Juhlaputken jälkiruoka – äitienpäivän kookos-puolukkapiiras

12.5.20177.4.2020 / piapas / 10 kommenttia

Tällä viikolla, kun kevään viimeisen kirjan aineistot oli lähetetty painoon, pääsi ilmoille pitkä ja syvä huokaus. Olin suoriutunut alkuvuoden ruuhkaviikoista kunnialla. Tai no, tietäähän sen, että rapatessa roiskuu, mutta antaa roiskua. Pääasia että hommat ovat hanskassa ja hanskat on viimeinkin ripustettu naulaan. Nyt on aikaa leipoa, ensimmäisenä uuniin työnnetään kookos-puolukkapiiras. Mutta sitä ennen pieni kertaus kuluneesta kuukaudesta.

Työtä on ollut liikaa, mutta on kai pakko myöntää, että niin on ollut huviakin. Jokainen juhlavista tapahtumista ansaitsisi oman postauksen, mutta koska aika on kortilla, juhlaputki rysähtää kerralla eteenne. Kaikki alkoi PINGviinistä. Ei kuitenkaan riittänyt, että PING Helsinki pisti pään sekaisin, sillä vappuetkot jatkuivat aatonaattona tilataksimatkalla kehä kolmosen tuolle puolen, jossa odotti ystävien järjestämä prosecco-tasting. Mukaan pakattiin yöpymiskamppeet, sillä näistä pippaloista ei ihmisten aikoihin kotiin suoriuduttaisi.

On ystäviä ja sitten on ruokaystäviä. Sellaisia, joiden kanssa kuluu helposti tunti tai pari timjamin lehtiä nyppiessä, juureksia tasakylkisiksi kuutioiksi pilkkoessa ja marinadeja maistellessa. Keittiömestari käskyttää ja vierailevat kokit misaavat hiki hatussa. Teini-ikäiset lapset kyselevät koska syödään ja pieni koiravauva koettaa saada herkkupaloista oman osansa.

Alkupalat valmistuivat puoli kymmeneksi. Parsat olivat ehtineet jäähtyä ja viini laseissa lämmetä, mutta se ei tainnut haitata ketään. Kolmen erilaisen kuohuvan jälkeen mentiin saunaan. Isäntäväki valmisteli sillä aikaa kaksi kiloa sisäfilettä ja kaatoi punaviinit karahveihin hengittämään. Pääruoka oli pöydässä puolenyön jälkeen. Onneksi jälkiruoka oli valmiina pakkasessa. Aamiaiseksi nautittiin suklaakakkua ja passiohedelmällä marinoitua lohta. Oi maalliset ilot ja pinkeä vatsa!

Vappuaaton nämä sosiaaliset introvertit viettivät matalalla profiililla kahdestaan kotisohvalla, akut oli ladattava vapunpäivän brunssia varten. Seuraaviin pippaloihin suhasin viikkoa myöhemmin suoraan Lontoon lennolta. Viisikymppiset järjestettiin Keilaniemessä, merinäköalalla tietenkin. Saavuin paikalle muodikkaasti myöhässä. Kemut olivat jo täydessä käynnissä, käteeni iskettiin skumppalasi ja opastettiin määrätietoisesti kohti notkuvaa buffet-pöytää.

Istahdimme pappien keskuuteen, pöytään, jossa lensi hurtti huumori. Kirkkoherroista jokainen koetti houkutella meitä vihille omaan pyhättöönsä. Nyt pitäisi enää päättää, missä kellotornissa haluamme sanoa tahdon. Ajatusta täytyy vähän vielä muhitella, eihän tässä ole ehditty edes kihloihin. Illan täyttivät muistopuheet, joita sankari halusi kuulla eläessään. Hieno idea, jonka röyhkeästi varastan omiin juhliini, niihinkin on enää 8 vuotta! Puolen yön aikaan jätimme juhlakansan tanssahtelemaan parketille, jotta selviäisimme seuraavana päivänä järjestettäviin iltapukujuhliin.

Savolaisen Osakunnan Laulajat, entinen kuoroni ja henkinen kotini 2003–2015, täytti 185 vuotta. Viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat ovat suuri ponnistus talkootyölle perustuvassa osakunnan kerhotoiminnassa. Vuosijuhlamestari hoiti hommansa erinomaisesti, satapäinen vierasjoukko söi, joi, itki ja nauroi ja tietysti lauloi, niin että Lapinrinne raikui. Sotien jälkeen kuoron riveissä laulaneiden liikuttavat tarinat, kollektiiviset muistot, vanhat ystävät, pöytäseuran huonot jutut, stemmoissa lauletut sitsilaulut, hopeakyntteliköt, satenkaaren väreissä loistaneet iltapuvut ja erinomainen ruoka tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen. Kuorolaulun terveyttä edistävät vaikutukset eivät taatusti ole tuulesta temmattuja.

Tiukan työviikon ja Taste of Helsinki -safarin jälkeen saapuu perjantai. Aikatauluttamaton blogityöpäivä ja parvekkeella syöty pastalounas. Illalla saunavuoro ja siideri tai kaksi. Sitä ennen leivotaan kuitenkin äitienpäiväkakku eli kookos-puolukkapiiras. Juhlakausi ansaitsee arvoisensa päätöksen.

Pakkanen on vielä puolillaan puolukkaa ja kaapin perällä nököttää avattu kookoshiutalepussi. Selailen reseptikansiota ja löydän Maku-lehdestä repäistyn, kertaallen testatun kookos-puolukkapiiraan ohjeen. Päätän muokata reseptistä gluteenittoman ja korvata valkoiset sokerit ruskealla. Kookos-puolukka piirakka on elppo, herkullinen eikä liian makea. Resepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Uuni päälle ja hommiin!

Gluteeniton kookos-puolukkapiiras

Pohja
100 g kookoshiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl muscovadosokeria (fariini käy myös)
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna

Puolukkatäyte
400 g (pakaste)puolukoita
1 dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Rahkatäyte
250 g maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria (tavallinenkin on ok)
1/2 dl kuohukermaa

Kinuski
1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl muscovadosokeria
1 rkl voita
2 tl vaniljasokeria
ripaus sormisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm) valmiiksi. Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita niistä käsin tiivis taikina. Taputtele taikina piirakkavuokaan laitoja myöten. Paista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Kiehauta sillä aikaa puolukkaseos. Kaada puolukat kattilaan ja survaise niitä haarukalla pari kertaa. Sekoita keskenään hillosokeri ja maissitärkkelys ja kaada seos kattilaan. Anna kiehahtaa, mutta älä polta pohjaan. Sekoita rahkatäyte.

Ota pohja uunista ja kaada puolukkaseos sen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Valuta rahkaseos varovasti päällimmäiseksi ja nosta piirakka takaisin uuniin. Kypsennä piirasta uunin keskitasolla vielä 35 minuuttia tai kunnes rahka on saanut vähän väriä.

Ota kookos-puolukkapiiras uunista, anna sen jäähtyä ja kiehauta sillä aikaa kinuski. Mittaa kerma ja sokeri pannulle tai kattilaan. Kinuski on valmis, kun tippa seosta jähmettyy pudotettaessa kylmään veteen (tarkemman ohjeen voit lukea täältä). Sekoita lopuksi joukkoon rasva ja vaniljasokeri. Levitä kinuski piiraan päälle ja ripottele lopuksi kinuskiin vähän sormisuolaa. Koristele kookos-puolukkapiiras kokonaisilla puolukoilla.

Äitienpäivä on meidän perheessä päivä toisten joukossa. Toisille se saattaa kuitenkin olla vuoden ahdistavin ajankohta. Siitä kirjoitan sunnuntaina, luonnos on odottanut päässäni julkaisemistaan jo vuosien ajan.

Psst. Jos asut aiot lahjoa äitiä, mummia, kumppania tai vaimoa ja rämmit edelleen lahjaideoiden suossa, tsekkaa Taste of Helsinki. Se saattaa olla ratkaisu pulmaasi!

Nordic Bloggers’ Experience: Sisällöntuottajan tärkeimmät työkalut

24.1.201727.2.2017 / piapas / 5 kommenttia

Matkamessujen yhteydessä järjestettiin kansainvälisille matkabloggaajille suunnattu Nordic Bloggers’ Experience -tapahtuma, jo neljättä kertaa. Tapahtuma sisälsi räätälöityjen retkien ja tiiviin oheisohjelman lisäksi työpajoja, joihin myös matkamessuille akkreditoituneiden suomalaisten bloggaajien oli mahdollisuus osallistua.

Tammikuun puolesta välistä alkaen siirryin kustannustoimittajahommissa 50-prosenttiseen työviikkoon. Aikaa siis on ja viime viikolla käytin sen tehokkaasti osallistumalla NBE:n Blog Lab -työpajoihin. Pää pyörällä ja näppäimistö sauhuten kuuntelin kansainvälisten huippuammattilaisten esityksiä, jotta voisin jakaa tärkeimmät tiedonmurut teille arvon lukijani. Tiedän, että joukossanne on blogikollegoita, joten laitetaan hyvä kiertämään.

Työpajojen jälkeen olin häkeltynyt siitä valtavasta tiedon määrästä, joka luentosaliin mahtui. Vaikka yleisö koostui lähinnä matkabloggaajista, oli ajatuksia herättävä asiasisältö sovellettavissa oikeastaan mihin tahansa sisällöntuotantoon. Syvimmälle bloggaajasieluni syövereihin sukelsi norjalainen Janicke Hansen, jonka puheenvuoro käsitteli laadukkaan sisällöntuotannon työkaluja ja sitä, miten niiden avulla rakennetaan menestyvä blogi.

1. Have a point or a purpose – mitä haluat sanoa?

On ihan okei kirjoittaa blogia huvikseen, sen suuremmin ajattelematta ja tajunnanvirrassa ajelehtien. Jos kuitenkin tavoittelet suurempaa lukijakuntaa, tähtäät korkeammalle tai suunnittelet tienaavasi blogillasi euron tai pari, varo tarttumasta lillukanvarsiin ja mene asiaan. Mieti, miksi kirjoitat, mitä haluat sanoa ja millaista tarvetta tekstisi palvelee? Onko sillä jokin tehtävä, ratkaiseeko se jonkin lukijan ongelman tai tuoko se lisäarvoa? Mitä ajat tänään tuottamallasi tekstillä takaa?

2. Speak to all senses – puhuttele kaikkia aisteja!

Ota käyttöön kaikki aistit. Kuvaile, mitä näet ja tunnet. Kerro, mitä kuulet. Muistele makuja ja tunnustele tuoksuja. Maalaa tilanne lukijasi mieleen. On aivan eri asia kirjoittaa pelkästä nuotiosta kuin kirjoittaa tulen rätinästä, liekkien lämmöstä, nokipannukahvin tuoksusta, pinnastaan hiiltyneestä tikkupullan savuisesta aromista ja umpihangessa kohmettuneista varpaista. Älä tyydy toteamaan, vaan kerro tarinaa.

3. Find a unique angle – erottaudu!

Selvitä, mitä aiheesta on kirjoitettu aiemmin ja yritä löytää uusi näkökulma. Jos matkustat Pariisiin, unohda Eiffel-torni ja Notre Dame. Lyöttäydy sen sijaan ranskalaispappojen petankkiseurueeseen tai etsi rakkauden kaupungin rapein croissant. Puhu paikallisten kanssa ja kerro heidän tarinansa. Istu futismatsissa, lenkkeile pitkin puistoja, osta omenoita torimummolta ja kulje sivukujilla. Huomaa yksityiskohdat ja uskalla olla oma itsesi. Sinä olet ainutlaatuinen, se on vahvuutesi myös sisällöntuottajana.

4. Double-check your facts – tarkista faktat!

Mistä ikinä kirjoitatkin, tarkista faktatiedot ennen kuin julkaiset. Osoitteet, nimet, välimatkat, aukioloajat, reseptin ainekset, elintarvikkeen ainesosat, vaatteiden materiaalit, tekstiilien pesuohjeet, valmistusmaat jne. Älä luota sokeasti markkinointitekstiin. Ole mediakriittinen.

5. Read quality to write quality – lue kirjoja!

Lue muutakin kuin toisten blogeja. Laadukkaatkaan blogit eivät vedä vertoja romaaneille, novelleille, runoille ja pitkille lehtiartikkeleille. Lukemalla kaunokirjallisuutta ja laatujournalismia sanavarastosi kasvaa, tarinankerrontakykysi kehittyy ja perspektiivisi laajenee. Rivien välistä saatat löytää oman tyylisi ja uudenlaisen tavan kirjoittaa, sellaisen, jolla erotut joukosta eduksesi.

6. Write for your readers, not for Google – kirjoita ihmisille, älä hakukoneille!

Hakukoneoptimointi on hyvä ja hyödyllinen juttu, mutta liika on kuitenkin liikaa. Älä siis tähtää täydelliseen hakukonenäkyvyyteen lukijoittesi kustannuksella. Tasapainottelu voi olla hankalaa, sillä huolellisesti hakukoneoptimoitu sivusto nousee hakutuloksissa korkealle ja kävijämäärät kasvavat – ainakin hetkellisesti. Jos blogisi on kuitenkin kirjoitettu vain hakukoneita ajatellen, sen kielellinen elävyys ja sisältö kärsivät – ja lukijat äänestävät selaimillaan. Muista, että Google arvostaa myös pitkiä tekstejä ja monipuolista sisältöä!

7. Share high quality content also in social media – muista laatu myös somessa!

Ole johdonmukainen sosiaalisen median kanavissa. Somekanavien sisällön on hyvä pitää linjassa blogisi kanssa. Kuljeta siis punaista lankaa myös Instagramissa ja Facebookissa: tarjoa siellä yhtä mielenkiintoista ja laadukasta sisältöä kuin blogissasi.

8. Timing – ajoitus ennen kaikkea!

Mieti milloin blogipostaus kannattaa julkaista. Jos kirjoitat festarikokemuksestasi tapahtuman jälkeen, se tuskin saa niin suurta yleisöä, kuin se olisi kerännyt ennen festaria. Kannattaisiko postaus siis säästää ja päästää ihmisten ilmoille vasta seuraavien festareiden kynnyksellä? Muista myös, että voit julkaista kirjoittamasi fiilistelyhehkutuksen uudestaan seuraavana vuonna hieman muokattuna tai nostaa alkuperäisen tuotoksen esiin vaikka Facebookissa uuden saatteen kera.

TL;DR: All that matters is great content. Sisältö on kuningas.

ps. Jos sinulla on blogi (tai muu sisällöntuotantokanava) ja haluat oppia aiheesta lisää, hae mukaan PING Helsinki Business Festivaleille, jotka järjestetään Clarion Hotel Helsingissä 28.4.2017! Haku on meneillään ja päättyy 9.2. Klikkaa tästä hakemukseen!

Aloittelija blogiviidakossa – verkostoja ja vertaistukea

18.11.2016 / piapas / 16 kommenttia

Aloittelevalta bloggaajalta puuttuu ympäriltä yhteisö. Varsinkin silloin, kun blogi on itsenäinen, eikä kuulu minkään blogimedian piiriin, on vertaistukea vaikea löytää. Blogimedioiden suojiin taas pääsee vasta vakiintuneilla kävijämäärillä, laadukkailla kuvilla ja säännöllisellä sisällöntuottamisella. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monen kynnyksen ylittämistä ja ongelman selättämistä – useimmiten yksin.

Google on ystävämme, mutta se ei korvaa porukkaa, jonka kanssa voi pohtia ja yrittää ymmärtää bloggaamisen monimutkaista maailmaa. Jengiä, joka tajuaa, miten hidasta lukijamäärien kasvattaminen voi olla ja kuinka monta tuntia tekstien sorvaaminen viikosta vie. Vertaistukiryhmää, jossa voi pallotella ideoita ja keksiä uusia näkökulmia puhki kulutettuihin aiheisiin. Yhteisöä, jossa suunnitellaan tulevaa, ristiinlinkataan, kannustetaan, suositellaan, kommentoidaan, sparrataan ja kysytään tyhmiä kysymyksiä.

Tunti jos toinenkin on valunut hiekkaan, kun olen raapinut päätäni perusasioiden äärellä. Ovatko blogini teemat riittävän selkeitä? Kelpaavatko käsittelemättömät kuvat blogien kiiltokuvamaailmaan? Kannattaako henkilökohtaisista asioista kirjoittaa? Mikä on sopiva postaustahti? Mitä tunnuslukuja minun pitäisi tarkkailla ja analysoida? Kuinka hakukoneoptimointi toimii?

Juuri nyt painin teknisten yksityiskohtien parissa, sillä olen näinä päivinä siirtämässä blogiani ilmaisen wordpressin alta omalle palvelimelle. Myöhemmin tänä vuonna myös ulkoasuun tulee muutoksia. Hirvittää ja pelottaakin. Siirron ei pitäisi näkyä lukijoille millään tavalla, mutta mitä jos kaikki haihtuukin taivaan tuuliin, kun painan väärää nappia? Vaikuttaako muutos hakukoneen indeksointiin? Entä jos uusi ulkoasu ei miellytäkään muita kuin minua?

Pitäisi myös tietää millaista yhteistyötä kannattaa tehdä, kenen kanssa ja kuinka suurella korvauksella. Velvoittaako tuotelahja kirjoittamaan? Voiko sisältöyhteistyötä ehdottaa itse? Kuinka tietoisia yritykset ylipäätään ovat vaikuttajamarkkinoinnista? Kuinka pitkään on jaksettava vääntää rautalankaa, ennen kuin yhteistyökumppanit ymmärtävät, että 50 euron lahjakortilla ei leipää pöytään osteta?

Jos painiskelet samojen asioiden kanssa, ensiapu on lähellä! Valeäidin ansiokas selvitys sisältömarkkinoinnin lainalaisuuksista on ehkä selkokielisin teksti, jonka olen aiheesta koskaan lukenut. Yhteisöä kaipaavalle PING Helsingin Facebook-ryhmä saattaa olla oikea osoite, jossa pöhistään sisällöntuotannosta, vaikuttajamarkkinoinnin trendeistä ja alan ilmiöistä.

Mutta, mutta. Se lauma, johon aidosti tuntisin kuuluvani, uupuu edelleen. Se kotoisampi areena, jossa uskaltaisi kysyä mitä vaan tuntematta oloaan typeräksi tai noloksi. Se verkosto, jossa voisi jakaa tietoa avoimesti ja puhua siekailematta asioista niiden oikeilla nimillä – myös siitä suurimmasta tabusta: rahasta. Ja juoda siinä sivussa ehkä pari ~~lasia~~ pulloa viiniä ja parantaa maailma.

Hieman kateellisena seuraan sivusta toisten ruokabloggareiden illallisia, ravintolakerhoja ja kokoontumisia. Olisi varsin mukavaa istua yhteisen pöydän ääreen, tutustua uusiin kollegoihin ja muodostaa pieni blogiperhe. Jakaa kokemuksia ja taklata haasteita yhteisössä, jossa voi jauhaa bloggaamisesta aamun pikkutunneille. Jossa ketään ei haittaa, että ruoka jäähtyy ruokakuvia sommitellessa. Jossa pöytävaraus tehdään aina ikkunan viereen ja jonka kattauksiin jätetään aina tilaa kameralle.

Osallistuin eilen historian ensimmäiseen #pingstudioon. Kuuntelin korvat höröllä minua kokeneempien ja viisaampien konkarivaikuttajien kokemuksia sisältömarkkinoinnin vaikuttavuudesta, blogiyhteistyön mitattavuudesta ja tubettamisen tuloksista. Kuulun uunituoreeseen PING Helsinki Ambassadors -verkostoon, iskujoukkoon, jonka tavoitteena on kaventaa kuilua sisällöntuottajien, vaikuttajamarkkinoinnin ja viestinnän ammattilaisten välillä. Olen ylpeä saadessani olla osa tätä mieletöntä joukkoa, mutta jokapäiväiselle blogivuoristoradalle kaipaisin kuitenkin kaltaistani seuraa, virtuaalisesti tai livenä.

Kuuleeko blogosfääri, löytyykö kohtalotovereita?

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

ping helsinki