Gluteenittomat suklaakeksit – rapeita päältä, pehmeitä sisältä

Haluaisitko leipoa suolaista vai makeaa, kysyin siskoni 8-vuotiaalta tyttäreltä. Makeaa, hän vastaa ja lisää viestiin muffinssi-emojin. Lyhyen kirjeenvaihdon jälkeen pääsemme yhteisymmärrykseen. Tämä täti lupaa opettaa, miten syntyvät gluteenittomat suklaakeksit. Pidämme kunnon turvavälin ja tapaamme videon välityksellä. Hän Tapiolassa ja minä täällä Kalasatamassa – kaukana toisistamme, mutta kuitenkin yhdessä.

gluteenittomat suklaakeksit

Lähetän etukäteen listan tarpeellisista tavaroista. Ennen aloittamista kannattaa ottaa esiin kaksi kulhoa, muutama iso lusikka, sähkövatkain, mittasarja, nuolija ja keittiövaaka. Siskolleni lähetän viestillä kauppalistan: suklaata, maissijauhoja, sokeria, voita, vaniljasokeria, leivinjauhetta ja kananmunia. Myös pelti ja pari arkkia leivinpaperia on hyvä olla valmiina.

Lauantaina kello kaksi soitan tokaluokkalaiselle videopuhelun. Molempia taitaa vähän jännittää. Gluteenittomat suklaakeksit ovat oikeastaan sivuseikka, sillä tärkeämpää on viettää aikaa yhdessä. Ensin väännetään uuni 180 asteeseen, sitten aloitamme suklaan punnitsemisella ja sen vesihauteessa sulattamisella. Ei nää sula ollenkaan! Eiku nyt ne alkaa sulamaan. Pitääkö vielä sekoittaa? Äiti, tuu auttamaan! Yritän huudella ruudun toiselta puolelta, että minultakin voi pyytää apua, mutta äiti on tietysti aina äiti ja keittiön pöydän toisella puolella tarkkailemassa tilannetta.

gluteenittomat suklaakeksit

gluteenittomat suklaakeksit

Suklaat saadaan sulatettua, seuraava vaihe on onneksi helpompi. Sekoita kuivat aineet eli maissijauhot, sokerit ja leivinjauhe. Sitten seuraa kinkkinen tehtävä: riko munat yksitellen kulhoon. Äääk, en mä osaa, mitä jos sitä kuorta menee mukaan? Sanon, ettei se haittaa yhtään, kuorenpalat voi noukkia kulhosta pois ennen taikinan sekoittamista. Tyttö yllättää itsensäkin, kolauttaa kuoren kulhon laitaan ja holauttaa kananmunan kuivien aineiden sekaan kuin vanha tekijä. Jee, mä osasin!

Sitten vatkataan. Äiti astelee keittiöön apukokiksi, kun pienet kädet eivät enää jaksa pidellä vatkainta. Resepti kehottaa jatkamaan, kunnes taikina on kevyttä ja ilmavaa. Vertailemme kulhojemme sisältöä kännyköiden välityksellä ja päätämme edetä seuraavaan vaiheeseen. Taikinasta tulee löysempää, kuin oletin, mutta toteamme yhdessä, ettei se haittaa. Myöhemmin, kun kertaan alkuperäistä Australian MasterChefistä tuttua reseptiä tätä postausta varten, huomaan, että taikinan olisi pitänyt antaa jämäköityä 15–20 minuuttia suklaan lisäämisen jälkeen. Mitäpä tuosta, gluteenittomat suklaakeksit maistuivat mahtavilta näinkin!

gluteenittomat suklaakeksit

Lusikoimme puolet taikinasta pellille pieniksi lätäköiksi ja koristelemme ne rouhituilla suklaapaloilla. Sujautamme pellin uuniin ja jäämme jännittämään lopputulosta. Odotellessa nuolemme kulhon, juttelemme koulusta, kavereista ja tietysti barbeista. On kuulemma kiva mennä taas kouluun, siellä voi paremmin keskittyä. Ehdimme vielä vilkaista tuoreimmat vesiväritaideteokset ennen uunin ajastimen piippaamista. Keksit ovat kohonneet kivasti, eivätkä näytä enää suklaalätäköiltä.

gluteenittomat suklaakeksit

Vielä on jäljellä kriittisin osuus. Miltä itse leivotut gluteenittomat suklaakeksit maistuvat? Pinta on rapea ja sisus ihanan pehmeä, kuvailee pääkokki. Mmmmmm, maistuu tosi hyvältä! Äiti, saanko ottaa toisen?

Gluteenittomat suklaakeksit

Voit käyttää mitä suklaata haluat, mutta suositus on käyttää suklaata, jonka kaakaopitoisuus on korkea, 60–70 prosenttia. Toisaalta maitosuklaakin todistettavasti toimii ja joskus olen pilkkonut mukaan myös valkosuklaata. Kuvien gluteenittomat suklaakeksit on leivottu maitosuklaalla, tummalla kekseistä tulee ymmärrettävästi tummempia. Maissijauhojen sijaan voit käyttää esim. Gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja, jos gluteeni ei ole ongelma.

175 g (tummaa) suklaata
25 g voita
105 g sokeria
40 g maissijauhoja
1/2 tl leivinjauhoja
1/2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
50 g (tummaa) suklaata keksien koristeeksi

Väännä ensimmäisenä uuni 180 asteeseen. Palastele suklaa ja sulata se sekoitellen voin kanssa vesihauteessa. Nosta kulho vesikattilan päältä pois ja anna jäähtyä sen aikaa, kun sekoitat varsinaisen taikinan. Lisää toiseen kulhoon sokerit, maissijauhot ja leivinjauhe. Pyöräytä skeaisin ja lisää kananmunat. Vaahdota kevyeksi ja ilmavaksi.

Kaada sulatettu suklaa vaahdotetun taikinan sekaan ja pyöräyttele hela hoito nuolijalla sekaisin. Jos ei ole kiire, anna taikinan tässä vaiheessa jähmeentyä 15–20 minuuttia. Voit myös lusikoida taikinan leivinpaperoidulle pellille saman tien. Ripottele päälle rouheasti pienittyä suklaata. Kannattaa kokeilla myös valkosuklaata, ne karamellisoituvat paahtuessaan kinuskinmakuisiksi. Paista 10–11 minuuttia, ota uuni pois päältä, mutta älä ota keksejä uunista, vaan anna niiden kypsyä uunissa vielä 3–4 minuuttia. Lopputuloksena pitäisi olla 15–20 kpl sisältä pehmeitä, mutta päältä rapeita suklaakeksejä.

gluteenittomat suklaakeksit

Alun perin ideana oli piristää päivästä toiseen toistuvia koululaisen koronakevään rutiineja, mutta meillä oli niin kivaa, että sovimme jo, ettei tämä tähän jää. Seuraavalla kerralla leivotaan jotain suolaista!

ps. Jos gluteenittomat suklaakeksit vievät kielesi, kokeile myös näitä suklaahippukeksejä: Huippuunsa hiotut, superhyvät suklaahippukeksit

Huippuunsa hiotut, superhyvät suklaahippukeksit (G)

Kerrottakoon heti ensimmäisessä lauseessa alkuun, että otsikossa huippuhyväksi hehkuttamani resepti ei ole minun vaan Viimeistä murua myöten -blogin Saaran. Minusta ei saa leipurimestaria tekemälläkään, mutta välillä on kiinnostavaa vetreyttää jauhopeukaloita taikinakulhossa. Kun törmäsin somessa samoihin leivonnaisiin noin kolmannenkymmenennen kerran, alkoi kiinnostaa, ovatko superlatiivein suitsutetut suklaahippukeksit todella maailman parhaita, kuten väitettiin.

suklaahippukeksit

suklaahippukeksit

Tavoistani poiketen en eksy tässä kohtaa tarinoiden sivupoluille, vaan täräytän reseptin kehiin saman tien. On nimittäin pakko myöntää, että kyllä, suklaahippukeksit olivat juuri sellaisia, kuin niiden luvattiin olevan. Rapeita päältä, sitkeän pehmeitä sisältä. Siis täydellisiä.

Resepti on gluteeniton ja vegaaniseksikin se taipuu, jos käyttää margariinia ja vegaanista suklaata. Suklaa kannattaa jättää rouheiksi palasiksi eikä pilkkoa niin pieneksi, että se sulaa taikinan sekaan, kuten minulle kuvienkin perusteella kävi. Mitä enemmän sattumia, sen parempi!

suklaahippukeksit

suklaahippukeksit

Valitsin suklaan ”mitä kaapista löytyy”-taktiikalla. Valkosuklaalevyn jämän lisäksi murensin taikinaan vadelmalla maustettua maitosuklaata. Sinä voit tehdä samoin tai hankkia suklaalevyn varta vasten. Leivontahommissa grammat ovat aina täsmällisempiä kuin desit, joten ennemmin tai myöhemmin kannattaa hankkia pieni keittiövaaka. Suklaahippukeksit syntyvät toki ilmankin, mutta täydellisiä niistä tulee vasta vaa’an kanssa.

Gluteenittomat suklaahippukeksit (20–25 kpl)

135 g voita tai margariinia
3/4 dl fariinisokeria tai muscovadoa
3/4 dl sokeria
3 rkl siirappia (kaikki käy)
1,5 tl vaniljasokeria
3/4 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
75 g eli n. 1,5 dl kaurajauhoja
150 g eli n. 2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
150 g suklaata oman maun mukaan

Väännä uuni 180 asteeseen. Kuutioi huoneenlämpöinen voi tai margariini ja sekoita se sokerien ja siirapin kanssa tasaiseksi massaksi. Sekoita ruokasooda ja suola jauhoihin, ja lisää ne taikinaan muutamassa osassa. Pieni suklaa rouheiksi palasiksi ja sotke taikinan joukkoon.

Jos taikina tässä vaiheessa sulaa käsiin, viilennä sitä vartti jääkaapissa. Sen jälkeen taikinaa on helpompi työstää, ja se käyttäytyy myös uunissa toivotulla tavalla. Työnnä kädet taikinaan ja muotoile leivinpaperoidulle pellille 9–12 taikinapalloa. Taputtele taikinakasat vähän matalammiksi ja katso, että keksien väliin jää kunnolla tilaa levitä.

Paista uunin keskitasolla, kunnes suklaahippukeksit saavat hieman väriä ja pinta näyttää kypsältä. Tähän menee uunista riippuen 8–15 minuuttia. Anna keksien jäähtyä, ennen kuin käyt niiden kimppuun. Saara suosittele liikuttelemaan leivinpaperia ennen jäähtymistä, jotta keksin pintaan muodostuu suklaahippukekseille tyypillisä ryppyjä ja railoja.

suklaahippukeksit

suklaahippukeksit

Jos olet aloitteleva keksileipuri, suosittelen kurkkaamaan alkuperäisen reseptin vinkit Viimeistä murua myöten -blogista. Ohjeen oheen on lisätty vinkkien lisäksi ongelmanratkaisuosio, jossa kerrotaan, missä vika luuraa, jos keksit eivät leviä tai ne leviävät liikaakin ja jäävät tosi rasvaisiksi. Myös erilaisista jauhoista on juttua.

Suklaahippukeksit ovat parhaimmillaan leivontapäivänä ja pari päivää sen jälkeen, mutta säilyvät kyllä pitempäänkin, jos vaan maltat olla niitä syömättä. Meillä keksit syötiin kotitoimiston iltapäiväkahveilla, yksi tai korkeintaan kaksi päivässä, joten reseptistä riitti reiluksi viikoksi pientä makeaa.

suklaahippukeksit

Seuraavaksi kaivan reseptiarkistoistani käsittelyyn MasterChef Australiasta nappaamani suklaakeksiohjeen, jota ajattelin säätää Saaran oppeja noudattaen. Kaikkea tämä erikoinen kevät saakin aikaan – ehkä suolaisen ystävästä kuoriutuukin koronan aikana leipomiseen hurahtanut sokerihiiri?

Joulukalenteri – luukku 2: brownie ja cookie ne yhteen soppii

Keksit. Ne ovat kuivia, mauttomia ja menevät murusiksi. Hannatädinkakut ovat minulle suuri mysteeri, samoin lusikkaleivät. Pahimpia ovat Carneval-keksit, joissa on värillinen kuorrute toisella puolella. Kuin keinotekoisilla väriaineilla maustettua sahajauhoa söisi. Kaneliässät ovat ihan jees, samoin Dominot ja Oreot, jos välissä on alkuperäinen täyte.

img_2797

Syystä, jota en pysty ymmärtämään, rakastin lapsena Marie-keksejä. Imeskelin keksin pehmeäksi ja annoin mössön sulaa suuhuun. Outoa, sillä niissä jos missä, maku on unohtunut reseptistä. Digestiveissä vähän sama juttu, vaikka niissä hitunen makua onkin, se muistuttaa lähinnä pahvia, terveellistä sellaista. Keksit ovat muutenkin kummallinen leivonnaisten muoto. En koskaan osta niitä sellaisinaan nautittaviksi, ne kuuluvat ostoskoriin vain silloin, jos niitä tarvitaan jälkkärissä.

Juuri nyt keittiön kahvikaapissa on puoli pakettia Bastogne-keksejä. Ne jäivät yli kanelijäädykkeestä, jonka valmistin ystäville yli kuukausi sitten. Yhden olen tainnut nakertaa teekupposen kera, lopuille on kehitettävä joku muu käyttötarkoitus, sillä nekin alkavat maistua vanhetessaan puulta.

Yksi poikkeus tähän keksien syrjintäkeissiin on, ja se on cookies. (Häiritsee muuten ihan simona, kun en tiedä onko tuolle leivonnaiselle suomenkielistä vastinetta. Miten tuo muka taipuu? Leivoin kuukieisseja? Kuukieita? Menevät samaan sarjaan Sara la Fountainin kapkeiksien kanssa,  vaikka hänellä olisi kyllä suomennettukin vastine käytössään, kuppikakku.) Erityisesti sellaiset, jotka ovat keskeltä ihanan sitkeitä. Ne takertuvat hampaiden purupintoihin vähemmän ihanasti, mutta aah, miten niihin siitä huolimatta tulee himo.

Siitäpä sitten sopivalla aasinsillalla päästään jälleen kerran hehkuttamaan MasterChef Australian hienoutta. (Pliis älkää paljastako kuka voitti, mulla on vielä viisi viimeistä jaksoa katsomatta!) Nimittäin Harry, tuo merenelävien kokkauksen kuningas, kokkasi keskellä yötä yllätyshaasteessa cookieiden (argh) ja brownieiden (argh!) syntisen liiton lopputuotetta: brookieita (argh!!). Mikä mieletön keksintö! Sitkeää, tahmeaa ja kosteaa, mutta kuitenkin pinnaltaan rapeaa. Jos keksitaivas on olemassa, se on tässä.

Brookies menossa uuniin

Anteeksi Harry, tuunasin reseptiäsi hiukan, koska kaapissa ei ollut maissijauhoja tai vaniljauutetta eikä tarpeeksi tummaa suklaata. Perusreseptiä voi maustaa näin joulukuussa vaikka kanelilla, kardemummalla tai neilikalla tai vaikka mantelirouheella. Yhdestä annoksesta tulee pellillinen. Pahoittelen, että reseptissä on grammamitat. Mutta toisaalta, jos et vielä omista digitaalista keittiövaakaa, olisiko aika hankkia sellainen? Tai kirjoittaa joulupukille, pukki kyllä ymmärtää herkkujen päälle.

Harryn tuunatut brookieissit

125 g 70% tummaa suklaata
50 g valkoista suklaata
25 g voita
110 g sokeria
40 g vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 pientä munaa
1/2 tl vaniljasokeria
50g tummaa suklaata rouhittuna

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Paloittele suklaat ja lisää ne voin kanssa metalliseen kulhoon. Nosta kulho vesihauteeseen ja pyörittele, kunnes suklaat sulavat. Valkosuklaata on vaikeampi sulattaa, mutta elä hättäile, paakut eivät tässä tilanteessa haittaa. Jäähdytä.

Vaahdota loput ainekset sähkövatkaimella kevyeksi ja ilmavaksi. Lisää jäähtynyt suklaaseos ja sekoita hyvin. Lusikoi pellille ruokalusikallinen kerrallaan. Ripottele päälle karkeaksi rouhittu suklaa ja painele se taikinaan hellästi. Paista 12–13 minuuttia ja annan jäähtyä, ettet polta suutasi. Oijoi ja omnom!

ps. Keksit syötiin taas ennen kuin kamera ehti paikalle, pitää varmaan vähän tsempata, mikä ruokabloggari se tällainen on?