Ensimmäiset 366 päivää

Seuraavan kertomuksen jotkut teistä ovat kuulleet jo monta kertaa. Kerron sen silti, sillä tarinoita rakkaudesta ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa.

Tapahtui 373 päivää sitten niin, että ystäväni kutsui itsensä kylään. Muutaman viinilasillisen jälkeen istuimme sohvalla ja hän kysyi voisinko näyttää sitä Tinderiä. Mikä se oikein on ja miten se toimii? Painotettakoon tässä, että ystäväni oli ja on edelleen onnellisesti naimisissa, eikä hänellä itsellään ollut mitään tarvetta deittisovelluksen käyttöön. Mutta utelias hän oli.

tinder

Avasin sovelluksen ja demosin. Analysoimme profiileja, ihmettelimme autojen ja oluttuoppien kuvia ja pyyhkäisimme enimmäkseen vasemmalle. Sitten tuli eteen iltahämärissä otettu kuva. Onko tuo purjevene? Tukkakin on silmillä, eikä kasvoista oikein saa selkoa. Saman hepun toisessa kuvassa oli setämiehen oloinen kaveri, päässä aurinkolasit ja lippalakki, ikää 37. Silmiä ei näkynyt tässäkään. Taustalla meri tai järvi, alla ilmeisesti jokin vesikulkuneuvo.

Profiiliteksti oli kirjoitettu hyvin, olisin voinut itse kirjoittaa samanlaisen. Ystävä kiinnitti huomiota yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, niitä oli monta. Epäröin ääneen, koska otokset olivat sumeita ja epäselviä. Ystävä kannusti: nyt painat sitä sydäntä, ei sulla ole mitään hävittävää, ja hei, purjevene kuitenkin ja liikkeellä tositarkoituksella! Pienen painostuksen alaisena pyyhkäisin oikealle. Syntyi match.

Seuraavana päivänä sain mieheltä treffikutsun. Suoraa toimintaa, tykkäsin. En olisi jaksanut jutella viikkokausia ja rakentaa mielikuvaa ihmisestä, jota en välttämättä tule koskaan edes tapaamaan. Sovimme tärskyt parin päivän päähän torstaille. Mies keräsi lisäpisteitä ehdottamalla paikaksi ihan naapurissani olevaa olutravintolaa.

olutravintolassa

Terassilla minua vastassa oli leveä hymy, lämmin katse ja vilpitön halaus. Jo ensimmäisen tunnin jälkeen oli selvää, että tapaisimme uudestaan. Aika lensi ja kun paikka suljettiin, jäimme jatkamaan juttua jäätävään kesäyöhön, sillä kumpikaan ei malttanut lähteä vielä kotiin. Puoli kahden aikaan hytisin villasukat jalassa peiton alla ja toivotin tekstiviestillä hyvää yötä. Vastaus tuli seuraavalla sekunnilla.

Kolmen päivän päästä seurasivat toiset treffit, sitten kolmannet ja lopulta juhannus, jonka vietimme kahden. Söimme, joimme ja loikoilimme lusikassa. Vaihdoimme suuria salaisuuksia vain huomataksemme, että pelkäsimme niiden paljastamista aivan turhaan. Toissapäivänä juhlimme ensimmäistä vuosipäiväämme, ruuan ja viinin äärellä, kuinkas muutenkaan.

image

Miten pienistä puroista syntyykään rakkauden suuri virta ja miten epäolennaisiin esteisiin takerrumme sitä kohti kulkiessamme. Yksi huono kuva, väärä sana tai kirjoitusvirhe voi johdattaa harhapolulle, jolta ei ilman ystäviä löydä kotiin. Kiitos Helena, ilman sinua emme olisi tässä.

26 kommenttia artikkeliin ”Ensimmäiset 366 päivää

  1. Liikuttavan ihana tarina, kiitos siitä! Ehkä sitä itsekin jaksaa vielä uskoa rakkauden löytymiseen.
    Sulla on aivan mieletön tyyli kirjoittaa. Harvoin törmää näin soljuvaan tekstiin, joka vaan vie mukanaan.

    Ihanaa kesää 🙂

    • Oi kiitos Papu! Älä luovu toivosta, rakkaus löytää sinut vielä. Kesä on vasta aluillaan ja kaupunki uusia kohtaamisia täynnä. Aurinkoisia päiviä ja ihania iltoja sinullekin! 🙂

  2. Tämä on tarina, jonka jaksaisi kuulla vaikka miten monta kertaa uudestaan. Yksinkertaisesti ihmeellistä ja ihanaa!

  3. Tämä teidän tarina on ihana! Ihan kylmät väreet meni. Pitäisi muistaa aina lähteä treffeille, vaikka tyypin kuvat eivät suuria lupaisikaan. Yleensä sellaisten profiilien takana voi olla juuri sitä jotain suurta 🙂

    • Se on juuri näin. Kiiltokuvien maailmassa kannattaa etsiä sitä himmeämpää hehkua. Kiinnittää huomiota siihen, miten ihminen on, mihin uskoo ja millä asenteella elää. Kuinka hän kantaa itsensä, elämänkokemuksen kouluttamana ja naururypyt silmäkulmissa, ja kuinka kohtelee ja koskettaa toista ihmistä, varmalla, mutta helläkätisellä otteella. Melkein kaikki muu on toisarvoista. Kävin lukemassa blogiasi, kirjoitat oivaltavasti, jään seuraamaan. Kiitos kun kommentoit ja onnea matkaan! 🙂

  4. Ihana tarina, kiitos kun jaoit sen!

    Ja viisas mies, ymmärsi nopeasti arvosi. Noin nättejä, älykkäitä, tyylitajuisia, monitaitoisia ja reilulla tavalla kivoja vapaita naisia ei kasva joka oksalla!

    Onnea teille, iloitkaa toisistanne!

  5. Miten ihana tarina ! Kiitos sen jakamisesta. Joskus monien kyynelten jälkeen elämässä on vielä paljon yllätyksiä…ja onnea.

  6. Onnittelut 1. vuosipäivän johdosta 🙂 Näin se menee, että ei koskaan tiedä mitä elämä eteen heittää. Minäkin kun reilu vuosi sitten vappuna tylsistyneenä kotona tein sen profiilin eräälle treffipalstalle vaan jutellakseni jonkun kanssa, en jaksanut enää uskoa sen suurempaan, mutta kun mies otti yhteyttä ja halusi saman tien sopia treffit sen suuremmin jaarittelematta olin vieläkin skeptisempi, sitten yksi puhelu ja tapasimme. Loppu onkin historiaa 😉

  7. Iiiiks..liikutuin! Kaunis tämä teidän tarinanne ja yhteisen matkanne kuvaus. Rakkaus on ihmeellinen voima! Niin ihanaa se, että löysitte toisenne. Onnea ensimmäiselle vuodelle ja paljon lisää uusia tulevia <3 Kiitos kun jaoit tämän.
    lämpimästi, Leena 🙂

  8. Voi hyvä ihme ,miten ihania te 2 olette ,sanon suoraan ,että luodut toisillenne .Rakastan lukea sinun juttuja ja niissä on vaan se vika ,että kirjoitat niin harvoin .Olen naimisissä ensirakkauteni kanssa ja on oltu vasta 48 vuotta ja oon yhtä rakastunut kuin sinäkin ! Hyvät jatkot !

    • Hyvä ihme, miten ihana kommentti! Yhden tekstin kirjoittaminen on joskus monen tunnin työn takana, mutta yritän pitää silti tasaisen päivitystahdin. Tällaisina kesäpäivinä sitä vaan mielummin ulkoilee kuin istuu sisällä nenä kiinni tietokoneessa. Kiitos ja suloista kesää, Mummi Turuust!

  9. Awws miten romanttista.. <3 Tätä oli hempeyttävää lukea näin matkalla juhannusmökille. Ihanaa toista Juhannusta teille!

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.