juomat

Grillattu vesimeloni – viileän kesäpäivän pelastaja

/ piapas / Jätä kommentti

Kolme päivää hellettä ja aurinkoa. Lämpö nousee samaa tahtia kuin huoli heinäkuun sääennusteesta. Mitä jos Suomen kesä olikin tässä, mitä jos lämpimiä päiviä annetaan meille vain muutama? On pakko pelata varman päälle ja mahdutettava näihin päiviin kaikki mahdollinen. Moottoripyörä, ystäviä, jäätelöä, terassi, skumppaa, fillari, treffit, viiden ruokalajin illallinen, lättyaamiainen ja melontaretki Mustasaareen. Ekoja kertoja ja jännittäviä kokemuksia. Jos kesä on tässä, tiivistetään se sitten yhteen viikonloppuun.

Ruokaakin tehtiin, pääosassa oli tällä kertaa grillattu vesimeloni. Siis että vesimeloni grilliin, ei kai sitä oikeasti voi parilalle paiskata? Kyllä kuulemma voi, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Ohjeesta riittää neljälle herkkusuulle. Resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä jo parin vuoden takaa, ja se on niin helppo ja nopea, että kokkauksesta selviää, vaikka kokemusta hellan äärestä olisi mitätön määrä. Kokeile vaikka!

grillattu vesimeloni

Grillattu vesimeloni

1 keskikokoinen punasipuli
ruokaöljyä (oliivi- tai rypsi-)
4 rkl vaaleaa (tai tummaa) balsamicokastiketta
800–1000 g kuorellista, siemenetöntä vesimelonia
100 g kovaa ricottajuustoa

Viipaloi punasipuli ohuiksi renkaiksi ja kuullota nopeasti öljyssä. Kumoa pieneen kulhoon, lorauta päälle balsamicoa ja anna maustua ainakin vartti. Leikkaa vesimeloni noin sentin siivuiksi ja raasta ricotta. Kuumenna grillin parila ja voitele se öljyllä. Minä en omista grilliä, joten kaivoin kaapista parilapannun. Paista meloni kuumalla pannulla nopeasti molemmilta puolilta. Kasaa lautaselle ensin melonipalat, sitten marinoitu sipuli ja päällimmäiseksi ricottaraaste. Tämä ei ensin maistunut oikein miltään. Kunnes maistui, eikä syömistä olisi millään tahtonut lopettaa!

Grillattua vesimelonia

Tårta på tårta: surauta seuraksi Jotain maukasta -blogin melonimargarita! Heitä blenderiin litra vesimelonin paloja, kahden limen mehu, 2 rkl ruokosokeria, 3/4 dl tequilaa ja 4 dl jääpaloja. Viinakset voi jättää pois tai määrää vähentää, hyvää tulee ilmankin. Jos käytät sauvasekoitinta, varo ettei homma leviä pitkin seiniä, kuten minulla melkein kävi. Kaada isoihin laseihin, joiden pohjalla on jäitä. Juo pillillä ja varo ettet jää koukkuun!

melonidrinksut

In your face matalapaine ja sateiset päivät! Kieltäydyn luovuttamasta ja puen tänäänkin päälleni kesämekon. Sillä minulle kesä on mielentila. Kun asenne on kunnossa, aurinko paistaa pilvisimpänäkin päivänä.

Kahvia vai teetä?

/ piapas / 4 kommenttia

Kahvin tuoksu hivelee viisivuotiaan hajuaistia. Aikuiset pyörittelevät lusikoillaan sokeripalaa kahvikupeissaan ja puheensorina on taukoamaton. Aamulla on herätty kahvinkeittimen kurlutukseen, keskipäivällä keitellään toinen satsi, parin tunnin päästä iltapäiväkahveet ja tokihan urheiluruudun aikaan vielä yhdet kupilliset. Välillä tuntui ettei mummolassa muuta tehtykään. Minullekin kaadettiin. Lisäsin paljon punaista maitoa ja upotin pullavadilta napatun pitkonsiivun kuppiin. Miten ihanasti kahvissa kastettu vehnänen sulikaan kielen päällä. Suu muistaa vieläkin.

Teininä karattiin hyppytunneilla Teboilin kahvilaan. Istuttiin saman kupin edessä tuntitolkulla, myöhästyttiin ja välillä lintsattiinkin. Nautittiin liian monta päiväannosta mustana, maidolla, kylmänä, kuumana. Kunnes vatsa kieltäytyi yhteistyöstä. Lukion jälkeen kahvin litkiminen loppui kuin seinään, lusikallinenkin teki kurjan olon loppupäiväksi. Minusta tuli se hankala tyyppi kahvipöydässä, se joka kysyy, onko mahdollisesti tarjolla muutakin kuin liptonin keltaista. Teetyttö, joka ei omista edes kahvinkeitintä.

Tee ei ole kahvin lailla seurustelujuoma, ainakaan minulle. Siksi kieltäydyn yleensä teekupillisesta myös töissä. Ympäristö ja mielentila on väärä, sillä tee kuuluu yksityisiin, hitaisiin hetkiin. Kiire polttaa kielen. Iso kuppi hyvin haudutettua vihreää teetä, voileipä ja Hesari tai pari lukua hyvää romaania saa rauhan laskeutumaan hektisimmänkin päivän päälle.

Windows Phone_20140804_09_45_25_Pro

Olisi varmaan mahtavaa olla kofeiinikoukussa, hifistellä kahvilaaduilla, jauhaa papuja omalla kahvimyllyllä ja testailla trendikahviloiden nimikkopaahtoja. Joskus olen miettinyt kahvinkeittimen ostamista ihan vain siksi, että voisin herätä koneen ruplatukseen ja vastakeitetyn kahvin tuoksuun (en tosin tiedä kuka sen kahvin keittäisi, kun itse vielä nukun). Terveellistäkin se taitaa nykyään tutkimusten mukaan olla. Niin on onneksi teenkin juominen. Tänä iltana kupissa hautuu juvalaisen The of Wehmais -teehuoneen Lady in Red, rooibosta maustettuna mangon, mansikan, vadelman ja appelsiinin paloilla sekä sitruunan kuorella ja ruusun terälehdillä. Lapsuuden pullakahvikokemusta se ei peittoa, mutta erittäin lähellä ollaan.

Perunamaahaaveita ja raparperimehua

/ piapas / 15 kommenttia

Juuri nyt en osaa kuvitella muuttavani tästä kaupungista mihinkään. Rakastan Helsinkiä ja sen ihmisiä. Ehdoton en silti ole, jos riittävä syy (lue: mies) kävelee vastaan, voin kaikista ennakkoluuloistani huolimatta perustaa kodin vaikka Mäntsälään. Sinkkuna elellessä kaiken pitää kuitenkin olla lähellä, sillä autottomana höperöityisin hetkessä kaukana kaupungin humusta.

Punaista tupaa tai rivarinpäätyä en siis kaipaa, mutta se perunamaa! Sen korvikkeeksi olen perustanut parvekepuutarhan ja kaupunkiviljelmän. Joka kevät selailen Hyötykasviyhdistyksen luetteloita ja pähkäilen, mitä tänä vuonna kylvän ja istutan, vaikka maata onkin käytössä hädin tuskin kaksi neliötä. Kynnen aluset mullassa juttelen yrttien taimille ja chilivauvoille. Miten siistiä onkaan katsella vihreiden silmujen puskevan multapeiton läpi, seurata kasvamista, korjata viimein satoa, silputa pastakastikkeeseen itse kasvatettua basilikaa ja repiä mojitoon mintunlehtiä. Tai hakea takapihan Teurastamon säkkiviljelmiltä kesän ensimmäiset raparperinvarret. Leipoa piirakka tai keittää pari litraa mehua.

WP_20150531_20_47_20_Pro

Inkiväärinen raparperimehu (reilu litra)

Puolisen kiloa raparperia
vettä
(tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
vaniljatanko
(lime)basilikaa
sitruunan mehua

Leikkaa raparperin varret palasiksi ja heitä kattilaan. Älä kuori, muuten tuloksena on vihreää mehua. Inkivääriä voi laittaa sen verran kun tykkää, minä laitoin reilusti, koska tykkään. Sujauta sekaan vaniljatanko. Tähän loppui lehdestä spotatun ohjeen noudattaminen ja alkoi säätäminen. Parvekepuutarhan limebasilikat piti latvoa, joten päätin heittää nekin mukaan. Sitruunaa lisään ihan joka paikkaan, miksei siis tähänkin. Keittele, kunnes raparperipalat hajoavat, sitten siivilöi mehu. Perinteisesti sokeria lisätään puolet mehun painosta, mutta happamana tyyppinä vähensin määrää roimasti, reilu desi riitti makuuni mainiosti. Kaada puhtaisiin pulloihin ja jäähdytä. On parasta kuumilla keleillä jäiden kanssa nautittuna, mutta jos hellettä jää odottelemaan, saattaa mehu kasvaa jo heinää. Ei nimittäin kovin kesältä näytä. Vielä.

WP_20150604_09_00_21_Pro

Nam!