Aikuisiällä olen muuttanut Lintuvaarasta Leppävaaraan, Kauklahdesta Kallioon ja keskustasta Ullanlinnan kautta Kalasatamaan. Alussa tavaraa oli siedettävä määrä, mutta jokaisen muuton yhteydessä muuttolaatikkojen määrä kasvoi. Ensimmäisillä kerroilla kamat pakattiin banaanilaatikoihin ja epämääräisiin nyssäköihin, jotka mahtuivat tavalliseen pikkuautoon. Soluasuntoon ei montaa huonekalua mahtunut.

Myöhemmin pahvilaatikot vaihtuivat isoihin muovisiin muuttolaatikoihin, eikä niistä sen koommin ole luovuttu. Huonekalujen määrä on muuttojen myötä moninkertaistunut. Viimeisimmän muuton kuljetus- ja kantohommat ulkoistin ja todennäköisesti teen niin myös seuraavalla kerralla.

Muuttaminen on äärettömän stressaavaa. Tavaranpaljous yllättää joka kerta ja pakkaaminen jää viime tinkaan. Pakettiautokin pitäisi vuokrata jostain ja kavereita anella kantoavuksi. Osallistun muuttotalkoisiin aina kun mahdollista, sillä jossain vaiheessa tarvitsen apua itsekin ja silloin on ikävä huudella, jos ei koskaan ole tarjonnut auttavaa kättään.

Viitisentoista vuotta sitten olin muuttamassa silloista poikakaveria ja hänen kämppistään asunnosta toiseen. Olin luvannut molemmille yösijan luotani, sillä pikkutunneille venyneen muuton jälkeen ei ensimmäisenä tullut mieleen sänkyjen kasaaminen ja lakanoiden petaaminen. Kipaisin asunnolleni etukäteen ja laitoin uunin päälle. Varmistin, että jääkaapissa on kylmää olutta ja panin perunat kiehumaan.

Puolen tunnin päästä pojat rimputtivat väsyneinä ovikelloa. Iskin käteen kylmät olutpullot, nostin lautasille uunissa paahtunutta sinistä lenkkiä ja kauhoin viereen aimo annoksen pottumuussia. Olisittepa nähneet ne ilmeet! Ihmetyksestä toivuttuaan poikaystäväni kämppis totesi: She’s a keeper. Tästä tytöstä kannattaisi pitää kiinni.

Eilen olimme kymmenen hengen porukalla muuttamassa siskoni perhettä Marjaniemestä Laajasaloon. Minun urakkani koostui tällä kertaa lähinnä 3-vuotiaan pojanvesselin viihdyttämisestä ja vaatteiden sullomisesta jätesäkkeihin. Ison talon irtaimisto oli muutettu viidessä tunnissa. Talkoolaisille tarjottiin Fornitalyn pitsaa, olutta ja lasilliset skumppaa. Muuttostressi oli mennyttä, päivän treeni suoritettu ja muuttoapulaiset tyytyväisiä.

Pienten päiväunien jälkeen suuntasimme punaviinipullo kainalossa pyhäinpäivän iltamenoihin ystävien luo. Muutto ja viini vaativat veronsa, siksi meillä kokattiin tänään tuota arkiruokaklassikoksikin tituleerattua, helppoa ja vaivatonta uunimakkaraa. Suolaista lenkkimakkaraa, reilusti valkosipulia, vähän tomaattia, muutama juustosiivu ja kauhallinen silkkisen sileää perunamuusia. Taivas keskellä lumisateista sunnuntai-iltapäivää.

Uunimakkaraa, tomaattia ja valkosipulia

1 paketillinen lenkkimakkaraa
1 tomaatti viipaloituna
1–2 valkosipulinkynttä viipaloituna
pari paksua siivua kermajuustoa

Kuori makkarat ja viillä niihin poikittaisviiltoja. Tunge viiltoihin pari siivua valkosipulia, tomaattia ja pala juustoa. Paista 200-asteisessa uunissa 20–30 min. Keitä sillä aikaa perunat ja tee muussi. Muista lisätä maitoa ja runsaasti voita. Mätä suuhusi ja laskeudu vatsasi viereen ruokalevolle.

Kun siis seuraavan kerran suunnittelet muuttoa, älä unohda muuttoeväitä. Tyhjin vatsoin uurastavat nälkäkiukkuiset muuttoapulaiset, kymmenet muuttolaatikot, painava pesukone ja hissitön kerrostalo eivät sovi yhteen. Oikeanlaisilla polttoaineilla varmistat, että apukäsiä on saatavilla myös seuraavalla kerralla.