Madridissa matkaillessamme törmäsimme sattumalta vegaaniravintolaa Vegaan, joka oli juuri avaamassa oviaan lounasasikkaille. Ulkopuolella jonotti useampia seurueita, jotka olivat selvästi tulleet varta vasten kyseiseen kuppilaan. Nälkä kurni meidänkin suolissamme ja päätimme katsoa oliko lounaskansa oikeassa.

Vega oli varsin sympaattinen pikku ravintola. Mosaiikkilaattoja, kuluneita eriparituoleja, katossa lankarullista koottu hassu lamppu, seinillä kuivattuja kasveja ja ikkunanpielissä yrttipuskat. Asiakaspaikkojen määrä oli maksimoitu, ja pöydät olivat niin lähellä toisiaan, että piti väistää, jos joku tahtoi istua viereiseen pöytään tai poistua siitä. Palvelu oli kuitenkin niin aurinkoista, että ahtauskaan ei haitannut.

Lounaan hinta oli seitsemän euroa ja rapiat. Settiin kuului yksi lasi viiniä, olutta tai jotain alkoholitonta, pieni alkupala, lämmin ruoka ja jälkkäri, pöytiin tarjoiltuna tietenkin. Alkupalaksi eteemme kannettiin ihanaa punajuurihummusta, pääruokavaihtoehtoja oli useampi: tofua, sieninuudelihässäkkää ja jotain kolmatta, jota en enää muista.

Syön harvoin tofua, mutta mieleni teki lisukkeeksi merkattua kaalisalaattia. Aina välillä on hyvä kokeilla, josko mielipide jostain ruoka-aineksesta on muuttunut, mutta yleensä olisi kai parempi valita sellainen ruokalaji, josta tietää pitävänsä. En pidä tofusta, enkä pitänyt siitä tässäkään annoksessa. Miehen nuudelimössö ei sekään ollut mikään gastronominen taidonnäyte, kitalakeenkin jäi kuulemma itsepäinen rasvakerros. Ehkä Vega olikin paikallisten sipsikaljavegaanien kokoontumispaikka.

Jälkiruuaksi oli valittavissa vegaaninen porkkanakakku tai minttua ja ananasta. Päädyimme jälkimmäiseen, rasvaisen pääruuan jälkeen teki mieli jotakin raikasta. Tällä kertaa saimme juuri sitä mitä tilasimme, tuoretta ja makeaa ananasta maustettuna mintulla ja sitruksella. Lusikoin lasisen säilykepurkin sisällön viimeistä mehutippaa myöten ja olisin varmaan nuollut sen sisäpinnan, jos minulla olisi pidempi kieli.

Tuosta hetkestä lähtien olen halunnut toteuttaa tuon maailman yksinkertaisimman jälkiruuan omassa keittiössäni. Juhannukseksi ostimme ananaksen varta vasten, mutta unohdimme asian saman tien kun kauppakassit oli purettu. Kun hedelmä viikon päästä muistui mieleen, oli jo myöhäistä. Ensimmäisestä leikkauspinnasta löyhkäsi käyneen hedelmän ylimakea haju ja koko pilaantunut herkku lensi biojätebussiin.

Eilen koetimme onneamme uudelleen. Tällä kertaa ananas pilkottiin heti kauppareissun jälkeen, maustettiin ja jätettiin jääkaappiin tekeytymään. Vaikka ollaan tuhansien kilometrien päässä ananaksen kasvusijoista, maistui hedelmä yön yli tekeydyttyään taivaalliselle. Matkalippu tropiikkiin maksaa alle viisi euroa: tarvitset vain ananaksen, limetin ja pari oksaa minttua.

Minttua ja ananasta

1 ananas
kourallinen vahvaa minttua
1 tl sokeria
puoikkaan limen raastettu kuori ja mehu

Pilko ananas suupaloiksi ja sekoita silputtu minttu, limen kuori, sokeri ja limemehu keskenään. Kaada liemi ananaspalojen päälle, sekoita ja anna seistä vähintään 30 min jääkaapissa. Tarjoa sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön tai jugurttikerman kanssa.