Vuokramökin kesäkeittiön varustus on aina etukäteen mysteeri, eikä kaikkea viitsi roudata kotoa ihan vaan varmuuden vuoksi. Veitset ovat usein tylsiä, paistinpannut kuluneita, patalaput ovat kadonneet, viinilaseja ei ole, eikä kunnon pallovispilää varustukseen kuulu, sähköisistä vempeleistä puhumattakaan.
Niinpä järvestä noussut ahven fileerataan Marttiinin massiivisella puukolla. Majoneesia vatkataan sormet rakoilla, juusto ”raastetaan” pilkkomalla, porkkanat kuoritaan juustohöylällä ja kasvisliemikuutioiden puuttuessa kanttarellirisottoon tarvittu liemi keitellään itse niistä kasviksista, mitä kaapissa sattuu olemaan. Onneksi veitsenteroitin kulkee helposti mukana repun sivutaskussa.
Yksi asia löytyy aina ja se on mikro. Toinen, hiukan tarpeellisempi, on pullonavaaja. Niitä on ripusteltuna saunan ulkoseinään, pukuhuoneeseen, mökin terassille, grillikatokseen ja keittiön naulaan. Poikkeus vahvisti tämänkin säännön Sulkavalla, kun rantasaunan varustus oli puutteellinen. Minä kätevänä emäntänä yritin näyttää siskolleni, kuinka kruunukorkki lähtee kun sitä vähän kämmenpohjalla kopauttaa vaikkapa penkinkulmaa vasten. No ei lähtenyt kymmenennenkään yrityksen jälkeen, piti huutaa miehet grillikatokselta apuun. Muistoksi jäi mojova mustelma kämmenessä ja miehen hymähdellen antama lupaus opettaa, miten pullo oikeaoppisesti avataan.
Viimeisimmästä mökkikeittiöstä ei löytynyt raastinrautaa. Sen sijaan kaapissa komeili kokonainen kahviastiasto kuudelle, kolme foliorullaa, saman verran suolasirottimia ja aterimia vaikka naapureille jakaa. Parvekepuutarhan rehottavat basilikapuskat oli kuitenkin ennen reissua latvottu ja pakattu mukaan. Miettimättä sen pidemmälle ruokalistalle oli lisätty lounaspesto.
Tutkittuani mökkikeittiön kaapit kolmannen kerran seisoin hämmentyneenä keskellä tupaa ilman raastirautaa ja sauvasekoitinta. Pohdin itsekseni kuka muka on päättänyt, että peston pitäisi olla sauvasekoittimella sileäksi surautettua? Miksi pesto ei voisi yhtä hyvin olla rakenteeltaan karkeampaa? Sitten ryhdyin tuumasta toimeen.
Sitruunalla höystetty pesto (2–3 mökkiläiselle)
Ruukullinen basilikaa (minä käytin kreikkalaista, genovalaista ja thai-basilikaa)
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
n. 1 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl oliiviöljyä
n. 1 dl parmesaania raastettuna
suolaa ja pippuria
Silppua basilika, valkosipuli ja pinjansiemenet, karkeusasteen valitset itse. Pese sitruuna ja raasta sen kuori tai jos raastinta ei ole, höylää perunankuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä kuoresta isoja suikaleita ja silppua ne veitsellä ”raasteeksi”. Vältä sitruunan valkoista osaa, se tekee pestosta kitkerän. Purista puolikkaan sitruunan mehu. Raasta parmesaani samalla tekniikalla tai käytä valmista raastetta.
Laita nämä kaikki samaan kulhoon ja kaada päälle noin desi hyvää oliiviöljyä. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna makujen tasaantua ainakin puolisen tuntia. Keitä sopiva määrä pastaa ja kaada kastike valutetun pastan päälle. Kastikkeen ei tarvitse kypsyä, se lämpenee riittävästi kuuman pastan joukossa. Onnittele itseäsi, sait aikaan aterian välineinäsi vain leikkuulauta, veitsi, juustohöylä ja kattila.
