Tähän aikaan viime vuonna kevään reissuputki oli kuumimmillaan. Lensin Hollantiin tapaamaan Utrechtiin muuttaneita ystäviäni. Sieltä suhasin suoraan Portugalin Portoon kollegoideni kanssa viettämään etätyöviikkoa. Matka jatkui junalla Lissaboniin ja satumaiseen Sintraan. Kolme kotimaanpäivää myöhemmin istuin lentokoneessa suuntana Italian Piemonte viettelevine viinitiloineen. Toukokuussa valloitettiin vielä Edinburgh. Olin äärimmäisen onnellinen ja elin etuoikeuttua elämää sen varsinaisessa merkityksessä.
Sitten tuli IPCC ja muutti kaiken. En kestä ajatusta, että minun matkojen vuoksi meillä ei ole kohta vuodenaikoja ja talvet sellaisina kuin me ne tunnemme katoavat. Luonnonvarat ehtyvät ja lajeja kuolee sukupuuttoon. Maapallon tasapaino järkkyy. En halua joutua perustelemaan kummilapsilleni, miksi emme tehneet mitään, kun vielä olisimme voineet. Ilmasto muuttuu väistämättä ja meidän on sopeuduttava siihen. Pienistä kulutuspuroista kasvaa valtameri, joka joka lopulta vyöryy päällemme, jos emme muuta elämäntapaamme radikaalisti.
Toissapäivänä, ajomatkalla Kajaanista Sallatunturiin (meitä istui autossa kolme, enempää ei olisi matkatavaroiden kanssa mahtunutkaan) puhuimme aiheesta jälleen kerran. On hyvin todennäköistä, että elämme kuplassa, jossa uutisoidaan ilmastonmuutoksesta enemmän kuin muualla. Huoli kärsivästä maapallosta paiskautuu päin naamaa joka päivä kaikissa kanavissa ja jokaisessa mediassa. On hyvä, että olennaisin ei unohdu, mutta samalla tuntuu siltä, että maailman mittakaavassa vaakakupit ovat epätasapainossa. Me täällä pohjolassa kärsimme ilmastoahdistuksesta, kun Etelä-Eurooppaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai niin olen käsittänyt, kun ulkomailla asuvien ystävien kanssa olen keskustellut.
Vaikka paljon olen ilmaston hyväksi tehnyt, puhdas pulmunen en itsekään ole. Mökkeily on ekologisen eläjän mustalla listalla. Meillä on myös moottoripyörä, jääkaapissani on aika ajoin lihaa, biojäteastiaan joutuu välillä hävikkiruokaa ja matkustamistakaan en ole kokonaan lopettanut. Teen kuitenkin parhaani, sen minkä juuri nyt tässä elämäntilanteessa pystyn.
Kohteena maailma -blogin Rami heitti meille matkabloggaajille haasteen ja pyysi kertomaan millaisista matkoista haaveilemme. Kymmenen reissu-unelmaa -haaste on kiertänyt läpi blogikentän ja päätynyt minunkin laariini. Päätin kuitenkin omavaltaisesti muokata haastetta kaiken edellämainitun takia. Siksi kymmenen matkaunelman sijaan kerron teille kymmenen vastuullisempaa unelmaa. Matkoja kyllä, mutta kaikki sellaisia, jotka kuormittavat palloamme mahdollisimman vähän.
1. Paikka: Jäämeren ranta
Kaikkein eniten haaveilen juuri nyt mökkikesästä. Rantasalmesta, punaisesta tuvasta, paljaista varpaista, kesäkeittiöstä, lasiverannasta ja kirkasvetisestä järvestä. Oletetaan kuitenkin, että rakasta vuokramökkiä ei voi valita, mistä paikasta silloin haaveilisin? Norjan vuonoista ja jäämeren rannasta, meren huuhtomista silokallioista, rantaan lyövistä aalloista, äärettömästä aavasta ja suolaisesta tuulesta, joka puhaltaa hiukset sekaisin. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista jäämeren rannalla oikeasti on, ja vastaako se mielikuviani, mutta tahtoisin ottaa selvää.
2. Tapahtuma: Bättre Folk, Hailuoto
Maailma on houkuttelevia tapahtumia täynnä, mutta tähän kohtaan kirjaan silti Hailuodossa kesäisin järjestettävän Bättre Folk -festivaalin. Auringossa kimalteleva meri (tulikohan jo selväksi, että rakastan merta?), kulttuuri, kirjallisuus ja livemusiikki intiimissä ympäristössä. Tarvitseeko muuta edes sanoa?
3. Kotimaan kohde: Utö
Merellä pysytään, sillä jo useamman vuoden ajan olen unelmoinut pitkästä viikonlopusta Utön majakkasaarella. Edellisen kerran olen käynyt ulkomeren syleilyssä sijaitsevalla saarella teini-ikäisenä, kun purjehdimme lapsuudenperheeni kanssa ympäri Saaristomerta. Mielessäni näen pienen sataman punaiset lautamökit, savustetut kampelat, punavalkoisen majakan, karun maaperän ja syysmyrkyissä vaahtoavan meren. Vannoin palaavani Utöhön jo pari vuotta sitten, mutta matka on vieläkin tekemättä. En tiedä ehdimmekö ulkomerelle tänäkään vuonna, mutta viiden vuoden sisään varmasti.
4. Kaupunki: Sodankylä
Tässä vaiheessa listani alkaa jo naurattaa. Jos haaveet eivät liity kesämökkiin tai mereen, ne vievät minut vuorenvarmasti pohjoiseen. Sodankylän elokuvajuhlista olen puhunut viimeiset 15 vuotta, mutta matkan toteuttaminen on edelleen suunnitteluasteella. Kaksi kertaa lähtö on ollut hyvin lähellä, kun ystäväpariskunta on koettanut houkutella meitä seuralaisiksi. Matkustaminen viime tingassa olisi kuitenkin laihduttanut lompakkoa turhan paljon, joten ehkäpä yhdistämme lähivuosina elokuvajuhlilla rymyämisen jäämeren ihailuun. Jos vaan maltamme unohtaa viikoksi tai pariksi mökkeilyn.
5. Maa: Suomi
Alustettuani matkaunelmiani neljän kappaleen verran ja paasattuani siitä, kuinka ahdistunut ilmastonmuutoksesta olen, ei ole muuta mahdollisuutta kuin vastata Suomi. Juuri nyt se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, vaikka kokonaan ulkomaita en olekaan unohtanut. Kotimaan kamaralla on niin paljon nähtävää, ettei yksi ihmiselämä siihen riitä. Haluan silti viettää pari viikkoa viinitilojen keskellä Italiassa, vaeltaa Alpeilla ja uittaa varpaitani Kreikan turkoosissa rantavedessä. Kaikkiin näihin maihin voi onneksi matkustaa lentämättä.
6. Saari: Ärjänsaari Oulujärvellä
Tammikuun lopulla, kun vietin kaksi vuorokautta Kainuun korvessa, jäin harmittelemaan sitä, että olin liikkeellä talviaikaan, eikä minulla ollut mahdollisuutta käydä keskellä Oulujärveä killuvassa Ärjänsaaressa. Oulujärveä kutsutaan Kainuun mereksi, siksi kai sieluni palaa siihenkin suuntaan. Ärjänsaari on kainuulaisten virkistysalue, jossa voi vapaasti retkeillä ja leiriytyä. Sen rantoja kiertävät hiekkatörmät ja maisema avautuu järvenselälle. Sinne pääsee vain veneellä tai muulla vettä pitkin kulkevalla välineellä. Minä haaveilen istuvani kesäisin saareen ja takaisin talkoovoimin risteilevän höyrylaiva S/S Koutan kannella, kädessäni virkistävä juoma ja edessäni aava järvimaisema. Tässä sitä taas siis ollaan, ison veden äärellä.
7. Extreme: jokea pitkin melominen
Monelle melonta ja kajakkikyyti ovat kaukana extremestä, mutta minulle ne ovat sitä kaikessa mahdollisessa merkityksessä. Vaikka rakastan merta ja vesillä liikkumista, väijyy taustalla kunnioittava pelko arvaamattomia luonnonvoimia kohtaan. Terävä aallokko, nopeasti nouseva myrsky, pauhaava ukkonen ja viheliäiset virtaukset ovat pitäneet minut toistaiseksi kaukana pitkiltä melontareissuilta. Olen uskaltautunut kajakkiin kolme kertaa, aina paremman puoliskoni houkuttelemana. Jokaisella kerralla olen panikoinut kaiken edellämainitun lisäksi kajakkiin istumista ja sieltä nousemista. Silti ajatus pitkästä kajakkiretkestä kiehtoo. Turvallisessa seurassa ja leppoisessa ympäristössä. Saatanpa ottaa siskoni ehdotuksesta vaarin ja suunnata Siuntionjoelle, jossa olosuhteiden pitäisi olla minullekin mielekkäät, ainakin tyynellä kelillä.
Ensimmäinen ajatukseni extremestä muuten oli korkeuksissa kulkeva vaijeriliuku. Korkeanpaikankammoisena tahtoisin joskus ylittää itseni ja hypätä huikeiden maisemien hulluun vaijeriliukuun, mutta koska sellaisia ei taida Suomen kamaralla vielä löytyä, valitsin lajin, joka on toteutettavissa kotimaassa.
8. Majoitusmuoto: glamping
Tykkään telttailusta, mutta pitkille telttavaelluksille minusta ei taida olla. Mielessä kummittelevat märät vaatteet, kosteat makuupussit, yöllä nenänpäähän hiipivä kylmyys ja luonnon äänet, jotka tuntuvat kuuluvan ihan ohuen telttakankaan toiselta puolen. Luulen, että kestäisin karumpiakin olosuhteita paremmin, jos yhdistäisin retkeilyyn hieman luksusta. Astetta paremmat eväät, vähän viiniä tai skumppaa, oikeat astiat, pimeydessä kiiluvat keijuvalot, kunnon tyyny ja paksumpi ilmapatja – ja telttailukokemuksestakin tulee yhtäkkiä tavoittelemisen arvoinen.
9. Luontokohde: kaikki kotimaan kansallispuistot
Autottoman elämä on välillä hankalaa. Kymmenien kansallispuistojen korvaamattomat maisemat ovat muutaman sadan kilometrin säteellä, mutta aarteisiin ei pääse käsiksi ilman omaa kulkupeliä. Parempia kulkuyhteyksiä on toivottu jo pitkään, minä seuraan jännityksellä, mitä tuleman pitää. Sitä ennen turvaudun kavereiden kyyteihin ja laina-autoihin. Voin raksia listaltani vasta kahdeksan kansallispuistoa, 32 on vielä edessä.
10. Ruoka ja juoma: Fäviken, Ruotsi
Ruokahaaveita on paljon, mutta aina Netflixin Chef’s Tablen ensimmäisen kauden nähtyäni olen haaveillut pitkästä illasta Fävikenin pöydässä. Jos joskus menemme naimisiin, tuo Åren laskettelukeskuksen kyljessä sijaitseva ruokamatkailijan mekka voisi hyvinkin olla mahdollinen häämatkakohde. Illallinen maksaa 300 euroa per henki, viinipaketin kanssa hintaa tulee melkein 500. Mutta elämys on taatusti ainutlaatuinen ja kaiken rahan väärti. Poikkeus vahvistaa säännön, mutta pääasia on, että myös tämän haaveen voi toteuttaa maata pitkin, ja samalla kokeilla miltä matkustaminen yöjunassa naapurimaan puolella tuntuu.
Paasaan vastuullisuudesta ja ekologisesta matkailusta aina kun voin. Se ei silti tarkoita sitä, että sinun, hyvä lukijani, pitäisi syyllistyä siitä, mitä sanon. Voin sanella ainoastaan sen, miten itse toimin ja ajattelen. Kestävän kehityksen punainen lanka on kulkenut läpi tekstieni jo pitkään. Jatkossa langasta kasvanee köysi, jota seuraamalla kuka tahansa voi ottaa askeleita kohti kestävämpää elämää, jos niin tahtoo. Käännyttämään en ryhdy, sillä saarnaamiseen en usko. Muutoksen täytyy lähteä jokaisesta itsestään. Voin vain kertoa, miten minä elän, ja iloita siitä, jos joku muu sattuu inspiroitumaan siitä.
Kymmenen reissu-unelmaa #blogihaaste on lähtöisin Kohteena maailma -blogista. Kuten nimikin sanoo hommaan kuuluu olennaisena osana muiden bloggaajien haastaminen. Suurin osa bloggaajista on haasteeseen kuitenkin jo tarttunut, joten haastamisen sijaan pyydän jokaista listauksesta innostunutta jakamaan omat unelmansa kanavissaan. Jos päätät kirjoittaa unelmistasi blogiin, lisää postauksen linkki Kohteena maailma -blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin. Kopioi sen jälkeen nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta halutessasi viisi muuta bloggajaa kertomaan reissu-unelmistaan.
Hei, ihanko oikeasti IPCC:n raportti sai sinut lopettamaan lentämisen kokonaan? Olen alkanut miettiä tuota sinunkin mainitsemaasi eroa pohjois- ja eteläeurooppalaisten ilmastoahdistuksen välillä. Ja tullut siihen tulokseen, että meillä täällä pohjoisessa ns. laatumedialla on vielä ihan posketon agenda setting -valta: IPCC-raportti saatiin lobattua tosi hyvin kollektiiviseen tajuntaan tällä kertaa. Sitä en kyllä oikein tajua, mikseivät nämä asiat ole aiemmin menneet jakeluun, kun ne eivät uusia ole.
Hei Minnis! Suoraan kysymykseen suora vastaus: kyllä, IPCC:n raportti sai minut lopettamaan lentämisen. Tänä vuonna joudun taipumaan yhteen poikkeukseen, kun lennän loppukesästä työmatkalle Ranskaan. Siihenkin yhdistän omaa lomaa niin, että vajaan viikon sijaan vietän maassa pari viikkoa samoilla päästöillä. Suositeltu reitti kulkisi välilaskun kautta, mutta olen päättänyt valita suoran lennon ja kuljen loppumatkan junalla.
Ja kyllä, olen samaa mieltä kanssasi tuosta median vallasta. Toivotaan, että se on tässä kontekstissa hyvän asialla. Asia ei todellakaan ole uusi, mutta jostain syystä maapallon pahoinvointiin herättiin kollektiivisesti vasta nyt. Olen vuosia tiedostanut ilmiön vakavuuden ja yrittänyt elää vastuullisemmin, silti raportti veti rajuudellaan maton minunkin jalkojeni alta.
Vastuullisuus on tärkeä asia matkailussa. Ylipäätään mitä sivistyneemmästä valtiosta on kysymys, sen tärkeämpää on kansalaisten omalta osaltaan kuormittaa palloa mahdollisimman järkevästi. Vielä kun saataisiin nämä isot kansakunnat tajuamaan oma toimintansa ja pienentämään päästöjä siellä missä ne suurimpia ovat. Silti meidän jokaisen on mietittävä omaa hiilijalanjälkeämme ja matkustettava mahdollisimman järkevästi. Se mitä hiilijalanjälkeä tulee itsellä lentämisestä, niin pyrin kompensoimaan sen muilla elämänalueilla.
Kotimaanmatkailu on pop! Itsekin reissaan Suomessa tosi paljon. Mulla on käytynä nyt 15/40 kansallispuistoista, joskin matkan varrella olen huomannut sen, että monet luonnonpuistot ovat vieläkin kauniimpia ja tutkimisen arvoisia paikkoja. Suosittelen kiertelemään myös niitä kansallispuistojen ohella!
P.S. Lentämistä huomattavasti isompi ongelma maapallolla on muovi, siihen me lopulta hukutaan.
P.S.2. Hieno kun tartuit haasteeseen eikä säveltämisessäkään ollut mitään vikaa 🙂
Puhut täyttä asiaa! Olipa hyvä vinkki nuo luonnonpuistot, onhan niitä tullut ennenkin koluttua, mutta on ehkä turha keskittyä kansallisen aarteen asemaan nostettuihin alueisiin, kun tässä maassa on satapäin muitakin näkemisen arvoisia luontokohteita. Kiitos vielä hyvästä haasteesta, joka sai pohtimaan omia unelmia ja niiden taustoja!
No voi luoja. Ollaanpa sitä nyt ”pikkasen parempaa ihmistä”. Ei voi muuta kuin nauraa! Terkut Balilta.
Terkut Balille. Paremmasta ihmisestä en tiedä, mutta ainakin voin elää omatuntoni kanssa. Jos siinä sivussa onnistun herättämään keskustelua ilmastonmuutoksesta, niin hyvä.
Pakko kommentoida tuohon Etelä-Euroopan kohtaan, kun niin lähelle liippaa☺️ En tiedä ovatko ystäväsi paikallisia vai Etelä-Euroopassa asuvia suomalaisia, mutten allekirjoita tuota ”ei voisi vähempää kiinnostaa” -kohtaa. Suomessa ajatellaan noin usein, mutta kokonaiskuvaan vaikuttaa moni asia, minkä toivoisi aina ottavan huomioon.
Meidän Italian perheessä on siitä asti kun heihin tutustuin (6v ajalla) aina esimerkiksi oltu todella tarkkoja jätteiden kierrätyksestä, ja jopa biojäteastiat oli ennen kuin Suomessa monilla ystävälläni. Ja palautetta kyllä tulee, jos niitä ei käytä. Juuri tulin kotiin Comolta, ja kolmeen eri astiaan piti lajitella jätteet ennen kuin ne haettiin roskiin.
Myöskään italialainen keskiluokka, jonka tunnen (puhun vähän yleistäen toki meidän perheen +tuttavapiirin osalta), ei lennä juurikaan, ainakaan yhtä paljon kuin suomalainen vastaava. Sen sijaan, kotimaanmatkailu on pop (koska omaa maata arvostetaan joskus ihan äärimmäisyyksiin asti) ja usein koko perhe autoon ja ajetaan rannalle / vuorille laskemaan. On myös huomioitava se, että esimerkiksi satokausiajattelu on oikeastaan ainoa tapa ajatella (ostetaan sitä mitä omasta maasta saa), eikä kellekään tulisi mieleen ostaa esimerkiksi brasilialaista lihaa jos ei olisi pakko. Ja asuntojen lämmityskulut on pienemmät, ja talvella oikeasti palelee.
Eli en voi sanoa, etteikö kiinnosta eikä asian eteen tehtäisi mitään. Ehkä asiasta ei rummuteta niin paljon kuin paljon matkustavassa Suomessa. Tietysti korjattavaa on, paljonkin, esimerkiksi panttisysteemi pulloille olisi tarpeen. ☺️
Hyvä postaus muuten ja hyvää keskustelua kommenteissa!
Kiitos Lena valaisevasta kommentista! Väitteeni perustui muutaman paikallisen ihmisen otantaan mm. Itävallasta ja Portugalista. On varmasti totta, että me täällä pohjoisessa kulutamme jossain suhteessa enemmän, ja myös lennämme paljon. Keskisessä ja eteläisessä Euroopassa asuvilla on se etu, että maata pitkin pääsee todella paljon helpommin matkustamaan muuallekin kuin kotimaahan. Täältä periferiasta on melkein pakko hypätä koneeseen tai laivaan, jos haluaa kohtuullisessa ajassa perille muualle Eurooppaan. Mikäs siinä perheen kanssa viikonloppureissuja tehdessä, kun Alpit ovat 2 tunnin ajomatkan päässä ja turkoosin meren rantaan samanmoinen matka. (En minä kateellinen ole, en :D)
Myös tuo mitä kerrot kierrätyksestä, on varmasti totta. Olen tähän tarkkuuteen törmännyt itsekin mm. airbnb-asunnoissa yöpyessäni Toisaalta ne mereen vyöryvät jätevuoret, joita olen nähnyt mm. Välimeren saarilla, kertovat toisenlaista tarinaa. Satokauden mukaan meilläkin on entisinä aikoina eletty, ehkä suomalaiset ovat tottuneet liian hyvää, kun kaikkea eksoottisista hedelmistä lähtien on oltava ympäri vuoden tarjolla. Etelämmässä myös tämä asia on toisin, ovathan viljelyolosuhteet monen lajin kohdalla otollisemmat.
Tartuin ehkä enemmänkin tähän hetkeen. Siihen, miten ilmastonmuutoksesta jälkeen kohahduttavan ilmastoraportin meillä ja muualla puhutaan. Ehkä vaadittu muutos kuluttamisessa ja käyttäytymisessä Suomessa vain on niin paljon suurempi entiseen nähden, että siinä riittää hämmästeltävää. Sen perusteella mitä itse olen kuullut, media ei välttämättä ole pitänyt yhtä suurta meteliä IPCC-raportista ja siitä seuranneesta keskustelusta. Ensi käden tietoa minulla ei ole, joten saatan olla hyvinkin hakoteilla.
Joka tapauksessa on mielenkiintoista seurata keskustelua sekä tulevia (ilmasto)vaaleja. Mitä ylemmillä tahoilla päätetään? Olemmeko vähitellen siirtymässä liberaalista demokratiasta, jossa yksilön vapaudella ja valinnoilla on suuri rooli konservatiivisempaan politiikkaan, jossa säännöstelyllä ja valintojen rajoittamisella on suurempi rooli, kuten eräs ilmastopolitiikan tutkija taannoin yliopiston luennolla ennusti?
Tätä keskustelua todella tarvitaan, sillä ajat ovat väistämättä muuttumassa.
Mielenkiintoinen ja niin tärkeä näkökulma, jonka otit tässä haasteessa. Haluaisin itsekin kovasti nähdä kaikki Suomen kansallispuistot, varmaan aika samoissa luvuissa oon sun kanssa eli paljon on vielä näkemättä. Eniten haluaisin nähdä Lapin / pohjoisemman Suomen kansallispuistoja.
Kansallispuistoista puhuttaessa toivoisin aina, että meillä olisi käytössä auto. Kauemmaksikin tulisi lähdettyä niin paljon helpommin, kun ei tarvitsisi selvittää kulkuvälineitä, jotka kulkevat tyyliin kerran vuorokaudessa. Suomi on ihana maa, mutta välimatkat välillä niin himskatin hankalia. Pitäisi varmaan perustaa joku kimppakyytiverkosto kansallispuistovisiittejä varten!
Ihana tapa lähestyä tätä haastetta! Itse en ole lopettanut lentämistä, mutta olen ehdottomasti ottanut tiukemman linjan Euroopan lentojen suhteen. Ainakin minun suurin syntini ovat olleet samanlaiset Euroopan pyrähdykset kuin sinullakin viime keväänä, ja niitä aion karsia.
Hämmennyin myös suuresti siitä, miten samanlaisia unelmia meillä on: suurin unelma on kesän saapuminen, jotta pääsisi mökille. Siellä on kaikki, mitä minä tarvitsen. Ja juuri kommentoin johonkin, että olen onnistunut saamaan omalle haavelistalleni yhden kohteen, mitä ei kenelläkään muulla ole – mutta täälläpä sinun listallasi ne Sodankylän elokuvajuhlat ovat!
Kiitos! Lentämisen lopettamisen ja matkakuumeen aiheuttama ristiriita on ihan käsittämätön. Monet kerrat olen mielessäni alkanut suunnitella pidennettyä viikonloppua Pariisissa tai laskettelulomaa Alpeilla, kunnes oma ehdottomuus paiskautuu päin kasvoja. Noh, ehkä tähän vielä tottuu ja vuorokauden mittaiset maata pitkin matkustusajat ovat kohta uusi normaali.
Great minds think alike! Mökkeily on tällä hetkellä parasta mitä tiedän ja uskon, että sinne asettuessa muu maailma unohtuu tänäkin kesänä. Sodankylä on siintänyt haaveissa tosiaan pitkään, ehkä meidän pitää lähteäkin sinne yhtä matkaa??
Kiva, että tulee myös erilaisia näkökulmia tähän haasteeseen. Suomi on kaunis maa ja täällä on paljon nähtävää. Kesän tulemista ja mökkeilykauden alkamista minäkin odotan. Meillä on saarimökki, joten sinne pääsee vasta sitten kun jäät ovat lähteneet järvestä. Majakkasaarella yöpyminen oli yksi omista haaveistani. Sen voisi toteuttaa jo ensi kesänä, jos saisi aikaiseksi selvitellä eri vaihtoehtoja.
Oi, saarimökki kuulostaa täydelliseltä! Muutaman kerran olemme sellaistakin vuokranneet ja onhan siinä oma viehätyksensä. Saarella todella on irti kaikesta arkisesta aherruksesta, mikä mantereen puolella odottaa. Toivottavasti pääsette kokemaan yön majakkasaarella jo tänä kesänä!
Ihana aihe, ja ihana että muutit juuri vastuullisempaan suuntaan. Herättelee miettimään mitä kaikki hienoja kohteita onkaan ihan näppien tuntumassa! Itsellä myös tänä vuonna yksi ulkomaanmatka vaihtuu kotimaanmatkaksi (tosin en tiedä pääsenkö ulkomaille muutenkaan kuin kerran vuodessa nykyään..) ja vahvoina vaihtoehtoina lappi ja Koli. Kyllä vaan tamperelainenkin haluaa pohjoiseen tai itään – kunhan jonnekin kauas ja täysin eri ympyröihin 😀
No nimenomaan, tuntuu vain siltä, että välillä itsekään ei näe maailman komeinta metsää puilta! Lappi ja Koli ovat molemmat mainioita vaihtoehtoja. Jään odottamaan postauksia aiheista! 🙂