Grillatut misomunakoisot – maukasta kasvisruokaa mökkikeittiöstä!

Kun mökkikaupat oli tehty, kesän valmistelu alkoi ruokalehtien selaamisella. Puhalsin pölyt olohuoneen pöydän alla olevaan lehtikoriin vuosien varrella kerääntyneistä aviiseista, otin esiin neonväriset lähmälaput ja ryhdyin hommiin. Silmäilin läpi jokaisen reseptin ja arvioin sen sopivuutta mökkikeittiöön. Kaikki liian monimutkainen sai jäädä, nyt tarvittiin helposti alkeellisessakin keittiössä valmistuvaa sapuskaa jotka maistuisivat mökkivieraillekin. Grillatut misomunakoisot herättivät heti oikeanlaista huomiota: näyttävää, maukasta ja kesäkeittiökelpoista kypsennettävää. Resepti lisättiin kokkauslistalle sillä sekunnilla!

grillatut misomunakoisot

Jo aiemmin keväällä olin yrittänyt tilata Hyötykasviyhdistykseltä munakoison siemeniä, mutta ne olivat päässeet loppumaan. Ensi vuonna olen aiemmin liikenteessä, sillä tuo syvänvioletti vihannes löytyy ostoskoristamme muutenkin melkein joka kerta. Mikä olisi ihanampaa kuin kokata itse kasvatetuista munakoisoista!

Grillatut misomunakoisot pääsivät testiin, kun ystävä saapui yhden yön mökkivisiitille matkallaan Keski-Suomesta kotiinpäin. Lisäsin maustekastikkeeseen kokeeksi inkivääriä ja hunajaa, ja se kannatti. Ruokalaji sai suuren suosion, ja vähältä piti, etten lusikoinut marinadia suuhuni ennen kuin se ehti munakoisopuolikkaiden peitoksi. Umamipommin lempinimen saaneet grillatut munakoisot lunastivat kerralla paikkansa meidän mökkiruokalistan vakiovieraina. On muuten erinomainen lounas etätyöläisellekin!

grillatut misomunakoisot

Miso on käyneistä soijapavuista valmistettua paksua tahnaa, jota käytetään paljon japanilaisessa keittiössä. Tahnaa saa isommista marketeista ja etnisistä kaupoista. Se säilyy jääkaappilämpötilassa hyvin avattunakin, eli pakkauksen isoa kokoa ei kannata säikähtää. Misolla saa ruokaan kuin ruokaan ihanan umamisen maun ja se sopii mm. nuudelikeittoon, pastakastikkeisiin (kokeile vaikka tätä Vaimomatskuu-blogin miso-tahinipastaa, jos et usko!) tai vaikka kalan maustamiseen. Misolla saatetaan maustaa myös jälkiruokia, kuten kinuskikastiketta ja jäätelöä. Melkoinen monitoimitahna siis, suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

grillatut misomunakoisot

Grillatut misomunakoisot ovat vegaaninen herkku, mutta hurmaavat testatusti lihansyöjänkin. Reseptin riittävyys riippuu munakoisojen koosta. Isoista munakoisoista saattaa riittää kuudellekin, mutta neljälle nyt ainakin. Jos syöjiä on vain kaksi, puolita resepti tai valitse mahdollisimman pienet munakoisot.

Grillatut misomunakoisot

2 munakoisoa
2 rkl rypsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
1–2 tl tuoretta inkivääriä pilkottuna
puolikkaan sitruunan mehu
3 rkl misotahnaa
1 rkl sokeria tai hunajaa
1/2 tl suolaa
1/2 dl pistaaseja kuorittuna
rucolan versoja

Halkaise munakoisot ja viillä pintaan ristikkäiset viillot, jotta marinadi imeytyy paremmin. Sivele sitten pinnat ruokalusikallisella rypsiöljyllä. Lämmitä grilli ja paahda munakoisoja leikkuupinta alaspäin 5–10 minuuttia korkealla lämmöllä niin, että pinnasta tulee kullanruskea. Sekoita sillä välin marinadi.

Silppua valkosipulinkynnet ja inkivääri ja sekoita ne misotahnan, lopun rypsiöljyn, sitruunamehun, sokerin tai hunajan ja suolan kanssa pienessä astiassa. Käännä paahtuneet munakoisot ympäri ja levitä marinadi kullanruskealle leikkuupinnalle. Jatka grillaamista vähän lempeämmällä lämmöllä noin 15 minuutin ajan tai kun munakoisonpuolikkaat ovat läpikypsiä. Rouhi odotellessa pistaasipähkinät pienemmiksi viimeistelyä varten.

grillatut misomunakoisot

Lado grillatut munakoisot lautaselle ja ripottele päälle rouhittuja pistaaseja ja rucolanversoja tai muuta mukavaa vihreää, mitä yrttipenkistä tai jääkaapista sattuu löytymään. Nautiskele!

Valkosipulin kuoriminen – näin kuorit kynnet nopeasti ja näppärästi!

Sipulien kuoriminen ja pilkkominen, siinäpä keittiöpuuha, josta en välitä vähääkään. Hennot kuoret repeilevät ja tuntuvat takertuvan sipulin sisempiin kerroksiin liiman lailla. Sipulinkuorisilppua on joka paikassa, leikkuulaudan, keittiötason ja lattian lisäksi jalkapohjissa ja mattoon tarttuneena. Leikkaaminen kirvelee silmiä, ja sormet ovat vaarassa, kun veitsi lipsuu liukkaalla pinnalla. Samaan kategoriaan lukeutui pitkään myös valkosipulin kuoriminen, kunnes opin kuorimaan kynnet oikein.

valkosipulin kuoriminen

Muistatteko, kun vuosia sitten myytiin sellaisia muovisia putkiloita, jotka oli tarkoitettu valkosipulinkynsien kuorimiseen? Valkosipulinkynsi pantiin putkilon sisään ja sitten painettiin ja pyöriteltiin systeemiä pöytää vasten. Kuorien luvattiin irtoavan helposti ja nopeasti. Minä muistan. Muistan senkin, kun kokoonnuimme opiskelukavereiden kanssa kokkaamaan ja tuli valkosipulin kuorimisen aika.

Minä nohevana neuvoin, kuinka valkosipulin kuoriminen kannattaa tehdä. Ei siihen nimittäin mitään erikoisvälineitä tarvita, omat sormet riittävät ihan hyvin. Myös leveämpiteräisestä veitsestä saattaa olla apua. Muistan myös sen, että kaverini närkästyi neuvoistani ja jatkoi putkilonsa pyörittelyä, kunnes kuoret lopulta irtosivat. Sen jälkeen olen pitänyt mölyt mahassani, mutta nyt aion päästää ne ilmoille. Aloitetaan helpoimmasta ja edetään edistyksellisempiin tapoihin askel kerrallaan. Unohda siis hermoja raastava käsin riipiminen ja ota minusta mallia!

Tapa 1: valkosipulin kuoriminen vääntämällä

Valkosipulin kuoriminen on loppujen lopuksi todella helppoa: tarvitset vain omat kätesi ja hiukan puristusvoimaa. Ota kiinni kynnen molemmista päistä ja väännä yhtäaikaa vastakkaisiin suuntiin. Kuori irtoaa etenkin vähän vanhemmista ja kuivemmista kynsistä melkein aina yhtenä kappaleena, ja sinulla on puhdas, kuorittu valkosipulinkynsi.

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

Heitä kuoret biojäteastiaan. Jos valkosipuli on tuoreemmasta päästä, eikä tämä tapa toimi, siirry seuraavaan kohtaan.

Tapa 2: valkosipulin kuoriminen murskaamalla

valkosipulin kuoriminen

Irrota valkosipulinkynsi ja aseta se leikkuulaudalle kapea sivu alaspäin. Ota leveäteräinen veitsi ja paina kynttä veitsellä, kunnes se murskaantuu vähän. Irrota kuori, jonka pitäisi lähteä yhtenä kappaleena.

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

Bonuksena saat valmiiksi murskatun valkosipulin, jonka voit viipaloida suoraan kippoon tai kattilaan. Heitä kuoret biojätteeseen.

Tapa 3: valkosipulin kuoriminen kahden kulhon taktiikalla

Kolmas tapa kuoria valkosipulit toimii etenkin silloin, jos kuorittavana on kymmeniä kynsiä tai kokonainen valkosipuli. Kahmaise kokonainen valkosipuli tai se, mitä siitä on jäljellä, kouraasi ja täräytä hela hoito leikkuulautaa tai keittiönpöytää vasten. Ota sitten kaksi kulhoa ja vedä valkosipuli ja kaikki siitä irronnut silppu pöydältä toiseen kulhoon. Aseta sitten toinen kulho tämän päälle ja ravistele niin maan perkuleesti 20–30 sekuntia. Kahden kulhon sijaan voit käyttää myös isompaa kannellista astiaa tai vaikka kahta syvää lautasta. Poimi puhtaat kynnet kuorisilpun joukosta ja kaada kuoret biojätteeseen.

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

Testasin viimeksi mainittua, iltapäivälehtienkin hehkuttamaa tapaa ensimmäistä kertaa tätä juttua varten. Kun ravistaa kulhoja, kynnet kyllä irtoavat, mutta missään ei mainita, että ravistaminen rikkoo kynsien pinnan ja tahmaa sen vuoksi irronneet kuoret kiinni puhtaisiin kynsiin. Kokeilemalla selviää, mikä tapa sopii sinulle. Minä vannon jatkossakin kahden ensimmäisen nimiin jatkossakin!

Bonusvinkki: Nosta biojätepönttö aina pöydälle kokkauksen alkaessa ja vetäise kuoret ja muut jätteet leikkuulaudalta suoraan biojätepussiin heti ainesten käsittelyn jälkeen. Työpistekin pysyy puhtaampana!

Vielä kun joku keksisi kätevän tavan kuoria tavalliset sipulit, tulisi tehtyä sipulipiirakkaakin huomattavan paljon useammin. Kaikki vinkit vastaanotetaan, kommenttilootassa on sana vapaa!

Sappion luomutila – kyyttökavereita ja tuoretta valkosipulia

Nimismiehen kiharoille kulunut hiekkatie pöllyää niin, ettei eteensä tahdo nähdä. Edellisistä sateista on kolme viikkoa aikaa, ja helleputki on saanut pientareen niittykukatkin nuokkumaan. Matelemme traktorin perässä, ja pohdimme mitä sitä ajavan isännän päässä mahtaa liikkua. Toivoo taatusti sadetta yhtä paljon kuin luontokin.

Noin neljän kilometrin päässä Juva–Savonlinna-tieltä kääntyy vasemmalle Pikkusappiontie. Pian nenään hiipii lapsuudesta tuttu maatilan tuoksu – tässä lähellä asuu kymmeniä kyyttölehmiä ja -sonneja, itäsuomalaista alkuperäiskarjaa. Sappion luomutila on aivan nurkan takana.

sappion luomutila kyyttö

Kuorolaulu on ihmeellinen harrastus. Sitä kautta tutustuu ihmisiin, joihin todennäköisesti ei missään muualla vahingossakaan törmäisi. Kuten nyt Frans Jaatiseen ja Alexandra Lindqvistiin, jotka ottivat muutama vuosi sitten haltuun Sappion sukutilan, ja mittailevat saappaillaan nyt pellon piennarta kuin vanhat tekijät konsanaan. Maalle muuttaminen ei kuulemma ole kaduttanut hetkeäkään, päinvastoin.

Sappion luomutila on sopivasti mökkimatkamme varrella, niinpä tuotevalikoima on tullut jo varsin tutuksi. Kyytönlihan lisäksi luomutilalta voi ostaa valkosipulia. Kesällä tuoreena, myöhemmin syksyllä ja talvella kuivattuna – kokonaisena, myllystä pyöräytettävänä rouheena, lastuina tai perinteisenä valkosipulisuolana. Valkosipulimyllystä on tullut meidän keittiössä jo legenda. Valkoista kultaa rouhaistaan niin leivän päälle kuin patoihin ja kattiloihinkin.

sappion luomutila valkosipuli

Tällä kertaa olemme ostosvisiitillä niin ikään kuoroharrastuksesta elinikäisiksi ystäviksi tarttuneiden leidien kanssa. Halaamme, vaihdamme kuulumiset ja sitten ryhdymme kaupantekoon. Ostamme reilun kilon tuoretta ulkofilettä, pari kourallista juuri pellosta nostettua valkosipulia ja ison rasiallisen itsepoimintana myytäviä saskatoon-pensaan eli marjatuomipihlajan sinisinä hehkuvia marjoja. Sappion luomutila myy myös Fransin vanhempien vastalinkoamaa hunajaakin, mutta mökin hunajavarastot on harmillisesti juuri ehditty täyttää edellisenä päivänä.

sappion luomutila valkosipuli

Pihalla kasvaa myös viiniköynnöksiä ja kymmeniä korkeita tyrnipensaita. Makeanhimoisia lintuja suitsitaan kaiuttimista kantautuvilla petolintujen äänillä. Kissat loikoilevat laiskoina auringossa, lehmät mölisevät vähän kauempana metsälaitumella. Sonnit seisovat omassa aitauksessaan. Yksi niistä tulee tutustumaan kameraan. Häntä heilauttelee paarmanperkeleitä kauemmanksi ja kosteat silmät seuraavat tarkasti, mitä aitauksen toisella puolella tapahtuu. Emäntä huikkaa kauempaa, että sonnin nimi on Onni. Onni-sonni on uteliaalla tuulella, tai sitten se vain tykkää paistatella linssin tuolla puolen.

sappion luomutila kyyttö

sappion luomutila kyyttö

Tämän luomummaksi ei naudanliha muutu. Vaikka olen sekasyöjä, mietin tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Tehotuotettuun broileriin en juurikaan enää koske, eikä possuakaan tule kaupasta kotiin kannettua. Naudanlihaa syön silloin tällöin, mutta silloinkin haluan tietää, millaiselta tilalta liha on peräisin. Ostan aina luomua, ja jos sitä ei ole tarjolla, käännyn usein kannoillani ja kävelen takaisin kasvislaarien ja vihannesröykkiöiden äärelle. On ilo ostaa suoraan tuottajalta ja tukea samalla tilallisia, sellaisia, jotka haluavat kasvattaa suomalaisten ruokapöytään kestävää syötävää ja tekevät sen eettisesti.

sappion luomutila kyyttö

Olemme unohtaneet kylmälaukun kotiin, mutta kätevä isäntä kaivaa kätköistään kylmäkallen, painaa se lihaa vasten ja käärii koko komeuden tiukasti sanomalehtipaperiin. Vilkutamme mennessämme sonninmullikoille ja köröttelemme mökin kesäkeittiöön sytyttelemään grilliin tulia.

Hiiligrillissä kovalla lämmöllä nopeasti kypsennetyt ulkofilepihvit (kaksi minuuttia per puoli) maistuvat mielettömän hyville, mehukkaampia pihvejä en muista nauttineeni vuosikymmeneen. Ja saskatoonit, ne häviävät rasiasta muutamassa minuutissa. Yhdessä muurinpohjalettujen ja vaniljajäätelön kanssa, tietenkin.

sappion luomutila valkosipuli

ps. Sappion luomutilan tuottamaa valkosipulia voi ostaa paitsi suoraan tilalta, myös verkkokaupan kautta. Lisäksi tuotteita on saatavilla ainakin Juvalta sekä valikoiduista pääkaupunkiseudun marketeista. Kyytönlihaakin on välillä tarjolla myös meille etelän asukeille. Kannattaa siis ottaa Sappion luomutila ja sen Facebook-sivu seurantaan, sitä kautta tiedotetaan silloin tällöin tapahtuvasta pop up -myynnistä. Ja jos Sappion luomutila on sinunkin (mökki)matkasi varrella, käy ihmeessä kylässä, mutta muista pirauttaa ensin, jotta tilalla tiedetään olla paikalla!