Tapahtui vuonna 2016

Vuosi on vaihtunut paukkeella ja rytinällä. Vaikka vuoteen on mahtunut paljon muutakin kuin pelkkiä hyviä hetkiä, keskitytään nyt kohokohtiin, joista haluan vuoden 2016 muistaa. On palkintojen jaon aika.

Vuoden matkakohde: Pyhätunturi

Reissupäiviä kertyi 35. Jos mökkiviikot lasketaan, päivien määrä tuplaantuu. Kerkesin kahdesti Pyhälle, vietin viikon valkoisilla hangilla Andorrassa, nautin keväisestä Berliinistä, pussailin Pariisissa ja matkustin kuorokisoihin Jurmalaan. Mökkeilin Porvoossa, Pieksämäellä, Asikkalassa, Sulkavalla, Kustavissa ja Soinissa. Vaikka muu maailma näytti pelkkiä hyviä puoliaan, vuoden parhaan matkakohteen pystin nappaa hissikapulan mitalla Lapin helmi – Pyhätunturi. Valkoiset hanget, pakkanen, kaamos, aurinko, takkatuli ja hiljaisuus, enempää ei tarvita.

pyhätunturi

Vuoden päähänpisto: Kesäkuntoon-verkkovalmennus

Ennakkoluuloni romuttuivat kevään korvilla, kun ostin hetken mielijohteesta 8 viikon nettitreeni-jakson Motivireeltä. Ohjelma osoittautui erittäin toimivaksi, senttejä lähti ja kunto koheni, juuri niinkuin luvattiin. Myös ruokavalio muuttui pysyvästi ja eikä parisuhdekiloja ole todellakaan ollut ikävä.

WP_20160409_13_36_03_Pro

Vuoden heittäytyminen: Sapattivapaa

Sinnikkään säästämisen jälkeen uskalsin hypätä huhtikuussa reiluksi neljäksi kuukaudeksi hektisen oravanpyörän ulkopuolelle. Uudesta näkökulmasta katsottuna asenne elämään ja työn tekemiseen muuttui merkittävästi. Päivärytmi hidastui. Agendalla oli vain mielekästä tekemistä – kirjoittamista, kokkailua, lukemista ja aikaa ajatella. Oman tekemisen tapa kirkastui, eikä paluuta vanhaan enää ollut. Elämä on lyhyt ja todistetusti muutakin kuin työtä. Sapattivapaan seurauksena hain myös webmaster-koulutukseen, jonka vuoksi vietän tulevan vuoden osittaisella opintovapaalla.

WP_20160420_15_01_43_Pro

Vuoden motivoija: PING Helsinki

Keväällä pääsin bloggaajana peruutuspaikalta mukaan järjestyksessään toiseen sisällöntuottajille ja bisneksentekijöille suunnattuun PING Helsinki -tapahtumaan. Vaikuttajamarkkinoinnin ytimessä olin jokseenkin mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä en tuntenut ennalta ketään ja blogini oli hädin tuskin vuoden ikäinen. Osallistuin workshopeihin ja uskaltauduin istumaan vieraisiin pöytiin. Usko omiin ideoihin vahvistui, motivaatio kasvoi ja aloittelevan bloggaajan itsetunto otti isoja askeleita ylöspäin. Kesän ja syksyn aikana lukijamäärät tuplaantuivat ja blogin päivitystahti vakiintui lähes ammattimaiselle tasolle. Loppusyksystä hain ja pääsin PING Helsinki Ambassadors -jengiin julistamaan vaikuttajamarkkinoinnin ilosanomaa yhdessä palkittujen blogien, kuten Hannan Soppa ja Kaukokaipuu, tekijöiden kanssa. Aikamoista.

WP_20160515_19_52_56_Pro

Vuoden hurahdus: Mökkeily ja mökkiruoka

Sapattivapaa mahdollisti pitkän mökkikesän. Sen aikana sain vahvistuksen tunteilleni: olen ihka aito mökkeilijä. Nautin yksinkertaisuudesta, kokkaamisesta alkeellisissa olosuhteissa, aamiaisesta auringossa, luonnonrauhasta, saunomisesta, järvistä ja merestä, laiturilla loikoilusta ja hiljaisesta olemisesta. Hyttysistä en edelleenkään välitä, ampiaisetkin voisivat keskittyä ydinosaamiseensa ja lopettaa ihmisten kiusaamisen. Öttiäisistä huolimatta mökkielämä on ihmisen parasta aikaa.

laiturikattaus

Vuoden parisuhdeteko: Yhteinen asunto

Mies muutti luokseni joulukuussa 2015. Keittokirjojen määrä tuplaantui ja levyille piti hankkia uusi hylly. Arjen törmäyskurssilla olemme oppineet sietämään toistemme tapoja ja joustamaan omista rutiineistamme. Kynnyskysymyksistä on keskusteltu avoimesti ja mahdollisista kompastuskivistä hiottu vähemmän teräviä. Tunteet ovat syventyneet ja tahto rakastaa on vahva. Siksi päätös oli helppo, halusimme oikeasti yhteisen kodin. Niinpä mies osti puolet asunnostani marraskuussa 2016.

hammasharjat lasissa

Vuoden ruokakokemus: Aan Tafel with Maannos

Jos ei oman keittiön tuotoksia lasketa, vuoden kohokohta ruokapuolella oli ehdottomasti Kalasatamassa loppuvuodesta majaillut pop up -ravintola Aan Tafel with Maannos. 14 käsittämättömällä pieteetillä tehtyä, supermaukasta ja visuaalisesti kunnianhimoista annosta ja niitä täydentävät juomat olivat sellainen nappisuoritus, että tarpeeksi suuria ylisanoja on vaikea löytää. Palvelu oli rentoa, mutta asiantuntevaa, interiööri persoonallinen ja maisemat vaikuttavat. Vain valaistusolosuhteet olivat hieman haasteelliset, mutta se tuskin häiritsi muita kuin yhtä ruokabloggaajaa. Täydet viisi loistavaa tähteä, toivottavasti nuoret ruokataiteilijat tuovat osaamistaan esille lähitulevaisuudessakin muodossa tai toisessa!

ravintolasali

menu

punajuuriannos

Kunniakirjat jaetaan seuraaville teoille:

Kamarikuoro Auditen riveihin liittyminen. Korkeatasoiseen konservatorion kuoroon pyrkiminen vaati uskallusta, sillä harjoitussalin viereisillä tuoleilla istuu musiikin ammattilaisia, säveltäjiä, kanttoreita ja musiikinopettajia. Onnekseni olen pysynyt vauhdissa mukana ja sopeutunut porukkaan hyvin. Odotan innolla kevään levytyssessioita ja syksyn kuoromatkaa Maltalle.

Talkootyö Flow Festivaaleilla. Naapurissa järjestettävä Flow Festival ei rakentuisi ilman satoja vapaaehtoisia käsipareja. Hauikset kasvoivat aitoja kantaessa, asfaltti taipui ruohomattoja naulattessa ja tekemisen meininki oli kova. Festarista nauttiminen nousi kokonaan uudelle tasolle, kun tiesi millaista työtä ja vaivaa jokaisen yksityiskohdan suunnittelu ja rakentaminen oli vaatinut.

Tieto näkyväksi -kirjan valmistuminen. Joulukuussa viisivuotisen kirjaprojektin lopputuotos näki viimeinkin päivänvalon. Allekirjoittanut kustannustoimittaja oli julkkareissa yhtä hymyä ja aidosti ylpeä tekijätiimin puolesta. Jos tiedon visualisointi ja informaation muotoilu kiinnostaa, kannattaa kirja ehdottomasti tsekata. Samanlaista tietopakettia tiivistettynä yksien kansien väliin ette saa mistään muualta!

kattaus

Vuosi 2016 oli monessa mielessä ihan okei. Sen aikana ei itselleni tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa, se oli siis tavallinen vuosi toisten tavallisten joukossa. Lähipiiriin se kuitenkin toi ilon hetkien lisäksi myös murhetta ja suuria pettymyksiä. Siksi en jää ikävöimään, vaan toivotan ilolla tervetulleeksi vuoden 2017. Olkoon se ystävien, yhdessä syömisen, yllätysten ja uusien kokemusten vuosi!

Joulukalenteri – luukku 13: punainen vai valkoinen glögi?

Syksyn ensimmäiset glögit keitellään silloin, kun kylmyys hiipii luihin ja ytimiin, kun pimeys voittaa valon ja tuikut kaivetaan esiin keittiön yläkaapista. Joulutorttukausi alkaa, vaikka jouluun on vielä useampi kuukausi ja koti tuoksuu luumuhillolta, tähtianikselta, neilikoilta ja inkivääriltä.

luukku 13

Tänä vuonna jotain glögin tapaista maisteltiin jo syyskuussa, kun tihkusade vihmoi Jurmalan valkohiekkaisia rantoja ja kuorolaiset vaelsivat pitkin autioita kävelykatuja. Kahden euron kuuma viini maistui kanelilta ja loi lämpöään baarin terassilla vilttien alla värjötteleviin laulajiin.

Glögikausi on nyt kuumimmillaan ja se jatkuu aina tammikuulle asti. Mukillinen kuumaa juomaa, punaista tai valkoista, lämmittää pakkaspäivän kylmettämät varpaat ja piristää sysipimeän talven synkistämän mielen. Se sopii yhtä lailla kahvipöytään kuin yömyssyksi tai vaikka termospulloon hiihtoretken lämmikkeeksi.

tähti ikkunassa

Kaupan valmisglögit ovat minulle usein liian makeita, mutta perusmarlistakin saa juotavaa, kun lisää siihen vähän mausteita ja aavistuksen punaista alkoholia tai yhden tähden terästettä, joka taltuttaa liian imelyyden. Alkon valmiit glögisekoitteet osuvat harvoin nekään yksiin makumieltymysteni kanssa ja niiden alkoholipitoisuus hipoo yleensä sietokykyni rajoja. Parempaa tulee, kun tekee itse.

Sopivan napakka maku syntyy suodattamattomasta omenamehusta, sokerista ja joulumausteista. Sokeria on, muttei liikaa. Makeus taittuu valkoviinillä ja aavistuksella brandya, juoma on sameaa ja maistuu punaposkiselle omenalle, vaniljalle, inkiväärille ja kardemummalle.

Tämän Hesarin vaalean glögin ohjeen olen julkaissut ennenkin, mutta koska kehuja edelleen satelee sellaisiltakin, jotka eivät normiglögistä välitä, resepti ansaitsee uusinnan. Kerrataanpa siis.

Omenaglögi

1,5 l omenamehua
1 dl ruokosokeria
1 vaniljatanko
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 kanelitankoa
1 rkl vihreää kardemummaa
1 pullo valkoviiniä
(1 dl calvadosta tai konjakkia)
(keltaisia) rusinoita
pistaasipähkinöitä tai manteleita

Hauduttele ensin makuliemi. Halkaise vaniljatanko puoliksi ja kaavi siemenet, kuori inkivääri ja paloittele se. Kiehauta omenamehu ja kaikki mausteet, anna hautua noin tunti. Liemen voi tehdä jääkaappiin valmiiksi vaikka paria päivää ennen. Kun on glögihetken aika, siivilöi mausteet pois ja kaada liemi takaisin kattilaan. Lisää kattilaan viini ja lämmitä varovasti kuumaksi, älä kiehuta. Lisää lopuksi calvados tai muu mieleinen teräste, jos siltä tuntuu. Ropsauta rusinat ja pähkinät tai mantelit mukin pohjalle ja kaada kuuma juoma päälle.

omenaglögit laseissa

ps. Kaupungin paras glögi löytyy tänäkin jouluna Tuomaan markkinoilta, Soil Wine Roomin mökistä. Menkää ja maistakaa!

Joulukalenteri – luukku 10: lahjaidea teen ystävälle!

Kaksi vuotta sitten tontut olivat paketoineet meille siskoksille mieluisen lahjan. Paketista paljastui käsin kirjoitettu lahjakortti, jossa oli lupaus järjestää ilta teenmaistelun merkeissä.

luukku82

Yhteinen aika oli kiven alla, mutta marraskuun lopulla tänä vuonna lupaus lopulta lunastettiin. Tapasimme Eerikinkadun Théhuoneella ja asetuimme pöytään. Pitkän pöydän äärellä meitä oli muitakin, yhteensä reilu tusina teestä kiinnostunutta, sekä aloittelijoita että kokeneita konkareita.

Teinivuosin jälkeen jätin kahvin ja siitä lähtien olen juonut teetä. Voisi siis luulla, että tiedän teestä jo jonkin verran. Hyvin pian kävi selväksi, etten oikeastaan tiedä yhtään mitään.

img_2760

En tiennyt, että Kiinassa ja Japanissa vihreä tee kuivatetaan eri tavoin: Kiinassa se paahdetaan, Japanissa höyrytetään. En todellakaan tiennyt, että suu maistaa parhaiten, kun juoman tai ruuan lämpötila on 65 astetta. En tiennyt sitäkään, että musta tee ei ole diureetti, vaan se on hyväksi suolistolle.

img_2747

Työkaverini kertoi taannoin omistavansa vedenkeittimen, jossa veden loppulämpötilan voi määritellä. Jokaiselle teelaadulle saa siis näppärästi oikean lämpöistä vettä. Valkoiselle 70-asteista, vihreälle 80-85-asteista ja niin edelleen.

Lue loppuun