Aitan maalausprojekti on alkamassa. Mies teippaa katonrajaa ja lattialistoja maalarinteipillä piiloon. Minä irrottelen seiniin ruuvattuja hyllyjä ja naulakoita. Maalataanko myös ikkunanpokat, mies kysyy. En tiedä, mitä mieltä sinä olet? Hetken keskusteltuamme päätämme jättää ne maalamatta ainakin toistaiseksi.

Uppoudun kännykästä kaikuvan äänikirjan maisemaan ja alan irrottaa verhojen pidikkeitä. Mies karaisee kurkkuaan ja toteaa sitten, että hänestä olisi kiva, että tekisin välillä päätöksiä itsenäisestikin, enkä aina varmistelisi hänen mielipidettään. Jään tuijottamaan häntä hölmistyneenä.

Olen aiemmissa suhteissani ollut se joka päsmäröi ja puskee tahtonsa läpi. Suostuttelee ja kärttääkin, jos toinen osapuoli on toista mieltä. Päättää molempien puolesta, koska muuten päätöstä ei ikinä tule tai se kestää liian kauan. Saatuani siitä liian monta kertaa palautetta olen tietoisesti koettanut kääntää kelkkaani vastakkaiseen suuntaan. Kuuntelen enemmän ja olen avoin toisillekin toimintatavoille. Tiedän, ettei minun mielipiteeni tai tapani tehdä asioita ole se ainoa oikea.

Siksi pyyntö hämmästyttää ja vähän naurattaakin. Olen nimenomaan yrittänyt ottaa puolisoani paremmin huomioon, kysyä miten hän tämän ja tuon tekisi ja antaa mahdollisuuden päättää yhdessä. Koko sen ajan hän onkin käsittänyt kysymykseni niin, että en osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Ensitreffeistämme tuli torstaina kuluneeksi viisi vuotta. Suhteemme kompastuskivi on koko sen ajan ollut kommunikointi. Minä puhun paljon ja hän huomattavasti vähemmän. Olisi tietysti ollut kiva kuulla hänen ajatuksenjuoksustaan tämän asian tiimoilta jo aiemmin, mutta mahtavaa kuitenkin, että asia tuli esille nyt eikä esimerkiksi 15 vuoden jälkeen, kun kivi on hangannut kengät rikki ja alkanut kunnolla ketuttaa.

Olen hyvä olettamaan. Olen tähän asti olettanut, että mies haluaa, että kysyn hänen mielipidettään. Oletan hyvinkin konservatiivisesti, että hän tykkää siitä, että kysyn neuvoa teknisissä asioissa tai pyydän häntä huoltamaan pyöräni. Oletan, että hän tuntee itsensä silloin tarpeelliseksi ja pääsee hyvällä tavalla pätemään. Jokainen oletukseni osoittautuu vääräksi, tottakai.

Aitan maalaamisen ja puutarhassa puuhastelun jälkeen istumme kylki kyljessä hämärän saunan lauteilla. Saanko sanoa toisenkin asian, joka kummastuttaa, mies kysyy. Anna tulla vaan, kehotan ja jään kuuntelemaan. Sä olet tosi fiksu ja koulutettu nainen, mutta välillä tuntuu, että esität tyhmempää kuin oletkaan. Kysyt asioita, jotka varmasti tiedät ja pyydät auttamaan, vaikka osaisit itsekin. Tässä sitä siis taas tarvotaan, väärien olettamusten suossa.

Olemme olleet naimisissa vasta vuoden, mutta yhteisiä vuosia on takana viisi. Kysymykset osuvat hyvään saumaan. Ne panevat ajattelemaan, keskustelemaan ja kehittämään suhdetta. Ihanaa, että kerroit, miltä sinusta tuntuu, sanon ja silitän hänen niskaansa saunan lauteilla. On tärkeää kuulla, mitä päässäsi liikkuu, ettei tarvitse arvata tai olettaa. Mies nyökkää ja jatkaa ajatuksiensa avaamista. Olemme harpanneet pitkän askeleen. Kuudes yhteinen vuosi alkaa paremmin kuin uskalsin koskaan odottaakaan.