Seikkaillessani maaliskuussa Italian Piemontessa satuin sivukorvalla kuulemaan etelä-savolaisesta mökistä, johon etsitään vuokralaisia koko kesäksi. Olin epäkohtelias ja keskeytin puhujan lauseen siihen paikkaan, sillä olimme etsineet tällaista tilaisuutta jo kaksi kesää. Nyt tilaisuus käveli sattumalta vastaan viinilasi kädessään, ja minä tartuin siihen tiukasti kuin purukumi kengänpohjaan. Yksi keskustelu johti toiseen ja pian olimme sopineet viikonlopun, jolloin voimme nukkua mökillä testiyön, lämmittää saunan ja tunnustella, olisiko tämä meille se oikea.

Tulevaisuuden haaveissa siintelee ikioma mökki-idylli, mutta sitä ennen on kokeiltava, olemmeko todella mökki-ihmisiä, vai kuvittelemmeko vain olevamme sellaisia. Mies on innokas nikkaroija ja minäkin tykkään puuhastella pihalla. Kerrostalossa pihan virkaa on hoitanut parveke, mutta puuverstasta tai nikkarointimahdollisuuksia ei kaupunkilaisen kodissa juurikaan ole. Maalle emme halua muuttaa, joten mökki olisi omiaan tyydyttämään harrastelijatimpurin tarpeet ja tarjoamaan kaivatun kontrastin kivikaupungin kaduille.

Rantasalmen kupeeseen rakennettu punainen tupa valloitti sydämemme heti ensitapaamisella. Aaltojen liplatus rantasaunan laiturilla, ilta-aurinko, lämpiävän saunan tuoksu, kunnon kesäkeittiö, lintujen liverrys, kuikan huuto ja joutsenen laulu vahvistivat sydänalassa vellovaa pakahtumisen tunnetta. Tässä se on, meidän kesäparatiisi. Ensimmäisen yön aikana ehdimme suunnitella tomaattipenkkien sijaintia, keittiöpuutarhan kokoa, pieniä parannustöitä, pihajuhlia, grillibileitä, mökkiolympialaisia ja lettukestejä. Kerrankin meillä on paikka, johon kutsua ystäviä muutamaksi päiväksi tai pitkäksi viikonlopuksi. Aamun valjettua näpyttelin viestin vuokraemännälle: milloin voimme allekirjoittaa vuokrasopimuksen?

Kesästä tulee poikkeuksellinen. Jätämme ulkomaanmatkat väliin ja keskitymme olennaiseen: laiturilla loikoiluun, saunomiseen, kesäkeittiössä kokkaamiseen, riippumatossa laiskotteluun, uimiseen, lukemiseen, sangrian lipittelyyn ja uuteen ympäristöön tutustumiseen. Ja kuten arvata saattaa, kirjoittamiseen. Sillä en minä teitä aio unohtaa! Tarkoitus on tarinoida paikallisista pientuottajista, luomutiloista, mansikkamaista, kirpputoreista, kesäruokaresepteistä, sadepäivän vinkeistä, lomalukemisesta, pyöräretkistä ja mökkiläisen puhdetöistä. Mökkipäiväkirjan ensimmäiset merkinnät kirjataan jälkikäteen, mutta jatkossa ne merkitään muistiin saman tien. Kunhan kotinörttini ehtii käpistelemään koodia, löytyvät kaikki mökkipäiväkirjan merkinnät myöhemmin yläpalkista oman kategoriansa alta. Tämä on niistä ensimmäinen.

Rakas mökkipäiväkirja!

On kolmas viikonloppu mökillä. Tuntuu vieläkin epätodelliselta, että olen päässyt sanomaan useita kertoja ääneen lauseen, jonka sisällöstä olen ollut vuosikausia kavereilleni kateellinen: me mennään viikonlopuksi mökille. Ja mikä parasta, heinä-elokuussa vietämme mökillä viikkokausia putkeen, joista pari viikkoa aion pärjätä yksin. Jännittää jo nyt. Iskeekö mökkihöperyys, kaipaanko kaupunkiin vai tuleeko minusta metsäläinen, joka ei pese tukkaansa viikkokausiin ja kulkee päivästä toiseen samassa mökkimekossa?

Vielä ei ole tekeminen loppunut kesken. Lähes kaikki pihan vallanneet lupiinit on kaivettu juurineen ylös. Jäljelle jääneet on niitetty ja kukkavarret kitketty kuivumaan sorapintaiselle parkkipaikalle. Sitten, kun metsäpalovaroitus lakkaa, poltamme pirulaiset pihan perällä. Eivätpähän leviä enää ja tukahduta alleen luonnonvaraisia niittykukkia. Urakka oli melkoinen – hiki virtasi ja lihaksia kivistää vieläkin. Onneksi paarmanperkeleet saapuivat vasta toisena urakkapäivänä ja silloinkin niitä pörräsi pään ympärillä vain kaksi.

Mies nikkaroi vanhoista paneelilaudoista viljelylaatikoita, jotka käsiteltiin puuöljyllä ja jätettiin viikoksi ulkoilmaan kuivumaan. Multa tilataan naapuritilalta ja sitä riittää myös mansikkapenkkiin sekä nurmikolle, josta lupiinit revittiin tuonpuoleisille kasvimaille. Yrtit, tomaatit ja kyliltä ostetut kesäkurpitsa ja kurkku siirrettiin kotoa tuotuihin isompiin ruukkuihin odottamaan multalastia. Tokmannista hankittiin paitsi mökkivaatteita myös perinteinen vihreä kastelukannu ja muutama pelargonia.

Mökkiä kiertää kyllästetystä puusta rakennettu terassi, joka kaipaa pesua ja öljyämistä. Työhön tarvitaan pilvinen ja mieluummin vähän viileämpi päivä, pesuhommiin ryhdytään siis kesemmällä. Terassilaudoituksen ruuvit sen sijaan kaipasivat kiristämistä ja puisten aurinkotuolien rakenne vahvistamista, myös pari kieroon kuivunutta terassilautaa vaihdettiin uusiin. Minun riehuessani lupiinien parissa mies nakutteli huussiin vievävälle pikkupolulle pitkospuut ja kaatoi siinä sivussa tontilta muutaman koivun loppukesän saunapuiksi.

Eikä tässä todellakaan vielä kaikki. Rikkinäinen vesilämpömittari korvattiin uudella, viinipulloilla täytettyyn maakellariin asennettiin kunnon lukko ja kesäkeittiön muurikkapannut, ritilät ja muut tykötarpeet putsattiin niihin talven aikana pinttyneestä liasta. Yön hämärinä tunteina hävitimme myös neljä rakennusvaiheessa olevaa ampiaispesää, sillä aittojen tai liioin saunan kattorakenteissa ei ole sijaa pistiäisille. Saapa nähdä ovatko kuningattaret ehtineet aloittaa entisöinnin seuraavaan mökkivisiittiin mennessä.

Seuraavalla kerralla ohjelmassa on katiskan metsästys. Rantasalmen Nesteellä pahoittelivat, että paikallinen yrittäjä ei ole vielä ehtinyt toimittaa tekemiään pyydyksiä myyntiin, mutta tulossa ne ovat. Myös lehtikomposti täytyy perustaa, eiköhän kyliltä löydy kehikko siihenkin tarpeeseen. Huussin seinään kiinnitettävä käsienpesuastia onkin sitten vähän vaikeampi löytää. Täytynee pitää silmät auki pääkaupunkiseudulla liikkuessa vai olisiko jollain vinkata, mistä sellaista kannattaisi etsiä?

Mökkielämä saattaa kuulostaa jonkun korviin työleiriltä, mutta meille se on kaukana siitä. Tietotyöläinen nauttii fyysisestä työstä ja siitä, että kännykkä unohtuu tuntikausiksi mökin kammariin. Mikään ei vilku, pärise tai häiritse. Aika hidastuu, aurinko paistaa ja luonto on lähellä. Kädet tekevät ja mieli nauttii ansaitusta levosta. Voi olla, että loppukesästä olen eri mieltä, mutta nyt tuntuu, että meidät on luotu mökkielämään. Eläköön mökkikesä 2018!

ps. Pitäisiköhän ostaa oikea mökkipäiväkirja? Sellainen vieraskirjan ja muistikirjan rakkauslapsi, johon voisi raapustaa päivittäin myös uimaveden lämpötilan, sademäärän ja tuulen suunnan, ja jota voisi selailla marraskuun synkkinä iltoina kesän lämpöä muistellen. Kyllä kai sellainen täytyy jokaisella mökillä olla?