Tapahtui vuonna 2016

Vuosi on vaihtunut paukkeella ja rytinällä. Vaikka vuoteen on mahtunut paljon muutakin kuin pelkkiä hyviä hetkiä, keskitytään nyt kohokohtiin, joista haluan vuoden 2016 muistaa. On palkintojen jaon aika.

Vuoden matkakohde: Pyhätunturi

Reissupäiviä kertyi 35. Jos mökkiviikot lasketaan, päivien määrä tuplaantuu. Kerkesin kahdesti Pyhälle, vietin viikon valkoisilla hangilla Andorrassa, nautin keväisestä Berliinistä, pussailin Pariisissa ja matkustin kuorokisoihin Jurmalaan. Mökkeilin Porvoossa, Pieksämäellä, Asikkalassa, Sulkavalla, Kustavissa ja Soinissa. Vaikka muu maailma näytti pelkkiä hyviä puoliaan, vuoden parhaan matkakohteen pystin nappaa hissikapulan mitalla Lapin helmi – Pyhätunturi. Valkoiset hanget, pakkanen, kaamos, aurinko, takkatuli ja hiljaisuus, enempää ei tarvita.

pyhätunturi

Vuoden päähänpisto: Kesäkuntoon-verkkovalmennus

Ennakkoluuloni romuttuivat kevään korvilla, kun ostin hetken mielijohteesta 8 viikon nettitreeni-jakson Motivireeltä. Ohjelma osoittautui erittäin toimivaksi, senttejä lähti ja kunto koheni, juuri niinkuin luvattiin. Myös ruokavalio muuttui pysyvästi ja eikä parisuhdekiloja ole todellakaan ollut ikävä.

WP_20160409_13_36_03_Pro

Vuoden heittäytyminen: Sapattivapaa

Sinnikkään säästämisen jälkeen uskalsin hypätä huhtikuussa reiluksi neljäksi kuukaudeksi hektisen oravanpyörän ulkopuolelle. Uudesta näkökulmasta katsottuna asenne elämään ja työn tekemiseen muuttui merkittävästi. Päivärytmi hidastui. Agendalla oli vain mielekästä tekemistä – kirjoittamista, kokkailua, lukemista ja aikaa ajatella. Oman tekemisen tapa kirkastui, eikä paluuta vanhaan enää ollut. Elämä on lyhyt ja todistetusti muutakin kuin työtä. Sapattivapaan seurauksena hain myös webmaster-koulutukseen, jonka vuoksi vietän tulevan vuoden osittaisella opintovapaalla.

WP_20160420_15_01_43_Pro

Vuoden motivoija: PING Helsinki

Keväällä pääsin bloggaajana peruutuspaikalta mukaan järjestyksessään toiseen sisällöntuottajille ja bisneksentekijöille suunnattuun PING Helsinki -tapahtumaan. Vaikuttajamarkkinoinnin ytimessä olin jokseenkin mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä en tuntenut ennalta ketään ja blogini oli hädin tuskin vuoden ikäinen. Osallistuin workshopeihin ja uskaltauduin istumaan vieraisiin pöytiin. Usko omiin ideoihin vahvistui, motivaatio kasvoi ja aloittelevan bloggaajan itsetunto otti isoja askeleita ylöspäin. Kesän ja syksyn aikana lukijamäärät tuplaantuivat ja blogin päivitystahti vakiintui lähes ammattimaiselle tasolle. Loppusyksystä hain ja pääsin PING Helsinki Ambassadors -jengiin julistamaan vaikuttajamarkkinoinnin ilosanomaa yhdessä palkittujen blogien, kuten Hannan Soppa ja Kaukokaipuu, tekijöiden kanssa. Aikamoista.

WP_20160515_19_52_56_Pro

Vuoden hurahdus: Mökkeily ja mökkiruoka

Sapattivapaa mahdollisti pitkän mökkikesän. Sen aikana sain vahvistuksen tunteilleni: olen ihka aito mökkeilijä. Nautin yksinkertaisuudesta, kokkaamisesta alkeellisissa olosuhteissa, aamiaisesta auringossa, luonnonrauhasta, saunomisesta, järvistä ja merestä, laiturilla loikoilusta ja hiljaisesta olemisesta. Hyttysistä en edelleenkään välitä, ampiaisetkin voisivat keskittyä ydinosaamiseensa ja lopettaa ihmisten kiusaamisen. Öttiäisistä huolimatta mökkielämä on ihmisen parasta aikaa.

laiturikattaus

Vuoden parisuhdeteko: Yhteinen asunto

Mies muutti luokseni joulukuussa 2015. Keittokirjojen määrä tuplaantui ja levyille piti hankkia uusi hylly. Arjen törmäyskurssilla olemme oppineet sietämään toistemme tapoja ja joustamaan omista rutiineistamme. Kynnyskysymyksistä on keskusteltu avoimesti ja mahdollisista kompastuskivistä hiottu vähemmän teräviä. Tunteet ovat syventyneet ja tahto rakastaa on vahva. Siksi päätös oli helppo, halusimme oikeasti yhteisen kodin. Niinpä mies osti puolet asunnostani marraskuussa 2016.

hammasharjat lasissa

Vuoden ruokakokemus: Aan Tafel with Maannos

Jos ei oman keittiön tuotoksia lasketa, vuoden kohokohta ruokapuolella oli ehdottomasti Kalasatamassa loppuvuodesta majaillut pop up -ravintola Aan Tafel with Maannos. 14 käsittämättömällä pieteetillä tehtyä, supermaukasta ja visuaalisesti kunnianhimoista annosta ja niitä täydentävät juomat olivat sellainen nappisuoritus, että tarpeeksi suuria ylisanoja on vaikea löytää. Palvelu oli rentoa, mutta asiantuntevaa, interiööri persoonallinen ja maisemat vaikuttavat. Vain valaistusolosuhteet olivat hieman haasteelliset, mutta se tuskin häiritsi muita kuin yhtä ruokabloggaajaa. Täydet viisi loistavaa tähteä, toivottavasti nuoret ruokataiteilijat tuovat osaamistaan esille lähitulevaisuudessakin muodossa tai toisessa!

ravintolasali

menu

punajuuriannos

Kunniakirjat jaetaan seuraaville teoille:

Kamarikuoro Auditen riveihin liittyminen. Korkeatasoiseen konservatorion kuoroon pyrkiminen vaati uskallusta, sillä harjoitussalin viereisillä tuoleilla istuu musiikin ammattilaisia, säveltäjiä, kanttoreita ja musiikinopettajia. Onnekseni olen pysynyt vauhdissa mukana ja sopeutunut porukkaan hyvin. Odotan innolla kevään levytyssessioita ja syksyn kuoromatkaa Maltalle.

Talkootyö Flow Festivaaleilla. Naapurissa järjestettävä Flow Festival ei rakentuisi ilman satoja vapaaehtoisia käsipareja. Hauikset kasvoivat aitoja kantaessa, asfaltti taipui ruohomattoja naulattessa ja tekemisen meininki oli kova. Festarista nauttiminen nousi kokonaan uudelle tasolle, kun tiesi millaista työtä ja vaivaa jokaisen yksityiskohdan suunnittelu ja rakentaminen oli vaatinut.

Tieto näkyväksi -kirjan valmistuminen. Joulukuussa viisivuotisen kirjaprojektin lopputuotos näki viimeinkin päivänvalon. Allekirjoittanut kustannustoimittaja oli julkkareissa yhtä hymyä ja aidosti ylpeä tekijätiimin puolesta. Jos tiedon visualisointi ja informaation muotoilu kiinnostaa, kannattaa kirja ehdottomasti tsekata. Samanlaista tietopakettia tiivistettynä yksien kansien väliin ette saa mistään muualta!

kattaus

Vuosi 2016 oli monessa mielessä ihan okei. Sen aikana ei itselleni tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa, se oli siis tavallinen vuosi toisten tavallisten joukossa. Lähipiiriin se kuitenkin toi ilon hetkien lisäksi myös murhetta ja suuria pettymyksiä. Siksi en jää ikävöimään, vaan toivotan ilolla tervetulleeksi vuoden 2017. Olkoon se ystävien, yhdessä syömisen, yllätysten ja uusien kokemusten vuosi!

Mikä on parasta joulussa?

Tuoreen joulugallupin mukaan parasta joulussa on perhe ja yhdessä oleminen, syöminen, saunominen ja lahjat. Kukaan ei mainitse perusteellista putsaamista ja puunaamista, joulustressiä tai yletöntä rahanmenoa, joten ne voimme jättää huomiotta myös ensi vuonna.

kuusenkoristeet

Isä, 69 ja äiti, 71: Ruokahetket kinkun ääressä ja joulusauna. Kaikkein parasta kuitenkin on se, kun te olette tulleet kaikki tänne, lapset ja lapsenlapset. Se on parasta joulussa.

Siskontyttö, 5: Kun on saanut olla kaikkien kanssa. Jouluaattona parasta oli jakaa lahjoja ja avata niitä itse. Herkkujen syöminen ja iso kylpy [porealtaassa].

Sisko, 38: Ruoka ja yhdessä oleminen, se on oikeestaan siinä. Palapelin tekeminen ja rauhallinen joulusauna lasten kylpiessä.

Lankomies, 39: Erityisesti kalapöytä, sitä oikein odottaa joka vuosi, ja rauhassa saunominen.

Sisko, 35: Kiireetön oleminen ja ruoka. Ei tarvitse miettiä kuka hakee lapsen tarhasta, pako arjesta. On mukavaa, kun pojalla on leikkikavereita.

Sisko, 33: Kun lapset leikkivät rauhassa uusilla leluilla ja aikuiset saavat rauhassa tehdä palapeliä.

Siskonpoika, 3: Piparit!

silakat

kattaus

takka

jouluportti

lyhty ja kuusi

Minä, 40: Syöminen pitkään ja hartaasti. Äitin tekemä lanttulaatikko ja yhdessä valmisteltu kalapöytä, erityisesti graavisiika. Lasten vilpitön ilo, pienten kanssa touhuaminen. Kävelylenkki pikkupakkasessa, pitkät yöunet. Ajatuksella mietityt ja kauniisti paketoidut lahjat. Kynttilöillä kauniisti valaistu koti. Näistä kaikista nautin, mutta oleminen yhdessä, se on kaikkein parasta. Ja se kun mies uskaltautui pianon ääreen ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.

piano

ps. Joulukalenterin kirjoittaminen otti voimille. Vaikka aiheita riitti, tekstiä syntyi ja tarinoita jäi ensi vuodelle takataskuun runsain määrin, oli jokapäiväinen blogin päivittäminen kuvineen kaikkineen normityöpäivän jälkeen melkoista pinnistelyä. Nostan hattua bloggaajille, jotka julkaisevat postauksia päivittäin oikean työnne ohella, aika sissejä olette!

Joulukalenteri – luukku 11: terapeuttiset piparicantuccinit

Kaksi vuotta sitten elämä oli aika lailla levällään. Vaikka osallistuminen koko kansaa kohahduttavaan tv-ohjelmaan olikin (ja on vieläkin) yksi parhaimmista päätöksistä koskaan, kesti kokemuksesta toipuminen pitkään. Ystävät ja perhe olivat olkapäänä, mutta onneksi sain mahdollisuuden tukeutua myös ammattilaisten apuun.

luukku83

Ilman Maaret Kallion lempeän lujaa opastusta ja korvaamatonta tukea olisin todennäköisesti harhaillut väärillä poluilla vielä seuraavana keväänäkin. Sohinut pimeässä eteenpäin sokeana kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu ja ketä näköpiirissä liikkuu. Sen sijaan pystyin pikkuhiljaa näkemään kokemuksen mukanaan tuomat vaikutukset, ottamaan siitä opiksi ja katsomaan maailmaa uusin silmin. Ja lopulta huomaamaan rakkauden, kun se vastaan odottamatta ja yllättäen käveli.

maaret ja pia

Ruoassa asuu rakkaus. Itse tehdyissä ruokalahjoissa se tiivistyy suussa sulaviksi joulukarkeiksi, pikkumakeiksi, suklaakakuiksi ja suolaisiksi suupaloiksi. Pitkälle seuraavaan vuoteen jatkuneen terapiajakson jälkeen leivoin kaiken kokemani kiitollisuuden, lämmön ja liikutuksen pikkuleipien sisään ja purkitin pienen palan Italiaa, maata, jota tiesin vastaanottajan rakastavan.

Piparicantuccinit (n. 45 kpl)

120 g kokonaisia manteleita
1 appelsiinin kuori raastettuna
4 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja
reilu 1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 tl piparkakkumaustetta
2 munaa + 1 keltuainen
2 dl sokeria
(litrakaupalla rakkautta)

Paahda ensin mantelit: n. 5 min 180-asteisessa uunissa. Raasta hyvin pesty appelsiininkuori, varo ettet raasta kuoren valkoista osaa, ettei mausta tule kitkerä. Sekoita jauhot, suola, piparkakkumauste ja leivinjauhe keskenään. Riko toiseen astiaan munat ja keltuainen, heilauta haarukalla rakenne rikki. Ota ruokalusikallinen talteen voitelua varten.

Lisää sokeri munien joukkoon ja vaahdota, lisää sitten kuoriraaste. Siivilöi kuivat aineet munavaahtoon, sekoita. Lisää vielä mantelit. Taikina saa jäädä löysähköksi, mutta sitä pitää pystyä muotoilemaan sormin. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin kolme pötköä leivinpaperille, jätä hyvin tilaa väleihin. Painele pötköt sitten n. 2 sentin paksuisiksi ja 5 sentin levyisiksi. Voitele kananmunalla ja paista n. 20–25 minuuttia 180 asteessa. Ota pötköt uunista ja leikkaa ne lämpiminä terävällä veitsellä 1,5 sentin viipaleiksi. Käännä viipaleet leikkuupinta ylöspäin ja paista uunissa vielä 15 minuuttia. Piparicantuccinit ovat valmiita, kun reunat ovat vähän tummentuneet, mutta sisus on edelleen vaalea.

piparicantuccinit

Uunissa kuivattamisen vuoksi piparicantuccinit säilyvät vuosikausia ja ovat parhaimmillaan toscanalaiseen jälkiruokaviiniin Vin Santoon dipattuna, mutta maistuvat mainiosti myös kahvin ja teen seuralaisina joulun jälkiruokapöydässä.

ps. Lyhyenä hetkenä seikkailee tänään myös Ku ite tekee -blogin yhteisöllisessä joulukalenterissa. Käy kurkkaamassa lisää syötävän hyviä lahjaideoita sieltä!