Aloittelevalta bloggaajalta puuttuu ympäriltä yhteisö. Varsinkin silloin, kun blogi on itsenäinen, eikä kuulu minkään blogimedian piiriin, on vertaistukea vaikea löytää. Blogimedioiden suojiin taas pääsee vasta vakiintuneilla kävijämäärillä, laadukkailla kuvilla ja säännöllisellä sisällöntuottamisella. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monen kynnyksen ylittämistä ja ongelman selättämistä – useimmiten yksin.
Google on ystävämme, mutta se ei korvaa porukkaa, jonka kanssa voi pohtia ja yrittää ymmärtää bloggaamisen monimutkaista maailmaa. Jengiä, joka tajuaa, miten hidasta lukijamäärien kasvattaminen voi olla ja kuinka monta tuntia tekstien sorvaaminen viikosta vie. Vertaistukiryhmää, jossa voi pallotella ideoita ja keksiä uusia näkökulmia puhki kulutettuihin aiheisiin. Yhteisöä, jossa suunnitellaan tulevaa, ristiinlinkataan, kannustetaan, suositellaan, kommentoidaan, sparrataan ja kysytään tyhmiä kysymyksiä.
Tunti jos toinenkin on valunut hiekkaan, kun olen raapinut päätäni perusasioiden äärellä. Ovatko blogini teemat riittävän selkeitä? Kelpaavatko käsittelemättömät kuvat blogien kiiltokuvamaailmaan? Kannattaako henkilökohtaisista asioista kirjoittaa? Mikä on sopiva postaustahti? Mitä tunnuslukuja minun pitäisi tarkkailla ja analysoida? Kuinka hakukoneoptimointi toimii?
Juuri nyt painin teknisten yksityiskohtien parissa, sillä olen näinä päivinä siirtämässä blogiani ilmaisen wordpressin alta omalle palvelimelle. Myöhemmin tänä vuonna myös ulkoasuun tulee muutoksia. Hirvittää ja pelottaakin. Siirron ei pitäisi näkyä lukijoille millään tavalla, mutta mitä jos kaikki haihtuukin taivaan tuuliin, kun painan väärää nappia? Vaikuttaako muutos hakukoneen indeksointiin? Entä jos uusi ulkoasu ei miellytäkään muita kuin minua?
Pitäisi myös tietää millaista yhteistyötä kannattaa tehdä, kenen kanssa ja kuinka suurella korvauksella. Velvoittaako tuotelahja kirjoittamaan? Voiko sisältöyhteistyötä ehdottaa itse? Kuinka tietoisia yritykset ylipäätään ovat vaikuttajamarkkinoinnista? Kuinka pitkään on jaksettava vääntää rautalankaa, ennen kuin yhteistyökumppanit ymmärtävät, että 50 euron lahjakortilla ei leipää pöytään osteta?
Jos painiskelet samojen asioiden kanssa, ensiapu on lähellä! Valeäidin ansiokas selvitys sisältömarkkinoinnin lainalaisuuksista on ehkä selkokielisin teksti, jonka olen aiheesta koskaan lukenut. Yhteisöä kaipaavalle PING Helsingin Facebook-ryhmä saattaa olla oikea osoite, jossa pöhistään sisällöntuotannosta, vaikuttajamarkkinoinnin trendeistä ja alan ilmiöistä.
Mutta, mutta. Se lauma, johon aidosti tuntisin kuuluvani, uupuu edelleen. Se kotoisampi areena, jossa uskaltaisi kysyä mitä vaan tuntematta oloaan typeräksi tai noloksi. Se verkosto, jossa voisi jakaa tietoa avoimesti ja puhua siekailematta asioista niiden oikeilla nimillä – myös siitä suurimmasta tabusta: rahasta. Ja juoda siinä sivussa ehkä pari lasia pulloa viiniä ja parantaa maailma.
Hieman kateellisena seuraan sivusta toisten ruokabloggareiden illallisia, ravintolakerhoja ja kokoontumisia. Olisi varsin mukavaa istua yhteisen pöydän ääreen, tutustua uusiin kollegoihin ja muodostaa pieni blogiperhe. Jakaa kokemuksia ja taklata haasteita yhteisössä, jossa voi jauhaa bloggaamisesta aamun pikkutunneille. Jossa ketään ei haittaa, että ruoka jäähtyy ruokakuvia sommitellessa. Jossa pöytävaraus tehdään aina ikkunan viereen ja jonka kattauksiin jätetään aina tilaa kameralle.
Osallistuin eilen historian ensimmäiseen #pingstudioon. Kuuntelin korvat höröllä minua kokeneempien ja viisaampien konkarivaikuttajien kokemuksia sisältömarkkinoinnin vaikuttavuudesta, blogiyhteistyön mitattavuudesta ja tubettamisen tuloksista. Kuulun uunituoreeseen PING Helsinki Ambassadors -verkostoon, iskujoukkoon, jonka tavoitteena on kaventaa kuilua sisällöntuottajien, vaikuttajamarkkinoinnin ja viestinnän ammattilaisten välillä. Olen ylpeä saadessani olla osa tätä mieletöntä joukkoa, mutta jokapäiväiselle blogivuoristoradalle kaipaisin kuitenkin kaltaistani seuraa, virtuaalisesti tai livenä.
Kuuleeko blogosfääri, löytyykö kohtalotovereita?
Ihana sinä! Mun silmissä sä olet taas tosi hienosti lyönyt läpi ja luonut upean, sun näköisen blogin tosi lyhyessä ajassa. Ruudun tällä puolella se on näyttänyt helpolle. Taas nähdään, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Itse taistelen juuri noiden sun kuvaamien ongelmien kanssa. Olen ihan yksin, en oikein tiedä bloggaamisesta mitään, paljon on taottava päätä seinään. Ja kun on sekä päivätyö että pieniä lapsia, niin se pään ja näppäimistön takominen tapahtuu öiseen aikaan. En oikein edes tiedä, mihin päin tässä pitäisi kääntyä.
Mutta ainakin ihan alkuun, meidän olisi tavattava. 🙂
Mä kans olen jo yli 1,5 vuotta kirjoittanut omaa blogia. Aiheita riittää ja mielestäni sanatkin on hallussa mutta ihan samojen juttujen kanssa painiskellaan täällä silti. Mistä löytää kohtalotovereita, vertaistukea, vinkkejä, tietoa ja ennen kaikkea miten kasvattaa lukijamääriä ja saada blogi tuottamaan roposiakin vaikka harrastuksesta kysymys onkin? Lyhyenä hetkenä – blogia olen lukenut alusta asti ja rakastan tätä blogia. Monta reseptiä on mennyt itselläkin testiin ja blogin tunnelma on kympin arvoinen. Kiva olisi löytää kuitenkin bloggareita elämään postausten ulkopuolellakin ja päästä vaihtamaan ajatuksia ?
Rakkaus mainittu! Täällähän meitä kohtalotovereita on jo kaksi. 🙂 Jotenkin lohduttavaa on lukea, ettei ole ainoa, joka tuskailee bloggaamisen ongelmien keskellä. Facebookissa on käsittääkseni useita bloggareiden ryhmiä (vaikka ruokabloggareille en sellaista ole löytänytkään). Jos rohkeasti huutelisi siellä samassa tilanteessa olevien perään ja keräisi samalta paikkakunnalta verkoston ympärilleen, olisiko siinä ideaa?
Ihana, ihana kommentti, kiitos Kati! <3 Ilahduin suuresti, kun huomasin sinunkin hypänneen bloggajaan housuihin ja ajattelin jo silloin, että nyt vihdoin pitää tavata ja ajan kanssa. Erittäin mielelläni autan siinä missä osaan. Loppuviikoksi lähden Lappiin, mutta etsitään kalentereista yhteinen aika vaikka saman tien. Sinulle on kohta postia!
Olen lukenut blogiasi jo pari vuotta. Pidä oma tyyli äläkä pliis ala liikaa tekemään yhteistyöjuttuja. Ymmärrän toki että rahaa pitää saada ja olet toki jokaisen euron ansainnut. Mutta valitettavan moni blogi on muuttunut liialliseksi yhteistyöpostauksiksi eikä enää tiedä mikä on maksettua ja mikä bloggaajan aito mielipide. Pidän blogistasi tosi paljon vaikken ennen olekaan kommentoinut ?
Hyvä Mere, kiitos kommentistasi! Lupaan, että yhteistyöjuttuja ei tule liikaa. Enhän ole tehnyt vielä yhtäkään. 😉 En itsekään tykkää lukea pelkistä sisältöyhteistöistä koostuvia blogeja, joten en todellakaan ole tekemässä omastani samanlaista. Valitsen mahdolliset yhteistyökumppanit tarkoin ja mikä tärkeintä: en tule koskaan julkaisemaan maksettuja mielipiteitä. Se ei olisi reilua ketään kohtaan. Voit siis luottaa siihen, että täältä pesee aina aitoja ja rehellisen suoria mielipiteitä asiasta kuin asiasta! Kiva kun jätit puumerkkisi blogiini, toivottavasti viihdyt täällä jatkossakin! 🙂
Samat sanat edellisten kanssa, sinulla on jo nyt vahva oma tyyli ja selkeä tunnelma blogissasi: Kotoisa, olematta nuhjuinen, mutkaton, mutta samalla tyylikäs. Itse en jaksa seurata blogeja, jotka perustuvat pääosin yhteistyöpostauksiin, juuri Meren mainitsemista syistä. Pääsääntöisesti en myöskään etsi blogeista tuote-esittelyjä ja käyttökokemuksia vaan arjen tunnelmia, havaintoja, pohdintaa – sitä, että voi hetken katsella toisen ihmisen linssien läpi maailmaa ja inspiroitua. Toisaalta bloggaaminen on monille ammatti ja silloin todellakin joutuu kieli keskellä suuta varmasti miettimään monia kysymyksiä. Joka tapauksessa, blogisi on aivan ihana jo nyt:)
Aah. Kotoisa ja mutkattoman tyylikäs, sellainen Lyhyenä hetkenä haluaakin olla. Yritän jatkaa yhtä ihanalla linjalla myös tulevaisuudesa, kiitos Maarit! 🙂 ps. luethan myös Merelle kirjoittamani vastauksen.
Moi Pia!
Olen lukenut sun blogia jo aika pitkään samoin kuin Miian blogia.Kaikki lähti siitä että olitte mun lemppareita tv-formaatin kautta.
Kirjoita vaan niinkuin itse koet parhaaksi kirjoittaa elämästä ruuasta ja ihan mistä vaan.Mun mielestä se on ihan ok myös tehdä yhteistyöpostauksia,koska jos se tuo myös euroja niin ei se vie persoonallista kirjoitustapaa yhtään huonommaksi.
Moi Eeva! Veit sanat suustani, silä sisältöyhteistyö saattaa sanella postauksen aiheen, mutta näkökulman, varsinaisen sisällön ja tyylin päätän minä. Se on myös yhteistyökumppanin etu. Mukavaa, kun olet löytänyt tekstieni pariin ja kiva, kun kommentoit! 🙂
Olen myös lukenut blogiasi jo pitkään ja aina odotan uutta tarinaa. Yksi parhaista blogeista!
Tykkään omannäköisestä tyylistäsi, mutkattomuudesta ja rentoudesta.
Sen en haluaisi muuttuvan. Yhteistyöpostaukset sitä ei toivottavasti muuta, vaikka monelle on valitettavasti niin käynyt. Ymmärrän, että rahaakin on saatava, kun kuitenkin paljon työtä takana jokaisessa postauksessa.
Lisää positiivisia adjektiiveja, ihanaa! Kiitos Minna, teen parhaani täyttääkseni teidän kaikkien odotukset. Mutkattomasti ja rennosti, omalla tyylilläni. 🙂
Hyvä teksti!
Osuin blogiisi sattumalta ja pitää varmaan alkaa lueskelemaan ahkerammin 🙂
Tämä tuntuu kyllä olevan hassusti yleinen ongelma monissa tapauksissa. Itsekin olen painiskellut sen kanssa. Verkosto olisi niin mukava ympärillä, että voisi oikeasti kysellä mitä vain ja se että olisi vielä samanhenkisiä tyyppejä tekemässä.
Hei huippua, että eksyit tänne! Sinunkin blogisi vaikuttaa varsin mainiolta. Mä vielä pystytän sen virtuaaliverkoston jonain unettomana yönä, tarvetta näyttäisi olevan enemmänkin! 😉
Aina silloin tällöin selaan nettiä etsien itselleni mielenkiintoisia blogeja- ja löysin blogisi muutama kuukausi sitten. Pidän blogisi tyylistä ja siitä että vaikka pieniä sivuhyppyjä tehden punainen lanka kietoutuu ruoan ympärille.
Itse olen aloittanut ja lopettanut monta blogia ja nyt aika on taas kypsä uuden blogin aloittamiselle uuden elämänvaiheen kynnyksellä. Teen päivätyöni myynnin alalla ja piakkoin siirryn taas ulkomaan komennukselle ja toivon, että sopeutuminen uusiin kuvioihin syntyy taas helpoiten ruokakaupan ja -kulttuurin kautta. Ja saan häivytettyä koti-ikävää kokkaillen lanttulaatikkoa Euroopan toisella laidalla. Mielelläni liittyisin ainakin virtuaalisesti verkostoon mukaan ja aina olen valmis vastaanottamaan kotikulinaristeja maailmalle.
Moi Anni! Onpa mukavaa, kun löysit blogini bittiviidakosta! Tuo punainen lanka on teknisten ongelmien takia hautautunut tällä hetkellä vähän syvemmälle, mutta kyllä se sieltä vielä kaivetaan esiin. Toivottavasti jo tänään! Mielenkiintoinen elämänmuutos sinulla edessä, ilmoittelehan kun blogi on pystyssä, laitetaan sitten blogiverkosto pystyyn vaikka kahden naisen voimin. Ja kulinaarimatkat kiinnostaa aina!