Silti tiedän, että ne ovat minussa, sanat, jotka haluan järjestää jonoiksi paperille. Kun kevät koittaa, aion yrittää uudelleen. Kansjerfin kulttuuritila säilyttäköön sydämeni syrjää ja sinne kätkeytyneitä kertomuksia siihen saakka.

kansjerfin kulttuuritila

Matkakertomuksen aika tulkoon joskus myöhemmin.

Kestävän elämän aakkosia etsimässä

Olen ihminen, joka innostuu haasteista. Enkä nyt tarkoita haasteellisia, hankalia tai vaikeita tehtäviä (tai no, ehkä vähän niitäkin), vaan sitä, että minut haastetaan tekemään jotain. Mittaamaan suihkussa käymiseen kuluvaa aikaa, kuvaamaan itseni sellaisena kuin juuri sillä hetkellä olen, ryhtymään kahden kuukauden karkkilakkoon, korjaamaan kuluneita vaatteitani tai kertomaan kuinka minusta tuli minä.

kestävän elämän aakkoset

Välillä haastan itse itseäni. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen päättänyt mm. kokata kaikista keittokirjoistani vuoronperään, kokeilla jokaista ruokalehden reseptiä, lopettaa sokerin syömisen, joogata aamuisin, lenkkeillä torstaisin, siivota 15 minuuttia päivittäin, jättää kännykän makuuhuoneen ulkopuolelle, kirjoittaa vastuullisista valinnoista säännöllisesti, rakentaa uudet nettisivut, julkaista toisen tietokirjan ja käydä elokuvissa joka viikko. Arvaatte ehkä, että yksikään näistä ei ole toteutunut. Olenko siis epäonnistunut?

Minulla on pieni muistivihko, johon kirjaan kaikki mieleen nousevat ideani. Innostun helposti, mutta jos en saman tien järjestä itselleni aikaa kokeilla päähänpistoani, se unohtuu tai vähintään hautautuu kaiken kiireen alle. Into lopahtaa tai koko asia kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Lupaan itselleni ja välillä teillekin asioita, joita en pysty pitämään, ja seuraavana päivänä syöksyn taas päätäpahkaa seuraavaan seikkailuun. Pyörä pyörii eteenpäin ja minä sen mukana. Epäonnistuneeksi en itseäni tuomitse, hiukan kärsimättömäksi vain, sellaiseksi jolla on levoton sielu.

Ja nyt aion taas luvata jotakin.

kestävän elämän aakkoset

kestävän elämän aakkoset

Aloitan instagram-tilini puolella sarjan, joka kantaa nimeä kestävän elämän aakkoset. Kestävän elämän aakkoset alkavat (yllätys, yllätys!) A:sta ja päättyvät Ö:hön. En todellakaan tiedä vielä mitä mikäkin kirjain edustaa tai edes että keksinkö jokaisen kirjaimen kohdalle järkevää sanottavaa. Rakastan kuitenkin sanoja ja sanaleikkejä, eikä insinöörimielenikään ole yhtään vähempää innoissaan ideasta. Yritetään siis, ja katsotaan kuinka käy. Tällä kertaa en aseta itselleni aikarajaa, mutta pyrin esittelemään uuden kirjaimen säännöllisesti, sillä kuten tiedämme, muuten tämäkin haaste haudataan siistiin riviin sinne, missä ne aiemmatkin lepäävät rauhassa.

Teille blogini lukijoille aion esitellä aakkossarjoja aika ajoin. Aasta eehen, äffästä ällään ja sitä rataa. Ja muutaman bonusraidan, kuten tämän tekstin tässä alla. Se olkoon nimeltään A niin kuin aikajana. Aikajana kertoo omasta matkastani kohti kestävämpää tulevaisuutta.

kestävän elämän aakkoset

Kestävän elämän aakkoset – A niin kuin aikajana

1991 lennän ensimmäistä kertaa ulkomaille, olen 15-vuotias. Siitä lähtien matkustamme perheen kanssa purjehtimaan Välimerelle lähes joka vuosi.

1994 Pohjoisen rinteet eivät enää riitä, on päästävä Alppien aurinkoon.

1995 ajan ajokortin ja huristelen lukioon autolla, vaikka koulubussi kulkee kodin ja koulun väliä.

1999 tuhlaan vakituisesta työpaikasta saamani ensimmäisen palkkapussin pikamuotiin. Koska kerrankin on rahaa, ostan sellaisiakin vaatteita, joita en pidä päälläni kertaakaan.

2000 muutamme eksäni kanssa kaksikerroksiseen rivariin, joka on kahdelle tarpeettoman suuri. Kulkuyhteydet ovat huonot, joten kuljemme autolla kaikkialle.

2001 eroan, muutan Kallioon ja pari vuotta myöhemmin keskustaan. Yksiö riittää yllättävän hyvin ja liikkuminenkin hoituu lihasvoimin.

2003 tilaan H&M:n postimyynnistä järkyttäviä määriä pikamuotia vain kokeillakseni niitä päälleni. Lähetän takaisin 95 prosenttia vaatteista.

2005 on pakko ostaa uusi mekko jokaisiin juhliin. Ja niitä riittää, sillä osakunnan kemmakoiden lisäksi kaveripiirissä mennään naimisiin ja juhlitann kolmekymppisiä.

2010 lennän parin päivän työmatkalle New Yorkiin. Kärsin koko reissun ajan jetlagista ja jaksan lähinnä shoppailla ja syödä. Suomalaista muotoilua esittelevässä tapahtumassa ja siihen liittyvillä kokkareilla pöytiin kannetaan kokonaisia vadillisia lihaa.

2013 Eroan jälleen. Alan kiinnittää enemmän huomiota laatuun ja hintaan, motivaationa puhtaasti rahan säästäminen. Vaihdan tuulisähköön. Ravintolapäivänä avaan kotini ovet ruokavieraille ja tuskailen mitä voisin kokata ihmisille, jotka eivät syö lihaa.

2015 perustan ruokablogin ja kirjoitan reseptejä häränhäntäpadasta makkarakastikkeeseen.

2017 Lennän 12 kk aikana 12 edestakaista lentoa, enkä ymmärrä hävetä niitä yhtään.

2018 Kiinnitän huomiota IPCC:n raportin uutisointiin, teen Sitran elämäntapatestin ja tajuan, ettei elämä voi jatkua näin. Liityin vaatelainaamon jäseneksi ja käytännössä lopetan vaatteiden ostamisen. Vähennän lihan syömistä ilmastosyistä.

2020 Ostamme puolisoni kanssa vedettömän ja osittain mökin Pieksämäeltä. Molempien työn luonne mahdollistaa pidempien mökkeilyjaksojen viettämisen luonnon keskellä. Etätyöt sujuvat pirtin pöydän äärellä paremmin kuin kaupungissa. Kuluttaminen vähenee entisestään, sillä mökillä emme tarvitse juuri mitään. Ymmärrän nauttivani yksinkertaisemmasta elämästä hurjan paljon.

2021 lennän toistaiseksi viimeisen kerran. Hävettää niin paljon, että haluaisin painua maan syvimpään rakoseen. Päätän, että jatkossa matkustan ainoastaan maata pitkin.

2022 lopetan lihan syömisen ja vaihdan maitotuotteet kasvipohjaisiin. Haaveilen edelleen hiihtomatkasta Alpeille, mutta nyt tiedän, että voin toteuttaa sen myös lentämättä. Uskallan viimein puhua valinnoistani ääneen muillekin.

Kuten huomaatte en todellakaan aina ole ollut maapallon puolella. Kestävämpi elämäntapa on vaatinut opettelua, ja vaatii sitä edelleen. Motivaatiota onneksi riittää, sillä vihdoinkin olen kohdannut haasteen, jonka edessä en luovuta.

kestävän elämän aakkoset

Mikään muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta sen eteen kannattaa tehdä parempia valintoja jo tänään. Jos minä, ryhtymisrajoitteinen pystyn siihen, uskon, että sinäkin onnistut!