Mansikka-halloumisalaatti on hellepäivän herkku

Huh hellettä! Jos minulta ja maapallolta kysytään, saisi tukala kuumuus jo hellittää. Helteet eivät nimittäin helli, ne käristävät kohta koko luonnon elävältä. Tästä aiheesta haluan vielä kirjoittaa pitkään ja hartaasti, mutta koska tämän tekstin aiheena kuitenkin on kevyt, raikas ja ah, niin ihana mansikka-halloumisalaatti, lopetan riipivän ränttäyksen tällä kertaa tähän.

mansikka-halloumisalaatti

Mainittava kuitenkin on, että alkukesän käristyskupolin vuoksi mansikkakin kypsyi kaksi viikkoa normaalia aikaisemmin. Viljelijät ovat hätää kärsimässä, sillä kaikki marjat kypsyvät samaan aikaan, eikä entisten kesien tapaan rekrytoitujen kausityöntekijöiden kädet riittäneetkään mihinkään. Me vastasimme Heponiemen luomutilan hätähuutoon ja ajelimme tiistaina auttamaan sen minkä voimme. Neljä kiloa luomumansikkaa oli kerätty alle vartissa. Ämpäreitäkin olisi ollut tarjolla talon puolesta, mutta koska mökin kaksi pientä jääkaappia pakastinlokeroineen vetävät vain rajatun määrän marjaa, palasimme kotiin vain kahden pienen kulhon kanssa.

Mansikka-aika alkaa aina kunnon mansikkakakulla. Tänä vuonna kesän ensimmäinen kakku tarjoiltiin 45-vuotiaan synttärisankarin puistoskumppakekkereillä Kalasataman puistossa. Kakkutaikinaan lisäsin kaakaota ja kerrosten väliin mansikoiden lisäksi mökiltä kannettua raparperia. Kuuma päivä pakotti vaihtamaan kermavaahdon sulatetulla valkosuklaalla makeutettuun rahkaan, mutta mansikkakakku se yhtä kaikki silti oli. Jos resepti alkoi kiinnostaa, löytyy se parin vuoden takaa, hautautuneena piknik-reseptien repertuaariin.

mansikka-halloumisalaatti

Kun kesän makeimmat marjat on popsittu poskeen kakun kylkiäisenä, herkutellaan jäätelöllä ja mansikoilla. Sitten paistetaan muurinpohjalettuja, jotka syödään mansikoiden kera. Kun säilöntäsouvi ja pakastusrumba on taputeltu, siirrytään suolaisiin ruokiin. Mansikoita ahmitaan aamiaisella puuron, jugurtin, pähkinöiden ja siemenien kera. Hellepäivänä herkutellaan mansikka-vuohenjuustoleivillä, grilliruoan kanssa tarjotaan mansikkasalsaa ja tietysti mansikka-halloumisalaattia. Jälkiruoaksi surautetaan mintusta ja mansikasta kunnon margaritat.

mansikka-halloumisalaatti

Olen kirjoittanut mansikka-halloumisalaatin reseptin muistiin aikaisemminkin. Mittumaarina kuusi vuotta sitten rakkaus oli nuorta ja avokadot kypsiä. Tällä kertaa avokadot kuitenkin unohtuivat kaupan hyllyille, joten salaatti muutti jälleen kerran muotoaan. Tilalle pilkottiin pari persikkaa ja nuutuneimmat nektariinit. Salaatti rehotti viljelylaatikoissa valtoimenaan ja minttupuskakin oli ottanut kasvupyrähdyksen, joten puolet salaattitarpeista saatiin mökkipihasta. Suolainen halloumi ja makea mansikka soittelevat yhdessä sieluani suloisella tavalla, toivon samaa muikeaa makuelämystä myös sinulle. Reseptistä riittää kevyeksi lounaaksi neljälle ruokailijalle ja lisukkeeksi ainakin kuudelle. Siispä kokkaamaan!

Mansikka-halloumisalaatti

2 pakettia halloumia
Kunnon satsi vihreää salaattia
3–4 persikkaa tai nektariinia
2 rasiaa kirsikkatomaatteja
½ litraa mansikoita
Runsaasti minttua ja basilikaa
Oliiviöljyä ja balsamico-siirappia

Viipaloi halloumi ja paista viipaleet grillissä tai kuivalla pannulla. Revi salaatti kulhon tai tarjoiluvadin pohjalle. Pilko persikat ja nektariinit sopiviksi suupaloiksi, puolita kirsikkatomaatit ja mansikat, paloittele paistettu halloumi ja lado kaikki kauniisti salaatin päälle. Lisää pari kourallista minttua ja basilikaa. Lorauta päällimäiseksi hyvää oliiviöljyä ja makeaa balsamicosiirappia.

mansikka-halloumisalaatti

mansikka-halloumisalaatti

Kuten ehkä jo huomasit, mansikka-halloumisalaatti on helppo helleruoka. Se antaa anteeksi säätämisen ja sen sekaan sopii oikeastaan mikä tahansa sesonkihedelmä tai kasvis, kunhan et unohda halloumia ja mansikoita. Pilko joukkoon viinirypäleitä, viipaloi rapsakkaa retiisiä tai vaikka mehukasta melonia. Myös kurkku, kukkakaali ja parsakaali ovat mansikan kanssa edukseen. Kun olet päättänyt, mitä salaattiin juuri tänään laitat, kaada lasiin kokkausviiniksi roseeta, ryhdy hommiin ja anna mansikka-halloumisalaatin helliä makuhermojasi!

Helppoa juhannuksen juhlaruokaa: sitruunamarinoidut perunavartaat ja sitruunainen jugurttikastike

Juhannusaattoon on enää kaksi yötä. Vatsanpohjalla kipristelee, sillä ensimmäistä kertaa saamme juhlia keskikesän kohokohtaa muualla kuin muiden nurkissa. On edelleen vaikea uskoa todeksi pitkäaikaisen haaveen toteutumista, meillä tosiaan on oma mökki – tänä kesänä ja kaikkina tulevina niin kauan kuin henki pihisee ja happi kulkee. Onnen tunne humahtaa päästä varpaisiin ja jää kihelmöimään jalkapohjiin. Ihanaa!

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Seuraavina vuosina kutsumme varmasti myös ystäviä yhteisen juhannuspöydän ääreen, mutta tänä kesänä kekkerit katetaan vain meille kahdelle. Aattona syödään hyvin, saunotaan ja uidaan ja sitten taas saunotaan ja uidaan. Tai sitten jätetään saunominen väliin, jos helteet jatkuvat näin hikisinä aattoon asti.

Saatan solmia tien pientareelta poimituista niittykukista seppeleen, jos vaan pään ympärillä pörräävät paarmat suovat. Mies sitoo saunavihdan oman tontin rauduskoivuista, minä kaadan laseihin kuplivaa ja sitten istahdamme laiturille seuraamaan luonnon luomaa juhannusnäytelmää. Auringonlaskua, kuikkien huutoa, laulujoutsenien ylilentoa, peipposten laulua ja sinitiaisten pesäpuuhia.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Ruokapuolta treenasimme jo viime viikonloppuna, kun sisko miehensä kanssa kurvasi mökkipihaan kahdeksi kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kaksi kiloa uusia perunoita, pari pakettia makkaraa, kohtuullinen kasa karitsan karetta, grillatuista hedelmistä ja fetasta sekoitettu salaatti, sitruunamarinoidut perunavartaat sekä sitruunainen jugurttikastike katosivat parempiin suihin viimeistä kastikepisaraa myöten. Lopuksi nuoltiin lautaset.

Sitruunamarinoidut perunavartaat olivat hitti, samoin niitä ryydittänyt sitruunainen jugurttikastike, jonka nappasin uusimmasta Etiketti-lehdestä. Majoneesin tosin vaihdoin turkkilaiseen jugurttiin ja uskon, että kastikkeesta tuli sen vuoksi alkuperäistäkin parempi. Muut ainesosat löytyvät todenääköisesti valmiiksi myös sinunkin kesäkeittiöstäsi, sillä tarvitset jugurtin lisäksi vain sinappia, sitruunaa, sokeria ja suolaa. Sitruunamarinoidut perunavartaat eivät ole yhtään sen vaikeampia toteuttaa, hunajalla, öljyllä ja sitruunamehulla pääsee jo pitkälle!

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Olet ehkä huomannut, että sitruuna on yksi lempiraaka-aineistani. Senpä takia vaikka sekä perunavartaat että jugurttikastike maustetaan sitruunalla ei hapokkuutta ole ruoassa yhtään liikaa. Jotenkin nämä kaksi onnistuvat täydentämään toisiaan ja yhdistelmä maistuu suussa taivaalliselle. Sitruunainen jugurttikastike sopii erinomaisesti ellei jopa paremmin myös parsalle ja grillissä tai parilalla paahdetuille uuden sadon porkkanoille.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sitruunaiset perunavartaat pelastavat myös edellisenä päivänä yli jääneet uudet perunat, potut nimittäin upotetaan marinadiin ja pujotetaan vartaisiin kypsennettyinä. Resepteistä riittää neljälle juhannuksen juhlijalle.

Sitruunamarinoidut perunavartaat

500 g keitettyjä uusia perunoita
3 rkl öljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa

Ihan ensimmäiseksi muista laittaa puiset vartaat likoamaan veteen, jotta ne eivät syty palamaan grillissä. Jos käytät metallisia, voit tietysti skipata tämän vaiheen. Keitä perunat tai käytä edelliseltä aterialta kattilaan jääneitä keitettyjä pottuja. Jos keität potaatit erikseen, voit jättää ne aavistuksen alle normaalin kypsyyden, sillä perunat jatkavat kypsymistään vielä vartaissa.

Puolita pienemmät perunat ja palastele isommat sopiviksi suupaloiksi. Sekoita marinadi öljystä, sitruunamehusta, hunajasta ja suolasta ja holauta se vielä lämpimien perunoiden joukkoon. Jätä maustumaan vähintään vartiksi, tuntikaan ei ole näille ihanuuksille liikaa.

Pujottele perunapalat vartaisiin ja kaada marinadi pieneen kippoon. Paista sitruunamarinoidut perunavartaat grillissä tai parilapannulla ja valele samalla marinadilla. Kun potut ovat saaneet kivasti väriä, rouhaise mausteiksi suolaa ja mustapippuria ja lusikoi vartaiden päälle reilusti alla olevaa sitruunaista jugurttikastiketta.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sitruunainen jugurttikastike

1 dl turkkilaista jugurttia
1 tl (dijon)sinappia
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 valkosipulin kynsi tai pari kunnon rouhaisua valkosipulimyllystä
Ripaus sokeria ja suolaa
(Mustapippuria ja tuoreita yrttejä)

Sekoita ainekset ja anna tekeytyä perunoiden marinoitumisen ja paistumisen ajan. Reseptiin sopii erinomaisesti miedomman valkosipulin maun antava kuivattu valkosipuli, jota meillä on aina maustekaapissa. Sappion luomutilalla kasvatettu valkosipuli on kuivattu ja ujutettu myllyyn, josta sitä on helppo rouhaista ruokaan tai vaikka leivän päälle. Tuore valkosipuli antaa vähän enemmän potkua, mutta sopii kastikkeeseen ihan yhtä hyvin.

Lusikoi sitruunainen jugurttikastike perunavartaiden päälle, rouhaise päälle vielä mustapippuria ja koristele halutessasi tuoreilla yrteillä kuten basilikalla tai korianterilla.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sekä sitruunaiset perunavartaat että sitruunainen jugurttikastike tulivat jäädäkseen. Jäimme kerrasta koukkuun, joten näistä herkuista pääsevät nauttimaan myös tulevien kesien mökkivieraat – muulloinkin kuin juhannuksena!

Sadepäivän suloiset suklaavohvelit

Olen metsästänyt käytettyä vohvelirautaa reilun vuoden. Keväällä 2018 ravasin yhtenään kierrätyskeskuksessa katselemassa kodinkonehyllyjä – tuloksetta. Uutta en halunnut ostaa, sillä tavaraa on muutenkin tämä maailma pullollaan.

suloiset suklaavohvelit

Viime kesänä kävin viikoittain mökkipaikkakunnan kirpputorilla kyselemässä – turhaan. Kyselin sieltä ja täältä, ja jätin ilmoituksia Facebookin kirppisryhmiin, mutta näytti siltä, että kukaan ei halua luopua rapsakoita vohveleita paistavasta raudastaan.

Niinpä muutama viikko sitten luovutin, marssin kirkonkylän sekatavarakauppaan ja ostin 17 euron vohveliraudan. Siitä lähtien pannu on käynyt kuumana. Vähällä oli ettei pinnakin palanut, rauta on nimittäin hidas ja muutenkin aika onneton.

suloiset suklaavohvelit

suloiset suklaavohvelit

Viimeistään, kun näin anopin isomman ja kaikin puolin paremman koneen, iski katumus. Olisi pitänyt uskoa ikiaikaista ohjenuoraa, ja ostaa se 60 euron vempele, jota lähikaupungissa katsastelin, mutta hylkäsin liian kalliina. Halvalla kun harvoin saa hyvää.

Kyllä tälläkin paistelee, mutta aikaa se vaatii. Ensimmäisistä pinaattivohveleista ei tullut rapsakoita, mutta seuraava suolainen satsi onnistui jo paremmin. Täytteeksi silputtiin savustettuja ahvenia, sitruunalla, mintulla ja kurkulla maustettua jugurttia ja ruohosipulia. Päällimmäiseksi ripoteltiin vielä Hanna G kokkaa -keittokirjan ohjeella pyöräytetystä anjovispastasta ylijäänyttä rapeaa leivänmurua.

suloiset suklaavohvelit

suloiset suklaavohvelit

Sitten vuoroon tulivat suloiset suklaavohvelit. Mallia taikinaan otettiin Brunssikirjasta, mutta mökkiolosuhteet ja jääkaapin sisältö pakottivat kuitenkin improvisoimaan. Niinpä maitorahka muuttui pakastimessa kärsineeksi rasvattomaksi jugurtiksi, siideri kivennäisvedeksi ja vehnäjauhoista osa korvattiin rukiilla. Jos suklaata olisi ollut, olisin ehdottomasti sulattanut sitäkin taikinaan.

Sade alkoi ropista niskaan juuri, kun lopettelin annosten kuvaamista. Hetkeä myöhemmin tirkisti aurinko tummien pilvien takaa vain peittyäkseen muutaman minuutin kuluttua ukkospilvien taakse. Vettä tuli iltapäivän aikana yli 7 milliä ja hyvä niin, luonto oli kaivannut virkistystä jo pitkään. Kaivovesikin oli ollut päiväkaudet ehtymään päin ja pumppu yskinyt välillä tyhjää.

suloiset suklaavohvelit

Tästä satsista riittää neljän hengen seurueelle muutama herkku kullekin. Jos siis syöt kaksin, eikä sokerinhimo ole kovin suuri, pärjäät puolikkaallakin taikinalla. Vaihtele jauhojen laatua ja nestettä mielesi mukaan. Minä tykkään käyttää letuissa ja vohveleissa happamia maitotuotteita, ne tuovat taikinaan särmää.

Seurakseen suloiset suklaavohvelit saivat mökkimetsän runsaan vattusadon ansiosta vaapukkahilloa ja parasta ennen -päivämääränsä jo menettänyttä mascarponea kermalla notkistettuna ja vaniljasokerilla maustettuna.

Suloiset suklaavohvelit

2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl ruskeaa ruokosokeria
1/2 dl vahvaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 isoa kananmunaa
2,5 dl rasvatonta jugurttia
1,5 dl kivennäisvettä
50 g voita sulatettuna

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää sen jälkeen ensin munat ja sitten nesteet. Pyöräytä tasaiseksi ja annan tekeytyä parikymmentä minuuttia. Jos taikina tuntuu ennen paistamista kovin paksulta, lisää siihen vähän lisää nestettä. Se saa olla huomattavasti jämäkämpää kuin lettutaikina, joten liian ohkaiseksikaan sitä ei kannata laimentaa.

suloiset suklaavohvelit

Paista kärsivällisyydellä rapeiksi vohveleiksi. Vatkaa seuraksi vähän kermaa ja mascarponea ja mausta vaniljasokerilla. Survo lempimarjojasi sokerin kanssa tai lusikoi purkista valmista hilloa vohvelien päälle. Syö suloiset suklaavohvelit pienempinä palasina tai kääri koko hoito rullalle ja haukkaa hartaudella. Nam!