Aika on pysähtynyt. Mökkimaisema tuntuu sijaitsevan toisessa ulottuvuudessa, sillä minuutit matelevat ja valoisat päivät ovat yhtä pitkiä kuin lapsuuden kesinä. On tärkeällä tavalla tylsää. Mielen hiljaisen vaelluksen katkaisee vain kärpäsen surina ja tiiran satunnainen sukellus rantaveteen. Haaveilu on ihanaa.

Välillä aivot kaipaavat kuitenkin tavoitteellisempaa toimintaa. Kirjapinoon ei ole koskettu vielä, sillä orientoituminen on kesken. On selailtava jokaisen kesämökin varustukseen kuuluvia vanhoja naistenlehtiä. Kesänumeroiden sivuille on painettu joka vuosi samat aiheet. Kesähuviloita, rantasaunoja, pöyhkeileviä puutarhoja, kotimaan kohteita, kuumia kirjavinkkejä, mielettömiä mökkikeittiöitä, helppoa grilliruokaa ja uusia uimapukumalleja. Lomaromansseja ja seksihelteitä, jolloin kaikki on mahdollista.

Tämän kesän vuokraparatiisin lehtikasoissa on muutakin. Omistajien viiniharrastus näkyy paitsi huussin hyllyiksi kiinnitetyissä, puisissa viinilaatikoissa, maljakoiden virkaa toimittavissa magnumpulloissa, laadukkaassa lasivalikoimassa ja kunnon karahveissa myös mökille kerääntyneiden viinilehtien määrässä. Viineistä ymmärrän vain vähän, mutta aviisien aukeamille valituista resepteistä sitäkin enemmän.

Niinpä perjantai-iltana, joutsenperheen lipuessa kaislikon laitamilla, tartun Viini-lehteen vuodelta 2011. Teemana on mikäpä muukaan kuin kesä ja reseptit sen mukaisia. Loimulohen, lampaankyljysten ja paistettujen muikkujen joukosta silmiin sattuu raparperipaistos, jossa on käytetty kookosta. Kahden suosikkiaineksen liitto laittaa vipinää laiskan lomalaisen kinttuihin. Kiipeäminen keittiöjakkaralle paljastaa keittiön kaappien kätköistä kaiken tarpeellisen. Naksautan uunin päälle ja ryhdyn pilkkomaan punavartista raparperia.

Olen juuri saanut kuulla mukavia uutisia: kahdeksan kuukautta vanha kummityttöni aikoo matkata moikkaamaan lomille lompsahtanutta kummitätiään seuraavana päivänä. Raparperipaistos jaetaan siis useammalle lautaselle. Toinen vanhemmista on yliherkkä gluteenille, joten joudun hiukan soveltamaan. Lopulta reseptin kuudesta alkuperäisestä raaka-aineesta käytän vain kolmea. Korvaan vehnäjauhot mantelijauholla ja kaurahiutaleilla, fariinisokerin sijaan sotken kuorrutteeseen ruokosokeria ja vaahterasiirappia. Kerman päätän jättää kokonaan pois, sillä en viitsi avata purkkia puolen desin takia.

Uunista leijuva tuoksu ennustaa seitsemän suloisen ainesosan tähtiin kirjoitettua liittoa. Ja kun viimein upotan haarukkani paistoksen rapeaan pintaan, tarvitsen kaiken tahdonvoimani, etten söisi paistosta siltä seisomalta säästämättä siitä muruakaan kesävieraille. Herran tähden, miten hyvää! Tässä on tähänastisen elämäni paras raparperipaistos – ja vieläpä gluteenittomana!

Maailman paras rapea (gluteeniton) raparperipaistos

8 vartta raparperia
75 g huoneenlämpöistä voita (+ 2 rkl voiteluun)
1 dl ruokosokeria
loraus (vaahtera)siirappia
1,5 dl kookoshiutaleita
1/2 dl mantelijauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Voitele iso piirakkavuoka ja pilko raparperit sentin tai parin palasiksi. Levitä raparperinpalat voideltuun vuokaan. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin ruokosokeri, vaahterasiirappi (tavallinenkin siirappi käy!), kookoshiutaleet, mantelijauho ja kauraryynit.

Murustele kuorrute raparperipalojen päälle. Ei haittaa, vaikka palat jäävät näkyviin, se on tarkoituskin. Paista 225 asteessa 15–20 min, kunnes pinta alkaa kunnolla ruskistua. Tadaa! Sinulla on käsissäsi maailman paras raparperipaistos!

Alkuperäisessä reseptissä tarjosivat raparperipaistoksen kylkeen hienostelevaa ties mistä mascarponesta sekoitettua lisuketta, mutta minä lapioin kaveriksi rehellistä kahden euron vaniljajäätelöä perinteisestä pahvipakkauksesta. Reseptin erinomaisuuden nimiin vannoivat myös kummitytön vanhemmat. Seuraavalla kerralla sitä tarjotaan jo pikkuisellekin. Ruokalistalle se lisätään myös tulevana viikonloppuna, kun kymmenvuotias esiteini saapuu lunastamaan syntymäpäivälahjansa – kokkausta kummitädin kanssa!

Lisää ihania raparperireseptejä:
Perunamaahaaveita ja raparperimehua
Hirsiseinä vihreä ja punainen (Rappiotädin raparperipiirakka)
Tie miehen sydämeen käy piknik-eväiden kautta (Raparperi-Savusiikasalaatti)
Maailman makeimmat raparperileivokset