Kaupallinen yhteistyö: Casa Visette

Jännittää. Seison Helsinki-Vantaalla loungen edessä ja odotan. Olen lähdössä Italiaan viiden päivän viinimatkalle – yksin.

Ennen lentoa tapaan Sari ja Petteri Laineen – pariskunnan, joka päätti jättää hyvästit Suomen epävakaalle ilmastolle ja ottaa projektikseen lähes romahduspisteeseen ajautuneen, vanhan piemontelaisen viinitilan kunnostamisen. Neljän vuoden uurastuksen ja monien mutkien jälkeen Casa Visette avattiin vieraille keväällä 2017. Kun tämän vuoden tammikuussa sain kutsun tulla tutustumaan tiluksiin, raivasin kalenterini siltä seisomalta. Piti hieman toppuutella, etten olisi  pakannut matkalaukkuanikin samaan syssyyn.

Loungeen löytää onneksi tiensä myös toinen yksin viinimatkalle suunnistava. Huokaan helpotuksesta, sillä meillä tuntuu synkkaavan saman tien. Voimme jännittää yhdessä mitä tuleman pitää. Edessä on viisi päivää viinejä, kulinaristisia elämyksiä, yllättäviä kohtaamisia, pitkiä lounaita, uusia ystäviä, pikkutuntien keskusteluja ja huikaisevia maisemia.

Milanosta Monforte d’Albaan

Lento laskeutuu Milanon kentälle kuuden jälkeen. Isäntäpari lähtee autonhakuun, me yksinmatkaavat lyöttäydymme laukkuvahdeiksi saapuvien aulaan. Rouskutan kentän kaaoksesta ostettua rapeaa juustofocacciaa ja yritän pitää keskustelua yllä. Tyrkkään introverttipuoleni hetkeksi syrjään, sillä seuraavan viiden päivän aikana on uskallettava olla sosiaalinen. Meitä on kaiken kaikkiaan kahdeksan. Yksi matkalaisista on lennähtänyt Italiaan Espanjasta, toinen Saksasta viinimessuilta, kolmas ja neljäs saapuvat seuraamme vasta seuraavana päivänä. Kun porukka on koossa, hyppäämme autoihin ja kaasutamme pimenevään iltaan.

Ajomatka Casa Visetteen, Monforte d’Alban pikkukylän kainaloon, kestää pari tuntia. Puheensorina taukoaa vain tietullien puomeilla (ja sen ainoan kerran, kun ajamme ohi moottoritien liittymästä). Kolikot kilisevät ja rahisevasta kaiuttimesta kuuluu tietullivirkailijan särisevä ääni. Ohitamme Astin ja Alban kaupungit sekä Ferreron Nutella-tehtaan, samalla tutustumme toisiimme ja alueeseen, jonka läpi ajamme. Isäntä tarinoi viininvalmistuksesta, paikallisista rypäleistä ja Barolon alueen historiasta. Takapenkkiläisten silmäluomet alkavat painaa, saattaapa joku torkahtaakin. Syy ei ole seuran, vaan lentoa edeltäneen pitkän työpäivän. Autossa on lämmin, mutta ulkona elohopea on laskenut pakkasen puolelle. Kevät on myöhässä täälläkin.

Välipalasta huolimatta nälkä alkaa kiljahdella vatsan tietämillä. Tiedustelen varovasti etupenkiltä, miten mahtaa illan ruokailu järjestyä. Casa Visette on vain muutaman kilometrin päässä lähimmästä kylästä, mutta käveleminen pimeässä ja kylmässä illassa ei väsyneenä houkuttele. Käy ilmi, että Casa Visettessä keittiön hengettärenä häärii Jessica, omalta kylältä pestattu ehtoisa emäntä. Odotettavissa onkin valmiiksi katettu pöytä ja kolmen ruokalajin illallinen, ihanaa!

Kun molemmat autot ovat vihdoin löytäneet perille, astumme alas isännän viinikellariin. On illallisviinien valinnan aika. Barolo Tourin etkot voivat alkaa.

Casa Visette – vanhan viinitilan raunioista energiatehokkaaksi elämysmajataloksi

Aamulla herään pienoiseen pään kivistykseen, joka kaikkoaa nopeasti, kun siirrän verhot syrjään ikkunoiden edestä. Silmieni eteen avautuu vienosti vihertävä, viiniviljelmien peittämä maisema. Avaan ranskalaisen parvekkeen liukuoven ja vedän keuhkoihini viileän kevään raikasta ilmaa. Näkymää  on vaikea sanoin kuvailla, sillä orastava vehreys, kukkuloilla leijuva utu, aamuauringon valo ja lintujen laulu tuntuvat sydänalassa asti. Kameraan tallentuu vain murto-osa maiseman käsittämättömästä kauneudesta.

Vasta nyt näen huoneistoni ensimmäistä kertaa luonnonvalossa. Kiertelen avojaloin lämpimällä kivilattialla. Katto on korkealla, vanhat kattoparrut paikallaan ja kalusteet moderneja, mutta rakennuksen henkeen sopivia. Ihailen erityisesti valaisimia, joista jokainen on persoonallinen ja muotokieleltään mainio. Myöhemmin selviää, että ne ovat omistajaparin tyttären valitsemia. Tässä 50-neliöisessä huoneistossa majoittuu isompikin seurue, sillä keittiön yläpuolella kohoaa nukkumaparvi. Parvelle johtavat puiset porrasaskelmat on tehty vanhoista kattohirsistä.

Casa Visettessä on muutenkin kiinnitetty huomiota ekologisuuteen, energiatehokkuuteen ja kestävään rakentamiseen. Puitteet ovat modernit, mutta vanhan talon henki on säilytetty – kirjaimellisesti. Rakenteet, puupinnat, ovet sekä seinä- ja kattotiilet ovat mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä tai kierrätettyjä. Vanhat viinitynnyritkin on rakennusvaiheessa hyödynnetty.

Vaikka ulkona on vain muutama plusaste, sisällä on suomalaiseen tapaan lämmin. Ikkunoiden, ovien, seinien ja katon eristykseen on siis panostettu toisin kuin Etelä-Euroopassa yleensä. Maalämpöpumppu ja katolle sijoitetut aurinkokennot sekä lämmönvaihdin lämmittävät käyttöveden, uima-altaan ja huoneistojen lattiat. Kompostori odottaa kuljetusta Suomessa, sillä Italiasta ei käyttökelpoista laitteistoa löydy. Kylpyhuoneiden kertamuovipakkauksetkin ovat menossa lähiaikoina vaihtoon. Arvostan!

Pienessä keittiössä on kaikki, mitä neljän hengen illallisen kokkaamiseen tarvitaan. Kylpyhuone on tilava ja valoisa. Oleskeluhuoneen nurkassa on massiivinen takka ja ovenpielessä sylillinen halkoja. Huomaan pohtivani ehtisinkö jonain iltana polttamaan pesällisen tai pari. Ranskalaisia parvekkeita on kaksi, mutta parasta on oman sisäänkäynnin yhteydessä kolmeen ilmansuuntaan levittäytyvä patio, jossa kuvittelen istuvani kesäiltana aperitiivi kädessäni.

Casa Visette on rakennettu pieteetillä. Kun seuraavien päivien aikana tapaamme paikallisia viinintuottajia ja ravintoloitsijoita, muistaa jokainen heistä erikseen kiittää Saria ja Petteriä koko yhteisön puolesta. Entisen viinitilan kunnostaminen ja matkailun edistäminen on merkittävä teko, josta hyötyy koko seutukunta.

Jotain kertoo sekin, että tupaantuliaisissa talon vanha omistaja ei kuulemma saanut hurmioltaan sanaa suustaan. Työtä on tehty suurella sydämellä, rakkaudesta Italiaan ja sen ihmisiin. Saattaa olla, että myös viinien kuninkaalla ja kuninkaiden viinillä, Barololla, on ollut näppinsä pelissä.

Casa Visette ja Piemonten paras aamiainen

Havahdun, kun oveen koputetaan. Olen unohtunut haaveilemaan kesken aamutoimien. Siispä pesen kasvot, puen päälle, vedän jalkaani villasukat ja hipsin alakertaan aamiaiselle.

Avatessani oven vastaan tulvahtaa tuoreiden croissanttien tuoksu. Jessica huikkaa keittiöstä buongiornot ja kysyy, otanko kahvia vai teetä. Aamiaispöydässä on talon omaa viikuna-, kurpitsa- ja persikkahilloa, säilöttyjä persikoita, granolaa, mysliä, maustamatonta ja mustikoilla maustettua jugurttia, keitettyjä kananmunia, kokojyväpaahtoleipää, kinkkua, juustoa, tomaattia ja paprikaa – kaikki lähiruokaa ja mahdollisuuksien mukaan luomua. Kahvikone ruplattaa kotoisasti – cappuccinot, espressot, macchiatot ja haudutettu tee kannetaan pöytään, johon on katettu myös useampi karahvi omena- ja päärynämehua. Maljakossa on kimppu tuoreita leikkokukkia.

Kyllä kelpaa, Casa Visette on kaltaiseni aamiaisfanin paratiisi. Enempää en voisi aamiaiselta missään olosuhteissa toivoa. (Paitsi ehkä kuohuviinistä ja persikkanektarista sekoitettuja bellinejä, mutta sekin parannusehdotus on isäntäväelle jo välitetty.) Yhtään muovipulloa ei talosta löydy. Vesi tulee hanasta, kuplavesi tehdään itse ja oman talon hedelmät on säilötty lasipurkkeihin.

Turisteista ei tietoakaan

Kun viime syyskuussa vaeltelin samoissa maisemissa viinin sadonkorjuuaikaan, en voinut lakata ihmettelemästä paitsi alueen kauneutta myös sen hiljaisuutta. Muita turisteja tuli vastaan vain kourallinen ja tunnelma oli seesteinen. Vaikka maaliskuu tänä vuonna olikin tavallista kylmempi, on alkukevätkin silti erinomainen ajankohta matkustaa Piemonteen. Ravintoloihin pääsee ilman pöytävarauksia ja viinitaloissakaan ei ole minkäänmoista ruuhkaa. Alue on helppo ottaa haltuun kävellen tai sähköpyörillä, jos autoilu ei innosta. Myös lompakko kiittää, sillä sesongin ulkopuolella etenkin majoituksen hinnat saattavat olla huomattavasti alhaisemmat.

Casa Visette, Monforte d’Alba, Langhen kukkulat ja Barolon viinialue ovat todellisia Pohjois-Italian helmiä, joihin suosittelen tutustumaan nyt, kun suuret massat eivät niitä ole vielä löytäneet. Aktiivilomailijallekin löytyy tekemistä, sillä alueella risteilee satojen kilometrien vaellusverkosto, lumihuippuiset vuoret ovat lähellä, eivätkä golfkentätkään ole kovin kaukana. Ja jos olet hurahtanut tennikseen tai nautit fillarilla viilettämisestä, on apu todella lähellä. Casa Visetten pihalla on oma tenniskenttä ja fillarivuokraamoon on vain muutaman kilometrin matka.

Palasin Italiasta kotiin reilu viikko sitten. Mieleni sen sijaan päätti jäädä niille sijoilleen, eikä maanitteluista huolimatta ole palannut vieläkään kotiin. Casa Visette ja Piemonten vehreät kukkulat omivat sen itselleen. Voi olla, että joudun hakemaan sen henkilökohtaisesti takaisin.

Lue myös:
Onnistuneen matkan merkkejä
Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita
Pitkiä lounaita ja italialaisia illallisia – ravintolavinkit Barolon viinialueelle
Barolo Tour – kellareita, köynnöksiä ja pulloittain punaviiniä