Esikoiskirjani Ruokaystävät lähti painoon viikko sitten. Taiton sain nähtäväksi edellisellä viikolla, ja kuten arvata saattaa itkuksihan se meni. Ensin itkin helpotuksesta, ja vähän liikutuksestakin. Ihanaa, opus valmistuu sittenkin ennen joulua! Sitten tirautin pari kyyneltä puhtaasta hämmästyksestä. Tällainenko tästä tulikin? Ihan erilainen kuin mielessäni kuvittelin, mutta kuitenkin kaunis, toimiva ja käteensopiva. Seuraavana aamuna taittotiedosto näytti vieläkin mahtavammalta, sillä siihen oli saatu lisättyä kauan kaivatut kuvitukset. Ja kansi, miten minunnäköiseni se onkaan, ajattelin ja pyyhkäisin villamekkoni hihalla märät poskeni kuiviksi.

Kustannussopimus allekirjoitettiin joulukuussa 2019. Epävirallisesti kirjan julkaisemisesta kesän korvalla oli sovittu jo marraskuun ensimmäisellä viikolla, keskellä ranskalaista maaseutua, pienessä viinihiprakassa mustekynällä sopimusta lautasliinalle muotoillen. “Tehdään sitten näin,” sanoi Jonna Hietala, toinen Laineen perustajista, johon olin tutustunut Happy Hamletissa kolme päivää aikaisemmin. “Kun et kerran muuten usko, että olen tosissani ja haluan kustantaa tämän kirjan.”

Sitten maailma heitti häränpyllyä. Koronakurimus tuli ja vesitti kirjan alkuperäisen aikataulun, sillä keväällä yhdessä syöminen tuntui lähinnä surkealta vitsiltä. Nyt osaamme jo syödä yhdessä turvallisesti, huolehtien käsihygieniasta, riittävää välimatkaa pitäen ja tarpeen tullen vaikka etäyhteyden välityksellä illastaen. Uusi aikataulu oli pitkään hämärän peitossa. Ehkä syksyllä tai viimeistään jouluksi, sanoi kustantaja, jos maailman tilanne vaan paranee. Viilasin juttujani, karsin täytettävien sivujen kysymyksiä, kirjoitin vinkkilistaa ja listasin lopulliset reseptit. Heinäkuun lopulla olin esipuhetta vaille valmis.

Syyskuun alussa päätimme, että reseptit tarvitsevat sittenkin kuvat kylkeensä. Sitä ennen oli puhuttu kuvituksista, mutta tottahan se oli, kuten kustantaja asian ilmaisi, reseptiä kokeillessa täytyy nähdä miltä lopputuloksen kuuluisi näyttää. Vietin yhden päivän ja kaksi iltaa tiukasti työhuoneen keittiössä ja kokkasin. Kuvat otti taitava Sini Kramer, joka myös stailasi annokset.

Alkoi odottaminen.

Kohta päästään taittamaan. Meillä on tosi hyviä ideoita, ja graafikko on valtakunnan parhaita. Päätettiin, että tehdään kluuttikansi ja panostetaan kirjaan oikein kunnolla. Tilattaisiinko myös kangaskassit?

Kaikki kuulosti hyvältä, mutta olin silti hieman huolissani. Pöydän toisella puolella, kustannustoimittajan jakkaralla istuessani olin tottunut siihen, että kirjaprojektilla on tiukat deadlinet ja julkkaritkin tiedossa kuukausia etukäteen. Tutut ja vähän tuntemattomammatkin kyselivät kirjan perään. Koska se ilmestyy, millainen siitä tulee? En osannut vastata, kämmenet kostuivat ja tunsin, kuinka kylkeä pitkin valui hikinoro.

Onneksi tiesin, että Laineen naiset ovat suoraselkäisiä ihmisiä. Luotettavia ammattilaisia, jotka osaavat hommansa paremmin kuin kärsimätön kirjailija. Uskalsin avautua epävarmuudestani ja sain paluupostissa pitkiä perusteluja ja kannustavia sanoja.

Projekti etenee kyllä, sinä ja sinun kirjasi olette meille tosi tärkeitä. Luota meihin, tästä tulee todella kaunis. Kirja valmistuu varmasti ennen joulua.

Maratonin viimeiset metrit juostiin pikavauhtia. Ruokaystävät vaati kaksi oikolukukierrosta, Friends in Food yhden. Toisella kierroksella kirjan kolmannelle sivulle oli lisätty tekijätiedot. Melkein putosin tamperelaisen hotellihuoneen sängyltä, kun huomasin, kuka on piirtänyt kansikuvan ja kirjan muut kuvitukset. Jonnan 12-vuotias tytär! Briiffin mukaiset kuvat syntyivät kuulemma nopeasti ja niistä maksettiin asianmukainen palkka verokortilla. On suuri kunnia olla aloittelevan artistin ensimmäinen asiakas!

Ruokystävät on nyt painossa ja valmistuu joulukuun kolmannella viikolla, mutta minun on edelleen vaikea uskoa, että tämä kaikki tapahtuu minulle. Että olen todella julkaissut kirjan. Oikean kirjan, jossa on 160 sivua paksua luonnonvalkoista paperia, kluuttikannet ja punasävyinen foliointi. Ei mikään turha kirjanen.

Hämmentävää ja huikaisevaa samaan aikaan. Nauti nyt, moni teistä kehoitti, tämä on sinun hetkesi. Yritän, vastasin, mutta tähän mennessä olen lähinnä hyperventiloinut ja yrittänyt käsittää kaikkea tätä. Olen kierroksilla ja jokseenkin tiloissa.

Millanen kirjasta sitten tulee? Lainaan itseäni ja liimaan tähän alle kirjoittamani takakansitekstin. Lisää voitte lukea kustantajani, Laine Publishingin nettisivuilta. Samasta paikasta onnistuu myös ennakkotilaus. Jos mielit kirjaa pukinkonttiin (ja miksi et mielisi, sillä kirja sopii ihan jokaiselle) kannattaa se tilata heti. Tilaukset toimitetaan tilausjärjestyksessä ja kusti alkaa polkea heti, kun kirja saapuu painosta. Saatan tirauttaa pienet itkut myös silloin.

Ruokaystävät on tarkoitettu kaikille, jotka syövät joskus yhdessä. Kansien väliin kasvaa vähitellen illalliskutsujen, syntymäpäiväjuhlien, mökkiviikonloppujen, sunnuntaipäivällisten, tupaantuliaisten ja arkisten ateriahetkien tuikitarpeellinen tietokanta, joka listaa ystävien ruokavaliot ja allergiat, lempiruoat ja inhokkiainekset. Enää ei tarvitse enää arvailla, kuinka moni vieraista juo teetä, kuka rakastaa korianteria, mitä kasvimaitoa kenenkin kahvi kaipaa, kenelle maistuu gin & tonic tai millainen ruokalahja sopii sankarille. Pilke silmäkulmassa ystäväkirjan aukeamilla leikitään kumman kaata ja kysytään onko selleri uhka vai mahdollisuus.

Sivujen sekaan on ripoteltu lyhyitä ja kannustavia tositarinoita yhdessä syömisen tilanteista. Kirjan viimeisille sivuille on valittu yksinkertaisia reseptejä, joiden avulla on mukava ideoida yhdessä syömisen hetkiä tai isompiakin kekkereitä ruoan ympärille. Lopussa on vielä vinkkejä, jotka madaltavat kynnystä ja helpottavat kokoontumista yhteisen pöydän ympärille.

Kaikki postauksen kuvat (pl. kirjan kansi) ovat Sini Kramerin käsialaa.

ps. Seuraamalla instagram-tiliäni pysyt kärryillä kirjan tilanteesta. Siellä ilmoittelen myös, kun Ruokaystävät on saapunut kauppoihin ja missä kivijalkaliikkeissä sitä on saatavilla!