Joulukalenteri – luukku 21: Mallasleipää ja kotikaljaa

Kotikalja on vähän kuin sima. Yhtä ennustamaton ja joka kerta vähän erilainen, yllätyksiä täynnä. Joskus kotikaljapullo räjähtää käsiin, toisinaan hiilihappoa ei ole nimeksikään. Yksi pullollinen maistuu makealle ja toinen niin hapokkaalle, että suu vääntyy irveeseen. Kaikki siitä silti meidän perheessä tykkäävät, lapset yhtälailla kuin aikuiset.

luukku 21

Kotikalja on kuulunut äidin vakiorepertuaariin niin kauan kuin muistan. Sitä on juotu saunajuomana kotisaunan pukuhuoneessa, janojuomana arkisella aterialla ja juhlajuomana jokaisessa joulupöydässä. Samaan pöytään katetaan myös leipäkori, jossa on ohrarieskan lisäksi kotikaljan mallasmäskeistä leivottua  tummaa leipää. Hävikkiruokaa parhaimmillaan.

kaljamaltaat

Mallasleivän päälle levitetään voita tai sitten mätihässäkkää, joka sekoitetaan smetanasta, punasipulisilpusta, sitruunasta ja siian tai muikunmädistä. Haukataan ja otetaan hörppy sopivan hapokasta mallasjuomaa. Vielä ehdit panna ämpärillisen kotikaljaa käymään ja leipoa mäskeistä maistuvan leivän vaikka jouluaamun aamiaispöytään!

Kuuden litran kotikalja, kuten äiti sen tekee

6 litraa kiehuvaa vettä
3 dl Tuoppi-kaljamaltaita
2,5 dl sokeria
1/2 tl kuivahiivaa

Ota puhdas ämpäri tai suuri kattila ja mittaa sen pohjalle maltaat ja sokeri. Kiehauta vesi ja kaada se ainesten päälle. Anna jäähtyä n. 42 asteeseen ja sekoita kuivahiiva joukkoon. Älä pelästy kaljan makeutta, hiiva syö liian sokerin seuraavan parin vuorokauden aikana. Sulje ämpärin tai kattilan kansi löyhästi tai peitä astia keittiöpyyhkeellä. Anna seistä huoneenlämmössä reilun vuorokauden ajan. Siivilöi ja pullota kalja seuraavana päivänä puhtaisiin pulloihin ja lisää jokaiseen teelusikallinen sokeria. Anna seistä lämpimässä vielä puolisen vuorokautta ja siirrä pullot sitten kylmään toiseksi puolikkaaksi.

mallasleipää

Älä heitä kuitupitoista ja maukasta mallasmäskiä pois, vaan leivo siitä leipää. Jos et välitä makeasta mallasleivästä, lisää mäskit sämpylätaikinaan. Kostea mäski korvaa nesteen lähes kokonaan ja jauhojakin tarvitaan hieman vähemmän. Käytetty mallas säilyy jääkaapissa useamman päivän, joten välittömästi ei tarvitse ryhtyä leipomishommiin. Mutta jos rupeat, tee saman tien useampi leipä, kääräise ne pakettiin ja ilahduta ystäviäsi tai vaikka ikääntyneitä naapureita.

mallasleipää

Ps. Jos kaipailet perinteisempää ruisleipää, sen leipominenkin onnistuu sähköuunissa näiden ohjeiden avulla!

Joulukalenteri – luukku 20: joululaulujen harvinaiset helmet

Olen monena jouluna miettinyt, miksi jotkut joululaulut koskettavat ja toiset eivät. Miksi tietyt kappaleet läikähtelevät lämpimänä rinnassa, toisten biisien valuessa kuin vesi hanhen selästä, vaikka sanat ja sävel olisivat kuinka tutut, melankoliset ja sielua riipivät?

20. luukku

Luulen ratkaisseeni mysteerin. Kun ryhdyin etsimään YouTubesta ja Spotifysta suosikkijoululaulujani tätä blogipostausta varten, yllätyin itsekin. Kaikki ne löytyvät kahdelta 1970-luvulla julkaistulta vinyylilevyltä: Soiva joulumaa ja Soiva joulukalenteri. Ratkaisun ydin taitaa olla tässä.

Levyt ovat tulleet myyntiin vuonna 1978. Olen syntynyt 1976, joten taitaapa olla niin, että nämä ovat niitä joululauluja, jotka rahisivat levysoittimessa ja raikasivat radiossa koko lapsuuteni ajan. Kaiken lisäksi Soiva joulukalenteri oli omassa levyhyllyssämme. Levynkannessa oli 24 luukkua, joita muistan lapsena availleeni.

soiva joulukalenteri

Virve Rostin Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan, Ragni Malmstenin Metsän joulu ja Brita Koivusen Siitä tuntee joulun vievät siis minut takaisin lapsuuteen. Kun joulupukki vielä oli olemassa ja jokainen joulu oli valkoinen. Kun neljä alle kouluikäistä lasta pyörivät jaloissa ja jouluaatot vietettiin Sallan mummolassa.

Samaan kategoriaan kuuluvat Taiskan Kukkurinmäen joulupolkka, Irwinin Jos joulupukki pikkuveljen tuo ja Dannyn ja Armin Joulu ainainen. Miten suuren muistijäljen lapsuuden jouluhitit jättävätkään mieleen ja kehoon! Kun kuulen Erkki Liikasen Joulu metsämaille saapui-kappaleen ensimmäiset tahdit radiosta jotain lämmintä sisälläni liikahtaa, kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin ja pala nousee kurkkuun. Viimeistään silloin joulu tuntuu joululta.

soiva joulumaa

Kaikki kappaleet ovat suomalaista laatutyötä, mm. Junnu Vainion sanoja ja Veikko Samulin säveliä, jotka pyörivät edelleen radioiden soittolistoilta lähes 40 vuoden jälkeen. Yllätyksekseni löysin molemmat levyt myös Spotifysta. Enää ei siis tarvitse odottaa milloin toimittaja ymmärtää soittaa minun joululauluklassikkoni, voin soittaa Eila Pienimäkeä ja Sing Song Sistersiä juuri silloin kun haluan!

New Kids on the Blockin joululevy

On meidän perheellä toki tuoreempiakin suosikkeja. Yksi niistä on New Kids on the Blockin joululevy etäisenä kaikuna ysäriltä, kun isosiskojen huone oli tapetoitu Joen ja Jordanin kuvilla. Sanat osaamme edelleen ulkoa, mitenköhän senkin muistikapasiteetin saisi varattua jollekin tärkeämmälle toiminnalle?

Yksi rakkaimmista nykyjoululauluista, sellainen johon kyllästyn tuskin koskaan, on Rajattoman Ketun joululaulu. Hoilaamme siskojen kanssa kuorossa tenorisooloa, jossa kettu kysyy paimenelta Miiiiiistä meille tähti syntyi? Kun kappale soi kolmannen kerran putkeen, siipat pyörittelevät silmiään ja katoavat takavasemmalle puuhommiin.

rajattoman joululevy

Voi tätä nostalgisten muistojen määrää!

Joulukalenteri – luukku 19: tuunaa mun joulutorttu!

Lapsena joulutortut olivat puolikuun muotoisia. Torttumuotti oli pyöreä ja keltainen: pyörylän toiselle puoliskolle lusikoitiin luumuhilloa, jonka jälkeen puolikuu suljettiin muotin reunoja kiertävällä hammastuksella. Tähtitortut tulivat kehiin vasta myöhemmin. Täytyykin joulunpyhinä tarkistaa, onko tuo aito ja alkuperäinen torttumuotti vielä tallessa?

19. luukku

Äiti tekee voitaikinan itse. Kaulitsee sen ohueksi, leikkaa taikinapyörällä neliöiksi ja pyöräyttää vielä sakarat paikoilleen. Joulutorttuja leivotaan useampi pellillinen, mutta osa jätetään paistamista vaille valmiiksi. Kylmältä verannalta haetaan uusi pellillinen aina tarpeen tullen ja taas on tuoretta torttua iltapäiväkahvipöytään.

tortut ennen paistoa

Minun joulutorttuni syntyvät kaupan voitaikinasta. Siis voitaikinasta, ei lehtitaikinasta, jota torttutaikinanakin markkinoidaan. Lehtitaikinassa on turhia lisäaineita, palmuöljyä, aromeita ja liian vähän voita. Vertailevaa tutkimusta tehdessäni huomasin, että valmiisiin lehtitaikinalevyihin lisätään myös porkkanoista tuttua beta-karoteenia eli väriainetta, miksi ihmeessä?

valmiit tortut

Voitaikinaiset tortut ovat syntisen hyviä. Päältä rapeita, mutta sisältä vielä aavistuksen raakoja ja pehmeitä. Torttuja syödessä sormet kiiltelevät rasvasta ja syli on täynnä rapsakan lehteviä murusia. Omatekoisesta taikinasta leivotut tortut ovat tiiviimpiä ja vaatimattomamman näköisiä, mutta maku on niissäkin kohdallaan.

tähtianikset

Hillon sentään keittelen itse. Kaikkina menneinä jouluina olen tyytynyt yksinkertaisimpaan mahdolliseen versioon. Vettä ja kuivattuja luumuja. Keitetään pehmeäksi ja revitään haarukalla hillomaiseksi massaksi. Tänä vuonna päätin kokeilla jotain uutta. Heitin luumujen seuraksi pari kanelitankoa, tähtianiksen, muscovado-sokeria ja vaniljaa. Lopuksi lorautin sekaan aavistuksen portviiniä.

luumuhillon ainekset kattilassa

Hyvää tuli, etten sanoisi herkullista! Luumut voi maustaa omaan suuhun sopivilla mausteilla, esimerkiksi kardemumma ja neilikka toimivat varmasti mainiosti. Uskaliaimpia usutan kokeilemaan lakritsijauhetta ja pientä tömpsyä konjamiinia. Seuraavan kerran kun tekee torttua mieli, taidan testata viineriversiota: voitaikinaneliön päälle luumuhilloa ja rahkakreemiä.

Mausteinen luumuhillo

300 g kuivattuja luumuja
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 rkl muscovadosokeria
1/2 tl vaniljasokeria
2 dl vettä
1–2 rkl portviiniä

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Annan sen jälkeen porista hiljaisella tulella vähintään puoli tuntia tai kunnes luumut ovat pehmenneet ja alkavat hajoilla. Poimi kanelitanko ja tähtianis pois, lisää portviini ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.