Bloggaajan identiteettikriisi + Matkamessujen lippuarvonta!

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen mennyt nukkumaan puoli neljältä yöllä. Ehei, viime yönä en palaillut baarireissulta, vaan säädin silmät ristissä blogin toiminnallisuuksia ja ulkoasua. Ensimmäinen versio saatiin ulos puoliltaöin, mutta sitten jokin meni pieleen, uuden palvelimen tietokanta piti putsata ja asentaa uusiksi. Sinne meni kolmen tunnin vaivalla väännetty ja mukautettu blogipohja, humps vaan ja heippa. Aamukahden aikaan tietokanta osoitti elonmerkkejä ja pääsin aloittamaan alusta. Toinen yritys sujui sutjakammin ja tadaa – elossa ollaan!

mustikkaglögin mausteet

Lukijan näkökulmasta muutos on toistaiseksi pienen pieni. Muutama väri on vaihtunut ja sivupalkki eroaa hieman entisestä. Suurin muutos on varmasti tapahtunut tämän bloggaajan pääkopassa. En ole enää riippuvainen wordpress.comin ylläpidosta tai rajoitetusta palvelintilasta enkä blogiteeman fiksatusta ulkoasusta. Kukaan ei tyrkkää mainoksia (tai mitään muutakaan) tekstieni sekaan ilman lupaa. Pystyn itse vaikuttamaan hakukonenäkyvyyteen ja seuraamaan statistiikkaa syvemmällä tasolla. Kaikki on omissa käsissä, myös ne tekniset ongelmat. Pääasia kuitenkin on, että näiden muutosten myötä tunnustan vihdoinkin olevani oikea ja vakavastiotettava bloggaaja!

uudet käyntikortit

Tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneet, että myös blogin otsikkokuvat ovat osittain vaihtuneet. Ruokakuvat ovat saaneet seurakseen Jurmalan loppumattoman hiekkarannan, Pyhätunturin keskitalven auringon sekä Pariisin, sen talot ja taivaan. Blogin nimen alaotsikkoon on siihenkin ujuttautunut uusi sana: reissut. Joululomalla nimittäin räknäilin rahojani, laskeskelin tulevan vuoden matkakassaa ja päätin lopulta sanoa kyllä. Pyhätunturi, Salla, Madrid, Fuengirola, Göteborg, Pariisi, Montenegro ja Malta – kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä!

pariisin kattojen yllä

Nurinkurista, että juuri sinä vuonna, jonka vietän osittaisella opintovapaalla ja kukkaron nyörit on kiristettävä tiukemmalle kuin koskaan, matkustan enemmän kuin parina viimeisenä vuotena yhteensä. Voi olla, että joudun karsimaan jostain muusta, mutta toisaalta.. ehkä reissuvuosi motivoi tekemään asiat uudella tavalla. Haalimaan lisäansioita pienistä puroista, kokeilemaan, etsimään ja löytämään.

simpukat

Reissut näkyvät myös blogissa, kuten ovat tähänkin asti näkyneet. Kuluvana vuonna ne väistämättä saavat palstatilaa aiempaa runsaammin. Tammikuun ensimmäiset päivät olen pohdiskellut, haluanko rajata jatkossa tekstieni aiheet tiukemmin vai kirjoitanko edelleen siitä, mikä elämässä on tärkeintä. Voinko kutsua itseäni rehellisesti ruokabloggaajaksi, jos kirjoitan myös matkoista tai toisinpäin? Kuka minä olen ja mikä on blogin genre?

heijastus

Kunnes minulle valkeni. Ruoka, reissut ja rakkaus, eivät ne toisiaan sulje pois, ne nojaavat toisiinsa ja tekevät blogista rikkaamman. Niistä minä kirjoitan jatkossakin. Laveasti, leveästi aiheita tulkiten. Rajaamatta suuremmin, punaista lankakerää kainalossa kuljettaen. Päälleni puen ruokabloggaajan esiliinan, joka pakataan tuon tuostakin matkabloggaajan kapsäkkiin.

varpaat lautalla

Haluan kirjoittaa siitä miltä itse leivottu ruisleipä maistuu ja siitä, miten parvekkeella kasvatettu chili nostattaa hikipisarat poskille tai siitä, kuinka hillittömän hyvältä vastapoimitut mansikat tuoksuvat. Siitä, kuinka lumi narskuu suksien alla, siitä, kuinka Pariisin parhaimpia croissantteja todellakin kannattaa jonottaa, tai kuinka purjevene halkoo Adrianmeren turkooseja aaltoja. Siitäkin, kuinka mahtavaa on jakaa maanantait ruoanlaittoa rakastavan insinöörin kanssa ja siitä, kuinka ihanaa on kattaa pöytä ja kutsua ystävät syömään.

liput matkamessuille

Passit ja matkaeväät esiin, tästä lähtee (ruoka)reissujen vuosi 2017!

Matkamessulippujen arvonta!

Millaista sisältöä sinä blogiini toivot? Voiko ruokabloggaaja olla myös matkabloggaaja? Kerro, kommentoi ja ehdota rohkeasti, sillä kaikkien kommenttilootaan puumerkkinsä jättäneiden kesken arvon kaksi lippua tulevan viikon Matkamessuille, jotka järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 20.–22.1.2017. Arvontaan voi osallistua tiistaihin 17.1. klo 23:59 asti, liput arvotaan keskiviikkoaamuna. Pääsyliput ovat noudettavissa Messukeskuksen pääsisäänkäynniltä, jossa ne odottavat voittajien nimillä merkittyinä.

postikortteja maailmalta

ps. Kevään kuluessa ulkoasu uudistuu edelleen. Tavoitelistalla ovat ainakin oma logo, kevyemmät elementit ja selkeämpi kategoriajako. Myös yksinkertaisesta reseptiarkistosta haaveilen. Pienin askelin kohti suuria unelmia.

Aloittelija blogiviidakossa – verkostoja ja vertaistukea

Aloittelevalta bloggaajalta puuttuu ympäriltä yhteisö. Varsinkin silloin, kun blogi on itsenäinen, eikä kuulu minkään blogimedian piiriin, on vertaistukea vaikea löytää. Blogimedioiden suojiin taas pääsee vasta vakiintuneilla kävijämäärillä, laadukkailla kuvilla ja säännöllisellä sisällöntuottamisella. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monen kynnyksen ylittämistä ja ongelman selättämistä – useimmiten yksin.

Pian NOKIA Lumia 800_000829

Google on ystävämme, mutta se ei korvaa porukkaa, jonka kanssa voi pohtia ja yrittää ymmärtää bloggaamisen monimutkaista maailmaa. Jengiä, joka tajuaa, miten hidasta lukijamäärien kasvattaminen voi olla ja kuinka monta tuntia tekstien sorvaaminen viikosta vie. Vertaistukiryhmää, jossa voi pallotella ideoita ja keksiä uusia näkökulmia puhki kulutettuihin aiheisiin. Yhteisöä, jossa suunnitellaan tulevaa, ristiinlinkataan, kannustetaan, suositellaan, kommentoidaan, sparrataan ja kysytään tyhmiä kysymyksiä.

Tunti jos toinenkin on valunut hiekkaan, kun olen raapinut päätäni perusasioiden äärellä. Ovatko blogini teemat riittävän selkeitä? Kelpaavatko käsittelemättömät kuvat blogien kiiltokuvamaailmaan? Kannattaako henkilökohtaisista asioista kirjoittaa? Mikä on sopiva postaustahti? Mitä tunnuslukuja minun pitäisi tarkkailla ja analysoida? Kuinka hakukoneoptimointi toimii?

Juuri nyt painin teknisten yksityiskohtien parissa, sillä olen näinä päivinä siirtämässä blogiani ilmaisen wordpressin alta omalle palvelimelle. Myöhemmin tänä vuonna myös ulkoasuun tulee muutoksia. Hirvittää ja pelottaakin. Siirron ei pitäisi näkyä lukijoille millään tavalla, mutta mitä jos kaikki haihtuukin taivaan tuuliin, kun painan väärää nappia? Vaikuttaako muutos hakukoneen indeksointiin? Entä jos uusi ulkoasu ei miellytäkään muita kuin minua?

Pitäisi myös tietää millaista yhteistyötä kannattaa tehdä, kenen kanssa ja kuinka suurella korvauksella. Velvoittaako tuotelahja kirjoittamaan? Voiko sisältöyhteistyötä ehdottaa itse? Kuinka tietoisia yritykset ylipäätään ovat vaikuttajamarkkinoinnista? Kuinka pitkään on jaksettava vääntää rautalankaa, ennen kuin yhteistyökumppanit ymmärtävät, että 50 euron lahjakortilla ei leipää pöytään osteta?

Jos painiskelet samojen asioiden kanssa, ensiapu on lähellä! Valeäidin ansiokas selvitys sisältömarkkinoinnin lainalaisuuksista on ehkä selkokielisin teksti, jonka olen aiheesta koskaan lukenut. Yhteisöä kaipaavalle PING Helsingin Facebook-ryhmä saattaa olla oikea osoite, jossa pöhistään sisällöntuotannosta, vaikuttajamarkkinoinnin trendeistä ja alan ilmiöistä.

Mutta, mutta. Se lauma, johon aidosti tuntisin kuuluvani, uupuu edelleen. Se kotoisampi areena, jossa uskaltaisi kysyä mitä vaan tuntematta oloaan typeräksi tai noloksi. Se verkosto, jossa voisi jakaa tietoa avoimesti ja puhua siekailematta asioista niiden oikeilla nimillä – myös siitä suurimmasta tabusta: rahasta. Ja juoda siinä sivussa ehkä pari lasia pulloa viiniä ja parantaa maailma.

Hieman kateellisena seuraan sivusta toisten ruokabloggareiden illallisia, ravintolakerhoja ja kokoontumisia. Olisi varsin mukavaa istua yhteisen pöydän ääreen, tutustua uusiin kollegoihin ja muodostaa pieni blogiperhe. Jakaa kokemuksia ja taklata haasteita yhteisössä, jossa voi jauhaa bloggaamisesta aamun pikkutunneille. Jossa ketään ei haittaa, että ruoka jäähtyy ruokakuvia sommitellessa. Jossa pöytävaraus tehdään aina ikkunan viereen ja jonka kattauksiin jätetään aina tilaa kameralle.

#pingstudio

Osallistuin eilen historian ensimmäiseen #pingstudioon. Kuuntelin korvat höröllä minua kokeneempien ja viisaampien konkarivaikuttajien kokemuksia sisältömarkkinoinnin vaikuttavuudesta, blogiyhteistyön mitattavuudesta ja tubettamisen tuloksista. Kuulun uunituoreeseen PING Helsinki Ambassadors -verkostoon, iskujoukkoon, jonka tavoitteena on kaventaa kuilua sisällöntuottajien, vaikuttajamarkkinoinnin ja viestinnän ammattilaisten välillä. Olen ylpeä saadessani olla osa tätä mieletöntä joukkoa, mutta jokapäiväiselle blogivuoristoradalle kaipaisin kuitenkin kaltaistani seuraa, virtuaalisesti tai livenä.

Kuuleeko blogosfääri, löytyykö kohtalotovereita?

Myöhästyneet onnittelut!

Lyhyenä hetkenä on nyt yhden vuoden ja yhden päivän ikäinen. Juuri ja juuri kävelemään oppinut, vielä hieman haparoiva, mutta päättäväisesti eteenpäin asteleva. Innostuu helposti, jokeltelee suureen ääneen ja nauttii vuorovaikutuksesta kaikenikäisten kanssa. Luonteeltaan tämä taapero on utelias ja vähän uppiniskainen. Ulkoisessa olemuksessa on vielä pienen lapsen pyöreyttä, tukkakin harottaa joka suuntaan ja hymy on leveä. Ruokahalu on aikuisen naisen luokkaa.

WP_20150628_15_17_04_Pro

Vuosi on sisältänyt 72 artikkelia, yli 600 kuvaa, 100 700 uniikkia kävijää ja 242 200 sivulatausta. Olen siis postannut 1,38 kertaa viikossa. Vähemmän ja epäsäännöllisemmin kuin suunnittelin. Olen kuitenkin tyytyväinen, etten ole jättänyt leikkiä kesken, vaikka kirjoittamiselle onkin välillä pitänyt varastaa aikaa yön tunneilta. Uniikkeja lukijoita on ennätyskuukausina ollut jopa 20 000, kun luku keskimäärin on n. 8500 kuukaudessa. Hurjia lukuja kaikki tyynni – ainakin näin aloittelijan näkökulmasta. Kiitos kuuluu sinulle, lukijani.

Ennen aloittamista listasin yhteen tiedostoon kaikki postausideani. Noin sadasta silloin kirjatusta ideasta on toteutettu ehkä viidesosa. Olen saanut huomata, että ajankohtaisemmat juttuaiheet syrjäyttävät alkuperäiset suunnitelmat, ja hyvä niin. Alkuperäiset ideat, muistot ja tarinat eivät vanhene, vaan odottavat vuoroaan.

WP_20141108_16_38_02_Pro

Viime perjantain PING Helsinki pani miettimään. Kenelle kirjoitan ja miksi? Mitä lukijat haluavat ja tarjoanko heille sitä? Ymmärrän, että jos (ja kun) on aikeissa siirtyä vähitellen harrastelijabloggaajasta ammattilaiseksi, pitäisi sisältöjä miettiä ensisijaisesti kohderyhmää miellyttäen. Aion silti jatkossakin kirjoittaa itsepäisesti siitä, mikä minua kiinnostaa. Haluan tarinoiden kumpuavan omasta elämästäni, omiin kokemuksiini ja valintoihini pohjaten, enkä tahdo ahtaa sisältöä väkisin johonkin ruokablogien hyväksi havaittuun muottiin. Jos blogi rönsyilee, annan sen rönsyillä, sillä sellaista on elämä.

Punainen lanka on kuitenkin tiiviisti kudottuna blogikankaaseen. Ruoka kulkee mukana ihan jokaisessa postauksessa, kuvissa, sivulauseissa ja rivien välissä. Reseptit, joita jaan, eivät ole blogin itsetarkoitus, tärkeintä ovat niiden ympärillä olevat tarinat, joihin sinä lukijana voit samaistua – tai olla samaistumatta. Konkarikriitikko Anna Paljakkakin toteaa uusimmassa Imagessa, että ikimuistoisimmissa ruokakokemuksissa tärkeintä ei ole ruoka vaan aterioinnin sosiaalinen konteksti ja se mitä yhteisen pöydän äärellä tapahtuu.

WP_20160505_16_13_55_Pro

Olen pyrkinyt elämään elämääni välittämättä ulkoisista paineista ja vaatimuksista, yhteiskunnan normeista ja muiden mielipiteistä. Aina se ei ole helppoa, ryhmäpaineen alla tai byrokratian sääntöviidakossa. Tai silloin kun nettipalstoilla huudellaan rumista rilleistä tai kun someraivo osuu omalle kohdalle.

Kuljen silti omaa polkuani, matkaseuranani sellaiset tyypit, jotka tuntevat samoin. Samaa filosofiaa noudattaa myös Lyhyenä hetkenä. Kirjoitan omalla tyylilläni, aiheista jotka kiinnostavat minua – ja toivottavasti myös sinua. Jos et tykkää, jätä lukematta. Jos tykkäät, olet lämpimästi tervetullut blogikotiini vaikka joka päivä. Kommentoi, purnaa, ihastele, kritisoi, argumentoi ja keskustele. Lupaan vastata, olla suora ja rehellinen.

WP_20160503_17_05_43_Pro

Yhteistyöpostauksia en ole vielä tehnyt. Tarkoituksella en ole vältellyt sisältömarkkinointia, mutta toisaalta en myöskään ole ollut itse aktiivinen. En vastusta kaupallisia yhteistöitä, mutta suoraan sanottuna näen välillä punaista, kun kaikki ruokablogit kirjoittavat samaan aikaan samoista maustesekoituksista tai kun samat rahkapurkit nostetaan ihan jokaiseen somekanavaan, enkä tahtoisi oman blogini seuraajien kokevan samaa. Haluan, että blogiani luetaan omien sisältöjeni vuoksi, ei tuotevertailujen tai uutuusesittelyjen takia. Jollain leipä on kuitenkin pöytään ansaittava.

Kuten mainittua, olen allekirjoittanut sisällöntuottajan eettisen koodiston, jonka johdattamana jatkan blogielämääni. Jos ja kun yhteistyökuvioista tulee jossain vaiheessa osa sisällöntuotantoani, lupaan pyhästi kirjoittaa vain niistä aiheista ja tuotteista, joista innostun aidosti ja joiden arvot vastaavat omiani. Luomusta, lähiruoasta, ruokayrittäjyydestä, laadukkaista raaka-aineista, tarkoituksenmukaisesta muotoilusta keittiössä, yhteisöllisyydestä, yhdessä syömisestä, kaupunkiviljelystä, ruokareissuista Suomessa ja ulkomailla, Helsingin ruokakulttuurista ja vaikutuksen tehneistä ravintoloista, kahviloista ja kuppiloista. Ruoasta, viinistä ja rakkaudesta. Ja siitä mitä kahden insinöörin keittiössä tapahtuu.

WP_20160518_18_07_25_Pro

Siispä hyvää syntymäpäivää rakas yksivuotias, ja monia vuosia! Synttäreittesi kunniaksi nautin kipollisen raakapuuroa, puhalletaan ne kynttilät sitten ensi vuonna.

Loppukevennykseksi vielä valikoima mieleenpainuvimpia hakusanoja, joilla blogini on löydetty: miksi sämpylät jää litteiksi, 6 metrisellä purjeveneellä, ihana ihminen kemia puuttuu, ystävyyden siemen, makkara sininen lenkki kuvia. Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa vuosikatsausta!