Kerrottakoon heti ensimmäisessä lauseessa alkuun, että otsikossa huippuhyväksi hehkuttamani resepti ei ole minun vaan Viimeistä murua myöten -blogin Saaran. Minusta ei saa leipurimestaria tekemälläkään, mutta välillä on kiinnostavaa vetreyttää jauhopeukaloita taikinakulhossa. Kun törmäsin somessa samoihin leivonnaisiin noin kolmannenkymmenennen kerran, alkoi kiinnostaa, ovatko superlatiivein suitsutetut suklaahippukeksit todella maailman parhaita, kuten väitettiin.

Tavoistani poiketen en eksy tässä kohtaa tarinoiden sivupoluille, vaan täräytän reseptin kehiin saman tien. On nimittäin pakko myöntää, että kyllä, suklaahippukeksit olivat juuri sellaisia, kuin niiden luvattiin olevan. Rapeita päältä, sitkeän pehmeitä sisältä. Siis täydellisiä.

Resepti on gluteeniton ja vegaaniseksikin se taipuu, jos käyttää margariinia ja vegaanista suklaata. Suklaa kannattaa jättää rouheiksi palasiksi eikä pilkkoa niin pieneksi, että se sulaa taikinan sekaan, kuten minulle kuvienkin perusteella kävi. Mitä enemmän sattumia, sen parempi!

Valitsin suklaan ”mitä kaapista löytyy”-taktiikalla. Valkosuklaalevyn jämän lisäksi murensin taikinaan vadelmalla maustettua maitosuklaata. Sinä voit tehdä samoin tai hankkia suklaalevyn varta vasten. Leivontahommissa grammat ovat aina täsmällisempiä kuin desit, joten ennemmin tai myöhemmin kannattaa hankkia pieni keittiövaaka. Suklaahippukeksit syntyvät toki ilmankin, mutta täydellisiä niistä tulee vasta vaa’an kanssa.

Gluteenittomat suklaahippukeksit (20–25 kpl)

135 g voita tai margariinia
3/4 dl fariinisokeria tai muscovadoa
3/4 dl sokeria
3 rkl siirappia (kaikki käy)
1,5 tl vaniljasokeria
3/4 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
75 g eli n. 1,5 dl kaurajauhoja
150 g eli n. 2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
150 g suklaata oman maun mukaan

Väännä uuni 180 asteeseen. Kuutioi huoneenlämpöinen voi tai margariini ja sekoita se sokerien ja siirapin kanssa tasaiseksi massaksi. Sekoita ruokasooda ja suola jauhoihin, ja lisää ne taikinaan muutamassa osassa. Pieni suklaa rouheiksi palasiksi ja sotke taikinan joukkoon.

Jos taikina tässä vaiheessa sulaa käsiin, viilennä sitä vartti jääkaapissa. Sen jälkeen taikinaa on helpompi työstää, ja se käyttäytyy myös uunissa toivotulla tavalla. Työnnä kädet taikinaan ja muotoile leivinpaperoidulle pellille 9–12 taikinapalloa. Taputtele taikinakasat vähän matalammiksi ja katso, että keksien väliin jää kunnolla tilaa levitä.

Paista uunin keskitasolla, kunnes suklaahippukeksit saavat hieman väriä ja pinta näyttää kypsältä. Tähän menee uunista riippuen 8–15 minuuttia. Anna keksien jäähtyä, ennen kuin käyt niiden kimppuun. Saara suosittele liikuttelemaan leivinpaperia ennen jäähtymistä, jotta keksin pintaan muodostuu suklaahippukekseille tyypillisä ryppyjä ja railoja.

Jos olet aloitteleva keksileipuri, suosittelen kurkkaamaan alkuperäisen reseptin vinkit Viimeistä murua myöten -blogista. Ohjeen oheen on lisätty vinkkien lisäksi ongelmanratkaisuosio, jossa kerrotaan, missä vika luuraa, jos keksit eivät leviä tai ne leviävät liikaakin ja jäävät tosi rasvaisiksi. Myös erilaisista jauhoista on juttua.

Suklaahippukeksit ovat parhaimmillaan leivontapäivänä ja pari päivää sen jälkeen, mutta säilyvät kyllä pitempäänkin, jos vaan maltat olla niitä syömättä. Meillä keksit syötiin kotitoimiston iltapäiväkahveilla, yksi tai korkeintaan kaksi päivässä, joten reseptistä riitti reiluksi viikoksi pientä makeaa.

Seuraavaksi kaivan reseptiarkistoistani käsittelyyn MasterChef Australiasta nappaamani suklaakeksiohjeen, jota ajattelin säätää Saaran oppeja noudattaen. Kaikkea tämä erikoinen kevät saakin aikaan – ehkä suolaisen ystävästä kuoriutuukin koronan aikana leipomiseen hurahtanut sokerihiiri?