lapsuus

Pizzamaanantai – Gluteenittoman pizzapohjan luottoresepti

/ piapas / 16 kommenttia

Suhteeni pizzaan ei ole yksinkertaisimmasta päästä. Sanotaanko vaikka näin: it’s complicated. Etenkin kotitekoinen pizza oli pitkään pannassa keittiössäni, saatoinpa jättää sen syömättä myös kotibileissä ja illanistujaisissa, jos jotain muuta oli tarjolla. Mistäkö tämä johtuu? No antakaas kun kerron. Tämä on tarina siitä, kuinka siskoni leipoma gluteeniton pizzapohja pakotti minut kääntämään takkini.

Muinaisessa nuoruudessani 1980-luvun lopulla pizza oli suomalaisessa ruokakulttuurissa vielä uusi ilmestys. Pizzapohjat olivat kuivia ja mauttomia, kotioloissa varsinkin. Päälle ladottiin valmiita kinkkusuikaleita, säilykeananasta ja pusseissa myytyä juustoraastetta, joka suli täytteiden päälle sitkeäksi kerrokseksi, joka ei makuaistia todellakaan hivellyt.

gluteeniton pizzapohja

Ensimmäisen poikaystäväni perheessä kotitekoinen pizza oli jokaviikkoinen herkku. Uunipellille painellun taikinan päälle riivittiin lihaa grillatusta broilerista. Sekaan ripoteltiin mitäpä muutakaan kuin sitä riivatun purkkiananasta, vihollistani sinihomejuustoa ja päällimmäiseksi sentin paksuinen setti edamjuustoraastetta. Näen vieläkin silmissäni uunista otetun kellertävän kuplivan pinnan, joka jämähti jäähdyttyään jämäkäksi kruunuksi pizzan päälle. Oih ja voih.

Silloinen poikaystäväni rakasti myös roiskeläppiä. Siis niitä Saarioisen pikkupizzoja, teollisen ruokatuotannon helmiä. Säälittävän jauhelihapizzan päälle siivutettiin jääkaapista edamia ja sitten mikroon, avot! Nenääni nyrpistellen närpin omaani, einesruoka ei nappaillut edes teini-ikäisenä. Muiden mielestä olin omituinen.

gluteeniton pizzapohja

Ravintoloiden pizzatarjonta rajoittui vielä 1990-luvullakin Kotipizzaan, Raxiin ja Pizzataxiin. Opiskeluaikoina kotiin tilattu pizza oli lähinnä krapulalääke – suolaa ja rasvaa kätevässä paketissa. Kinkku-ananasta ja Frutti di Marea, kasvispizzoista ei kukaan ollut kuullutkaan (jos Margaritaa ei lasketa) ja gluteeniton pizzapohja oli sekin vielä tuntematon tapaus.

gluteeniton pizzapohja

Aikuisenakin jatkoin pitkään samalla linjalla. Pizzaa teki mieli vain vauhdikkaita illanviettoja seuraavina päivinä. Lähipizzerian tomaattikastike oli liian makeaa omaan makuuni, enkä koskaan missään muussakaan ravintolassa halunnut tilata tuota Italian ihmettä lautaselleni. Se tuntui arkiselta ja tylsältä vaihtoehdolta.

Jossain vaiheessa mieli muuttui. Kaupunkiin ilmestyi osaavia pizzanpyörittäjiä ja lättyjen makumaailmakin koki mullistuksen. Vegevaihtoehtojen lista kasvoi ja pohjaakin kehiteltiin. Halutessaan sai valita vaikka ruisjauhoon leivotun version, myös gluteeniton pizzapohja oli mahdollinen. Kotona en pizzaa tehnyt vieläkään.

gluteeniton pizzapohja

Sitten matkustin Lappiin. Ensimmäisenä iltana tunturissa sisko halusi laittaa gluteenittoman pizzan tulille. Kiemurtelin tuolilla ja yritin ehdottaa jotakin muuta. Hän piti päänsä, olihan gluteenittomat jauhotkin kannettu tunturiin varta vasten Helsingistä asti. Minä tyydyin kohtalooni, avasin viinipullon, kaadoin kokille lasillisen ja ryhdyin pilkkomaan aineksia. Saakoon kotitekoinen pizza vielä yhden mahdollisuuden. Jospa gluteeniton pizzapohja vaikka pelastaa sen.

gluteeniton pizzapohja

Tuo tunturimökissä mutustettu gluteenittoman pizzan puolikas käänsi kelkkani lopullisesti. Itse tehtynä pizza on parasta, ainekset tuoreita ja pohja juuri sellainen ihanan ohut. Paras pizzapohjaresepti on edelleen se sama, jolla pizzat pyöräytettiin pöytään harmaassa hirsimökissä Pyhätunturin siimeksessä. Ohjeella gluteenittomasta pohjasta tulee ohut ja rapea, joten jos haluat ilmavamman lopputuloksen, lisää taikinaan vajaa teelusikallinen psylliumia.

Gluteeniton pizzapohja

2 dl vettä
1/4 tuorehiivaa tai samassa suhteessa kuivahiivaa
4 dl gluteenitonta jauhoa oman valinnan mukaan
n. 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa

Lämmitä vesi käyttämäsi hiivan vaatimaan lämpötilaan. Liuota hiiva veteen ja lisää sopivasti suolaa. Lisää jauhot vähän kerrallaan, ettei taikinasta vahingossa tule liian jäykkää. Lisää lopuksi öljy.

Taikinasta tulee yksi normileveä pellillinen tai muutama pienempi pyöreä gluteeniton pizzapohja. Tässä välissä taikinaa ei tarvitse kohottaa, joten lätkäise se suoraan leivinpaperille. Painele taikinaa litteämmäksi, aseta päälle toinen leivinpaperi ja kaulitse tai painele pohja sopiviin mittoihin kahden paperin välissä. Anna kohota ainesten pilkkomisen ajan.

gluteeniton pizzapohja

Tällä kertaa pizza täytettiin itse keitetyn tulisen tomaattisoossin lisäksi kirsikkatomaatin puolikkailla, paprikalla, punasipulilla ja mozzarellaviipaleilla. Juustoraastetta EI lisätty. Paistoaika 225-asteisessa uunissa on noin vartti. Kaada lasiin punaista ja ahmi hyvällä omallatunnolla.

ps. Jos halajat hyvää pizzaa, mutta et ehdi paistamaan sitä itse, suussa sulavia lättyjä saa Helsingissä mm. Tenho Restobarista, Skifferistä ja Putte’s Bar & Pizzasta. Sittemmin joukkoon on liittynyt uusia tulokkaita kuten Linko, Via Tribunali ja Teurastamon tiilirakennuksiin piiloutunut Pizzala, jota vieläkään en ole ehtinyt testaamaan.

Pääsiäisen jälkiruokia – kolmen kärjessä keikauskakku!

/ piapas / 11 kommenttia

Pääsiäinen on minulle juhlapyhä, johon ei suurempia traditioita liity. Se on tervetullut palkallinen vapaa, jolloin ehtii levähtämään ja lukemaan. Viettämään aikaa pienten ja suurten sukulaisten kanssa. Syömään ja nauttimaan pari lasia punaista. Laiskottelemaan luvan kanssa.

Yritin kuitenkin etsiä muistojeni syövereistä pääsiäistarinoita, pisamanaamaisia trulleja, pörröisiä pupuja ja rairuohomättäällä keekoilevia kirkuvankeltaisia tipuja. Ei tullut mieleen monipolvisia kertomuksia pajunkissoista, munien maalaamisesta tai iloisenvärisistä höyhenistä, eikä syvällisiä pohdintoja hengellisistä tilaisuuksista, paastosta tai ylösnousemuksesta. Mutta pieniä yksityiskohtia, niitä on paljon. Lauseenmittaisia minitarinoita ja mikromuistoja, syvälle tajuntaan tallentuneita kuvia. Suu muistaa, silmät näkevät ja korvissa kaikuu heleä nauru.

narsissit

Huopakynän hidas viiva keitetyn kananmunan kuorella. Silkkipaperin rapina, höyhenien hehkuvat värit ja liimasta tahmeat sormet, jotka silittävät silkinpehmeää pajunoksan kukintoa. Kellastuneen talouspaperin päälle liian myöhään kylvetty rairuoho. Pääsiäismunan helinä, kun sen sisälle oli piilotettu kaulakoru tai rihkamasormus. Kelohirsimökin harmaantunut terassi tunturissa, auringon sohjoksi sulattama lumi, joka rahisee suksien alla.

Äidin leipoma rahkapiirakka, josta rusinat jätettiin syömättä. Mehevä lampaanviulu, joka ei maistunutkaan villasukalta. Mämmijäätelön jättämä ähky. Keltaiset kevätverhot. Virpomislorut, joita ei uskallettu ujouksissamme lausua edes omille vanhemmille. Pasha, joka jäi syömättä. Valkosipuliperunat ja marinoidut porkkanat, joita en ole koskaan onnistunut toisintamaan.

sitruunavanukas

Viime vuosina pääsiäispöytään on vaivihkaa ujuttaunut uusi perinteen poikanen. Jälkiruoka, jossa on jotain keltaista. Ensin tuli sitruunavanukas, sitten passionhedelmäposset. Tänä vuonna keltainen piilotetaan keikauskakkuun, sen täytteeseen ja sitruunaiseen voikreemiin.

Instagramin kuvatulvassa harva otos pysäyttää, mutta Jen & Nellys -blogin keikauskakku teki sen. Siltä seisomalta päätin kakun myös toteuttaa. Kunnon ruokabloggaaja olisi tietysti testannut kakun kolmeen kertaan ja kuvannut sen harkiten aseteltujen patinoitujen rekvisiittalusikoiden ja taustakankaiden kera. Taidan kuitenkin olla genressäni musta lammas, joten leipominen on vielä suunnitteluasteella.

Jen & Nellys keikauskakku

Niinpä kuvakin on lainattu alkuperäisestä blogipostauksesta, krediitit siis siskoksille. Minkäs teet, kun törmäät täydelliseen kakkuun vasta pari päivää ennen pääsiäistä. Uskaltaudun silti jakamaan reseptin jo nyt. Aion käyttää maustamatonta rahkaa ja maustaa sen itse. Samoin sitruuna-aromin yritän korvata sitruunamehulla ja raastetulla kuorella. Ja koska pääsiäispöydässä istuu yksi keliaakikko, tarkoitus on tehdä keikauskakku gluteenittomana. Kunhan pääsiäisherkkua on päästy maistamaan, palaan tänne takaisin tuunaamaan ohjeen vastaamaan omia kokeilujani.

edit 17.4.2017: Alkuperäisen ohjeen ruisjauhot korvasin tattarijauhoilla ja voikreemin sitruuna-aromin reilulla teelusikallisella raastettua sitruunankuorta ja lorauksella sitruunan mehua.

Gluteeniton pääsiäisen keikauskakku

Pohja:
200 g voita
1 3/4 dl fariinisokeria
5 dl tattarijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
400 g maustettua rahkaa oman maun mukaan
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa
4 munaa
1 kypsän mangon liha (tai sopivasti säilykemangoa)

Koristelu:
200 g huoneenlämpöistä voita
200 g tomusokeria
n. 1 tl raastettua sitruunan kuorta ja loraus sitruunan mehua
n. 50 g mantelilastuja
pieniä suklaamunia

Sekoita sulatettu voi ja fariinisokeri. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää siten voi-fariinisokeriseos, sotke tasaiseksi. Voitele ja jauhota vuoka. Painele taikina ohuelti pitkin vuoan reunoja tiiviisti ja anna sen jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa, kun teet täytteen.

Sekoita rahkat ja kermaviili, lisää sokeri ja hunaja. Paloittele mango, lisää se rahkan joukkoon ja tarkista makeus. Vatkaa joukkoon munat. Ota vuoka kylmästä ja valuta täyte laidoille painellun taikinan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa ala-tasolla n. 50–60 minuuttia. Jäähdytä, peitä pinta ja anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos täytettä jää yli (kuten minulla kävi), käytä se vaikka minijuustokakkuihin, joiden pohjan voit taiteilla murustetuista (gluteenittomista) kekseistä ja voista.

Kumoa kakku varovasti vuoasta tarjoilulautaselle. Vatkaa huoneenlämpöinen voi voikreemiä varten vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon tomusokeri ja aromi, sekoita tasaiseksi. Levitä kreemi kakun pintaan ja koristele mantelilastuilla. Kanna kakku pöytään ja vastaanota ihastelevat huokaukset.

Pääruuaksi katetaan tuttuun tapaan lammasta, perunoita ja marinoituja porkkanoita. Mämmiäkin syödään. Itse tehtyä tietenkin. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina se!

Palmusunnuntain suuri pääsiäismunavertailu

/ piapas / Jätä kommentti

Tänä aamuna, kansalaisvelvollisuuden täytettyäni, kipaisin lähikauppaan. Kävelin suoraan karkkihyllylle, josta oli tarkoitus kerätä ostoskärryyn yksi kutakin myynnissä olevaa pääsiäismunaa. Haistaa, maistaa ja laittaa paremmuusjärjestykseen. Palmusunnuntai kuitenkin yllätti bloggaajan ja jäljellä oli vain lähes tyhjiä muovisia munakennoja. Hyllyn perukoilta löytyi ainoastaan kolmea munalaatua. Se siitä suuresta pääsiäismunavertailusta.

pääsiäismunavertailu

Onneksi henkilökohtainen munalähetti sattui juuri olemaan kaupungilla ja kävi poimimassa koriinsa muutaman suklaamunan lisää. Testiin päätyivät perinteinen Kinder, isokokoinen Rähinä, ennalta tuttu Rölli, halpisyllätysmuna Mister Magic Surprise sekä luksussuklaa Guylian.

suklaamunat

Tuoteselosteita tutkimalla Rölli (0,78 €) ja Rähinä (1 €) osoittautuvat samaksi Italiassa tuotetuksi 30-prosenttiseksi maitosuklaaksi. Ainesosaluettelossa oli kaakaovoin ja kaakaomassan lisäksi herajauhetta, täysmaitojauhetta, vanilliiniaromia ja emulgointiainetta. Suklaa oli testin vaalein ja sen maku oli laimean pehmeä ja halvan oloinen.

Halvin Mister Magic Surprise (0,48 €) oli yllättäen parempaa. Suklaa oli tummempaa, vaikka siinä foliokuoren mukaan oli saman verran suklaata kuin yllä mainituissa. Ravintosisältö näissä kaikissa kolmessa oli samaa luokkaa, ainoa selkeä ero oli suolan määrässä, sitä Mister Magicissa oli vähiten. Verrattuna Rölliin ja Rähinään maku oli suklaisempi.

Kinder-muna (0,79 €) on klassikko ja kestosuosikki myös meidän pääsiäispöydässä. Vanhemmiten sen suklaa on tosin alkanut maistua liian makealle. En pysty enää syömään edes puolikasta kerrallaan. Tavallisten maitosuklaamunien rinnalla Kinder tuntuu jostain syystä suussani extrasokeriselta, vaikka siinä on vähemmän sokeria kuin verrokkimunissa.

Guylian suklaamunat

Viides vaihtoehto on erilainen. Guylian minimunat (4,99 €) eivät sisällä yllätystä, vaan ne koostuvat kokonaan suklaasta. Makuja 185 gramman paketissa on kolme: maitosuklaatryffeli, praliini ja tumma praliini. Jätin ennakkosuosikin maistelujonossa viimeiseksi. Ainut ongelma on, että neljän pääsiäismunan jälkeen suklaakiintiö on ääriään myöten täynnä. Vaikka vatsa vastustaa, kuorin kiiltelevän käärepaperin ja puraisen tummaa praliinia.

Munien sisältä löytyneet yllätykset olivat pääosin perinteisiä muovisia, koottavia kapistuksia. Poikkeuksen tekee Rähinän muna, joka piilottaa sisäänsä kultaisen kaulaketjun. Kaikki muutkin yllätysvaihtoehdot edustavat räppäreiden estetiikka: isoja sormuksia, kiiltäviä avaimenperiä ja paksuja ranneketjuja. Hauska idea, joka tukee Rähinä Recordsin brändiä.

pääsiäismunavertailu

Ennen kuin julistan pääsiäismunavertailun lopputuloksen, muutama sana suklaamunien kaakaon alkuperästä. Rölli, Mister Magic ja Rähinä sekä tietysti Kinder ovat kaikki peräisin Italiasta. Guylianin minimunien koti taas on Belgiassa. Se mistä kunkin suklaan raaka-aine kaakao on ostettu, jää kuitenkin hämärän peittoon. Kolmen ensin mainitun suklaamunan kääreessä on UTZ-sertifikaatin tunnus. UTZ on puolueeton sertifikaatti, jonka myönnetään vain sellaisille valmistajille, jotka käyttävät tuotteissaan viljelijälle saakka jäljitettävissä olevia raaka-aineita.

Makeisvalmistajat ovat viime vuosina panostaneet vastuullisuuteen, sillä vielä 2015 Lidliä lukuunottamatta yhdelläkään kauppaketjulla ei ollut valikoimissa sertifioituja pääsiäismunia. Kuluttajan kannalta tilanne on kuitenkin edelleen kovin epäselvä. Kun yritin selvittää, kuinka luotettava Fazerinkin käyttämä UTZ-sertifikaatti on, kävi ilmi, että myös sertifikaatin alaisten tuotteiden raaka-aineita on viljelty lapsityövoimaa hyödyntävillä kahvi- ja kaakaoplantaaseilla.

pääsiäismunavertailu

Guylianin suklaa on maultaan ylivoimaisesti paras. Kartonkipakkauksessa ei kuitenkaan ole minkään valtakunnan vastuullisuussertifikaattia. Sen kyljestä löytyy kyllä merkintä kasviruokavaliosta ja halalista, mutta suklaan alkuperästä ei kerrota mitään. Kinderkään ei ole merkinnyt pakkaukseen toivottuja tietoja. Itse asiassa edes valmistusmaata ei ilmoiteta. Siksi tämän testin palkinto menee (rumpujen pärinää!) Mister Magic Surprise -pääsiäismunalle!

pääsiäismunavertailu

Seuraavan kerran, kun tartut suklaapatukkaan, pääsiäismunaan, kaakao- tai kahvipakettiin, tsekkaa onko vastuullisuutta otettu huomioon. Valitse vastuullisesti toimivan yrityksen tuote, mikäli se vaan on mahdollista!