Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Mistä haaveilet? Kysymys oli ehtinyt leijua ilmassa vain muutamia sekunteja, ennen kuin edessäni istuva, tuoppia tiukasti kädessään puristava mies vastasi. Omasta mökistä, sellaisesta perisuomalaisesta paikasta järven rannalla, laiturista ja puilla lämpiävästä saunasta, josta voisi pulahtaa suoraan rantaveteen. Niin minäkin, nyökyttelin ja hymyilin niin, että poskiin sattui. Neljän päivän kuluttua päätimme alkaa seurustella.

Ensimmäiset treffit tekivät lähtemättömän vaikutuksen

Heti seuraavana kesänä ryhdyimme tuumasta toimeen. Sitoutuminen yhteen ainoaan mökkiin tuntui vielä vieraalta ajatukselta, joten etsimme yksilöä, jonka kanssa voisimme viettää pitkän viikonlopun tai korkeintaan viikon. Vähän tunnustella ja katsella sillä silmällä, miten tulisimme toimeen. Olisiko meistä ylipäätään mökkiläisiksi vai osoittautuisiko totuus toisenlaiseksi. Halusimme pysytellä lähellä kotikaupunkia, joten vuokrasimme mökin Porvoon saaristosta, pienen soutumatkan päästä mantereelta ja lähimmästä kyläkaupasta.

Toukokuinen viikko on ennätyslämmin. Teemme eväsretkiä saaren länsipuolen silokallioille, sytytämme vuorotellen tulet saunan pesään, pötköttelemme riippumatossa saaren korkeimmalla kohdalla, katamme illallisen laiturille, kahlaamme läpi korkean kirjapinon ja vietämme sadepäivät takkatulen äärellä villasukat jalassa ja viinilasi kädessä. Ensitreffit punaisen tuvan kanssa hipoivat täydellisyyttä ja jättivät jälkeensä melkoisen mökki-ikävän.

Satunnaisia mökkisuhteita ja ahkeraa deittailua vuokramökkimarkkinoilla

Kannustavan kokemuksen jälkeen päätimme alkaa harrastaa satunnaisia suhteita. Viikko siellä, toinen täällä ja pitkä viikonloppu kolmannen järven rannalla. Kokeilimme erilaisia ratkaisuja ja etsimme sitä, mikä meille sopii parhaiten. Rantasauna oli ehdoton, siitä emme mistään hinnasta luopuisi. Mutta monta asiaa oli vielä päättämättä. Olisiko saarimökki se paras vaihtoehto? Entä tarvitaanko sähköjä ja juoksevaa vettä vai riittäisikö puulämmitys ja kantovesi? Millainen keittiö meille kelpaisi, mikä olisi optimaalinen neliömäärä? Missä ja millaisen vesistön äärellä mahdollinen oma mökki sijaitsisi?

Päristelimme moottoripyörällä pitkin Suomea. Asetuimme pariksi päiväksi Asikkalaan, mökkeilimme viikon Juvalla, toisen Kangasniemellä ja kolmannen Pieksämäellä. Hämeessäkin piipahdimme. Lisäksi kiersimme ahkerasti kavereiden mökkivieraina Soinissa, Kustavissa, Sulkavalla, Anttolassa ja Punkaharjulla nyt ainakin. Veri veti meitä kohti itää, olimmehan molemmat sieltä vanhempiemme kautta kotoisin. Ehkäpä juuri siksi totesimme viihtyvämme parhaiten eteläisessä Savossa.

Sopivan ajomatkan pituus alkoi hahmottua: kolme tuntia Helsingistä oli aika lailla maksimi – siihenkin yhtälöön Etelä-Savo istuisi sopuisasti. Hiekkatien osuus mökkimatkasta saisi olla mieluiten alle 10 kilometriä (koska kulkupelinä on moottoripyörä) ja lähimmälle julkisten liikennevälineiden pysäkille oli oltava kävely- tai ainakin järkevä pyöräilymatka. Myös ympäristön suhteen toiveet tarkentuivat. Puhdasvetinen järvi ja riittävän suuri rauhallinen tontti, jonne ei olisi toisilta mökeiltä näköyhteyttä. Piha saisi olla nurmikenttien sijaan kunttaa, jossa kasvaa mustikkaa ja puolukkaa.

Kahden kesän kokeilu vuosivuokramökillä sinetöi suhteen

Keväällä 2018 aloimme olla jo kyllästyneitä satunnaisissa suhteissa suhaamiseen. Kaipasimme varmempaa ja vakituisempaa kumppania, paikkaa, jonka tiedämme ja tunnemme, jonka varustelutasoa ei tarvitse aina erikseen arvailla ja jossa voi viettää pidempiä aikoja kerrallaan. Emme ehtineet tutkailla sanomalehtien myyntipalstoja tai internetin mökkimarkkinoita, kun jo osuimme oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan.

Ollessani eräällä illallisella, kuulin sivulauseessa maininnan mökistä, jonne olisi hyvä löytää vakituisempi asukas. Joku, joka voisi pitää mökistä huolta sillä välin, kun omistajat itse asuvat ulkomailla. Siinä kohtaa taisin nostaa käteni ilmaan ja huudahtaa jotain kovaan ääneen, sillä puhujan huomio kohhdistui välittömästi minuun. Asiat etenivät omalla painollaan ja pian matkan jälkeen, pääsimme piipahtamaan Etelä-Savossa mökillä, joka tuntui heti oikealta.

Solmimme saman tien vuokrasopimuksen loppuvuoden ajaksi ja jatkoimme diiliä vielä seuraavankin vuoden ajan. Mökki oli ihana. Vaikka ajomatkaa oli yli kolme tuntia, vietimme järven rannalla kaiken liikenevän ajan. Puuhastelimme pihalla, nautimme lempeistä löylyistä ja puhtaasta järvestä, perustimme laatikkoviljelmän, sienestimme ja marjastimme, teimme kaikkea sitä, mitä mökillä kuuluukin tehdä. Viimeistään silloin tiesimme, ettei paluuta ole. Olimme rakastuneet mökkielämään.

Kun vuosivuokramökin omistaja vuoden 2019 syksyllä ilmoitti, että haluaa mökin takaisin omaan käyttöönsä, minä puhkesin kyyneliin. Ero oli vaikea, sillä punaisesta tuvasta ja järvimaisemasta oli tullut todella tärkeä. Samana iltana selailimme myytävien mökkien tarjontaa, mutta mikään ei tuntunut oikein miltään. Pakkasimme kahden vuoden aikana kertyneitä kamppeitamme hiljaisuuden vallitessa ja jätimme mökille syksyllä haikeat hyvästit.

Elämänmittainen liitto: Etelä-Savossa on mökkiläisen hyvä olla

Kaamos kuritti ja arki vei mukanaan. Silloin tällöin muistimme kurkistaa Oikotielle, mutta mitään mainittavaa ei siellä juuri silloin liikkunut. Vielä tammikuussakaan emme tienneet, missä seuraavan kesän aiomme viettää. Vaikka omaan mökkiin sijoittaminen oli mielessä, tutkailimme edelleen myös vuokramökkitarjontaa. Tulos oli aina sama: joko mökki oli liian kallis, oma ranta puuttui tai se oli kaukana tai väärällä suunnalla.

Helmikuussa laajensin hakuani pienempiin verkkopalveluihin. Muutaman päivän kuluttua löysin myynnissä olevan punaisen tuvan, joka vaikutti lupaavalta. Se muistutti erehdyttävästi vuokralla ollutta kesäparatiisia, vaikka mökki olikin pienempi ja sijainti eri suunnalla. Vain välimatka mietitytti. Kävimme kirjeenvaihtoa omistajan kanssa. Kyselin kaivosta (sitä ei ollut), sähköistä (oli, mutta ei kaikissa rakennuksissa), hiekkatien kunnosta (pääsee moottoripyörällä, heilläkin on sellainen) ja mökin historiasta (se oli mökin omistajan isän rakentama). Sovimme näyttöpäivän ja ajoimme katsomaan ehdokasta.

Mökkipihaan vei jyrkkä ja liukas polku. Lunta oli muutama sentti ja järvi tietysti jäässä. Ei tämä paikka tähän vuodenaikaan pääse oikeuksiinsa, tokaisi omistaja. Kurkistelimme tuvan alle, availimme ovia, vilkaisimme saunaa ja ihailimme huussin vaalean violetiksi maalattuja sisäseiniä. Sisällä oli ihanan lämmin, kahvipöydässä kerrattiin mökin tarinaa ja katsottiin ampumahiihtoa. Ensitreffit olivat varsin onnistuneet, joten lupasimme palata asiaan viimeistään seuraavana päivänä. Paluumatkalla puoliso sanoi olevansa valmis tekemään kaupat vaikka heti. Perhoset vatsanpohjassa lehahtivat lentoon ja tunteet nousivat pintaan, itketti onnesta. Tässäkö tämä nyt oli, olimmeko viimeinkin, viisi vuotta ensimmäisten mökkitreffien jälkeen löytäneet oman pienen paratiisimme?

Päätimme olla välittämättä reilut kolme tuntia kestävästä mökkimatkasta, ja kun kaikki muu oli kunnossa, kantovesikään ei enää tuntunut kynnyskysymykseltä. Tontti oli riittävän suuri ja pienessä pihassa oli tilaa kasvihuoneelle ja muutamalle viljelylaatikolle. Hiekkatie oli riittävän hyvässä hapessa ja lähin taajamakin kyläkauppoineen pyöräilymatkan päässä. Näytti vahvasti siltä, että koossa oli ainekset elämänmittaiseen liittoon. Seuraavana päivänä lähetimme tarjouksen kämmenet jännityksestä hioten.

Kauan kaivattu sopimus solmittiin huhtikuussa 2020. Kaupoista oli ehditty lyödä kättä päälle juuri ennen maailmanlaajuisen pandemian julistamista, joten meistä tuli tahtomattamme osa ensimmäisen koronavuoden mökkibuumia. Tuhansien muiden lailla pakenimme punaiseen tupaan turvaan pahalta maailmalta ja viruksenpirulaiselta. Seuranamme olivat vain pikkulinnut ja oravat, aitan välikatossa asustanut lepakkopesue sekä muutaman kerran pihaan eksynyt lumikko. Maailma kuohui, mutta Etelä-Savossa mökkiläisen oli hyvä olla. Kahdessa kesässä mökistä on tullut maailman rakkain paikka, jossa toivottavasti saamme viettää vielä kymmeniä keväitä, kesiä ja raikkaita syksyisiä päiviä. Olkoon mökki turvanamme niin myötä- kuin vastamäissä, elämämme loppuun saakka!

*****

Laiturilla on hanke, joka auttaa kaikkia nykyisiä ja tulevia mökkiläisiä ja vapaa-ajan asukkaita nauttimaan elämästä Etelä-Savossa ympäri vuoden, kannustaa kestävään mökkeilyyn, kokoaa tietoa vapaa-ajan asumisen palveluista ja antaa inspiraatiota lupsakan letkeään mökkielämään. Tavoitteena on, että meidän kaltaisemme mökkeilijät viihtyisivät maakunnassa entistäkin paremmin.

Lue myös: Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!