Yksin karhujen keskellä – selviytymisopas kesämökille

Täällä sitä ollaan. Järven rannalla, paahteisena päivänä, aurinkotuolissa, jonka vierellä varjossa lämpömittarin lukemat ovat nousseet lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Lappiin on annettu hellevaroitus, mutta kuuma on kuulkaa myös näillä Etelä-Savon leveysasteilla. On kaikilla mittapuilla täydellinen kesäpäivä tuhansien järvien jumalaisen kauniissa maassa, mutta vatsanpohjassa kasvaa siitä huolimatta inhottava musta möykky. Olen mökillä yksin.

selvitytymisopas kesämökille

En ole tottunut olemaan itsekseni. En varsinkaan keskellä vuokramökin vierasta ympäristöä, tilanteessa, jossa lähin kauppa on kymmenen kilometrin päässä ja kulkuvälineenä vain omat jalat tai vanha, nitisevä polkupyörä. Joku saattaisi huudahtaa tässä vaiheessa, että haloo, maaseudulla asuu kymmeniätuhansia suomalaisia, joiden kauppareissu kestää tunnin tai kaksi, ja silti pärjäilevät hyvin. Totta sekin, mutta siitä huolimatta totean, että tällainen vannoutunut kaupunkilainen on uudessa tilanteessa hiukan hukassa ja hätää kärsimässä.

Normaalisti nautin yksinolosta. Saa tehdä mitä haluaa, syödä yksin kaikki herkut, keskittyä asioihin, joista nauttii ja uppoutua omiin ajatuksiin ilman muiden ihmisten mielipiteitä tai muita häiriötekijöitä. Ketään muuta ei tarvitse hetkeen ottaa huomioon. Nautin, mutta vain silloin kun olen kotona tai muussa turvalliselta tuntuvassa ympäristössä. Kun lähiympäristössä liikkuu todistetusti karhuja, linnut elämöivät järvellä, metsikön mättäät suhisevat ja mökki natisee ja naksuu epämääräisesti, olen varpaillani ja välillä jännityksestä jäykkänä.

radio suomi

Viikonloppuna kummityttöni vanhempineen teki yllätysvisiitin. He toivat minulle radion, ja pääsin takaisin sivistyksen pariin. Lehtiä tänne ei nimittäin tule, enkä jostain syystä ole tottunut lukemaan uutisia kännykällä tai muutenkaan selailemaan päivän tapahtumia netissä. Olen ollut uutispimennossa, ja nyt pitkästä aikaa kartalla. Ehkä tämä tästä.

Reilun viikon kokemuksella kirjattakoon ylös muutama keino, jolla aikaa voi kuluttaa ja mielen harhauttaa pienen paniikin pyrkiessä pintaan. Selviytymisopas kesämökille korpien keskelle, karhujen kotikulmille, olkaa niin hyvät!

Puhu rohkeasti itseksesi. Juttele rantakaislikkossa ruokaileville joutsenille, kommentoi räkättirastaiden rosvoluonnetta (syövät kaikki mustikat pihasta, prkl), anna ampiaisten, paarmojen ja kärpästen kuulla kunniansa, kommentoi rannassa uivien pikkukalojen käyttäytymistä ja hätistele hyttysiä kirosanoin. Sisiliskokin kuuntelee, jos puhut oikein hiljaa, ja niin tekevät hiiretkin, jotka rapistelevat terassilaudoituksen alla. Voit myös sanoittaa omaa tekemistäsi ja kysyä retorisia kysymyksiä, kuten mitähän minä tänään söisin tai uskaltaisinkohan mennä uimaan?

Jos lähistöllä asuu (mökki)naapureita, käy sanomassa heille moi, ja jos yhtään tuntuu siltä, vaihda puhelinnumeroita. Jos jotain sattuu, on hyvä olla edes joku, joka asuu lähellä ja jolle soittaa.

kirjasto lomalukemista

Uppoudu muihin maailmoihin. Hanki kirjastokortti paikalliseen kyläkirjastoon ja kanna mökille kasa kirjoja. Lue kesämökille kerääntyneitä vanhoja naistenlehtiä tai täytä ristikoita, jos lehdet on jo luettu. Myös blogien lukemiseen on kerrankin aikaa, vink vink! Virittele ulos lukunurkkaus tyynyistä ja täkeistä, heittäydy riippumattoon tai laiturille ja uita varpaita vedessä.

Tee tavallisista askareista kiinnostavia. Vaikka sisällä olisi kaikki keittiöherkut, kasaa likaiset astiat pesuvateihin ja tiskaa ne ulkona. Anna kippojen kuivua auringossa ja kanna ne sitten suoraan kaappeihin. Lämmitä saunaa antaumuksella, saunajuoma kädessäsi, elävää tulta fiilistellen. Tee halkojen hakkaamisesta tai souturetkestä treenihetki. Kastele kukat ja keittiöpuutarha aamulla, päivällä ja illalla. Rapsuta porraskaiteet vanhasta maalista, öljyä terassi tai tee pientä pintaremonttia sisällä.

mustikkapasta

Ota mökille mukaan muutama keittokirja tai selaile ruokablogeja. Kokkaa jotain, mitä et ole ikinä ennen kokeillut. Kerää marjoja ja sieniä. Ota lasi viiniä, sekoita drinkki tai testaa uutta siiderimerkkiä. Osta vain lempiaineksiasi ja herkuttele häpeilemättöästi. Nauti siitä, että saat syödä kaiken yksin.

Jos et tarkoituksella ole vetäytynyt hiljaisuuden retriittiin, ole yhteyksissä ulkomaailmaan. Soita kaverille, viestittele ystävien kanssa, kirjoita vaikka kirje sukulaiselle, jota et ole pitkään aikaan tavannut. Jos ulkomaailma ei kiinnosta, kirjoita päiväkirjaa tai raapusta ajatuksesi muulla tavalla paperille. Jos pelottaa tai jännittää, anna tunteiden tulla ulos tavalla tai toisella.

japanilaiset ristikot

Pyöräile lähimpään kylään tai kaupunkiin. Etsi paikallinen kirpputori, maalaistori, kahvila ja turisti-info. Osta mansikoita ja kokoa mukaasi nippu esitteitä ja lue ne tarkkaan läpi. Saatat löytää elämyksiä, joita et osannut etsiäkään. Kuten maksuton villiyrttiruokakurssi tai Tuusniemen kesäteatterin Tankki täyteen -näytös, jonne järjestetään ilmainen kuljetus Rantasalmen keskustasta.

Tee asioita, joihin kotona ei koskaan ole aikaa tai viitseliäisyyttä (ainakaan minulla). Lakkaa kynnet, höylää sääret, nypi kulmakarvat, leikkaa otsatukka, käytä kasvonaamioita, tee jalkahoito ja testaa ne kaikki näytepakkaukset, joita olet vuoden aikana meikkipussiin haalinut.

lomalukemista

Yritä välillä olla tekemättä mitään. Makaa laiturilla, riippumatossa tai sohvalla. Tuijottele pilviä, tuulessa taipuvia puita, kimalaisten tanssia, sudenkorentojen lentoratoja ja auringon kimallusta veden pinnalla. Kuuntele kuikan huutoa, heinäsirkan siritystä, pikkulintujen konserttia tai radiota, jos et luonnon äänistä piittaa. Käännä kanava Yle Radio Suomen kohdalle, sulje silmät ja seuraa vaikka joka arkipäivä klo 17.30 lähetettävää radioteatterin kuunnelmaa Gösta Sundqvistin urasta ja elämästä.

Kun ilta hämärtyy, sytytä kynttilä tai sähkövalot. Kuuntele rauhallista musiikkia ja lue kirjaa, josta jää hyvä mieli. Jos olet herkkä äänille, käytä korvatulppia. Lukitse ovet yöksi ja jos se oloa helpottaa, nuku vaikka nalle kainalossa. Jos uni ei tule, voi aina nousta ihailemaan auringonnousua, aamuneljältä maisema on kauneimmillaan.

iltarusko

Jos minä, jännittämisen piirimestari, pystyn tähän, pystyt sinäkin.

Mökkiterveisin, Pia.

Ps. Heinäkuisten helteiden kunniaksi vielä yksi muistutus: juo vettä. Hanavettä, kaivovettä, vissyvettä, mitä tahansa vettä, kunhan juot sitä riittävästi. Helteellä ihon pinnasta haihtuu vettä hanakasti ja hien myötä elimistöstä poistuu sille elintärkeitä suoloja. Muista siksi myös syödä, vaikkei vatsa kuumuudessa kurnisikaan. Jääkaappikylmä alkoholi viilentää, mutta poistaa samalla nestettä. Kulauta kurkkuun vähintään yhtä monta annosta alkoholitonta juomaa kuin olet nauttinut viiniä, olutta, siideriä tai ginitonikkeja. Nestehukka stalkkaa meitä väsymättä joka ikinen helteinen hetki. Ole siis fiksu ja juo vettä.

Maailman paras rapea (gluteeniton) raparperipaistos

Aika on pysähtynyt. Mökkimaisema tuntuu sijaitsevan toisessa ulottuvuudessa, sillä minuutit matelevat ja valoisat päivät ovat yhtä pitkiä kuin lapsuuden kesinä. On tärkeällä tavalla tylsää. Mielen hiljaisen vaelluksen katkaisee vain kärpäsen surina ja tiiran satunnainen sukellus rantaveteen. Haaveilu on ihanaa.

Välillä aivot kaipaavat kuitenkin tavoitteellisempaa toimintaa. Kirjapinoon ei ole koskettu vielä, sillä orientoituminen on kesken. On selailtava jokaisen kesämökin varustukseen kuuluvia vanhoja naistenlehtiä. Kesänumeroiden sivuille on painettu joka vuosi samat aiheet. Kesähuviloita, rantasaunoja, pöyhkeileviä puutarhoja, kotimaan kohteita, kuumia kirjavinkkejä, mielettömiä mökkikeittiöitä, helppoa grilliruokaa ja uusia uimapukumalleja. Lomaromansseja ja seksihelteitä, jolloin kaikki on mahdollista.

gluteeniton raparperipaistos

Tämän kesän vuokraparatiisin lehtikasoissa on muutakin. Omistajien viiniharrastus näkyy paitsi huussin hyllyiksi kiinnitetyissä, puisissa viinilaatikoissa, maljakoiden virkaa toimittavissa magnumpulloissa, laadukkaassa lasivalikoimassa ja kunnon karahveissa myös mökille kerääntyneiden viinilehtien määrässä. Viineistä ymmärrän vain vähän, mutta aviisien aukeamille valituista resepteistä sitäkin enemmän.

Niinpä perjantai-iltana, joutsenperheen lipuessa kaislikon laitamilla, tartun Viini-lehteen vuodelta 2011. Teemana on mikäpä muukaan kuin kesä ja reseptit sen mukaisia. Loimulohen, lampaankyljysten ja paistettujen muikkujen joukosta silmiin sattuu raparperipaistos, jossa on käytetty kookosta. Kahden suosikkiaineksen liitto laittaa vipinää laiskan lomalaisen kinttuihin. Kiipeäminen keittiöjakkaralle paljastaa keittiön kaappien kätköistä kaiken tarpeellisen. Naksautan uunin päälle ja ryhdyn pilkkomaan punavartista raparperia.

gluteeniton raparperipaistos

Olen juuri saanut kuulla mukavia uutisia: kahdeksan kuukautta vanha kummityttöni aikoo matkata moikkaamaan lomille lompsahtanutta kummitätiään seuraavana päivänä. Raparperipaistos jaetaan siis useammalle lautaselle. Toinen vanhemmista on yliherkkä gluteenille, joten joudun hiukan soveltamaan. Lopulta reseptin kuudesta alkuperäisestä raaka-aineesta käytän vain kolmea. Korvaan vehnäjauhot mantelijauholla ja kaurahiutaleilla, fariinisokerin sijaan sotken kuorrutteeseen ruokosokeria ja vaahterasiirappia. Kerman päätän jättää kokonaan pois, sillä en viitsi avata purkkia puolen desin takia.

Uunista leijuva tuoksu ennustaa seitsemän suloisen ainesosan tähtiin kirjoitettua liittoa. Ja kun viimein upotan haarukkani paistoksen rapeaan pintaan, tarvitsen kaiken tahdonvoimani, etten söisi paistosta siltä seisomalta säästämättä siitä muruakaan kesävieraille. Herran tähden, miten hyvää! Tässä on tähänastisen elämäni paras raparperipaistos – ja vieläpä gluteenittomana!

gluteeniton raparperipaistos

Maailman paras rapea (gluteeniton) raparperipaistos

8 vartta raparperia
75 g huoneenlämpöistä voita (+ 2 rkl voiteluun)
1 dl ruokosokeria
loraus (vaahtera)siirappia
1,5 dl kookoshiutaleita
1/2 dl mantelijauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Voitele iso piirakkavuoka ja pilko raparperit sentin tai parin palasiksi. Levitä raparperinpalat voideltuun vuokaan. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin ruokosokeri, vaahterasiirappi (tavallinenkin siirappi käy!), kookoshiutaleet, mantelijauho ja kauraryynit.

gluteeniton raparperipaistos

Murustele kuorrute raparperipalojen päälle. Ei haittaa, vaikka palat jäävät näkyviin, se on tarkoituskin. Paista 225 asteessa 15–20 min, kunnes pinta alkaa kunnolla ruskistua. Tadaa! Sinulla on käsissäsi maailman paras raparperipaistos!

gluteeniton raparperipaistos

Alkuperäisessä reseptissä tarjosivat raparperipaistoksen kylkeen hienostelevaa ties mistä mascarponesta sekoitettua lisuketta, mutta minä lapioin kaveriksi rehellistä kahden euron vaniljajäätelöä perinteisestä pahvipakkauksesta. Reseptin erinomaisuuden nimiin vannoivat myös kummitytön vanhemmat. Seuraavalla kerralla sitä tarjotaan jo pikkuisellekin. Ruokalistalle se lisätään myös tulevana viikonloppuna, kun kymmenvuotias esiteini saapuu lunastamaan syntymäpäivälahjansa – kokkausta kummitädin kanssa!

Lisää ihania raparperireseptejä:
Perunamaahaaveita ja raparperimehua
Hirsiseinä vihreä ja punainen (Rappiotädin raparperipiirakka)
Tie miehen sydämeen käy piknik-eväiden kautta (Raparperi-Savusiikasalaatti)
Maailman makeimmat raparperileivokset

Sadepäivän simppeli avokado-kylmäsavulohipasta

On kesäloman ensimmäinen päivä. Seuraavan kerran palaan päivätöiden ja sivistyksen pariin vasta elokuun puolen välin jälkeen. Seitsemän ja puoli viikkoa tekemättä mitään, se on elämää se. Pitkiä päiväunia, hitaita aamuja, laiskoja lomapäiviä, järvivedessä ryppyisiksi uitettuja varpaita, jäätelöä, mansikoita, loppumaton lukupino kirjoja, ja kuumia hiekkarantoja. Siltähän se kuulostaa, lähes kahden kuukauden loma.

mökkiaamiainen

Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä kustannustoimittajan päivätyö on vain yksi osa työviikkoani. Osa-aikainen toiminimiyrittäjä ei pitkiä lomia pitele. Sometuottaja suoltaa sisältöä myös keskellä kuuminta (ja kylmintä) kesää, bloggaaja saattaa vähentää kirjoitustahtiaan, mutta kirjoittaa ja kuvaa silti säännöllisesti, ja kolumnisti suunnittelee kuumeisesti alkusyksyn aiheita. Onneksi tämän kaiken voi tehdä mökiltä käsin. Istua läppärin kanssa laiturilla, antaa luovuuden laukata riippumatossa loikoillessa, pötköttää peiton alla pistorasioiden lähettyvillä tai hoitaa hommat vaikka kyläkahvilan terassilla.

mökkiaamiainen

Kaiken lisäksi työt voi halutessaan siirtää sadepäiville. Tai tällaisille tuulisille, jolloin pohjoinen puhuri viilentää ilman 10-asteiseksi. Silloin voi kääriytyä vilttiin, istahtaa verannalle ja seurata samalla luonnon mahtavaa näytelmää. Tummanpuhuvien pilvien purjehtiessa järven yllä ja pohjoistuulen kahisuttaessa koivujen latvuksia on hyvä kirjoittaa. Jos keskittyminen herpaantuu, voi nousta hetkeksi ylös, venytellä ja kurkistaa jääkaappiin. Kevätsipulista, kylmäsavulohen jämästä, turkkilaisen jugurtin purkinpohjasta ja pehmenneestä avokadosta syntyy hetkessä simppeli sadepäivän lounaspasta. Avokado-kylmäsavulohipasta on valmis kymmenessä minuutissa tai jos käytät tuorepastaa, vieläkin nopeammin!

Sadepäivän avokado-kylmäsavulohipasta

1 kevätsipuli varsineen
öljyä ja/tai voita
1–2 dl turkkilaista jugurttia tai kermaa
1–2 avokadoa
150 g kylmäsavulohta
Puolikkaan sitruunan mehu
Suolaa ja pippuria
Tuoreita yrttejä, jos on
Pastaa

Jos sinäkin olet mökkiolosuhteissa tai keittiössä on perinteinen hella ja käytät kuivapastaa, pane pastavedet ensimmäisenä kiehumaan, sillä kastikkeen keittelyssä ei nokka kauaa tuhise. Keitä pasta al denteksi, sillä se kypsyy vielä myöhemmin pannulle kaadettaessa.

avokado-kylmäsavulohipasta

Silppua sipuli ja kääntele sitä hetki pannulla rasvassa. Lisää jugurtti, kerma tai vaikka smetana ja pyöräytä se sipulien sekaan. Pilko avokado ja lohi. Kaada pannulle kypsä pasta ja sekoita. Lisää joukkoon avokadon ja kylmäsavulohen palat ja sekoittele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla, silppua päällimäiseksi basilikaa tai esimerkiksi kevätsipulin varsia. Leiki hetki Etelä-Eurooppalaista ja nauti avokado-kylmäsavulohipasta viinilasillisen kera. Jatka sen jälkeen töitä.

avokado-kylmäsavulohipasta

En lupaa keskityskyvyn paranevan, mutta ainakin vatsa on täynnä ja työhyvinvointi kunnossa. Toimii.