Kohti kestävämpää elämää – viisi syytä lopettaa lihan syöminen tai ainakin vähentää sitä

”Onko sulla mitään allergioita tai erikoisruokavaliota?” Ei ole, vastaan ensin. Ei kun odotapas, en syö lainkaan lihaa. Mieleni tekee lisätä, että kestävästi metsästetty riista käy ja vastuullisesti pyydetyt kotimaiset luonnonkalat myös, mutta selittäminen tuntuu vaivalloiselta. Tuntuu hölmöltä eritellä erikoisruokavalioksi lihattomuus, kun jokaisen meistä pitäisi syödä vähintäänkin planetaarisen ruokavalion mukaan kasviksia lautaselle lisäten, kasvipohjaisia elintarvikkeita suosien ja lihansyöntiä reilusti vähentäen. Eikö ajatusmallin voisi kääntää ympäri? Niin, että kasvissyönti olisikin normi ja liha lautasella se erikoisempi valinta?

Vielä vuosi sitten keittiössämme valmistettiin lihaa melkein joka viikko. Siksi pakastimesta löytyy edelleen miehen kokkaamaa nyhtöpossua, lihaliemiä ja heräteostoksena koriin päätynyt ankan rintafilee. Makkara oli mökillä helppo valinta ja grillattu entrecote osa juhannusperinteitä. Olen ollut tietoinen lihan ympäristövaikutuksista ja suuresta hiilijalanjäljestä jo kauan, ja vähentänyt tehotuotetun ruoan syömistä tietoisesti, mutta vasta viime vuoden lopulla olen ryhtynyt oikeasti sanoista tekoihin.

lihansyönti

Valitsen kasvisvaihtoehdon aina kun se on mahdollista ja joskus silloinkin, kun se ei ole. Varaan pöydän ravintolasta, jossa listalla on riittävästi kestäviä vaihtoehtoja, vegaanista tai vähintäänkin kasvisruokaa. Huomioin maapallon jokaisessa reseptissä, jonka itse kirjoitan, kieltäydyn kaikista työhön liittyvistä toimeksiannoista, jotka liippaavat etäisestikään tuotantoeläimiä, puhun hyvistä kokemuksistani muille ja yritän muutenkin näyttää esimerkkiä. Olen onnistunut vihdoinkin voittamaan planeetan puolelle myös puolisoni, joka kokkailee nykyään sujuvasti lempiruokiaan vegaanisina. Äänestämme ostoskoreillamme.

Toivon, että sinäkin nousisit samaan veneeseen, ja siksi kokosin tähän tekstiin perusteluja elämänmuutokselleni kestävämmän ruokavalion puolesta. Jos seuraavat lauseet herättävät tunteita, älä säikähdä, sillä niin niiden kuuluukin tehdä. Tunteet ovat oivallinen toiminnan polttoaine, ja auttavat meitä elämään arvojemme mukaisesti ja maapallon monimuotoisuutta kunnioittaen.

Ilmastonmuutos ja luontokato

Ensisijainen syy lopettaa lihan syöminen oli ilmastonmuutos, siitä johtuva luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekokriisi, joka koskee ennen pitkää jokaista meistä. Kun opin, että lihan kulutuksen radikaalilla vähentämisellä on oikeasti väliä ja että kasvipitoiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää omaa hiilijalanjälkeä, oli helppo hypätä hyvisten kelkkaan. Silmien sulkeminen ei enää auttanut, kun faktat ja IPCC-raportin madonluvut ja tutkijoiden ennusteet lyötiin kylmästi pöytään. Oli pakko toimia.

lihansyönti

Riistämme tälläkin hetkellä luonnonvaroja, seuraamme aitiopaikalta luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja seuraamme vierestä ilmastokriisin vaikutuksia ilman huolta huomisesta. Raivaamme jatkuvasti lisää viljelymaata, jotta voimme kasvattaa enemmän rehua eläimille, sen sijaan, että viljelisimme lajikkeita suoraan ihmisten syötäväksi. Ekosysteemit ovat romahtamispisteessä ja alueelliset populaatiot pienenevät tai katoavat kokonaan. Maapallon kuudes sukupuuttoaalto uhkaa jo kymmeniätuhansia eliölajeja, ja tällä menolla sen mukana menee myös ihminen. Vaikka tutkijat huutavat päät punaisina, ettemme voi jatkaa näin, kääntää liian moni selkänsä välttääkseen kohtaamasta sitä, mikä on väistämätöntä. Pikamuotitrendit jylläävät, autojen määrä kasvaa vuodesta toiseen ja pihviä paistetaan pöytään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ilmastotoimia tulee tietenkin vaatia myös valtaapitäviltä, mutta tässä maailman tilassa myös yksilön valinnoilla on suuri merkitys. Syyllistäminen ei toimi, siitä olen saanut kuulla sata kertaa, mutta kun kevyemmät keinot eivät tepsi, ei jäljelle jää muita vaihtoehtoja. Meidän on aika herätä nyt – ei ensi viikolla tai seuraavana vuonna, sillä silloin on jo liian myöhäistä – ja kantaa vastuumme, jotta seuraaville sukupolville jäisi muutakin kuin tähteitä.

Lihantuotannon epäeettisyys

Nykyään en voi olla ajattelematta ilmastovaikutusten lisäksi lihantuotannon eettisyyttä. Miksi meillä on oikeus sulkea eläimet ahtaisiin elinolosuhteisiin, jotta saisimme jauhelihaa lautaselle ja ylijalostetun broilerin rintafilettä pannulle? Isot lihantuottajat painattavat hunajamarinadipakkauksiinsa vihertäviä vastuullisuuslausekkeita ja markkinointiväittämiä, joilla ei ole mitään totuuspohjaa. Vai mitä sanotte siitä, että broilereita, joiden elintila on rajoitettu yhden aanelosen alalle kutsutaan vapaasti kasvaneiksi?

Kuluttajaa johdetaan harhaan sertifikaateilla, jotka takaavat lähinnä minimiolosuhteet sekä ruoan ja juoman eläimille. Valtakunnan suurimman päivälehden kannessa lihatalo kertoo, kuinka hyvä syntyy hyvästä, kutsuu tehotuotettua eläintä kansallispossuksi ja vertaa sitä ikoniseen kansallismaisemaan. Samaan aikaan tuottajien asiaa ajava järjestö ajaa mediaan läpi tiedotteen, jossa kerrotaan tutkimuksen osoittavan, että sekasyöjän ostoskassin peittoaa kasvissyöjän ostokset kun tarkastellaan ruokakorin terveellisyyttä itse keksityillä, tutkimuksen tehneelle taholle suotuisilla indikaattoreilla.

lihansyönti

En usko, että kukaan meistä haluaa pahaa eläimille. Käymme paijaamassa lehmiä ja lampaita kotieläintiloilla, hymyilemme hellyyttäville pikkupossuille ja kuvittelemme vapaiden kanojen munien tulevan pihapiirissä kuopsuttelevien kanarouvien orsille rakennetuista pesistä. Samaan aikaan kun teemme kaikkemme kotisohvalla köllöttelevän nelijalkaisen ystävämme eteen, tartumme kaupassa jauhelihapakettiin, ajattelematta mistä ruoka on peräisin. Eikö se ole aika ristiriitaista?

Kasvipohjaiset ruoat maistuvat paremmalle

Jos olen rehellinen, minun on myönnettävä, että suhtauduin vuosia epäilevästi ns. lihankorvikkeisiin ja muihin kasviperäisiin vaihtoehtoihin. Kyllä voi on aina voita ja kermaa sen olla pitää -mantrat soivat korvissani kaupan käytäviä kiertäessäni. Ei se mikään ihme ole, sillä niinhän täällä pohjolan perukoilla on ruokaa valmistettu koko elinikäni ajan. Ihan ensimmäiset kasvipohjaiset tuotteet eivät välttämättä olleet ominaisuuksiltaan täyttä priimaa, mutta nykyään kauppojen hyllyt notkuvat sadoista ellei tuhansista erilaisista tuotteista, joten vanha tekosyy on menettänyt voimansa.

lihansyönti

Edelleen vähän vierastan lihan ulkonäköä tavoittelevia tuotteita, mutta ymmärrän, miksi niitä tehdään. On paljon helpompaa kokeilla tutulta tuntuvaa vaihtoehtoa, kuin siirtyä suoraan tofuvalikoiman vakiokäyttäjäksi. Kun korvaa jauhelihan soijarouheella tai kauramurulla, ei muutosta välttämättä huomaa maussa lainkaan. Aamiaisjugurtin, ruokakerman ja fetajuuston vaihtaminen kasvipohjaiseen saattaa vaatia makunystyröiltä hieman totuttelua, mutta loppupeleissä ero ei ole kovin suuri. Avainasemassa ovat odotukset ja asenne. Kasvipohjaiset tuotteet eivät tietenkään voi maistua samalta kuin eläinperäiset, sillä kyseessä on aivan eri raaka-aine. Jos odottaa täysin identtistä makumaailmaa, pettyy ihan varmasti. Sen sijaan suosittelen pitämään aistit avoimina ja unohtamaan turhat ennakkoluulot.

Makuasioista kiistely on turhaa. Oma suuni pitää paljon enemmän kasvisten moniulotteisista mauista, sillä liha ei minusta maistu enää oikein millekään. Liha maistuu, noh, lihalle. Jos lihaisa makumaailma on itselle mieleinen, kannattaa kokeilla vaikkapa pitkään paahdettua munakoisoa tai umamia uhkuvia tatteja. Tässäkin kohtaa vetoan totutteluun, sillä lihansyönnin lopettamisessa on enemmän kyse asennemuutoksesta kuin siitä että kasvipohjainen vaihtoehto maistuisi pahalle. Se maistuu erilaiselle, mutta siihen tottuu kyllä.

lihasta luopuminen

Me käytämme keittiössämme paljon vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, tomaattisäilykkeitä, pähkinöitä, linssejä, papuja ja muita palkokasveja. Tykkäämme kokata tuoreista kasviksista ja ostamme vain harvoin edellä mainittuja lihaan verrattavia korvikkeita. Sieniä kokkaan lähinnä itselleni, sillä puoliso ei ole koskaan perustanut niiden rakenteesta. Tofun, tempen ja seitanin kanssa neuvottelut vielä hieman takeltelevat, mutta kunhan kokemusta karttuu, niitä tulee taatusti löytymään jääkaapistamme jatkossa aina.

Liha tuntuu raskaalta

Lukuisilla ravintolaillallisilla olen ilokseni saanut huomata, että kasvisannokset usein lyövät liharuoat laudalta ylivoimaisesti. Makupaletti on paljon rikkaampi, suutuntuma mukavampi ja lautaselle asetellut elementit hurjan paljon kiinnostavampia kuin kaverin annoksessa. Vaikka ruokalistalta ei löytyisi sopivaa ateriaa, ammattitaitoinen keittiö kyllä loihtii syötävää myös sille erikoisruokavalioiselle, kunhan siitä vain muistaa ilmoittaa etukäteen.

Joskus ajaudun edelleen tilanteisiin, joissa en kehtaa olla syömättä eteeni pyytämättä kannettua lihanpalaa. Ajatus ruoan roskiin heittämisestä ahdistaa niin paljon, että syön mieluummin, kuin jätän syömättä. Useimmiten liha ei maistu hyvältä, ja myöhemmin huomaan, että ruoasta tulee raskas olo. Kun on tottunut syömään runsaasti kasviksia ja hyvin vähän eläinperäisiä tuotteita, elimistö esittää vastalauseen. Sekin pitää kasviksista enemmän.

Vegaaniksi ei tarvitse ryhtyä yhdessä yössä

Minun matkani vegaaniksi on edelleen kesken. Ensimmäiseksi jätin pois sianlihan, sitten naudan ja broilerin. Samoihin aikoihin vaihdoin lähes kaikki lehmänmaitotuotteet kasvipohjaisiin. Tällä hetkellä opettelen eroon juustoista ja kananmunista. Jälkimmäiset olen jättänyt pois ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta luomumunan saatan edelleen syödä sellaisenaan leivän päällä silloin tällöin. Kestävästi kalastettua järvikalaa syön edelleen ja maksaa, munuaisia sekä muita sisäelinruokia teemme joskus, sillä tuntuu oikealta hyödyntää lihantuotannosta syntyviä sivuvirtoja, jotka muuten menisivät hukkaan. Myös kannanhoidollisista syistä metsästetty riista läpäisee ainakin toistaiseksi seulani.

On kuitenkin niin, että haluillamme tai nautinnollamme ei enää voida perustella yhtäkään ilmastoon vaikuttavaa valintaa. Jos et pysty luopumaan kokonaan lihasta ja muista eläinperäisistä tuotteista, tee niistä juhlaruokaa, jota kannetaan pöytään vain harvoina ja valittuina hetkinä. Proteiinin takia lihaa ei tarvita ruokavaliossa, sillä tarvittavan määrän ravintoaineita saa myös kasvispainotteisesta ruokavaliosta, kun syö riittävän monipuolisesti.

lihasta luopuminen

Loppuun lisään vielä pakollisen disclaimerin: omassakin lähipiirissäni on usempi keliaakikko, joista muutama on allerginen myös palkokasveille, soijapavut mukaan lukien. Silloin tilanne on kinkkisempi, sillä moni ilmastoystävällinen ruokavalion osasista sisältää viljaa, gluteenia, soijaa, papuja ja/tai hernettä. Kaikki eivät siis pysty muuttamaan omaa kulutustaan kokonaan, vaikka niin haluaisivatkin tehdä.

****

En harrasta lupauksia edes uutena vuotena, mutta nyt teen poikkeuksen. Lupaan käydä vuoden loppuun mennessä läpi blogini kaikki reseptit, muokata niitä tai ainakin lisätä tekstiin tiedon, miten ruoasta saa vegaanisen. Sillä välin löydätte tähän mennessä julkaisemani kasvisruoat tämän linkin takaa. Vastuullisia herkkuhetkiä!

ps. Kirjoitan vastuullisuudesta lähes päivittäin myös instagramin puolelle, tervetuloa seuraamaan!

Kohti kestävämpää elämäntapaa: 52 vastuullista valintaa

Kestävä elämäntapa ja vastuulliset valinnat ovat ohjanneet elämääni jo useamman vuoden ajan. Pitkään olen miettinyt, miten voisin kertoa arkisista valinnoista konkreettisemmin. Kuinka sanoittaisin sen näkökulma, josta elämää katson, saarnaamatta, kiinnostavasti ja kannustaen – ja samalla omaa (ja muiden) ilmastoahdostustani helpottaen?

Tammikuisena perjantai-iltana hampaita harjatessani idea sitten pätkähti päähäni. 52 vastuullista valintaa, yksi konkreettinen teko vuoden jokaisena viikkona. Voisiko siinä olla itua? Päähänpisto tuntui toteuttamisen arvoiselta vielä kahden hyvin nukutun yön jälkeenki, joten päätin panna töpinäksi mitä pikimmiten. Niinpä tammikuun ensimmäisellä viikolla alkoi vuoden mittainen matka vastuullisten valintojen polkua pitkin!

mustikkamuffinssit

Haastan mukaan ihan jokaisen! Mitä useampi meistä kertoo, millaisia vastuullisia valintoja vuoden mittaan tekee, sen suurempi on esimerkin voima. Tule siis mukaan ja jaa omat konkreettiset tekosi tai vinkkisi tunnisteella #52vastuullistavalintaa. Asia voi olla kuinka pieni tahansa, sillä tämä ei suinkaan ole kilpailu, vaan tehokas tapa tehdä maailmasta piirun verran parempi!

52 vastuullista valinta – tässä niistä kolme ensimmäistä!

Viikolla yksi vastuullinen valintani oli ihailemani ruokagurun Satu Koiviston #25kasvistaviikossa-haaste. Haaste on voimassa koko vuoden, joten siihen voi tarttua milloin tahansa, hyvä hetki on esimerkiksi juuri nyt. Haasteen ideana on listata, kuinka monta eri kasvista tulee viikon aikana syötyä. Meidän ostoskorimme täyttyy nykyään melkeinpä kokonaan kasviksista, joten tämä oli palkitseva tehtävä. Vuoden ensimmäisen viikon saldoksi summautui peräti 33 erilaista vihannesta, juuresta, hedelmää ja marjaa!

25kasvistaviikossa

Olen helposti koukuttuvaa sorttia, joten en jättänyt laskutehtävää yhteen kertaan. Seuraavalla viikolla seurasin listan kehittymistä tietoisemmin, etsin kaupassa ostoskoriin erilaisia kasviksia ja valitsin lounasravintolan salaattipöydästä sellaisia, joita omassa listassani ei vielä ollut. Peittosin saman tien edellisen viikon ennätykseni, lautaselleni päätyi nimittäin kokonaista 42 eri kasvista! Kun kasvattaa tietoisesti kasvisten määrää ostoskorissa ja lautasella, saattaa hyvinkin vähentää jopa huomaamattaan eläinperäisten ruokien osuutta ravinnosta. Ja se jos mikä on vastuullinen valinta!

Viikolla kaksi vastuullinen valinta oli helpoista helpoin. Mieleni teki perinteisiä mustikkamuffinsseja, joten puin essun päälle ja ryhdyin leipomaan. Tällä kertaa luin 20 vuotta käytössäni ollutta lempireseptiäni uusin silmin, joten vaihdoin lehmänmaidon kauramaitoon, kananmunat kypsään banaaniin ja voin leivontamargariiniin. Lopputuloksesta olisi tullut taatusti täydellinen, jos en olisi hetken mielijohteesta ḱorvannut vehnäjauhoja speltillä ja vähentänyt sokerin määrää puoleen. Muffinssit sulivat kyllä suuhun, mutta maku oli vähän liiankin terveellinen. Kasvipohjaisia leivonta-aineksia käytän mielelläni jatkossakin, mutta vehnä pysyköön vehnänä ja sokeri sokerina.

mustikkamuffinssit

Kolmannella viikolla nostin valokeilaan vastuullisen vaatehuollon. Huomasin nimittäin, että vaakaapissani roikkuu mekkoja, joita en ole käyttänyt vuoteen tai kahteen. Ne kaikki olivat joskus nauttineet lempivaatteen asemasta, joten virhevalinnoista tai hutiostoksista ei ollut kyse. Hetken pohdittuani tajusin missä mättää: mekoissa ei ollu taskuja! Olen huono käyttämään käsilaukkuja, enkä oikeastaan omista arkikäyttöön sopivia kuin yhden ainoan. Pukeudun mekkoihin ja kaipaan taskuja, johon sujauttaa paitsi kännykän ja lompakon, myös kädet silloin kun en tiedä, mitä niillä pitäisi tehdä. Niinpä keräsin taskuttomat mekot yhteen kasaan ja kiikutin ne ompelijalle. Samaan syssyyn pyysin häntä modernisoimaan yhden mekon kaulukset ja vaihtamaan käytettynä ostetun talvitakin rikkinäisen vetoketjun. Ompelija teki huolellista työtä ja oli valinnut taskujen materiaalinkin yksilöllisesti jokaisen mekon mukaan. Olen saanut käyttööni kokonaista 10 “uutta” mekkoa, joista jokaista rakastan nyt vieläkin enemmän.

Jatkossa kirjaan jokaisen vastuullisen valinnan kuukausittain myös blogiin. Tästä alkaa siis sarja nimeltään kuukauden vastuulliset valinnat. Jos haluat seurata valintojani tuoreeltaan, ota seurantaan instagram-tilini @piapas!

Kääräise pakettiin käytettyä, itse tehtyä tai aineetonta – 5 vinkkiä vastuullisiin joululahjoihin

Mietityttääkö mitä kääriä kuusen alle? Onko vastuullista lahjaa olemassakaan vai olisiko vain paras pidättäytyä paketoinnista ja unohtaa lahjat kokonaan, sillä maailma hukkuu materiaan ja jokainen pakettiin kääräisty kiva tavara kuormittaa muutenkin ilmastonmuutoksen kourissa kärvistelevää palloamme? Näiden kysymysten parissa olen paininut viimeiset viikot, enkä taatusti ole ainoa. Etenkin jouluna tavaran tarpeellisuutta on hyvä pohtia. Turha tavara tekee tuhoa eniten, joten hätäpaniikkiostokset kannattaa jättää hankkimatta.

Heti aluksi on myönnettävä, että lahjojen antaminen on aina ollut yksi minun jouluni kohokohdista. Ajatuksella valitusta, tarpeellisesta ja vastaanottajansa näköisestä, kauniisti paketoidusta muistamisesta on iloa sekä lahjan antalle että sen saajalle. Tämä koskee molempia, lapsia ja aikuisia. Lahjan antamisesta ja perinteistä luopuminen tuntuu toistaiseksi todella vaikealta, mutta onneksi lahjan voi valita vastuullisesti. Joten tässäpä kätevä viiden vinkin lista pallon kannalta parempiin joululahjoihin. Tehdään joulusta 2022 yhdessä kestävä ja vastuullinen hyvän mielen juhla!

1. Tee hyvää tai anna aineetonta

Meidän perheessä rakastetuimmat lahjat ovat kevyitä, kirjekuoriin suljettuja tai paksulle kartongille kirjoitettuja. Itse tehty lahjakortti sisältää yleensä yhteistä aikaa: metsäretkiä eväiden kera, aamiaisia, blinikestejä, mökkiviikonloppuja, luisteluhetkiä ja leffailtoja. Pienten lasten vanhemmille lahjoitetaan lastenvahtiapua ja omaa aikaa. Siskolta saatu ikkunanpesulahjakortti on jo toivottu klassikko, ja tervetullut on ollut myös maisema-arkkitehtinä töitä paiskivan toisen siskon lahjakortti mökin pihasuunnitteluun!

vastuulliset joululahjat

Aineettomat lahjat ovat muutenkin kannatettava idea. Vuoden voimassa oleva museokortti, lahjakortti ravintolaan, konserttiin tai teatteriin, muutama leffalippu, vaatelainaamon, kampaajan tai kukkakaupan lahjakortti, aika hierontaan tai vaikka ruokakassipalvelun kertakokeilu! Melkein kaikkiin kivijalkaliikkeisiinkin saa hankittua lahjakortin haluamallaan summalla. Älä kuitenkaan käytä hakuammuntaa, vaan mieti ensin, onko antamallasi lahjalla oikeasti käyttöä. Suosi mahdollisuuksien mukaan yrittäjiä, jotka myyvät vastuullisia tuotteita, joiden valmistuksessa ei riistetä ketään, ei ihmisiä, eikä eläimiä.

Hyväntekeväisyys ja tärkeää työtä tekevien organisaatioiden tukeminenkin on oivallinen lahjaidea. Punaisen ristin, Kirkon ulkomaanavun ja Unicefin lahjoitusten lisäksi voit esimerkiksi osallistua Mannerheimin lastensuojeluliiton Hyvä joulumieli -keräykseen, ostaa pari hehtaaria ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä, liittyä Luontoliiton jäseneksi tai ryhtyä WWF:n ilmastokummiksi. Jos valkoiset talvet ovat sinulle tulevaisuudessakin tärkeitä, suosittelen tutustumaan Protect Our Winters -projektiin. Minä valitsin oman joululahjani kohteeksi Helsingin yliopiston hankkeen, jossa etsitään ratkaisua luontokadon pysäyttämiseksi. Kun sopiva kohde on päätetty, kirjaile lahjansaajalle omin käsin kortti, jossa kerrot, mihin lahjarahat on tänä jouluna käytetty.

2. Kääri pakettiin käytettyä

Käytetyt lahjat ovat täysin aliarvostettuja! Käyttökelpoinen ja tarpeellinen lahja voi löytyä vaikka kierrätyskeskuksesta, tori.fi:stä tai kirpputorilta. Myös omasta hyllystä kaivettu keittokirja, yhteenmuutossa ylimääräiseksi jääneet astiat tai vaikka pieneksi jääneet lasten kumisaappaat ovat ihan yhtä hyviä lahjoja kuin uutena ostetut. Mitä tahansa oman kodin tarpeetonta tavaraa ei kuitenkaan kannata pakettiin kääriä. Kuten muidenkin lahjojen kanssa, pysähdy ensin miettimään, onko tavarasta saajallensa iloa vai päätyykö se pölyyntymään kaapin perälle.

Tarpeellisia tavaroita voi lahjoittaa myös pitkäaikaislainaan! Minun vanha kitarani pääsee uuteen kotiin niin pitkäksi aikaa kuin ystäväni esikoululainen jaksaa sitä soittaa. Landola palautuu takaisin alkuperäiselle omistajalleen viimeistään silloin, kun musisoija kasvaa isommaksi ja lapselle mitoitettu soittopeli jää pieneksi.

3. Kokkaa kasa syötäviä lahjoja

Vannon syötävien lahjojen nimeen aina ja edelleen. Jos lahjansaaja on mieltynyt makeaan, keittele pakastemarjoista tai vaikka sesongin persimoneista pari purkillista hilloa tai leivo pellillinen pikkuleipiä. Valmista lakumanteleita, tee kandeerattua inkivääriä, pyöräytä pari suklaasalamia tai keittele kattilallinen toffeeta. Makeiset valmistuvat kotikeittiössä paljon helpommin kuin kuvitella saattaa.

vastuulliset joululahjat

Suolaisissa ruokalahjoissa suosin saaristolaisleipää, erilaisia pikkelöityjä kasviksia sekä kuivattuja hedelmiä ja marjoja. Juustolautasella maistuva tomaattihilloke on myös mahtava joulutuliainen, samoin itse tehty sinappi tai rapsakka granola. Ja jos et ehdi itse kokata, voit aina kerrostaa purkkiin lempileivontareseptisi ainekset ja liittää mukaan reseptin tulostettuna tai käsin kirjoitettuna. Satokauden hehkeimmistä hedelmistä koottu värikäs hedelmäkori on sekin aina tervetullut lahja. Joulukuussa sesongissa ovat talviomenat, klementiinit, satsumat, päärynät, persimonit, taatelit, kastanjat sekä sweetie-greipit!

vastuulliset joululahjat

4. Näperrä, neulo tai ompele

Muhkean myssyn tai lämpimän kaulahuivin neulomiseen ei tarvita käsityömestarin taitoja. Riittää, että opettelet oikean ja nurjan silmukan ja tarkistat internetistä, kuinka silmukat luodaan ja miten ne päätellään. Kun pipon neuloo paksusta villasta isoilla puikoilla, valmista tulee muutamassa tunnissa. Minun sinapinkeltainen myssyni on neulottu Laine Magazinen maksuttomalla Ludlow-ohjeella. Lankana käytin omasta lankavarastostani löytynyttä Katia Love Woolia ja pyöröpuikkojen koko oli 12.

vastuulliset joululahjat

Jos omistat ompelukoneen tai saat sellaisen lainaksi, helppoja, nopeita ja aina tarpeellisia keittiötarvikkeita ovat kankaiset keittiöpyyhkeet, pöytäliinat ja pellavaiset lautasliinat. Varsinkin jälkimmäisiin saattaa hyvinkin löytyä tarpeet kangaskaupan jämälaarista. Lautasliinojen leikkaus ja reunojen huolittelu on hoidettu hetkessä.

Etenkin neulottujen lahjojen mukaan kannattaa sujauttaa pieni korjauspaketti. Paketoi siis pieneen pussukkaan jämälankaa, parsinneula ja netistä printattu opas (tai vaikka vain nettiosoite) parsintaan. Ihana idea on lahjoittaa myös omaa aikaa esimerkiksi yhteiseen parsintahetkeen!

5. Valitse kestävää ja eettisesti valmistettua

Vaikka aikuiset iloitsevatkin maailman parantamisesta ja ruokalahjoista, ja vaikka konserttilipusta, hyvästä kirjasta tai leffaillasta ilahtuu lapsikin, halutaan perheen pienimpiä usein muistaa kovilla paketeilla. Lahjakulttuuriin totuttaminen alkaa lapsena, joten vaikka lahjoja annetaankin, niiden määrää on mahdollista rajoittaa.

Jos vain pystyt, valitse kestäviä leluja, jotka on valmistettu muualla kuin halpatuontimaissa. Yksi hyvä keino eettisyyden varmistamiseen on suosia suomalaista suunnittelua ja kotimaassa valmistettuja vaatteita ja tavaroita. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, ja sekin on ihan ok. Maailma ei kaadu yhteen glitterkynsistudioon, Ryhmä Haun muovihahmoihin tai kauan odotettuun legopakettiin.

Bonuslahja: Kirjapaketista riittää iloa koko vuodeksi!

Intohimoisena kirjaihmisenä ja itsekin kirjailijana haluan vielä muistuttaa, että lukeminen kannattaa aina! Se auttaa hahmottamaan maailmaa, tutustuttaa vieraisiin kulttuureihin, irrottaa arjesta, edistää tasa-arvoa, kasvattaa sanavarastoa ja aktivoi mielikuvitusta. Ja mikä parasta kirjan todellakin voi lahjoittaa käytettynä! Vaikka kansi olisi kärsinyt, tarina jatkaa kulkuaan ja lauseet liikuttavat yhtä lailla.

Kierrätyskeskukset, divarit ja kirpputorit ovat todellisia kirjaihmisen aarreaittoja ja niiden hyllyistä löytyy taatusti luettavia lahjoja ihan kaikenikäsisille. Kun kirja on luettu, sen voi laittaa takaisin kiertoon, lainata kaverille tai lahjoittaa edelleen kierrätyskeskukselle. Jos painetun kirjan lukemiseen ei jostain syystä ole aikaa, myös lahjakortti äänikirjapalveluihin on oiva vaihtoehto.

ruokaystävät

Ps. Kun kirjoista puhutaan, on tietysti mainittava oma esikoiseni Ruokaystävät, joka sopii kaikille, jotka joskus syövät yhdessä. Adlibriksen tai Suomalainen.comin tilaukset eivät enää taida ehtiä ennen joulua perille, mutta jos asut pääkaupunkiseudulla, Ruokaystävät on saatavilla sekä kauppakeskus Redin Joulumarketista 22.12. asti että Vaatepuun myymälöistä Helsingin Kalasatamassa ja Järvenpäässä Prisman kupeessa 23.12. saakka.