Vuosi on vaihtunut paukkeella ja rytinällä. Vaikka vuoteen on mahtunut paljon muutakin kuin pelkkiä hyviä hetkiä, keskitytään nyt kohokohtiin, joista haluan vuoden 2016 muistaa. On palkintojen jaon aika.
Vuoden matkakohde: Pyhätunturi
Reissupäiviä kertyi 35. Jos mökkiviikot lasketaan, päivien määrä tuplaantuu. Kerkesin kahdesti Pyhälle, vietin viikon valkoisilla hangilla Andorrassa, nautin keväisestä Berliinistä, pussailin Pariisissa ja matkustin kuorokisoihin Jurmalaan. Mökkeilin Porvoossa, Pieksämäellä, Asikkalassa, Sulkavalla, Kustavissa ja Soinissa. Vaikka muu maailma näytti pelkkiä hyviä puoliaan, vuoden parhaan matkakohteen pystin nappaa hissikapulan mitalla Lapin helmi – Pyhätunturi. Valkoiset hanget, pakkanen, kaamos, aurinko, takkatuli ja hiljaisuus, enempää ei tarvita.
Vuoden päähänpisto: Kesäkuntoon-verkkovalmennus
Ennakkoluuloni romuttuivat kevään korvilla, kun ostin hetken mielijohteesta 8 viikon nettitreeni-jakson Motivireeltä. Ohjelma osoittautui erittäin toimivaksi, senttejä lähti ja kunto koheni, juuri niinkuin luvattiin. Myös ruokavalio muuttui pysyvästi ja eikä parisuhdekiloja ole todellakaan ollut ikävä.
Vuoden heittäytyminen: Sapattivapaa
Sinnikkään säästämisen jälkeen uskalsin hypätä huhtikuussa reiluksi neljäksi kuukaudeksi hektisen oravanpyörän ulkopuolelle. Uudesta näkökulmasta katsottuna asenne elämään ja työn tekemiseen muuttui merkittävästi. Päivärytmi hidastui. Agendalla oli vain mielekästä tekemistä – kirjoittamista, kokkailua, lukemista ja aikaa ajatella. Oman tekemisen tapa kirkastui, eikä paluuta vanhaan enää ollut. Elämä on lyhyt ja todistetusti muutakin kuin työtä. Sapattivapaan seurauksena hain myös webmaster-koulutukseen, jonka vuoksi vietän tulevan vuoden osittaisella opintovapaalla.
Vuoden motivoija: PING Helsinki
Keväällä pääsin bloggaajana peruutuspaikalta mukaan järjestyksessään toiseen sisällöntuottajille ja bisneksentekijöille suunnattuun PING Helsinki -tapahtumaan. Vaikuttajamarkkinoinnin ytimessä olin jokseenkin mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä en tuntenut ennalta ketään ja blogini oli hädin tuskin vuoden ikäinen. Osallistuin workshopeihin ja uskaltauduin istumaan vieraisiin pöytiin. Usko omiin ideoihin vahvistui, motivaatio kasvoi ja aloittelevan bloggaajan itsetunto otti isoja askeleita ylöspäin. Kesän ja syksyn aikana lukijamäärät tuplaantuivat ja blogin päivitystahti vakiintui lähes ammattimaiselle tasolle. Loppusyksystä hain ja pääsin PING Helsinki Ambassadors -jengiin julistamaan vaikuttajamarkkinoinnin ilosanomaa yhdessä palkittujen blogien, kuten Hannan Soppa ja Kaukokaipuu, tekijöiden kanssa. Aikamoista.
Vuoden hurahdus: Mökkeily ja mökkiruoka
Sapattivapaa mahdollisti pitkän mökkikesän. Sen aikana sain vahvistuksen tunteilleni: olen ihka aito mökkeilijä. Nautin yksinkertaisuudesta, kokkaamisesta alkeellisissa olosuhteissa, aamiaisesta auringossa, luonnonrauhasta, saunomisesta, järvistä ja merestä, laiturilla loikoilusta ja hiljaisesta olemisesta. Hyttysistä en edelleenkään välitä, ampiaisetkin voisivat keskittyä ydinosaamiseensa ja lopettaa ihmisten kiusaamisen. Öttiäisistä huolimatta mökkielämä on ihmisen parasta aikaa.
Vuoden parisuhdeteko: Yhteinen asunto
Mies muutti luokseni joulukuussa 2015. Keittokirjojen määrä tuplaantui ja levyille piti hankkia uusi hylly. Arjen törmäyskurssilla olemme oppineet sietämään toistemme tapoja ja joustamaan omista rutiineistamme. Kynnyskysymyksistä on keskusteltu avoimesti ja mahdollisista kompastuskivistä hiottu vähemmän teräviä. Tunteet ovat syventyneet ja tahto rakastaa on vahva. Siksi päätös oli helppo, halusimme oikeasti yhteisen kodin. Niinpä mies osti puolet asunnostani marraskuussa 2016.
Vuoden ruokakokemus: Aan Tafel with Maannos
Jos ei oman keittiön tuotoksia lasketa, vuoden kohokohta ruokapuolella oli ehdottomasti Kalasatamassa loppuvuodesta majaillut pop up -ravintola Aan Tafel with Maannos. 14 käsittämättömällä pieteetillä tehtyä, supermaukasta ja visuaalisesti kunnianhimoista annosta ja niitä täydentävät juomat olivat sellainen nappisuoritus, että tarpeeksi suuria ylisanoja on vaikea löytää. Palvelu oli rentoa, mutta asiantuntevaa, interiööri persoonallinen ja maisemat vaikuttavat. Vain valaistusolosuhteet olivat hieman haasteelliset, mutta se tuskin häiritsi muita kuin yhtä ruokabloggaajaa. Täydet viisi loistavaa tähteä, toivottavasti nuoret ruokataiteilijat tuovat osaamistaan esille lähitulevaisuudessakin muodossa tai toisessa!
Kunniakirjat jaetaan seuraaville teoille:
Kamarikuoro Auditen riveihin liittyminen. Korkeatasoiseen konservatorion kuoroon pyrkiminen vaati uskallusta, sillä harjoitussalin viereisillä tuoleilla istuu musiikin ammattilaisia, säveltäjiä, kanttoreita ja musiikinopettajia. Onnekseni olen pysynyt vauhdissa mukana ja sopeutunut porukkaan hyvin. Odotan innolla kevään levytyssessioita ja syksyn kuoromatkaa Maltalle.
Talkootyö Flow Festivaaleilla. Naapurissa järjestettävä Flow Festival ei rakentuisi ilman satoja vapaaehtoisia käsipareja. Hauikset kasvoivat aitoja kantaessa, asfaltti taipui ruohomattoja naulattessa ja tekemisen meininki oli kova. Festarista nauttiminen nousi kokonaan uudelle tasolle, kun tiesi millaista työtä ja vaivaa jokaisen yksityiskohdan suunnittelu ja rakentaminen oli vaatinut.
Tieto näkyväksi -kirjan valmistuminen. Joulukuussa viisivuotisen kirjaprojektin lopputuotos näki viimeinkin päivänvalon. Allekirjoittanut kustannustoimittaja oli julkkareissa yhtä hymyä ja aidosti ylpeä tekijätiimin puolesta. Jos tiedon visualisointi ja informaation muotoilu kiinnostaa, kannattaa kirja ehdottomasti tsekata. Samanlaista tietopakettia tiivistettynä yksien kansien väliin ette saa mistään muualta!
Vuosi 2016 oli monessa mielessä ihan okei. Sen aikana ei itselleni tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa, se oli siis tavallinen vuosi toisten tavallisten joukossa. Lähipiiriin se kuitenkin toi ilon hetkien lisäksi myös murhetta ja suuria pettymyksiä. Siksi en jää ikävöimään, vaan toivotan ilolla tervetulleeksi vuoden 2017. Olkoon se ystävien, yhdessä syömisen, yllätysten ja uusien kokemusten vuosi!
Hieno, tasapainoinen, optimistinen ja mukava juttu. Kaikkea hyvää vuodelle 2017!
Kiitos ja kiitos samoin, Jukka!
Moikka! Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että sinulle ei tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa? Mies muutti pysyvästi taloon (12/15 on melkein 1/16), olit mahdottoman rohkea menemällä moniin eri tapahtumiin, matkustit paljon, ylitit itsesi monta kertaa työssä ja vapaa-ajalla, kirjoitit blogia, opiskelut jne. ? Ja kyllä asunnon puolikkaan myyminen on iso juttu, pysyvästi ollaan ” me”. Ajattelenkohan minä nyt jotenkin hassusti? Kerro nyt joku esimerkki, mikä olisi se ”suuri” juttu, olen utelias. Vai onko nyt niin, että ”suuri ja mullistava” on vähän sama kuin ” kauneus on katsojan silmissä”? Tai sitten tämä minun elämäni on niin tasaista (hyvää sellaista), että sinulla tuntui olevan hurjan paljon tapahtumia, kun minä niitä luen.
Joka tapauksessa jälleen kerran oli kiva lukea tekstisi. Nämä ovat niin mielenkiintoisia ja niitä pitää oikein pohdiskella ?
Heh, et ajattele ollenkaan hassusti. Ihmettelysi on itse asiassa ihan aiheellista. Siskon kanssa juteltiin tästä tovi sitten: mikä itselle on lähellä normaalia arkea, saattaa toisten silmissä ollakin erilaista, kiinnostavaa tai jopa sitä mistä haaveillaan. Ja on kyllä myönnettävä, kun tätä postaustani jälkikäteen luen ja vuotta muistelen, että onhan tässä tapahtunut vaikka ja mitä. Olen onnekas, kun olen saanut kokea kaiken tuon. Kaksi edellistä vuotta olivat vaan niin erilaisia ja erikoisia, että niiden rinnalla vuosi 2016 tuntui tavalliselta, hyvällä tavalla. Kiitos kommentistasi, se pani ajattelemaan!
Hei; Se on tiedätkö varmaan se juttu, että tässä minun iässäni toivoo, että mitään mullistavaa ei tapahtuisikaan. Elämä jatkuisi kuin ennen, koska se on vastoinkäymisistä huolimatta hirmu hyvää ja hopeahääpäiväkin tuli vietettyä. Tavallinen vuosi on hyvä vuosi. Kaikki on siis hyvin. ?
Ja minusta postauksiesi kautta on välittynyt, että olet sekä onnekas että onnellinen. Mutta olet vasta noin nelikymppinen, joten elämässäsi tapahtuu vielä kaikenlaista.
Hienoa, jos sain sinut oikeasti ajattelemaan mennyttä vuotta. Sitä rehellisesti sanottuna toivoin. Kun se hyvä elämä ei ole ” suuria” tapahtumia. Mutta kyllä sinä sen tiedät, turhaan tässä höpötän.?
Minäkin pysähdyin tuohon tekstin loppuun ja jäin miettimään mikä olisi ollut ”jotain suurta”? Kun luin koontiasi, ajattelin, että onpa sinulla ollut upea vuosi! 🙂 Lukijana minulle on välittynyt kuva, että olet aktiivisesti mahdollisuuksiasi etsivä ihminen. Se jo itsessään tekee elämästä kiinnostavaa ja on muuten tarttuvaa! Blogisi lukeminen on saanut minut miettimään myös omia mahdollisuuksiani uudelta kantilta. Onnea alkaneeseen vuoteen ja jännityksellä jään kuulolle, mitä kaikkea inspiroivaa taas keksit!
Vähän aiheen vierestä: Joskus menneen vuoden lopulla mainitsit, että voisit joskus rohkaistua kirjoittamaan lapsettoman pariskunnan ajanvietosta. Ja ehkä tuntemuksista (ristiriidoistakin?), joita oman elämäntilanteen ”erilaisuus” aiheuttaa. Hienoa jos tartut polttavaan aiheeseen, josta edelleen puhutaan minusta yllättävän vähän.
Onpa mahtavaa kuulla, että kirjoitukseni ovat inspiroineet sinua ajattelemaan uusia suuntia ja mahdollisuuksia! Elämme vain kerran, siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Mahdoton saattaa muuttua mahdolliseksi, kun vain uskaltaa ottaa ne ensimmäiset askeleet! Kiitos, kun kuljet matkalla mukana. 🙂
Ja mitä tuohon polttavaan aiheeseen tulee, haluan edelleen kirjoittaa siitä. Se on kuitenkin aihe, jonka käsittelyyn pitää varata kunnolla aikaa. Ensi viikosta alkaen vähennän päivätöitäni puoleen normaalista, sitten on aikaa. Palaan aiheeseen varmasti.