Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kasvihuonetomaateista + 16 tomaattireseptiä

Retken kasvihuonetomaattien maailmaan tarjosi Närpiön Vihannes

Onko kotimainen kasvihuonetomaatti hyvis vai pahis? Miltä keskellä talvipakkasia kasvatettu tomaatti maistuu? Onko ilmastoystävällisempää syödä eteläisestä Euroopasta tuotuja tomaatteja vai olisiko kotimainen kasvihuonetomaatti sittenkin parempi vaihtoehto? Kaikki nämä ja kymmeniä muita kysymyksiä risteili pääkopassani, kun istuin aamiaisella vaasalaisessa hotellissa ja odottelin kyytiäni Närpiöön.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Tutustuin kasvihuoneisiin Närpiön Vihanneksen kutsumana ja pääsin haastattelemaan sekä viljelijöitä että tuotekehitysväkeä. Tämän jutun kirjoittamisesta en ole saanut rahallista tai muutakaan materiaalista korvausta. Viime aikoina olen lukenut monia tekstejä kasvihuonevihanneksia vastaan, joten haluan valaista myös kolikon toista puolta. Asiat kun eivät IPCC-ilmastoraportin jälkeisenä aikanakaan ole aina niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Tunnin ajomatkan aikana ehdimme jutella yhtä ja toista. Saan sellaisen tietopaketin suoraan Närpiön Vihanneksen myynti- ja markkinointijohtaja Jonas Lundströmiltä, että määränpäässä hengästyttää. Edessä on kokonainen päivä kotimaisen kasvihuonetomaatin parissa. Minua kiinnostaa mm. se, miten ruoan alkutuotanto toimii, millaisia ovat viljelijän työpäivät, miten lajikkeita kehitetään ja miksi ruokakauppojen heviosastoilla myydään aina vain geneeristä kotimaista kasvihuonetomaattia, vaikka kasvatettavia lajeja on lukemattomia erilaisia.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Dunne, Encore, Livento, Anjel, Bamano, helmitomaatti, luumutomaatti, kirsikkatomaatti, punainen, keltainen, oranssi.. Pääni surisee, kun kirjaan lajikkeita, tomaattityyppejä ja kysymyksiäni ylös kännykkään. Jokaiseen aion saada tällä reissulla vastauksen, onhan tilaisuus varsin harvinainen. Viljelijät ovat nihkeitä päästämään ulkopuolisia tuotantotiloihin, sillä vihannesten taimet ovat herkkiä vieraille viruksille ja kasvitaudeille. Niitä vältellään kaikin mahdollisin keinoin – ulkomailla käydessä puetaan päälle vaatteet, jotka voi heittää Helsinki–Vantaalla roskiin. Turhia riskejä ei oteta, kun elinkeino on niistä kiinni.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Kotimainen kasvihuonetomaatti kasvaa uusiutuvalla energialla

Yllätyn päivän aikana useaan otteeseen. En todellakaan tiennyt, että kasvihuoneet lämpiävät omien lämpölaitosten turvin. Tällä hetkellä 95 prosentttia lämmöstä tuotetaan polttamalla puuhaketta tai Vaasassa sijaitsevan Helsingin myllyltä ylijääviä kauranjyvien kuoria. Kauraa kuorittaessa sivuvirtana syntyvä kuorimassa on myllylle käytännössä biojätettä, joka on muuten hankalasti hyödynnettävissä. Kuoren lämpöarvo on itse asiassa parempi kuin esimerkiksi metsähakkeen, joten sen polttaminen tuottaa vähemmän päästöjä.

 kaikki tomaatista

Mutta miten sitten valo, jota ilman mikään kasvi ei kasva? Pimeimpinä talvikuukausina ei aurinko paista eikä kuu kumota, joten luulisi ympärivuotisen valaistuksen syövän rutkasti energiaa ja kasvattavan hiilijalanjäljen hervottoman suureksi.

Kurkin korkealle nousevien taimirivistöjen väliin. Lehtien välistä pilkottaa punaista valoa, katossa valon väri on keltainen. Kun lamppuja katsoo tarkemmin, huomaa, että ne ovatkin energiaa säästäviä LEDejä. Kuulen, että optimaalisesti ohjattavat LED-valot voivat säästää kasvihuoneissa melkoisesti energiaa perinteiseen valaistukseen verrattuna. Sen lisäksi lamppujen valospektri voidaan räätälöidä kasvin kasvun ja kehityksen kannalta optimaaliseksi, ja se tietysti parantaa tuotannon laatua.

kaikki tomaatista

Ledivalaistus voi kuitenkin tarkoittaa miljoonien investointeja. Tällä hetkellä 34 % talvivalaistuksesta hoidetaan ledeillä, mutta osuutta pyritään koko ajan kasvattamaan. Kapuloita rattaisiin heittää myös ledilamppujen jälleenmyyjä, joka joutuu kauppaamaan ei-oota toimitusvaikeuksien takia.

Valaistukseen käytettävän energian laatu jää minulle epäselväksi, niinpä kysyn asiasta vielä jälkikäteen, jo kotiin palattuani. Saan vastauksen nopeasti: tänä keväänä tehdyn kyselyn mukaan 81 prosenttia 43 viljelijästä käyttää valaistukseen uusiutuvaa energiaa eli tuuli-, aurinko- tai vesivoimalla tuotettua sähköä. Yllätyn jälleen positiivisesti, aika hieno lukema!

kaikki tomaatista

Tehokkaassa kasvihuoneviljelyssä vettä, energiaa ja torjunta-aineita kuluu vähemmän

Vaikka valaistustilanteessa on vielä parantamisen varaa, kotimaisen kasvihuonetomaatin puolesta puhuu pari muutakin pointtia. Espanjalaisen tomaatin kuljetuskustannukset eivät tuoreimpien tietojen mukaan kovin paljon tomaattien päästöihin vaikuta, mutta kasteluhommat ovatkin sitten eri juttu. Tähän kun lisää vielä työntekijöiden kohtelun ja epäselvät olot sekä tuholaistorjunnassa käytetyt aineet, sakenee soppa aika lailla.

kaikki tomaatista

Marraskuussa, kun matkasimme Kanarialle, muistin taas kuinka onnellisessa asemassa me täällä pohjoisessa olemme. Pohjavedestä ei (ainakaan vielä) ole pulaa ja luonnonvedetkin ovat niin puhtaita, että niitä uskaltaa jopa juoda. Kanariansaarilla törmäsimme vesilaitoksiin, jotka pumppasivat merestä vettä ja puhdistivat sitä kastelutarkoituksiin. Pohjavesi tai makeat luonnonvedet eivät siis todellakaan riitä kaikkien appelsiinien, banaanien ja tomaattien kasvattamiseen. Vesipula on todellinen.

kaikki tomaatista

Suomalaisissa kasvihuonessa tila on käytetty tehokkaasti, taimia on neliötä kohden 5–6 kertaa enemmän Eurooppaan verrattuna. Siksi vettä ja energiaa kuluu vähemmän. Suomalaiset ovat edelläkävijöitä kasvihuoneviljelyssä muutenkin. Tilaa säästävä ja poimijoiden ergonomian huomioiva alaslaskusysteemi on kehitetty Suomessa ja täältä käsin se on levinnyt muuallekin maailmaan. Suomi on siis ympärivuotisen kasvihuoneviljelyn hightech-maa!

Myös työntekijöiden olot eteläeurooppalaisilla tomaattiviljelmillä puhuttavat tasaisin väliajoin. Tällä lintukodossa voimme olla varmoja siitä, että tekijöille maksetaan kunnon korvaukset ja työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset.

kaikki tomaatista

Närpiöläisten mukaan ulkomaisessa luomutomaatissa voi olla enemmän kemiallisia jäämiä kuin suomalaissa normitomaateissa. En oikein tiedä, pitäisikö tuota uskoa vai ei, mutta en toisaalta ihmettelisi vaikka näin olisikin. Myös tuholaistorjunta hoidetaan meillä lempeämmin, öttiäiset nimittäin taklataan 98-prosenttisesti toisten öttiäisten voimin. Pölytyksen hoitavat pahvilaatikkopesissä kasvihuoneiden sisällä majailevat kimalaiset.

kaikki tomaatista

Entäs pakkausmateriaalit ja saatavuus?

Biojätettä eli myyntiin kelpaamatonta tomaattia kertyy Närpiössä parisataa tonnia vuodessa. Se ei ole kovin paljon, kun tuotantomäärä keikkuu yli 13 miljoonassa kappaleessa. Kolhiintuneet tai muuten laaduntarkkailussa hylätyt yksilötkin pääsevät tulevaisuudessa erilaisten jalostettujen tomaattituotteiden raaka-aineiksi, ja kun kasvi on tullut tiensä päähän, sen lehdet kompostoidaan ja kasvatusalustat kierrätetään muovia myöten.

Mitä tomaattien pakkaamiseen tulee, kannattaa muoville antaa mahdollisuus. Kartonkipakkausten valmistaminen kuluttaa hiilinieluja, ja muovi suojaa vihanneksia muutenkin paremmin. Oikein kierrätettynä sen hiilijalanjälki on pienempi kuin kartongin.

kaikki tomaatista

Kauppojen hevitiskeille tomaatit toimitetaan isoissa avolaatikoissa, josta ne kipataan myymälässä laareihin. Ihmettelemme porukalla, miksi missään ei lue, mistä tomaatit ovat tulleet ja mitä lajiketta ne ovat. Samassa laarissa saattaa olla useampaa lajiketta usealta eri viljelijältä. Tähän olisi mahtavaa saada parannus, sillä eri lajikkeet sopivat erilaisiin tarkoituksiin. Eihän jauhoisia ja kiinteitä perunoitakaan sekoiteta keskenään.

Pääsemme kokeilemaan lajikkeiden eroja myös käytännössä, kun kasvihuoneiden jälkeen istahdamme neuvotteluhuoneeseen maistelemaan vielä testiviljelyssä olevia kirsikkatomaattilajikkeita. Tykkään hapokkaimmasta ja kirpeimmästä eniten, mutta raadin keskiarvo kallistuu helpompaan ja yleiskäyttöisemään kirsikkatomaattiin. Saapa nähdä ilmaantuuko joku kuudesta maistellusta joskus kauppojen hyllyille saakka!

kaikki tomaatista

Vinkki viitosia ja 15 + 1 tomaattireseptiä

Nyt seuraa kuuma vinkki! Jos haluat valikoida tomaattilaarista hyvälaatuisia yksilöitä, punnitse ne yksittäin hedelmävaa’alla. Maukas ”tavallinen” kasvihuonetomaatti (pihvitomaatit ovat asia erikseen) painaa 95–104 grammaa. Mitä painavampi se on, sitä vähemmän makua punaposki kantaa sisällään.

Ja heti perään toinenkin hyvä neuvo: tomaatti säilyy parhaiten 12–14 asteessa. Älä siis missää nimessä piilota punaposkia jääkaapin vihanneslaatikkoon. Huoneenlämmössä tomaatti jatkaa luonnollista kypsymistään, kylmässä sen maku kärsii pahasti. Jos tomaatti on yli 3 tuntia alle 8 asteessa, sen makusolut tuhoutuvat ja vihannes vetistyy. Tämän voi testata helposti kotioloissakin. Pane yksi tomaateista jääkaappiin ja maista verrokkeja seuraavana päivänä. Huomaat taatusti eron!

Eikä kahta ilman kolmatta! Villiyrttiguru Sami Tallberg opasti meitä erilaisten makuparien maailmaan ja maistatti tomaattia mitä mielikuvituksellisempien yhdistelmien kanssa. Kokeile siis tomaattia esimerkiksi sitruunan, chilin ja basilikan kanssa. Kypsä punaposki toimii myös merilevän ja herneenversojen seuralaisena, sipulista se pitää myös erityisen paljon. Minun suosikkini kaikista yhdistelmistä oli tomaatin, karpalon, lakritsin ja rosmariinin suloinen liitto, mutta jos oikein villiä makukokemusta metsästät, testaa tomaattia vaniljan ja ravintohiivan kera!

kaikki tomaatista

Kasvihuonevisiitin aikana opin totisesti roppakaupalla uutta. Julistan täten, että aion jatkossa valita hyvällä omallatunnolla kotimaisen kasvihuonetomaatin espanjalaisten lajitoverien sijaan – myös talvella. Se, että ovat kaupan tomaatit maistuvat kesällä paremmilta on pienimuotoinen myytti, sillä samassa kasvihuoneessa ne silloinkin kypsyvät. Omassa penkissä avomaalla kasvaneet makupalat ovatkin sitten ihan toinen tarina.

(Tämän vuoden tomaatintaimet on muuten jo siirretty kesämökin aurinkoisimmalle seinustalle, peukut pystyyn, että ne tuottavat vähintään yhtä hyvän sadon kuin viimekin vuonna!)

kaikki tomaatista

Okei okei, nyt vihdoinkin niiden lupaamieni reseptien pariin. Paras pastakastike on minun mielestäni tomaattipohjainen, sen vuoksi enemmistö rakkaimmista tomaattiresepteistäni on meheviä kastikkeita. Tässäpä niitä koko liuta, kokeile vaikka kaikkia!

Helppo ja nopea tomaatti-parsapasta
Kestosuosikki: Chorizopasta
Sinkkuelämän eväitä eli tomaattikastike pastalle
Sitruunaiset lammaslihapullat tomaattikastikkeessa
Hipattoman helmikuun papu-munakoisopasta
Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit
Bolognesekastike ja kesäkurpitsatagliatelle

Brunssille sopivat esimerkiksi eksoottinen, mutta helppoakin helpompi punainen shakshouka, paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera sekä tomaateilla höystetty focaccialeipä, juustojen kylkeen kannattaa keitellä ihanan umaminen tomaattihilloke.

Jos syömässä on isompi sakki, tee iso kattilallinen lempeän tulista linssikeittoa tai uunivuoallinen tomaattista makaronilaatikkoa. Tavallisen arki-illan kruunaavat täydelliset tacot ja kiireisen päivän pelastaa jääkaapin vihanneslaatikkoon kerääntyneistä kasviksista kyhätty kasvispata.

Ja jos et vielä ole kulovalkean lailla somessa levinnyttä uunifetapastaa, tässä linkki vielä Liemessä-Jennin vahingossa lanseeraamaan legendaariseen reseptiin.

Hämmennyksekseni muuten huomasin, että reseptirepertuaaristani puuttuvat kokonaan mm. tomaattisoppa, tomaattibruschetta, simppeli tomaattisalaatti ja gazpachokeitto, jotka kuitenkin kuuluvat kestosuosikkeihini. Asia on korjattava mitä pikimmiten. Tomaattikesä, täältä tullaan!

kaikki tomaatista

Maistuuko kotimainen kasvihuonetomaatti? Jäikö joku asia arveluttamaan? Unohdinko mainita jonkun tärkeän tosiseikan? Kysy, kommentoi ja ihmettele – vastaan kommenttilootassa sen minkä osaan, ja mitä en tiedä, siitä otan selvää!

Sadepäivän simppeli avokado-kylmäsavulohipasta

On kesäloman ensimmäinen päivä. Seuraavan kerran palaan päivätöiden ja sivistyksen pariin vasta elokuun puolen välin jälkeen. Seitsemän ja puoli viikkoa tekemättä mitään, se on elämää se. Pitkiä päiväunia, hitaita aamuja, laiskoja lomapäiviä, järvivedessä ryppyisiksi uitettuja varpaita, jäätelöä, mansikoita, loppumaton lukupino kirjoja, ja kuumia hiekkarantoja. Siltähän se kuulostaa, lähes kahden kuukauden loma.

mökkiaamiainen

Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä kustannustoimittajan päivätyö on vain yksi osa työviikkoani. Osa-aikainen toiminimiyrittäjä ei pitkiä lomia pitele. Sometuottaja suoltaa sisältöä myös keskellä kuuminta (ja kylmintä) kesää, bloggaaja saattaa vähentää kirjoitustahtiaan, mutta kirjoittaa ja kuvaa silti säännöllisesti, ja kolumnisti suunnittelee kuumeisesti alkusyksyn aiheita. Onneksi tämän kaiken voi tehdä mökiltä käsin. Istua läppärin kanssa laiturilla, antaa luovuuden laukata riippumatossa loikoillessa, pötköttää peiton alla pistorasioiden lähettyvillä tai hoitaa hommat vaikka kyläkahvilan terassilla.

mökkiaamiainen

Kaiken lisäksi työt voi halutessaan siirtää sadepäiville. Tai tällaisille tuulisille, jolloin pohjoinen puhuri viilentää ilman 10-asteiseksi. Silloin voi kääriytyä vilttiin, istahtaa verannalle ja seurata samalla luonnon mahtavaa näytelmää. Tummanpuhuvien pilvien purjehtiessa järven yllä ja pohjoistuulen kahisuttaessa koivujen latvuksia on hyvä kirjoittaa. Jos keskittyminen herpaantuu, voi nousta hetkeksi ylös, venytellä ja kurkistaa jääkaappiin. Kevätsipulista, kylmäsavulohen jämästä, turkkilaisen jugurtin purkinpohjasta ja pehmenneestä avokadosta syntyy hetkessä simppeli sadepäivän lounaspasta. Avokado-kylmäsavulohipasta on valmis kymmenessä minuutissa tai jos käytät tuorepastaa, vieläkin nopeammin!

Sadepäivän avokado-kylmäsavulohipasta

1 kevätsipuli varsineen
öljyä ja/tai voita
1–2 dl turkkilaista jugurttia tai kermaa
1–2 avokadoa
150 g kylmäsavulohta
Puolikkaan sitruunan mehu
Suolaa ja pippuria
Tuoreita yrttejä, jos on
Pastaa

Jos sinäkin olet mökkiolosuhteissa tai keittiössä on perinteinen hella ja käytät kuivapastaa, pane pastavedet ensimmäisenä kiehumaan, sillä kastikkeen keittelyssä ei nokka kauaa tuhise. Keitä pasta al denteksi, sillä se kypsyy vielä myöhemmin pannulle kaadettaessa.

avokado-kylmäsavulohipasta

Silppua sipuli ja kääntele sitä hetki pannulla rasvassa. Lisää jugurtti, kerma tai vaikka smetana ja pyöräytä se sipulien sekaan. Pilko avokado ja lohi. Kaada pannulle kypsä pasta ja sekoita. Lisää joukkoon avokadon ja kylmäsavulohen palat ja sekoittele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla, silppua päällimäiseksi basilikaa tai esimerkiksi kevätsipulin varsia. Leiki hetki Etelä-Eurooppalaista ja nauti avokado-kylmäsavulohipasta viinilasillisen kera. Jatka sen jälkeen töitä.

avokado-kylmäsavulohipasta

En lupaa keskityskyvyn paranevan, mutta ainakin vatsa on täynnä ja työhyvinvointi kunnossa. Toimii.

Pollo Limonello – klassikkoreseptin uusi tuleminen

Pollo Limonello eli legendaarisen ysibaarin klassikkoannos vei sydämeni jo parikymmentä vuotta sitten. Blogiin tämä superherkullinen pastaresepti päätyi ensimmäisen kerran kuutisen vuotta sitten. Palataanpa siis  hetkeksi ajassa taaksepäin, elokuuhun 2015. Olen bloggaajana vielä keltanokka, räpsin ruokakuvia kännykällä ja julkaisen ne ilman sen kummempia kiemuroita. Käsittelemättöminä ja vähän sinne päin sutaistuina. Yhteen tekstiin riittää yksi kuva. Eikä sillä yhdelläkään ole niin väliä, sillä tarina on tärkeämpi. Niin myös loppukesästä blogiin kirjatun Pollo limonello -reseptin tapauksessa. Katsokaa nyt vaikka alla olevaa, ainokaista kuvaa, jossa komeilee kulhollinen nahistuneita sitruunoita. Missä tuoreet ja houkuttelevat raaka-aineet, missä annoskuvat, missä luonnonvalo ja missä itsekritiikki?

Alkuperäinen tarina sen sijaan, se on edelleen hyvä:

”Vuosia sitten olin töissä Uudenmaankadulla vastapäätä Bar 9 -ravintolaa. Kuten arvata saattaa, bar ysistä tuli meikäläisen kantis lounasaikaan. Palvelu oli vaihtelevaa ja tiskin takana seisoi usein murahtelevaa sakkia, mutta ruoka oli mainiota ja maittavaa. Jo ennen Uudenmaankadun aikoja minut vei lounaalle kaveri, joka söi ysibaarissa aina saman annoksen: Pollo Limonellon. Jäin kerrasta koukkuun. Pari vuotta ja kymmeniä pollo limonelloja myöhemmin sain tekstarin: Oothan lukenut Nyt-liitteen?? Kaivoin lehden esiin ja siellähän se patsasteli, Pollo Limonello -resepti! Keltainen sitruuna-kanapasta laitettiin tulille vielä samana iltana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen. Jugurtti, sitruuna, inkivääri ja hunaja, ihanien aineksien liitto, johon ei tunnu kyllästyvän koskaan!”

pollo limonello

Ja se resepti, joka löytyy tuolta alempaa, on täysin ennallaan. Jokin muu sen sijaan on muuttunut. Kolme vuotta myöhemmin kana on kadonnut keittiöstäni melkein kokonaan. En halua tukea tehotuotantoa, mitä broilerien kasvatus väistämättä on, vaikka kuinka oltaisiin sympaattisia mielikuvia herättävillä perhetiloilla. Luomutuotanto on onneksi yleistynyt, ja isompien kauppojen hyllyillä luomubroiskupaketit ovat jo vakiokamaa.

Luomutiloilla kananpojilla on enemmän tilaa sekä ulkona että sisällä, ja ne elävät tehotuotettuja serkkujaan pidemmän elämän. Se ei tietenkään pehmennä sitä faktaa, että linnut eivät koskaan saavuta sukukypsyyttä, eivätkä ikinä elä täysin lajilleen tyypillistä kanan elämää. Eivätkä muuten edes ulkoile kuin muutaman viimeisen elinviikkonsa ajan, jos silloinkaan, sillä talvella ulkoilumahdollisuutta ei ole. Täytyy myös muistaa, että luomutuottajakin tähtää tuottavuuteen. Luomun ostaminen ei siis puhdista omatuntoa tai lupaa kanoille tai muillekaan tuotantoelämimille välttämättä hyvää elämää. Siksi jätän tänä päivänä luomufileet useimmiten kauppaan ja ostan mielummin kokonaisen luomukanan, jolloin koko lintu tulee hyödynnettyä. Tykkäämme myös broilerin maksasta ja sydämistä, jotka ovat erittäin halpoja ja syntyvät sivutuotteena. Broilereita kasvatetaan lihan vuoksi, ei sisäelimien.

pollo limonello

Pollo limonello ei tietenkään ole pollo limonello ilman kanaa, mutta reseptiä voi hyvin kokeilla myös kasvisversiona tai jopa vegaanisena. Jutun juju ainakin omasta mielestäni on kuitenkin kastikkeessa, ei itse proteiinissa. Ole siis luova ja kokeile kukkakaalia, tofua, kaurapalaa, nyhtistä tai härkistä, vaihda kanafondi kasvisversioon, turkkilainen jugurtti ja kerma kaurapohjaisiin tuotteisiin ja hunaja vaikkapa agavesiirappiin. Tänään lempipastaa kokattiin Rantasalmella, tämän kesän vuokramökin terassilla. Kuvat eivät vieläkään ole priimaa, mutta ehkä kuitenkin parempia kuin kulhollinen kulahtaneita sitruunoita.

Pollo limonello (3–4 sitruunasuulle)

3 broilerin rintafileetä
50 g voita ja/tai loraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl (luomu)kuohukermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3–4 valkosipulinkynttä
1–2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 dl turkkilaista partaäijäjugurttia
suolaa

Leikkaa broilerinfileet sopiviksi suupaloiksi ja ruskista ne pannulla voissa ja/tai öljyssä. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota hetkinen pienoinen. Lorauta sitten joukkoon kerma ja kanafondi ja anna kypsyä muutama minuutti. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Vähennä lämpöä ja hauduttele vielä hetki. Lisää lopuksi jugurtti. Maista, tarvitseeko suolaa lisätä (fondissa saattaa olla sitä riittämiin). Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Päälle parmesaania ja vähän vihreää, jos sitä kotoa löytyy. Pollo Limonello on valmis. Buon appetito!

pollo limonello

Kolme vuotta sitten kirjoitin:

”Pollo Limonello on edelleen Bar 9:n ruokalistalla ja kun tänä keväänä pitkästä aikaa eksyin kuluttamaan kuppilan penkkejä, oli pakko testata, vieläkö se maistuu yhtä hyvältä. En tiedä, oliko aika kullannut muistot, kokki ollut varovainen soosia keittäessään vai keittiössä muuten vain huono päivä, mutta jotain puuttui. Ehkä makuero johtui sitruunan tai inkiväärin määrästä, mutta joka tapauksessa jouduin toteamaan: Minä teen tämän paremmin!”

pollo limonello

Sen koommin en ole ysibaarin pöytään istahtanut, joten tuoretta tietoa tilanteesta ei ole. Henkilökuntakin on todennäköisesti parissa vuodessa vaihtunut, mutta ruokalista pysyy. Internet kertoo, että Pollo limonello löytyy listalta edelleen, joten testikäynti loppuvuodesta lienee paikallaan. Lupaan raportoida, kuinka tällä kertaa kävi!

Pollo Limonello ei suinkaan ole ainoa sitruunaresepti, jota rakastan. Tsekkaa myös nämä reseptit:
Sitruunaiset lammaslihapullat
Sitruunapasta ja kaurapalat
Simppeli ja sitruunainen kesäkurpitsasalaatti
Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle
Helppo sitruunarisotto