Strömforsin ruukilta Ruotsinsalmen taisteluun – elämyksellinen lähiloma Loviisan ja Kotkan seuduilla

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina

Kotka on kesäkaupunki, tokaisi puolisoni, kun tiedustelin häneltä, kiinnostaisiko marraskuinen miniloma Kotkan kainalossa. Nyökkäilin, sillä myös minun mielikuvani kaakkoisesta merenrantakaupungista oli kesäinen. Mieleen putkahtavat meripäivät, saaristo, runsaslukuiset rantapuistot ja sataman kesäravintolat. Mutta, jatkoin, eikö juuri siksi olisikin mukavaa matkata kesästään kuuluisaan kaupunkiin ja tutkia mitä siellä voi vuoden pimeimpänä aikana puuhata?

lähiloma Kotka Loviisa

Puolisoni puisteli pitkään päätään päähänpistolleni, mutta kun matka viimein häämötti horisontissa hänkin alkoi innostua. Vuokrasimme retkeä varten sähköauton, pakkasimme reppuun kuksat, taukotakit ja termospullon, vetäisimme päällemme vedenpitävät pukineet ja käänsimme sähköisen menopelimme keulan kohti Loviisaa. Kahdeksan kilometrin pituinen Kukuljärven kierros Ruotsinpyhtäällä odotti jo reippaita retkeilijöitä. Tämä on matkakertomus lähilomasta Kaakkois-Suomen rannikkoseudulla, vain reilun tunnin matkan päässä pääkaupunkiseudulta.

Eväsretkellä Kukuljärven kierroksella

Ennen pitkospuille astumista oli etsittävä evästä patikointipolulle. Pysähdymme Loviisaan tankkaamaan sähköä ja kuljeskelemme sillä välin pitkin keskustan puutalokortteleita maistuvien eväiden toivossa. Tunnelmallisen Favorit Cafe & Teashopin vitriinit näyttävät juuri siltä, mitä olimme tulleet hakemaan. Tuoretta leipää, toinen toistaan herkullisimpia houkutuksia, leivoksia, pullaa ja kokonainen seinällinen erilaisia teelaatuja. Himoitsen kauniita kakkupaloja ja päätän, että aikuinen voi joskus valita lounaakseen palan kakkua. Varsinaisiksi retkieväiksi pakataan pari vuohenjuustolla ja viikunalla täytettyä leipää sekä tuoreita kanelikierteitä. Kotoa kannettu termari täytetään kuumalla kaakaolla. Autokin on saanut sähköä syödäkseen, joten olemme kaikki kolme valmiita Kukuljärven kierrokselle.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kukuljärven kierroksen lähtöpiste sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä Strömforsin ruukilta, joten patikoimaan olisi voinut lähteä suoraan majapaikan ovelta. Halusimme kuitenkin säästää hieman aikaa ja pysäköimme kullankeltaisen kaaramme varsinaiselle nollapisteelle urheilukentän laitamille. Kello on ehtinyt iltapäivän puolelle, joten vaelluskenkää on pantava toisen eteen rivakkaa tahtia, jotta ehtisimme pois polulta ennen pimeää. Jumitumme kuitenkin kymmeneksi minuutiksi parkkipaikalle, sillä taivaalta tulee vettä kaatamalla. Tihrustamme sadetutkaa, mietimme matkan pituutta ja pohdimme lähituntien ennustetta. Maastokartan mukaan kolmen kilometrin päässä olevalta laavulta pääsisi pois myös tietä pitkin, joten päätämme lähteä matkaan kenkien alla loiskuvista lätäköistä huolimatta.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Reitti on mukavan monipuolinen ja vastaan tulee niin pitkospuita, avohakkuita, jyrkkiä kallioita, järvimaisemaa kuin suonsilmäkkeitäkin. Jyrkimpiin paikkoihin on rakennettu rappusia, mutta kallioita pääsee halutessaan kiipeilemään reitille kiinnitettyjen köysien varassakin. Toisia ihmisiä sen sijaan ei vastaan kävele yhtäkään. Suosituskiertosuunta on myötäpäivään ja reitin kyltitys on tehty sen mukaan. Me halusimme kuitenkin laavulle nopeammin ja siksi vaelsimme kapinallisina vastapäivään.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kukuljärven laavu on erityisen hyvin varusteltu. Kuivia puita löytyy liiteristä, tulipaikalla on jos jonkinmoista ruoanlaittovälinettä, huussit ovat siistissä kunnossa ja rannasta löytyy laituri ja jopa uimakoppi. Teemme tulet, korkkaamme kaakaotermarin ja lämmitämme ritilällä eväsleivät.

lähiloma Kotka Loviisa

Kun sade loppuu ja aurinko alkaa maalata taivaanrantaa pastellisävyillä, tulee reippaille retkeläisille kiire. Seuraavat kilometrit taitetaan hämärän laskeutuessa hiljaiseen metsään. Viimeinen kilometrin pätkä polulla jätetään suosiolla väliin, sillä taivaltaminen pimeällä asfalttitiellä tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Strömfors Bed & Bistro ja Bistro & Butik Kronan

Kostein kengin kapuamme Strömforsin Bed & Bistron portaita pitkin vanhan kartanon tunnelmalliseen lämpöön. Huoneessa on hirsiseinät, sängyssä puhtaat lakanat ja alakerran sauna sopivan kuuma vain meitä varten. Saunomme antaumuksella pehmeissä löylyissä, pujahdamme lauteilta vilpolan puolelle kerran jos toisenkin ja viivyttelemme huoneeseen palaamista viimeiseen asti.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Illalliselle köröttelemme Loviisaan, Bistro & Butik Kronan -ravintolan hellään huomaan. Pitkän patikointipäivän jälkeen burrata, suppilovahverorisotto ja tarte tatin katoavat lautasilta liukkaasti. Tunnelmallinen ilta päätetään kahteen kannulliseen vihreää teetä, ja yhdeksän aikaan olemme jo onnellisesti  vällyjen välissä.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Pitkien ja rauhallisten yöunien jälkeen tassuttelemme villasukissamme kartanon saliin. Päivän ensimmäisenä retkikohteena on Valkmusan kansallispuisto, joten runsas, osittain pöytiin tarjoiltu aamiainen tulee reippailijoille todelliseen tarpeeseen.

Valkmusan kansallispuisto: Läntisen keitaan lenkki

Yöllä on ollut pakkasta ja pitkospuita peittää kuurakerros. Eteneminen 2,3 kilometrin rengasreitillä on hidasta, sillä kengät lipsuivat vauhdikkaammalla tahdilla. Keidassuo on käsittämättömän kaunis. Vesilammikot ovat riitteessä ja maaruskan sävyt hehkuvat rahkasammalikossa edelleen oranssinpunaisina vaikka eletään jo marraskuuta.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Puolessa välissä matkaa metsälämpäreen suojista nousee luontotorni, josta suota voi ihailla lintuperspektiivistä. Keväisin, kesäisin ja syksyisin suolla käy varmasti melkoinen vilske ja siipien suhina, kun linnut palaavat pesimäpaikoilleen ja lähtevät lopulta muuttomatkalleen. Marraskuussa maisema on hiljainen. Lyhyellä lenkillä vastaan kävelee yksi lenkkeilijä ja kaksi retkeilijää nelijalkaisen ystävänsä kera, mutta muuten saamme nauttia luonnon kauneudesta kahdestaan.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Hitaastikin taivaltaen ja luontotornissa hyvän tovin nättiä näkymää ihmetellen kierrokseen kului vain 45 minuuttia. Lähtöpaikalle kurvaa Kotkasta puolessa tunnissa, sama matka on myös Ruotsinpyhtäältä. Valkmusan kansallispuistoon ehtii siis kiireisempikin kaupunkilomalalainen!

Lounasta Ravintola Torissa ja historiaa Merikeskus Vellamossa

Pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen on aika tankata takaisin kalorit, jotka kansallispuistossa kulututettiin. Kotkan torin laidalle vastikään avatun Ravintola Torin perjantainen lounasmenu ilahduttaa nälkäisiä retkeläisiä, sillä listalla on neljä erilaista burgeria lisukesalaatteineen! Ravintola on juuri sopivan kokoinen ja viihtyisästi sisustettu. Ihaieimme ikkunasta komeaa betonikolossia, jota kaupungintaloksikin kutsutaan. Torille on rakennettu jouluvaloin koristeltu kuusimetsä, joka päiväsaikaan ei oikeuksiinsa päässyt, mutta on varmasti hieno näky illan hämärtyessä.

lähiloma Kotka Loviisa

Kotkan mittasuhteet ovat oikein sopivat kaltaisillemme kävellen kaupungissa liikkuville. Kaikkialle on korkeintaan 20 minuutin kävelymatka ja merellisyys kaupungin kaikilla kulmilla läsnä. Jos kaipaa kokonaisvaltaisempaa kokemusta meren merkityksestä alueen historialle, kannattaa ehdottomasti viettää tunti jos toinenkin Merikeskus Vellamossa. Pelkkä rakennuskin on näkemisen arvoinen, kuin suuri kaikissa sinisen ja vihreän sävyissä kuohuva aalto, jonka harjalle pääsee ihailemaan merelle avautuvia maisemia. Olen päässyt tutustumaan perusnäyttelyyn kerran aikaisemminkin ja siitä lähtien olen hehkuttanut paikkaa kaikille, jotka ovat jaksaneet ylisanojani kuunnella.

merikeskus vellamo

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kahden tunnin visiitin aikana uppoudumme historiallisiin meritaisteluihin kertakaikkisen upeasti rakennetussa Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyssä. Aikansa suurin taistelutantere on esitetty tavallisten ihmisten tarinoiden kautta. Kokemus on niin intensiivinen, että kamera unohtuu reppuun ja näyttely jää ikuistamatta. Ehkä parempi näin, spoilaamiseen sijaan suosittelen syvästi perehtymistä aikalaisten tarinoihin ja tekemään retken Kotkaan vaikka vain tämän näyttelyn takia. Aikaa on, sillä Kohtalona Ruotsinsalmi on esillä Merikeskus Vellamossa aina vuoteen 2027 saakka. Jos kuitenkin retkiseurueessa on pikkuihmisiä, kannattaa kipaista Kotkaan viimeistään tammikuun alkupuolella, sillä valtamerien hirviölegendoihin perustuva, mainio Merimonsterit-näyttely uiskentelee väljemmille vesille jo kuun puolessa välissä. Psst. Merikeskuksella käy museokortti!

Ravintola Vausti – piirun verran parempi illallinen

Päivän pimennyttyä päälle puettiin parempaa seppälää, sillä illallispöytä on varattu Ravintola Vaustista. Kun meille osoitetaan pöytä puoliympyrän muotoisesta loosista, vaihdamme katseita keskenämme. Siitä saakka, kun vietimme iltaa erään ranskalaisen ravintolan pehmeällä sohvalla vuosia sitten, tuon kaltaisesta illallispöydästä on tullut suosikkimme. Sen sijaan, että istuisimme kaukana toisistamme pöydän vastakkaisilla puolilla, saamme syödä vierekkäin omassa rauhassa ja seurata ravintolasalin tapahtumia herkuttelun lomassa. Myös puolison melukuulo kiittää, sillä tarvittaessa keskustelua voi käydä vaikka kuiskimalla toisen korvaan. Melko täydellinen treffipaikka siis!

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Ruoka ansaitsee yhtä lailla kiitoksen. Alkupalojen kampasimpukat on kypsennetty juuri niin kuin pitää, läheiseltä Ahvenkoskelta kalastettu siika kastikkeineen maistuu muikealta ja jälkiruoan veriappelsiinisorbetti on ihanan raikasta. Palvelu on mutkattoman mukavaa ja viinien paritus huolella tehty, vaikka lista on kuulemma upouusi. Pikkuruinen miinus merkitään seinän takana jumputtavalle olutravintolan basson jytkeelle, joka sekoittui tunnelmallisen ravintolasalin ranskalaisiin chansoneihin varsinkin illan alkuvaiheessa.

Suloiset unet Sokos Hotel Seurahuoneen 7. kerroksessa

Vuonna 2019 remonteeratussa ja uudelleen sisustetussa Sokos Hotel Seurahuoneen 7. Kerroksen huoneessa näkyy Remppa vai muutto -ohjelmastakin tutun Marko Paanasen pettämätön kädenjälki. Hillityt sävyt ja rauhallinen muotoilu ovat juuri sitä, mitä hotellihuoneelta toivon. Kirsikkana komean kakun päälle ovat lähes koko seinän kattavat ikkunat, jotka avautuvat viereiseen puistoon. Kyllä tällaisessa huoneessa kelpaa köllötellä! Antoisan aamiaisen jälkeen kipuamme takaisin muhkeiden peittojen alle pötköttelemään, kunnes on aika kirjautua ulos hotellista.

lähiloma Kotka Loviisa

Possojahdissa, kirpputorikierroksella ja kalasoppalounaalla

Pikkulinnut olivat laulaneet, että Kotkassa on erityisen hyvä kirpputorivalikoima. Karttaa tutkimalla laskin, että muutaman kilometrin säteellä on yhteensä yksitoista kirpparia ja kierrätysmyymälää. Tässä vaiheessa aamuinen köllöttely alkoi kaduttaa. Kello nimittäin käy jo puolta päivää, emmekä mitenkään ehtisi suoriutua kaikista kirppareista, kuten oli suunniteltu. Teimme pikaisen sotasuunnitelman iltapäivälle. Ensimmäiseksi listalle raapustettiin possojahti, sitten kaksi kirppistä keskustassa, pikainen pyörähdys Sapokan vesipuistossa, soppalounas Kuusisen Kalamajalla ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä Hovinsaaren Kaarikirppis sekä Jussin jättikirppis Kyminlinnan tietämillä.

Siispä kohti toria ja possomaistiaisia! Luulimme olevamme ajoissa liikenteessä, mutta mitä vielä, possojen myyntikärryllä lyödään jo lappua luukulle. Myyjällä on myytävänään vain ei-oota, mutta hän vinkkaa, että Itäkadun leipomopuodista possoja saattaisi vielä saada. Nopea piti kuitenkin olla, sillä myymälä sulkeutuisi 10 minuutin kuluttua. Kurvaamme Itäkadulle viittä vaille yksi.

Samaan aikaan leipomon eteen parkkeeraa toinenkin matti myöhäinen. “Onko possoja?”, hän huudahtaa jo ennen kuin pääsee ovesta sisään. Myöntävän vastauksen kajahtaessa ilmoille me molemmat huokaisemme helpotuksesta. Kun myyjä katoaa takahuoneeseen toimittamaan tilausta, miekkonen kääntyy minun puoleeni ja pyyhkii hikeä otsaltaan. “Vähän jäi viime tippaan tänään,” hän hengähtää. “Ajoin Helsingistä asti posson perässä ja olisi harmittanut vietävästi, jos ne olisivat olleet loppu.” Nyt oltiin selvästi tärkeän asian äärellä. Jos joku ajaa Helsingistä asti pelkästään posson perässä, on herkun oltava parempaa kuin hyvää. Saatuaan lämpimän posson paperipussissa käsiinsä, mies astuu ulos, istuu autonsa etupenkille ja aloittaa herkuttelun. Hetkeä myöhemmin minäkin upotan hampaani sokeriseen herkkuun. Rapean kuoren ja lämpimän omenahillon yhdistelmä on kieltämättä vertaansa vailla!

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kun makeat alkupalat on nautittu suuntaamme Sapokan vesipuiston kautta legendaariselle Kuusisen Kalajamalle, joka sijaitsee nimensä mukaisesti entisellä Kuusisen saarella. Kirkkaan lohikeiton lisäksi hauskasti meriaiheisilla esineillä sisustetussa kalamajassa tarjoillaan viiden euron lohileipiä. Soppa on maukasta, mutta shown varastavat vaatimattoman oloiset parilalla paahdetut ruisleivät, jotka ovat syntisen rapeita ja rasvaisia. Nam!

lähiloma Kotka Loviisa

Kirpputorikierrokselta kotiin lähtee kassillinen tarpeellista tavaraa. Kuvausrekvisiittakaappi saa uutta sisältöä alpakkaisista lautasista, lusikoista ja haarukasta sekä pienestä lasimaljakosta. Mökille löytyy pieni puutarhahara, kunnon sahalaitaiset ruokailuveitset sekä Viktorinoxin hyväksi havaittu hedelmäveitsi. Viinilasikokoelma kasvoa kahdella kaiverretulla lasilla, jotka erehdyttävästi muistuttavat paikallisen Karhulan lasin tuotantoa. Puoliso tekeee hänkin löytöjä: yhdeksän euron sähköhöylä, Iittalan klassikkotuoppi sekä karvavuorelliset talvikengät vaihtavat omistajaa. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä saalis.

Tuliaisia Malmgårdin maalaisputiikista

Ajaessamme kotia kohti harmittelen ääneen ajankulua. Olisin halunnut piipahtaa vielä parilla kirpputorilla, miksi ihmeessä niiden ovet suljetaan lauantaisin niin aikaisin iltapäivällä. Harmitus unohtuu, kun vilkaisen auton mittaristoja. Siis hetkinen, Helsinkiin on matkaa 130 kilometriä. Eikös vuokraamosta sanottu, että täydellä latauksella ajaa varmuudella vain 120 km? Aikaa lataamiseen ei ole, joten väännämme lämmityksen minimiin ja tiputamme nopeutta yhdeksäänkymppiin satasen alueella. Tarkoitus on kiepata vielä Malmgårdin kautta, joten jännäksi menee.

Jostain syystä olimme molemmat jääneet käsitykseen, että Malmgårdin kartanon putiikki olisi auki kuuteen saakka. Epäilykset heräävät, kun kaarramme hiljaiseen pihaan vähän vaille neljä. Mies marssii ovelle, joka onneksi on auki, ja huudahtaa heti myymälän menevän muutaman minuutin päästä kiinni. Huh. Se siitä rauhallisesta tuotteisiin tutustumisesta ja joulutunnelmoinnista sitten. Kokoamme tiskille nopeasti pari pussia jauhoja, glögipullon, viikunaviinietikkaa, pussillisen emmervehnästä valmistettua lakritsaa sekä pari pulloa olutta ja siideriä. Joululahjaostokset jäävät hoidettavaksi paremmalla ajalla.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Auto jaksaa kuin jaksaakin kotiin saakka ja vaikka varpaita paleltaa, pääsemme kunnialla perille. Miniloma melkein naapurissa on tehnyt tehtävänsä – on ihanaa olla taas kotona! Päässä pyörii uusia ideoita ja suunnitelmia, joista ensimmäiseksi todennäköisesti toteutetaan päivän mittainen retki takaisin Kotkaan. Aion koota siskot samaan autoon, istuttaa siskontytön keskelle takapenkkiä ja startata kohti kaakkoa. Merimonsterit, Maretarium ja monipuoliset makuelämykset, täältä tullaan!

Ps. Jos Kotkan ja Loviisan seutu alkoi kiinnostella, kurkkaapa Visit Kotka-Haminan verkkokauppaan. Sieltä voit hankkia elämyksiä, aktiviteetteja tai kokonaisen matkapaketin kuusen alle. Suosittelen!

Pps. Myös Hamina ja Virolahti ovat visiitin arvoisia, suosittelen syvästi niitäkin!

Ravintolaillallinen kahdelle kotikeittiöön katettuna

Kävelen keskustassa ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Turvavälin pitäminen on välillä mahdotonta, kun vastaan vyöryy kaveriporukoita ja vierekkäin lenkkeileviä ystävyksiä poninhännät heiluen. Kuulokkeet korvillani kävelen määrätietoisesti kohti Fredrinkinkatua ja ravintola Nollaa. Matkaa Kalasatamasta tulee nelisen kilometriä yhteen suuntaan, paluumatkan aion taittaa raitiovaunulla, jos se ei ole tupaten täynnä.

nolla bag

Ovella on lappu, jossa kehotetaan astumaan kynnyksen yli yksi kerrallaan. Kurkin varovasti oven raosta, sillä aurinko heijastelee ikkunoista niin, että on vaikea nähdä onko sisällä ketään. Kauaa ei tarvitse huhuilla, kun ravintoloitsija Luka Balać jo pyörähtääkin takahuoneesta paikalle ja tervehtii iloisesti. Tiskillä on rivi etukäteen tilattuja paperikasseja, jotka kaikki sisältävät illalliseen kahdelle.

On hämmentävää jutella kasvokkain niitä näitä jonkun muun kuin oman puolison kanssa. Kun kuulumiset on vaihdettu Luka piipahtaa hakemaan jääkaapista purkillisen hauenmätiä ja sujauttaa sen tilaamaani illalliskassiin romainesalaatin, kananmunien ja tuoreen patongin väliin. Kiitän ja lähden kantamuksineni kohti raitiovaunupysäkkiä.

Nolla Bag – raikas ravintolaelämys kotikeittiössä

Ratikkamatkalla on vaikea pitää näppejään erossa tuoreista raaka-aineista. Neljä ruokalajia valmistusohjeineen maksaa kahdelta ruokailijalta 55 euroa. Kaupan päälle kassiin on pakattu patongin lisäksi Peltolan voita ja Vilho-juustoa sekä itse tehtyä hilloa. Järjettömän hyvä hinta-laatusuhde, sanon minä.

Kaikki illalliskassin ainekset ovat tuoreita ja kotimaisia, jopa mozzarella. Vain minttunippu on päässyt matkalla vähän nuupahtamaan, mutta jäävesi taikoo siitäkin mukavan rapsakan tuossa tuokiossa. Resepteistä selviää, että happo, joka yleensä puristetaan sitruunasta, on korvattu ruusukvittenillä, sillä sitruksia ei Suomessa kasva. Koska Nollassa pyritään pakkausjätteen minimoimiseen, kaikki on pakattu joko kartonkibokseihin, voipaperiin tai uudelleen käytettäviin, kätevän kokoisiin muovirasioihin. Ruusukvitteniöljy tulee pikkiriikkisessä lasipullossa, joka oli teipattu kiinni paperikassin sisäpuolelle. Arvostan ja nostan hattua. Kuten aiemminkin olen todennut, on Nollan arvomaailma kohdallaan.

nolla bag

Ajattelemme ensin syödä illallisen osissa, yksi tai kaksi ruokaa samana perjantaina saunan jälkeen ja loput lauantaina. Kävikin niin, että olimme työviikon päätteeksi liian väsyneitä kokkaamaan, joten lauantai-iltana syötiinkin pitkän kaavan kautta. Ensin mozzarellasalaattia, sitten grillattua romainea ja lopuksi paistettua mustajuurta, uppomunia ja hauenmätiä. Jälkiruokavatsa täytetään suklaisella tuhalehtileivoksella eli ranskalaisittain millefeuillella.

Illalliskassin konsepti osoittautuu täydelliseksi ja kotimme muuttuu kuin taikaiskusta huippuravintolaksi. Joudumme tosin leikkimään sekä kokkia, tarjoilijaa että asiakasta, mutta se tekee illasta vain vieläkin hauskemman. Sommelier puuttuu, mutta uskomme osaavamme parittaa viinit joten kuten itsekin.

Reseptien mukana toimitetaan annoskuvat, joita käytän mallina aineksia lautasille asetellessani. Ohjeiden oheen on lisätty myös illalliskassin sisällön vaihtoehtoiset käyttötavat. Niitä seuraamalla mozzarellasalaatti muuttuisi käden käänteessä pastakastikkeeksi ja grillattu romaine sosekeitoksi. Jokaisen reseptin yhteyteen on ympätty myös pieni tarina ruuasta tai sen ainesosista. Tarinankertoja tykkää ja peukuttaa!

nolla bag

Kokkaaminen keittiömestarin ohjeiden mukaan on mahtavaa. Olo on kuin kokkiohjelman kuvauksissa, jossa kaikki ainekset on valmiiksi mitattu pieniin kulhoihin, josta ne kätevästi annostellaan kokkauksen edetessä vaihe vaiheelta ohjeen mukaan. Ei kuorimista, esikäsittelyä tai mitään muutakaan sotkuista työvaihetta vaan nopeaa paistamista, keittämistä, grillausta ja annosten lautasille asettamista keittiömestarin mallikuvien mukaan. Olisipa keittiössä näin helppoa aina!

Ankeiden koronakaranteeniviikkojen jälkeen kokemus on käsittämättömän riemukas. Ruokaa laittaessani laulan ja nauran ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ei siis ihme, että illasta muotoutuu kaikin tavoin todella onnistunut.

nolla bag

Mouhijärven mozzarellasta, retiisistä ja lehtikaalipestosta sekoitettu salaatti on helppo ja maukas aloitus. Markettien mozzarellapalleroihin tottuneelle kotimanen versio on odotettua kuivempi ja kiinteämpi, mutta maku on siitä huolimatta kohdallaan. Mozzarella revitään paloiksi lautaselle, nokareiden väliin lusikoidaan ravintolassa valmistettua lehtikaalipestoa ja koko komeus viimeistellään ohuilla retiisin siivuilla sekä ruusukvitteniöljyllä. Ravintolan nollahukka-filosofian mukaan retiisit käytetään salaatissa kokonaan, lehtiä myöten.

Seuraavaksi pannaankin parvekegrilli pöhisemään. Muhkea romainesalaattikerä puolitetaan ja puoliskot grillataan kovalla lämmöllä leikkauspinta hehkuviin hiiliin päin. Grillatun salaatinpuolikkaan päälle valutetaan mielettömän hyvää pil pil -soosia, johon rakastuin jo ensimmäisellä Nolla-visiitillä muutama vuosi aiemmin. Lopuksi lautaselle ripotellaan aimo annos mintunlehtiä sekä pieni purkillinen viherherukoita. Huh huh, miten hyvää! Jos minulla olisi tuon vihreänä hehkuvan pil pil -kastikkeen resepti, tulisi tästä ehdottomasti meidän mökkisafka numero yksi.

nolla bag

nolla bag

Uppomunaa sisältävä annos hirvitti hieman etukäteen, mutta siinäkin onnistumme yli odotusten. Mies kääntelee mustajuuriin pannulla väriä samaan aikaan, kun minä jännityksellä seuraan munien kypsymistä viereisessä kattilassa. Mustajuuret asetellaan alimmaksi, niiden päälle kolmen minuutin uppomuna sekä reilu lusikallinen savustettua hauenmätiä. Annos viimeistellään illalliskassin mukana tulleella krutonkimurulla. Erittäin maistuvaa tämäkin!

nolla bag

Jälkiruoan valmistaminen on helpoista helpointa, sillä Nollassa on tehty valmiiksi niin suklaamousse kuin tuhatlehtisen taikinalevytkin. Tarvitsee vain lusikoida mousse pursotuspussiin ja taiteilla se kolmen millefeuillelevyn väliin. Koristelukaan ei ole pakollista, mutta minä päätän kuitekin siivilöidä päälle tummaa kaakaojauhetta. Tuhti, mutta niin ihana päätös kotiin katetulle ravintolaillalliselle!

Gastronomics – kotikokista keittiömestariksi

Seuraavalla viikolla meidän oli tarkoitus matkata mökille. Sitä varten tilasin Gastronomics-illallispaketin, jonka kastikkeet ja maustesekoitukset sopisivat erinomaisesti myös vaatimattomampiinkin kesäkeittiöolosuhteisiin. Ilmojen herra heittelee kuitenkin kunnon tukkipuita moottoripyörän renkaiden eteen, joten päädymme kokkaamaan seuraavanakin viikonloppuna kaupunkikodin hellan ääressä.

gastronomics

Gastronomics-pakettia ja Nollan illalliskassia ei oikein voi verrata keskenään, sillä ideat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kun Nolla pakkaa ruokakassiin ainekset valmiiksi leipää ja voita myöten, Gastronomics-paketissa tulevat mukana “vain” reseptiikka, viinisuositukset sekä pieniin pusseihin pakatut mausteet, kastikkeet ja muut viimeistelyyn tarvittavat ainesosat. Palvelun takana on huippukokki Jouni Toivanen.

Graafinen, tyylikkäästi viimeistelty tuotepakkaus sisältää neljä pientä pahvirasiaa. Jokaiseen niistä on pakattu etukäteen nettisivuilla valitun annoksen kastike- ja maustepussit sekä tuoteselosteet. Reseptikortit ostoslistoineen, valmistusohjeineen, viinisuosituksineen ja keittiömestarin vinkkeineen ovat sievässä nipussa mattamustan pahvikansion sisällä. Tämähän on jokaisen insinöörikokin unelma!

gastronomics

Gastronomicsin idea on loistava! Moniulotteisia kastikkeita, jotka koostuvat kymmenestä etnisten kauppojen valikoimissa olevista ainesosista tai maustesekoituksia, joihin on ympätty kolmea erilaista merilevää tulee kokattua erittäin harvoin ruokabloggaajankin keittiössä. Gastronomicsin kastike- ja maustepussukat tuovat suun eteen makuelämyksiä suoraan maailmalta. Paketti on hinnoiteltu kohtuudella, se mahtuu postilaatikkoon, saapuu suoraan kotiin 1–2 päivässä ja maksaa 24 euroa eli 6 euroa per neljän hengen ateria.

gastronomics

Vain neljän ruoan valitseminen kymmenien ruokalajien joukosta on vaikeaa. Loppusuoralle selviää kymmenkunta ehdokasta, joista valitsimme neljä niin, että kaikissa on erilaiset kastikkeet ja mausteet. Näin pääsemme testaamaan mahdollisimman monipuolisesti palvelun tarjontaa. Ostoskoriin päätyvät Aloo Gobi, Lohisashimi ja Paahdettu kaali sekä jälkiruoaksi kaavailtu Haudutetut päärynät.

Tällä kertaa jaamme setin suosiolla kahteen osaan. Ruokaisimman annoksen eli intialaisen aloo gobin mustalla valkosipulilla ja pistaasicurrylla jätämme sunnuntailounaaksi. Lauantaina nautimme siis lohta, kaalia ja päärynöitä.

Paketin mukana tulevat painetut ostoslistat käsissämme painelemme kulmakunnan parhaaseen kalakauppaan ja ostamme palan sashimikelpoista lohta. Lähikaupasta haetaan punakaali ja muut vihannekset sekä muutama keittiömestarin suosittelema conference-lajikkeen päärynä. Loput ainekset kuten kanelitanko, inkivääri ja sipuli löytyvät valmiina kotikeittiön kaapeista.

gastronomics

Aloitamme lohisashimilla, joka saa peitokseen passionteriyakikastikkeen sekä mm. merilevistä ja sesaminsiemenistä sekoitetun furikake-maustesekoituksen. Passionhedelmän maku jää löytymättä, mutta muuten annos on oivallinen alkupala.

Sen jälkeen on aika puolittaa punakaali ja paahtaa se pannulla tummaksi ja pehmeäksi. Reseptin mukaan kaali kypsyy sopivaksi puolessa tunnissa, mutta me joudumme tuplaamaan ajan ja siltikin kaali jää aavistuksen liian al denteksi. Onneksi nälkä ei alkupalan jälkeen ole enää huutava. Voilla valeltu ja timjamilla maustettu kaali on hullun hyvää ja olisi maistunut ihanalta ilman mukana tullutta vihreää XO-kastiketta ja syötävää maatakin, mutta ne antavat kieltämättä ruoalle eksoottisemman säväyksen.

gastronomics

Jälkkärissäkin kestää, sillä lähikaupan päärynät eivät ole kypsän pehmeitä vaan raa’ahkoja. Niiden haudutteluun kanelilla maustetussa sokeriliemessä menee siis tovi jos toinenkin. Kun hedelmät ovat kypsyneet ja jäähtyneet, annoksen kokoaminen on hyvin helppoa. Vesihauteessa lämmitetty valmis suolakinuski tosin osoittautuu hieman keskeneräiseksi, sillä pussin pohjalla on runsaasti sulamatonta sokeria. Joka tapauksessa lämmin suolakinuski kaadetaan lautasen pohjalle, sen päälle sijoitetaan päärynä ja annos koristellaan paketin mukana tulleella suklaisella pähkinäsekoituksella. Minä koristelen oman annokseni vielä syötävillä kukilla. Nam!

gastronomics

gastronomics.fi

Illallinen oli hyvä, mutta suosikin tittelin vie lopulta seuraavana päivänä kokattu aloo gobi, josta riittää lounaaksi vielä maanantaillekin. Kukkakaali, perunat, tomaatit ja sipuli hautuvat inkiväärin, mustan valkosipulin ja pistaaricurryn kanssa todella kivaksi kokonaisuudeksi, joka hieroo makunystyröitämme juuri oikealla tavalla. Heitämme päälle korianterin lisäksi reilun lusikallisen maustamatonta jugurttia, vaikka sitä ei reseptissä pyydetäkään. Tätä tehdään toistekin, täytyy vain ensin opetella tekemään mustaa valkosipulia!

gastronomics

Viinisuositukset osuvat kohdalleen, vaikka vinkeissä selkeästi onkin suosittu joitakin viinibrändejä yli muiden. On mukavaa, että suositukset on painettu reseptin yhteyteen. Silloin läpyskää voi käyttää muistilappuna ja pyytää alkoholiliikkeen myyjää suosittelemaan saman tyylin viiniä, jos alkuperäinen ei miellytä tai sitä ei kyseisen myymälän hyllystä löydy.

********

Kumpi oli parempi, vai voiko näiden kahden kotona järjestettävän ravintolaillallisen välillä ylipäätään valita voittajaa? Tykästyin gastromicsin ideaan ja voisin kuvitella tilaavani toisenkin paketin etenkin mökkiolosuhteet mielessäni. Tarvittavat tuoretavarat löytyvät kyläkaupasta ja maustepussukat pakataan mukaan Helsingistä. Enemmän ihastuin kuitenkin Nollan kokonaisuuteen, joka oli hinta-laatusuhteeltaan ylittämätön. Grillattu romainesalaatti oli meidän molempien suosikki ja menee taatusti jonkunlaisena variaationa mökkikokkauslistalle. Jokainen ruokalaji oli ihana ja kokkausfiilis oli huipussaan. Jos illalliskassista löytyisi vielä viinisuositukset kaikille annoksille olisi paketti täydellinen!

Toivon kovasti, että ravintoloiden avautuessa osa jatkaisi myös illalliskassien myyntiä. Täällä kaksi hyvin tyytyväistä asiakasta jo odottelee, mitä mukavaa tämän viikon menussa on tarjolla.

nolla bag

ps. Testi-illalliset on kokattu omalla rahalla kiinnostuksesta uudenlaisia illalliskonsepteja kohtaan. Kiitos elämyksistä Ravintola Nolla ja Gastronomics, teette mahtavaa työtä!

Häikäisevä Hepoköngäs ja pessimistien Puolanka

Hengästyttävän Hossan vaelluspäivän, hyvin nukutun yön ja matkustajakodin mainion itsepalveluaamiaisen jälkeen kurvaamme kaupan pihaan. Seuraava yö vietettäisiin peti ja puuro -majoituksessa Puolangalla ja hieman epäilimme, ettei siltä suunnalta Kainuuta välttämättä kovin kummoista illallista löydy. Koriin päätyi niin possumunkkeja, hedelmiä, pähkinöitä, suklaata kuin grillimakkaraakin. Tarkoitus oli koukata Hepokönkään kautta, sijaitsihan siellä yksi Suomen näyttävimmistä vesiputouksista.

Hepoköngäs – vesiputous keskellä korpea

Ajomatkalla kohti Hepoköngästä Puolanka yllättää. Internet nimittäin osaa kertoa, että keskustasta löytyy Puolangan pessimistien grillikahvila, jota ylistetään sosiaalisessa mediassa kätketyksi kainuulaiseksi aarteeksi. Vesi herahtaa kielelle jo ennen luonnossa reippailua. Paikalliset grilliherkut on ehdottomasti testattava. Mutta sitä ennen on ohjelmassa Puolangan kuuluisin nähtävyys, Hepoköngäs.

hepoköngäs

Kuohuva hepoköngäs loksauttaa leukamme ammolleen. Hepoköngäs sijaitsee Heinijoessa kohdassa, jossa joki ylittää melkein pystysuoran kallion. Puolangan keskustasta putoukselle on matkaa noin 16 kilometriä 891-tietä pitkin. Vaikka Hepoköngäs maailman mittakaavassa onkin varmasti vain loriseva puropahanen, minun silmissäni se on taas yksi ainutlaatuinen esimerkki kotomaan ihmeellisestä luonnosta, jonka takia todellakin kannattaa matkustaa pidemmällekin.

hepoköngäs

hepoköngäs

Melkein 20 metriä korkean putouksen kautta on 1900-luvun alussa kulkenut tukkilaistenkin uittoreitti. Puupöllit ovat lentäneet vauhdilla putoksen alla olevaan lampeen ja siitä eteenpäin pitkin jokiuomaa, jota nyt asuttavat majavat ja kehystävät talttahampaiden joen päälle kaatamat vanhat puut. Upea Hepoköngäs ja sen alapuolelle laskeutuva reitti on esteetön, polulle on rakennettu tukevat rampit ja näköalatasanne. Puuvajaan ja puuceehenkin pääsee pyörätuolilla.

hepoköngäs

hepoköngäs

Istuessamme putouksen niskan päälle rakennetulla laavulla makkaranpaistossa pölähtää Hepoköngästä ihailemaan iso porukka teekkareita. Tupsulakit keikkuen he katselevat putouksen kohisevia kuohuja. Mies katselee heitä pitkään ja tunnistaa pian teekkareiden edustaman killan. Kun käy ilmi, että mieheni on opiskellut samaa alaa yli 20 vuotta sitten, lähtee pojilta hattu päästä. Vanha käpy pääsi pätemään nuorempien kesäretkellä.

Hepoköngäs on muutakin kuin pelkkä putous. Ennen kuin nälkä ajaa meidät nuotiopaikalle, kierrämme geologisen luontopolun, joka kulkee jokikanjonin reunoja pitkin. Majavaan emme harmiksemme törmää, mutta sen talttahampaiden uria näkyy joka toisessa rannan puussa ja pesärakennelmiakin on useita. Maisemat, polku ja sen infokyltit ovat mielenkiintoisia, kannattaa siis varata ylimääräinen puoli tuntia reitin kiertämiseen. Polku alkaa putoukselta ja päättyy parkkipaikalle ja sen voi kiertää molempiin suuntiin.

hepoköngäs

Kuvaamisen, kohisevien kuohujen ja välipalaksi nautitun makkarapaketillisen jälkeen olemme valmiit jatkamaan matkaa. Pessimistien Puolangan grillihampurilaiset odottavat jo!

Pessimistien Puolanka

On kuin mummolaan tulisi, sellaiseen mummolaan, jossa tuoksahtaa paistinrasva. Puolangan pessimistien Grillikahvilan palvelua mainostetaan piittaamattomaksi, mutta mukavaa ja mutkatontahan se on. Kalahampurilainen sisältää pari kalapuikkoa, vähän salaattia ja kastiketta. Muut listalla olevat burgerit on nimetty näppärästi, valotaululle on sommiteltu sulaan sopuun änkyrä ukko, hankala akka, meleko mahoton, perustylsä hampurilaisen ja sörsseli.

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

Grillikahvilan sisustus naurattaa, ihan kuin olisimme aikamatkalla 70-luvun suomalaisessa kodissa. Lueskelen Puolangan esitteitä, joista selviää että pessimismi on puolivirallinen, mutta hyvin nerokas, kieli poskessa tehty, yksityisen tahon masinoima mainoskampanja. Vanhassa kuvaputkitelevisiossa pyörii paikkakunnan mainosfilmi, joka sekin on toteutettu hurtilla huumorilla, kuinkas muutenkaan.

pessimistien puolanka

Kuolevastä pitäjästä ja pessimismistä on tehty kunnan voimamara. Grillikioskin kulmauksessa myydään pinssejä, kangaskasseja ja postikortteja, joihin on painettu pessimistisiä toteamuksia. “Valmistun työttömäksi.” “Mitäpä se hyvejää” “Unelmat peruttu.” “Miksi aina minä?” “Isona minusta tulee pessimisti.” Ympäri kioskia on julisteita, joissa kerrotaan Puolangalla vietettävän pessimismipäiviä joka vuosi 1.1.–31.12. Hihittelen itsekseni, kuiva huumori uppoaa minuun täysillä.

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

Kuikan tila – maatilamajoitusta ja lapiohommia

Paras on vielä edessä. Paljakan lähellä sijaitsevalla Kuikan tilalla saamme oman huoneen yläkerrasta. Saunomaan pääsemme isäntäparin omaan saunaan, joka on lämmitetty meitä varten. Pellavaiset laudeliinat ja kattoon kiinnitetty hämyinen tähtitaivas tekevät terää pitkän ja kylmänkolean päivän jälkeen, eikä enää yhtään harmita se, että rantasaunaa ei viileän kelin vuoksi lämmitetty. Siemailemme muutaman lasillisen Suomussalmelta ostettua punaviiniä ja luemme kirjaa, kunnes uni voittaa.

Suurin yllätys eteemme tupsahtaa vasta aamulla. Istumme isäntäparin aamiaispöydässä ja maistelemme pitkään haudutettua puuroa, pihan marjapensaiden sadosta keitettyä mehua ja muita paikallisia tuotteita. Kun isäntä on hävinnyt hirviporukan kuukausittaiseen kokoontumiseen, kakaisee emäntä kurkkuaan ja pohtii, uskaltaisiko hän kysyä meiltä vielä jotakin, kun vaikutamme kuulemma sellaisilta tekijäihmisiltä.

Vilkaisemme hämmentyneinä toisiamme ja toteamme vähän varuillamme, että kysyä aina saa. Kaksimieliset aivoni ehtivät sadasosasekunneissa kehitellä vaikka mitä skenaarioita, enkä todellakaan osaa arvata mitä tuleman pitää. “Tuota noin”, aloitti majatalon emäntä. “Kun me olemme isännän kanssa jo huonoja liikkumaan, voisinkohan pyytää teiltä vähän apua?“

Pidätämme hengistystämme, kun hän jatkaa: “Pihavalo kaatui viime talvena auratessa ja nyt sen tilalle pitäisi asentaa uusi. Sähkömies tulee paikalle, heti kun hänelle soitamme, mutta sitä ennen pitäisi kaivaa kuoppa, johon uuden pihavalon betonijalusta valetaan. Jos sovittaisiin vaikka niin, että maksaisittekin tämän yöpymisen työllänne? Minulla olisi tuolla pihalla lapio jo valmiina.”

Sinnehän me sitten marssimme, pihamaalle. Lapio odottaa vanhan valotolpan juurella, eikä aikaakaan kun mies käy kivisen maan kimppuun. Hiki ja hiekka lentää, kun hän riehuu lapion varressa ja kampeaa ladosta löytyneen rautakangen kanssa isoja kiviä kuopasta ylös. Kun kuoppa on kaivettu, käykin ilmi, että myös betoni pitäisi valaa. Hetken betonipussin ohjeita ihmeteltyämme tartumme tuumasta toimeen.

hepoköngäs

Kun taksvärkki on tehty, on emäntä niin kiitollinen, että hakee keittiöstä ison kylmäkassin ja täyttää sen pakastetulla hirvenlihalla ja kanttarelleillä. Me istumme anopin laina-autoon ja kaasutamme pois pihalta pyörällä päästämme. Näin voi käydä vain Kainuussa, Pessimistien Puolangalla.