Kadonnut raastinrauta ja muita tarinoita mökkiläisen keittiöstä

Vuokramökin kesäkeittiön varustus on aina etukäteen mysteeri, eikä kaikkea viitsi roudata kotoa ihan vaan varmuuden vuoksi. Veitset ovat usein tylsiä, paistinpannut kuluneita, patalaput ovat kadonneet, viinilaseja ei ole, eikä kunnon pallovispilää varustukseen kuulu, sähköisistä vempeleistä puhumattakaan.

avotuli grillissä
kanavartaat lautasella

Niinpä järvestä noussut ahven fileerataan Marttiinin massiivisella puukolla. Majoneesia vatkataan sormet rakoilla, juusto ”raastetaan” pilkkomalla, porkkanat kuoritaan juustohöylällä ja kasvisliemikuutioiden puuttuessa kanttarellirisottoon tarvittu liemi keitellään itse niistä kasviksista, mitä kaapissa sattuu olemaan. Onneksi veitsenteroitin kulkee helposti mukana repun sivutaskussa.

sienet pannulla
risotto lautasella

Yksi asia löytyy aina ja se on mikro. Toinen, hiukan tarpeellisempi, on pullonavaaja. Niitä on ripusteltuna saunan ulkoseinään, pukuhuoneeseen, mökin terassille, grillikatokseen ja keittiön naulaan. Poikkeus vahvisti tämänkin säännön Sulkavalla, kun rantasaunan varustus oli puutteellinen. Minä kätevänä emäntänä yritin näyttää siskolleni, kuinka kruunukorkki lähtee kun sitä vähän kämmenpohjalla kopauttaa vaikkapa penkinkulmaa vasten. No ei lähtenyt kymmenennenkään yrityksen jälkeen, piti huutaa miehet grillikatokselta apuun. Muistoksi jäi mojova mustelma kämmenessä ja miehen hymähdellen antama lupaus opettaa, miten pullo oikeaoppisesti avataan.

siideri saunan rappusilla

Viimeisimmästä mökkikeittiöstä ei löytynyt raastinrautaa. Sen sijaan kaapissa komeili kokonainen kahviastiasto kuudelle, kolme foliorullaa, saman verran suolasirottimia ja aterimia vaikka naapureille jakaa. Parvekepuutarhan rehottavat basilikapuskat oli kuitenkin ennen reissua latvottu ja pakattu mukaan. Miettimättä sen pidemmälle ruokalistalle oli lisätty lounaspesto.

sitruunankuori silputtuna

Tutkittuani mökkikeittiön kaapit kolmannen kerran seisoin hämmentyneenä keskellä tupaa ilman raastirautaa ja sauvasekoitinta. Pohdin itsekseni kuka muka on päättänyt, että peston pitäisi olla sauvasekoittimella sileäksi surautettua? Miksi pesto ei voisi yhtä hyvin olla rakenteeltaan karkeampaa? Sitten ryhdyin tuumasta toimeen.

Sitruunalla höystetty pesto (2–3 mökkiläiselle)

Ruukullinen basilikaa (minä käytin kreikkalaista, genovalaista ja thai-basilikaa)
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
n. 1 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl oliiviöljyä
n. 1 dl parmesaania raastettuna
suolaa ja pippuria

Silppua basilika, valkosipuli ja pinjansiemenet, karkeusasteen valitset itse. Pese sitruuna ja raasta sen kuori tai jos raastinta ei ole, höylää perunankuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä kuoresta isoja suikaleita ja silppua ne veitsellä ”raasteeksi”. Vältä sitruunan valkoista osaa, se tekee pestosta kitkerän. Purista puolikkaan sitruunan mehu. Raasta parmesaani samalla tekniikalla tai käytä valmista raastetta.

pestoainekset kulhossa

Laita nämä kaikki samaan kulhoon ja kaada päälle noin desi hyvää oliiviöljyä. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna makujen tasaantua ainakin puolisen tuntia. Keitä sopiva määrä pastaa ja kaada kastike valutetun pastan päälle. Kastikkeen ei tarvitse kypsyä, se lämpenee riittävästi kuuman pastan joukossa. Onnittele itseäsi, sait aikaan aterian välineinäsi vain leikkuulauta, veitsi, juustohöylä ja kattila.

pesto lautasella

Kestosuosikki: Chorizopasta

Joihinkin ruokiin ei kyllästy koskaan. Ja koskaan ei voi uutta reseptiä kokeillessaan tietää tuleeko siitä kestosuosikki, kuten chorizopastalle kävi. Lautasten tyhjennyttyä mielipide on yleensä selvä – jatkoon tai sitten ei. Meille on tullut tavaksi kysyä toisiltamme mielipidettä aterian jälkeen. Tykkäsitkö? Tehdäänkö toistekin? Hyvin usein olemme samaa mieltä, vaikka mies onkin välillä hieman kriittisempi.

pasta mökkilautasella

Ruokaohjeen raaka-aineet antavat toki vihjeitä – jos ruuassa on sitruunaa, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä, on se yleensä hyvä merkki. Myös tomaattiset reseptit ovat usein minun mieleeni. Raakamakkaroistakin on pelkkiä hyviä kokemuksia. Siksi ei ollut kovin suuri yllätys, että Pastanjauhajien chorizopasta vei sydämeni ikiajoiksi. Ensimmäisestä kokkauskerrasta on jo kahdeksan vuotta, eikä kyllästymisen merkkejä näy vieläkään.

Jälleen kerran olen tuunannut ohjetta omien mieltymyksieni suuntaan ja siksi kirjaan tähän oman versioni vertailtavaksi alkuperäisen kanssa. Chorizopasta on helppo pyöräyttää myös mökkiolosuhteissa, sillä se ei vaadi mitään erikoisvempeleitä. Tomaatit voit halutessasi kaltata, minä en laiskana sitä jaksa yleensä tehdä. Yrttinä voi käyttää sitä, mitä saatavilla on, eikä parmesanikaan ole aivan välttämätön. Jos kermaa ei ole, käytä vaikka ranskankermaa tai jogurttia, kunhan ne eivät ole rasvattomia.

Chorizoa saa myös kaupasta myös ”kypsänä” pötkönä, mutta sen rakenne on turhan kiinteä ja kuorikin aika tiukkaa tavaraa. Raakamakkaran koostumus on pehmeämpi ja ainakin meidän suuhun sopivampi.

Chorizopasta raakamakkarasta

(2–3 pastanpurijalle)

loraus oliiviöljyä
1 pieni sipuli, jos käytät kevätsipulia, heitä varretkin mukaan
3 valkosipulinkynttä
sopivan reilusti chiliä tuoreena tai kuivattuna
Pari kohtuullisen kokoista tuoretta tomaattia tai puoli rasiallista kirsikkatomaatteja
n. 300 g mausteista raakamakkaraa, mieluiten chorizoa
tölkki tomaattimurskaa
rosmariinia tai vaikka basilikaa
1 rkl hunajaa
1 dl kermaa
sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
raastettua parmesaania annoksen päälle

Pilko tomaatit kuutioiksi ja silppua sipuli, valkosipuli ja chilit. Pyöräyttele niitä hetki pannulla oliiviöljyssä. Lisää raakamakkarat. Tässä voit nyt toimia kuten parhaaksi näet, mutta minä tykkään puristella makkaran ulos suolesta pieniksi palleroiksi suoraan pannulle. Jos paistat raakamakkarat erikseen (ja pilkot sitten kastikkeeseen), muista paistaa tarpeeksi kauan, jotta ne kypsyvät. Pienemmät pallerot kypsyvät nopeammin ja ovat rakenteeltaan suussa sangen miellyttäviä.

chorizopasta pannulla

Pyörittele makkaranpaloja pannulla, jotta niihin tarttuu vähän väriä ja kaada sitten päälle tomaattimurska. Riivi mukaan yrtit, rosmariininoksan voit laittaa kokonaisenakin. Lisää lusikallinen hunajaa. Anna porista kymmenisen minuuttia, lisää kerma ja mausta. Sekoita kastike valitsemasi pastan joukkoon, annostele valmis chorizopasta lautasille ja haarukoi kohti ääntä!

pasta lautasella

Maailman nopein etäpäivälounaspasta!

Olen ammatiltani pilkunviilaaja. Joskus myös terapeutti, äiti, opettaja, tukihenkilö, tsemppari ja kirjamessutipu. Normipäiviä ei ole ja töitä tehdään välillä vuorokauden ympäri. Nykytoimistotermein ilmaistuna olen mobiili. En tarvitse kiinteää työpistettä vaan naputtelen läppärillä, luen käsiksiä, oikoluen taittoja ja tsekkaan painovedoksia siellä, missä kullakin hetkellä satun olemaan. Toimistolla, kahvilassa, junassa, osakunnalla, mökkilaiturilla tai vaikka omalla parvekkeella. Jos minulta kysytään, etätyöpäivät ovat vähintään tuplasti tehokkaampia kuin avokonttorissa vietetyt.

Oma rauha ja työtahti on tosi jees, mutta ylivoimaisesti parasta etäpäivissä on omalla hellalla kokattu lounas! Vaikka amicoiden ja sodexhojen joukossa saattaa olla helmiäkin, yleensä linjastolounastelu pitää sisällään eineksiä ja lähiruuan sijaan toiselta puolelta maapalloa roudattua Tilapiaa tai muuta eksoottista kalaa. Kun vastavalmistetun lautasellisen nauttii aurinkoisella parvekkeella ja riipii päälle yrttilaatikoista tuoretta vihreää, ei lounasruokaloita todellakaan tule ikävä.

Jottei lounastauko venähtäisi suhteettoman pitkäksi, pyöräytän usein pikapastakastikkeen. Tänään lounaslistalla oli ehkä pikaisinta pastaa koskaan.

Voi-salviapastaa kahdelle

Pari rkl voita
10-20 salvianlehteä
suolaa
pippuria
(tuore)pastaa

Kiehauta vesi ja laita pastat kiehumaan. Sulata voi kattilassa ja anna sen vähän ruskistua. Heittele sitten sekaan salvianlehdet. Salvian maku on aika voimakas, jos käytät tuoreita lehtiä ensimmäisen kerran, testaa ensin pienemmällä määrällä. Voin pitää olla kiehuvan kuumaa, että salviasta tulee rapsakkaa, älä kuitenkaan käräytä lehtiä. Rouhi päälle myllystä suolaa ja pippuria. Valuta pastat ja kaada ne kattilaan voikastikkeen sekaan. Haarukka käteen ja kohti ääntä! Syötyäsi ota 20 minuutin tehopäiväunet ja jatka töitä.

WP_20150925_13_30_50_Pro

WP_20150925_13_36_51_Pro

ps. Kiitos ihanista kommenteista edellisiin postauksiin! Vaikka en ole vielä ehtinyt vastata niihin, ovat ne todella tärkeitä, ihan kaikki. Tuntuu mielettömän hyvältä, että lyhyet hetkeni herkistävät ja koskettavat teitä. 🙂