Vuodenvaihteesta on viisi päivää. Ajattelin ensin, että uin vastavirtaan, enkä kaivele menneitä tai lähde lupailemaan tulevia. Joku sisäänrakennettu mekanismi kuitenkin puskee pintaan tunteita, muistoja ja tulevaisuuden toiveita, joten tässä sitä ollaan. Koetun äärellä ja tulevan edessä. Menköön nyt sitten, tämän kerran.

Ensin en saa oikein mistään kiinni, sillä kevään korvista, hillittömästä hellekesästä ja mielettömistä matkoista tuntuu olevan ikuisuus. Avaan puhelimen ja selaan kuvia. Tunnevyöry yllättää. Tuolta laiturilta kastoin varpaani veteen, tuosta ruoka-annoksesta jäi pysyvä makumuisto, tuon maiseman muistan loppuikäni. Vuosi 2018 ei sopinut sisarussarjaan, se nousi päätä pitemmäksi pikkuveljiään. Niin pitkäksi, että alun perin yhdeksi tekstiksi ajateltu kirjoitus oli jaettava kolmeen osaan. Tässä niistä ensimmäinen.

Mitä tulikaan tehtyä ja mihin matkustettua?

Tammikuisen kaamoksen kintereillä me lämmittelimme takkatulen loimutessa Kuusamon kupeessa. Rukatunturin pastellinvärisessä pikkupakkasessa oli hyvä avata kotimaan matkailukausi. Keväämmällä palasin aurinkoisille hangille sinne, mistä olen puoliksi syntyisin. Sallatunturin juurella vietin viikon huhtikuussa, kun keväthanget olivat kauneimmillaan ja valoa riitti pitkälle iltaan.

Maaliskuussa, pohjoisten reissujen välimaastossa ehdin Hollannin kautta Portugaliin ja muutaman Helsinki-päivän jälkeen Italiaan. Vaikka ystävien jälleennäkeminen, tasaisen maan pyöräily ja olutretkeily Utrechtissa, etätyöviikko Portossa, Sintran satumetsät ja palatsit, Lissabonin pikavisiitti ja ikimuistoinen kierros Barolon viinialueella olivat kaikki unohtumattomia elämyksiä, oli kaiken tämän kokeminen kolmen viikon sisään pienelle ihmiselle melkein liikaa.

Hädin tuskin olin ehtinyt ymmärtämään mitä edellisen kuukauden aikana oli tapahtunut, kun meitä jo kiidätetiin kohti Skotlannin nummia. Lukemattomat ginitonikit ja pubiruoka, hautausmaakävelyt sekä pakanalliset tulifestivaalit Artturin istuimella tekivät vaikutuksen, mutta kotona odotti jotain, joka kutkutti mieltä vieläkin enemmän.

Mielettömästä mökkikesästä Kanariansaarille ja takaisin

Meille tarjottiin kesäksi vuokramökkiä. Yhteinen haave, josta puhuttiin jo ensitreffeillä oli lähellä toteutumistaan. Punainen tupa, rantasauna, kesäkeittiö ja kimmeltävälle järvelle avoin pihapiiri hurmasivat meidät hetkessä. Vuokrasopimus kirjoitettiin muutaman viikon kuluttua. Kesän ohjelma oli sinetöity, mökiltä poistuttaisiin vain erittäin tärkeässä tapauksessa. Vielä emme aavistaneet millaisia kuukausia meillä on edessämme, ja tuskin olisin uskonut vaikka joku olisikin tulevaisuuteen nähnyt ja siitä meille kertonut. Kesä oli täydellinen, tai sellaisena sen ainakin nyt muistan.

Erittäin tärkeisiin tilaisuuksiin luettiin kesäkuukausien aikana kuusi tapahtumaa. Huikea Taste of Helsinki kansalaistorin kainalossa, ruoka- ja saunaretki Tammerkosken rantamille, tutkimusretki lapsuuden maisemiin joulupukin asuinsijoille, akustinen musiikkitapahtuma Pyhätunturin mielettömissä maisemissa sekä elokuinen viinipiknik Loviisassa. Sulkavallakin piipahdettiin yksi yö, kun valkolakkisten savolaisten tervahöyry huudatti pilliään ja puksutti kylän laitamille laituriin.

Syksylle oli suunniteltu vain yksi ainoa matka. Gran Kanaria tarjosi parastaan, siksi kaukaisen saaren ihmeellinen luonto ja Atlantin pauhaavat tyrskyt odottavat vielä käsittelyään luonnoksina ja keskeneräisinä ajatuksina. Ocean Ladies sen sijaan ehti Karibialle saakka jo joulukuun puolessa välissä. Eikä siinä vielä kaikki. Hetken mielijohteesta hyppäsin eräänä torstaiaamuna junaan, joka vei ystävän luo Ouluun. Saman kaupungin kautta kuljettiin myös joulunviettoon Iso-Syötteelle. Tunturijoulu – perustelematta paras tapa päättää minun mittapuullani mieletön matkailuvuosi.

Sitten on se mutta. Aikana IPCC:n ilmastoraportin jälkeen matkojen määrä hirvittää ja hävettää. Sillä ulkomaanmatkojen lisäksi myös Rovaniemi ja Ruka valloitettiin lentäen. Siitäkin huolimatta, että olemme kompensoineet päästöjämme muilla tavoin, matkakiintiö lienee meidän osaltamme hetken aikaa ääriään myöten täynnä. Olkoon vuosi 2019 omistettu kotimaan kohteille, löytämistään odottaville aarteille ja lähimatkailulle. Maatakin pitkin pääsee perille.