Barolo Tour – kellareita, köynnöksiä ja pulloittain punaviiniä

Kaupallinen yhteistyö: Casa Visette

Maaliskuussa istuin Helsinki-Vantaalla jännityksestä jäykkänä. En vielä tiennyt, että minua odottaisi kokemus, joka vielä kolmenkin kuukauden jälkeen kiertelee aivojen sopukoissa supatellen suloisia sanojaan.

Jotkut reissut ovat mieleenpainuvampia kuin toiset. Muutaman sekunnin vilkaisu kolme kuukautta vanhoihin kuviin ja olen hetkessä keskellä vihreinä versoavia viiniköynnöksiä, lasissani tummanpuhuvaa baroloa ja ympärilläni hulvaton seurue. Iholla tuntuu Italian keväinen tuuli ja huulilla onnellinen hymynkare. Neljän päivän Barolo Tour Monforte d’Alban liepeillä, Langhen viinialueella jätti pysyvän muistijäljen.

barolo tour casa visette

Olen monta kertaa myöntänyt, etten ole minkäänmoinen viiniekspertti. Minulle kelpaa sekä punainen, valkoinen että vaaleanpunainen. Keltaiseen kääntyviä jälkiruokaviinejä rakastan, ja oranssejakin olen joskus maistanut. Jääkaapissani on aina yksi pullo kuplivaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin seuraavan kerran tulee aihetta pieneen juhlaan. Suosin eurooppalaisia viinejä ihan vain siitä syystä, että ne on tuotettu lähempänä. Rypäleitä osaan luetella ehkä parikymmentä, jos oikein pinnistelen. Mutta niiden eroista, nyansseista ja laatusanoista olen suoraan sanoen yhtä pihalla kuin se kuuluisa lumiukko. Riittää, että viini maistuu suussani hyvältä.

barolo tour casa visette

barolo tour casa visette

Siksi jännitin matkaa viikkoja etukäteen. Sydän pamppaillen kuvittelin tasting-pöydän ympärille muut matkalaiset, johon barolon parissa tutustuisin. Mitä, jos kaikki muut ovatkin kaikkitietäviä viiniguruja? Mitä, jos en osaa luonnehtia viinin väriä, makua tai tuoksua yhdelläkään pätevällä adjektiivilla? Mitä, jos en vaan sovi joukkoon?

barolo tour Aldo conterno

barolo tour casa visette

Olin totaalisen väärässä ja jännitin jälleen kerran turhaan, sillä perillä minua odotti maailman sydämellisin seurue. Viiniin perehtynyt, kyllä, mutta tavalla, joka ei nosta ketään muiden yläpuolelle. Nopeasti tajusin, että tässä porukassa ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain ihmisiä, jotka rakastavat viiniä ja ruokaa. Paljon.

Barolo Tour – Visiitillä viinintuottajien kellareissa

Neljän päivän aikana vierailimme neljällä viinitilalla. Välillä kävelimme naapurissa asuvan viinintuottajan pihaan, välillä vedimme pitkää tikkua siitä, kuka ajaa ja joutuu jättämään viinin nauttimisen vähemmälle. Istuimme tummasta puusta olevan pöydän ääreen ja kuuntelimme kiinnostuneina viinintekijöiden tarinoita. Kellarit olivat tekijöidensä näköisiä. Toiset pieniä ja eksklusiivisiä, kun taas toiset kuin metroasemia maan alla. Toisaalla oli supersiistiä, jopa kliinistä, toisaalla vallitsi hallittu epäjärjestys. Persoonallisuus piristää, olisi ollut tylsää tutustua neljään täysin samanlaiseen tekijään.

barolo tour casa visette

barolo tour Aldo conterno

Barolon alueella on ennen muinoin sijainnut vain viisi suurta viinitilaa. Kaikkia rypäleitä ei suinkaan viljelty itse, vaan ne ostettiin sopimusviljelijöiltä. Tänä päivänä tuottajia on yli 400, ja näistä yli puolet pullottaa vain alle 10 000 pulloa per vuosi. Suurin osa viinitilallisista on siis todella pieniä. Sopimusviljelijöiltä ostettavien Nebbiolo-rypäleiden hinta vaihtelee laadun, alueen ja vuoden mukaan, vuonna 2017 keskihinta oli 5 euroa kilolta. Nebbiolosta valmistetaan paitsi baroloa, myös nebbioloa, langhe nebbioloa sekä barbarescoa. Omasta viinitilasta haaveilevan täytyy ensin kerätä kunnon pesämuna, sillä maata on myynnissä harvoin ja se on hinnoissaan. Kahden hehtaarin oikeaan ilmansuuntaan avautuvasta maapläntistä voi joutua maksamaan miljoonia.

barolo tour casa visette

barolo tour casa visette

Nebbiolon lisäksi Piemonten alueella viljellään punaviiniä varten myös Dolcettoa ja Barberaa. Dolcettosta valmistettu punaviini on viinitietäjien mukaan helppoa, kuivaa ja arkista. Se on yleensä tanniinista ja juodaan tuoreena, eli kypsytysaika on lyhyt. Barbera taas on rypäleenä marjainen, mehuisa ja vähätanniininen, eikä siitä valmistettu viini kestä säilyttämistä nebbiolon lailla. Se milloin Nebbiolo-rypäleestä valmistettua viiniä voi kutsua baroloksi onkin monimutkaisempi juttu. Säädökset sisältävät tarkkoja aluerajoja, prosentteja, riittävän vanhoja köynnöksiä, ilmansuuntia ja korkeuksia merenpinnasta. Tarkat speksit jätän viineihin vihkiytyneiden vastuulle.

barolo tour casa visette

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

Viinin historia on niin pitkä, että aloittelijan päätä huimaa. Ensimmäisen tastingin nautimme suurta viininystävien arvostusta nauttivan Aldo Conternon viinitalossa, jonka juuret juontavat aina 1770-luvulle. Rakennus on entinen italialaisen kreivittären huvila. Maistamme yhtä valkoista ja viittä punaista vuosilta 2014–2015. Keskustelussa vilahtelee viinien kypsytysaikoja, optimaalisia tarjoilulämpötiloja, tammitynnyreitä ja terästankkeja. Joku uumoilee, että jyrkempi maasto maistuu viinissä, myös sikalan aromit mainitaan. Minä hymistelen itsekseni ja olen löytävinäni suussa huljuvasta viinistä samoja vivahteita.

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

Seuraavana päivänä tutustumme Elio Grasson tiluksiin. Italialaistunut australialainen Roberto, joka auttaa Grasson perhettä tilavirailujen yhteydessä, esittelee ensin pihalta avautuvat huikeat näkymät ja osoittelee kädellään joka suuntaan. Nämä ovat Grasson viljelmiä ja nämä myös. Häkellyn jälleen kerran häikäisevistä maisemista ja annan kameran laulaa. Maisteluhuoneessa keskustelu nousee uusiin sfääreihin. Laseihin kaadetaan ensin barberaa d’albaa ja sen jälkeen ainakin neljää eri baroloa. Muistiinpanoni ovat vajavaiset, joten epäilen seonneeni laskuissa.

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

Uudet viiniystäväni pääsevät vauhtiin. Tässä on lakritsaa, joku toteaa. Kyllä, ja tuoksussa jonkinlaista parfyymiä. Tämä on kuin ohikävelevä nainen, joka tuoksuu niin hyvälle, että häntä on pakko lähteä seuraamaan. Naurattaa vähän, mutta en kiistä analyysia, nämäkin viinit maistuvat erinomaisilta suussani.

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

Vielä on edessä visiitti Ettore Germanon viinitaloon. Viinikellaria esittelee meille Nykyisen omistajan, Sergion poika, joka näyttää siltä, että edellinen ilta on tainnut venähtää aavistuksen liian pitkäksi. Kellari on pieni ja kierros lyhyt, mutta se ei meitä haittaa, päinvastoin. Istumme ilomielin viinilasien eteen ja aloitamme maistelun. Yleisölle avoimet tilat ovat uudet ja viiniviljelmiä voi ihailla suurelta terassilta, joka kesällä varmasti on mainio paikka istuskella.

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

Maaliskuinen Italia ei kuitenkaan hemmottele meitä lämmöllä, joten siirrymme pikaisesti sisätiloihin. Muistilehtiöni sivuilla on Ettore Germanon kohdalla vain harakanvarpaita, mistäköhän se mahtaa johtua? Sen kuitenkin muistan ja tiedän, että rose-skumppa oli niin hyvää, että ostin sitä puolikkaan laatikon kotiin tuotavaksi, enkä ollut ainoa. Seurueemme taisi hamstrata kuohuvaa yhteensä kymmenen laatikollista. Vielä en ole raaskinut yhtään pulloa avata, mutta eiköhän kesän kuluessa tarpeeksi painava syy keksitä.

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

Samana päivänä ehdimme vierailla myös Riikka ja Jyrki Sukulan luona Meriamessa. Riikka kertoo aperitiivien äärellä omasta matkastaan viininviljelijäksi ja maistattaa tuottamiaan viinejä lounaan äärellä Serralunga d’Albassa, Vinoteca Centro Storicossa. On pakko ihailla sinnikkyyttä ja tahtoa, jonka voimin Riikka Sukula on opiskellut viiniköynnösten kasvattamisen saloja ja saanut jalansijaa alalla, joka on erittäin kilpailtu ja kaiken lisäksi miesvoittoinen.

sukula meriame

sukula meriame

sukula meriame

sukula meriame

Viinitilallisten viisauksia

Viinitilavierailuilla opin myös, että seinän sisään muuratun kaapin kosteudessa säilytetyt viinilasit kannattaa huuhdella tilkalla viiniä. Kaapista nimittäin saattaa tarttua lasiin vääränlainen tuoksu, jotka häiritsevät maistelua. Jos siis satut asustelemaan vanhassa kivitalossa ja säilytät viinilasejasi ulkoseinän kylmäkaapissa, hulauta puoli desiä viiniä lasin pohjalle, heilauta, kaada sama viini seuraavaan lasiin ja jatka, kunnes tarvittava määrä laseja on puhdistettu.

Ensimmäisen lasillisen jälkeen minä nohevana huuhtelin lasini vedellä seuraavaa viiniä varten, kunnes ystävällisesti selitettiin, miksi niin ei kannata tehdä. Jos maistelussa on useita samasta rypäleestä valmistettua viinejä, lasia ei kannata huuhdella. Itse asiassa vesi saattaa vaikuttaa haitallisesti seuraavan lasillisen ominaisuuksiin. Kaikkea sitä oppii, kun matkustaa ja istuu itseään viisaampien kanssa samassa pöydässä.

manzone barolo tour

manzone barolo tour

manzone barolo tour

manzone barolo tour

Eikä siinä vielä kaikki. Kahtena iltana viinintekijät saapuvat viineineen Casa Visetteen, entiseen viinitaloon, jossa majoitumme. Arvostetun Manzonen viinitalon vanhan mestarin vierailun kunniaksi Casa Visetten viinikellarista kaivetaan esiin kolme pölyttynyttä barolopulloa 60-luvulta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ja samalla harmittelen, että en varmasti osaa arvostaa hyvin säilyneiden viinien nyansseja tarpeeksi.

mauro veglio casa visette

mauro veglio casa visette

mauro veglio casa visette

Sekä Manzonen että Mauro Veglion viinintuottajien visiittien aikana Casa Visetten iso ruokasali täyttyy viinitietoudesta, tasting-laseista ja järkyttävän ihanasta ruuasta, jota jälkimmäisellä kerralla pääsemme kokkaamaan myös itse. Ruokalistalla on mm. kania, tartaria ja tietenkin tiramisua. Kokkikoulun kokemukset eivät mahdu tähän postaukseen, joten pääsette lukemaan niistä myöhemmin lisää. Aitoja italialaisia reseptejäkin on tulossa!

barolo tour casa visette

Neljän päivän aikana maistelemme muistikirjani mukaan yli 60 erilaista viiniä. Maisemat, viinit ja niitä tuottavat viinitalot saivat minut sanattomaksi lukemattomia kertoja. Casa Visetten Barolo Tour lukeutuu niihin elämyksiin, jotka eivät unohdu koskaan. Mikään yllä kirjoitettu tai kuvattu ei tee oikeutta Barolo Tourin kaltaiselle viinimatkalle, joten päätän raporttini viininvihreiltä rinteiltä suosiolla tähän.

Seuraava Barolo Tour järjestetään 8.–11.11.2018. Muutama paikka on vielä vapaana, joten jos mielit mukaan, suosittelen toimimaan nopeasti. Lisätietoja ja ensi syksyn hintoja voi tiedustella suoraan Casa Visetestä, yhteystiedot löytyvät edellisen linkin takaa.

Lue myös:
Casa Visette – luksusta Langhen laaksossa, Barolon viinialueella
Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita
Pitkiä lounaita ja italialaisia illallisia – ravintolavinkit Barolon viinialueelle

Pitkiä lounaita ja italialaisia illallisia – ravintolavinkit Barolon viinialueelle

Ah, mitä olisikaan loma Italiassa ilman lukuisia pitkiä lounaita ja yltäkylläisiä illallisia? Prosciuttoa, vitello tonnatoa, ravioleja, risottoa, panna cottaa ja gelatoa. Neljän päivän aikana ehdin koluta neljä erinomaista ravintolaa ja syödä kaksi kotikeittiössä kokattua illallista, joista toisen valmistukseen osallistuin itsekin*. Omin käsin valmistetusta tartarista, kanipadasta ja tiramisusta kuulette myöhemmin, ensin on aika tutustua italilaiseen locandaan, ristoranteen ja osteriaan. Ovi on jo kutsuvasti auki ja keittiön puolelta leijailee jumalainen tuoksu. Astutaanpa siis sisään.

Locanda Fontanazza, La Morra

Huristeltuamme sähköpyörillä pitkin Barolon viinialueen kukkuloita yli 30 kilometrin verran, saavumme hengästyneinä La Morran kylään. Ylämäessä on pakko painaa päälle turbovaihde, ja sittenkin hikikarpalot kirpoavat ohimoille. On avattava untuvatakkia ja tankattava vettä.

fontanazza

wine fontanazza

Etsimme kylän kujilta lounasravintolaa, joka on meille kaikille kolmelle entuudestaan tuntematon. Italialainen tapa merkitä myös palvelut, kuten hotellit, baarit ja ravintolat viitoilla katukuvaan, on varmasti kätevä, mutta koska etäisyyksiä ei mainita ja vain suunta on selvillä, saattaa hämmentynyt turisti eksyä viitoituksesta huolimatta.

fontanazza

fontanazza

fontanazza

Ravintolasuosituksen on antanut Casa Visetten isäntäparille tuttu ja alueella arvostettu viinintuottaja, Mauro Veglio, joten tiedossa pitäisi olla oivallinen lounashetki. Rullailemme alamäkeen, kylän keskusta on jäänyt jo kauan sitten taakse. Emme kuitenkaan aio luovuttaa kovin helpolla. Kysäisemme neuvoa ohikulkijoilta, mutta kukaan heistä ei ole paikallinen. Lopulta sinnikkyys palkitaan ja parkkeeramme pyörät kylän laitamilla sijaitsevan Locanda Fontanazzan pihaan. Maisemat ovat mielettömät, jälleen kerran.

Cipolla novella ripiena fontanazza

Cipolla novella ripiena fontanazza

Paras näköala on isolta terassilta, jota vartioi vanhuuden päiviään viettävä harmaaturkkinen koira, mutta maaliskuussa on vielä niin viileää, että ruokailemme mielummin sisätiloissa. Kesäkuukausina terassi taatusti on ihanan viileä virkistyspaikka, sillä se suuntaa pohjoiseen, ja on varjossa suurimman osan helteistä päivää.

Lingua di vitello fontanazza

Tarjoilija on hurmaava, ja hän tiedustelee kohteliaasti, haluammeko kommunikoida italiaksi vai englanniksi. Osaamme kaikki jonkin verran italiaa ja siksi valitsemme ensimmäisen. Tämä on hyvää harjoitusta. Palvelu on ensiluokkaista.

parmigiano fontanazza

Ravioli del plin al burro

Italiassa kun ollaan, myös lounaalla syödään kolme ruokalajia. Tilaan alkuun prässättyä vasikankieltä punajuuripyreellä, pääruuaksi paikallisia plin-ravioleja ja jälkkäriksi greippibavaroisen ginigranitella. Kirpeä makumaailma hellii aistejani, olisikohan tämä mahdollista toisintaa omassa keittiössä?

bavarese al pompelmo e granita al gin fontanazza

Bunet con pere

Kaikki pöytään kannettu on erinomaisen hyvää. Kuten myös ravintolan toisella laidalla  istuvien parmigiano-tuottajien juusto, josta seurueen charmantti herra pyytämättä ja yllättäen päättää tuoda maistiaiset pöytäämme.

fontanazza

fontanazza

fontanazza

Jaamme kolmeen pekkaan pullollisen La Morrassa tuotettua Langhe Nebbioloa, joka solahtaa sopivasti vatsaan palan painikkeeksi. Sitten on aika lähteä oikotietä takaisin kohti Casa Visetteä. Maan tapaan kotiin voi aina ajaa, vaikka viiniä olisikin nauttinut. Auton rattiin en silti olisi lähtenyt, tankohiprakka on eri juttu.

Saracca, Monforte d’Alba

Syksyllä 2017, kun ensimmäisen kerran kävimme Monforte d’Albassa, oli tarkoitus varata pöytä Saraccasta, yhdestä kylän parhaimmiksi rankatuista ravintoloista. Pitkän vaelluspäivän jälkeen takki oli kuitenkin niin tyhjä, että päädyimme pizzalle hotellin naapuriin. Kyseinen pizzeria on kuulemma seudun suosituin, ei sekään siis huono valinta ollut.

culatello saracca

antipasti saracca

Saracca

Saracca on rakennettu ikiaikaisen kivitalon sisään. Rakennus on korkea ja sen jokainen metri on hyödynnetty. Sisäänkäynnin kohdalla (jossa todennäköisesti on ollut joskus porraskäytävä) on monitasoinen, vaijereilla kattoon kiinnitetty lasista ja metallista rakennettu portaikko. Välitasoilla on kahden tai neljän istuttavia pöytiä. Läpinäkyvät tasot nitisevät ja liikkuvat vaijereiden varassa, tämä ravintola ei todellakaan ole korkeanpaikankammoisille.

Saracca

Bagna cauda saracca

finanziera saracca

Ennen varsinaista ruokailua parkkeeraamme baaritiskille, sillä meneillään on runsas aperitivo. Tiskillä on vieri vieressä pieniä suupaloja, juustoa, oliiveja, pieniä täytettyjä leipiä, salamia, ilmakuivattua kinkkua ja makkaraa, joita saa latoa lautaselleen mielin määrin, kunhan investoi vähintään yhteen drinkkiin tai viinilasilliseen. Paikkaan tuntuvat kokoontuneen liki kaikki kylän viinintuottajat. Kuulumisia vaihdetaan: Tutto bene? Si si, tutto a posto!

carne cruda carpaccio saracca

saracca

Siemailtuamme aperitiivit, illan isäntä vinkkaa meidät mukaansa. Yksi kerrallaan katoamme baaritiskin taakse rakennettuun viinikellariin. Huone on vaikuttava. Pyyhkäisen pölyt lähimmän pullon etiketistä huomatakseni, että kyseinen barolo on vuodelta 1967. Yritän ottaa kuvia, mutta takahuoneessa on liian pimeää. Hetken kuluttua isäntä kaivaa taskustaan pienen kaukosäätimen ja naksauttaa sitä. Yksi viinihyllyjen takana olevista seinistä liikkuu ja avaa tien hämärään käytävään. Astumme sisään ja tajuamme, ettemme ole nähneet vielä mitään. Hapuilemme eteenpäin käytävässä, jonka molemmin puolin on satojen viinintuottajien arvokkaita laatuviinejä. On etuoikeutettu olo.

guanciale di vitello saracca

coniglio saracca

Illallinen on onneksi katettu yhteen alakerran saleista, ei lasisia lattioita vaan tukevaa maata jalkojen alla ja ympärillä vanhat, rapautuneet tiiliseinät. Ympärillämme roikkuu kokonaisia ilmakuivattuja kinkkuja ja salamipötköjä, ja yhdellä seinällä on kone, jossa käydään tämän tästä siivuttamassa lihaa.

saracca

sapel saracca

onnellinen viinimatkailija

Tilaamme antipasto-annoksia jaettavaksi. Silmiemme alla siivutetun lihan, carpaccion ja tartarin lisäksi maistelemme bagna caudaa, lämpimään anjoviskastikkeeseen dipattavia kasviksia sekä finanzieraa eli possun ja kanan sisäelimiä. Tarjoilija kysyy tiedänkö varmasti, mitä olen tilaamassa. Nyökyttelen ja kerron pitäväni myös tripasta, jonka raaka-aineena on vatsalaukku. Kaikkien ihmetykseksi pistelen finanzieran melkein kokonaan poskeeni.

cremino all'arancia tarocco

Pääruoaksi pyydämme kania ja vasikanposkia polentan kera. Jälkiruoaksi eteeni kannetaan appelsiini-kermavanukas suklaakastikkeella. Ruoka ja etenkin viini lunastaa lupaukset, Saracca on todellakin kaikkien suositusten arvoinen. Jos suunnittelet visiittiä tähän ravintolaan, muista varata pöytä etukäteen, etenkin jos matkustat kesällä tai sadonkorjuun aikaan syys-lokakuussa.

Vinoteca Centro Historico, Serralunga d’Alba

En ole ennen käynyt Serralungan kylässä ja nytkin visiitti jää lounaan mittaiseksi. Vanha kaupunki on pikkuruinen. Sen ytimessä sijaitsee Vinoteca Centro Historico, jonka pöytään istahdamme kolmannen päivän lounaalle. Ravintola edusta vakuuttaa: ovensuussa seisoo vanha viinipullojen korkeilla täytetty viinitynnyri, myös kadun mukulakivien lomassa lepää korkki poikineen.

Centro Storico

Centro Storico

prosciutto Centro Storico

Paikka on kuuluisa ilmakuivatuista kinkustaan, culatellosta, joka leikataan alakerran myyntitiskin takana roikkuvista lihakimpaleista. Viimeistään tässä vaiheessa panen merkille, että antipastit ovat italiassa hyvin lihapainotteisia. Tälläkin kertaa antipastilautanen sisältää pelkkää punaista lihaa. Onneksi listalta löytyy myös anjoviksia, jotka syödään leivän ja voin kera sekä munakoisoa ja parmesaania. Eivät varsinaisesti kevyitä nekään, mutta herkullisia ja vaihtelua ainaiseen lihalinjaan.

acciughe al verde Centro Storico

parmigiana di melanzane Centro Storico

antipasti Centro Storico

Centro Storico

Pääruuaksi tilaan jälleen kerran ravioleja voilla ja salvialla. Vaikka omistan pastakoneen, tuntuu raviolien tekeminen niin työläältä, että annan ammattilaisten hoitaa homman kotiin. Varsinainen jälkiruoka jätetään väliin, mutta pienet lasilliset grappaa tilaamme. Marolo on yksi alueen arvostetuimmista grappabrändeistä, mutta tämä tuohisuu ei sen makuvivahteita osaa erotella. Lihapitoisen aterian digestiivinä se kuitenkin toimii mainiosti.

ravioli burro e salvia Centro Storico

Centro Storico

marolo grappa

marolo grappa

Toistan jo itseäni, mutta myös Centro Historico ylittää odotukset. Jos siis satut Serralungaan, poikkea ihmeessä linnan kupeeseen ja tilaa listalta mitä tahansa. Jos rakastat aitoa italialaista ruokaa, lupaan, ettet pety. Pöytävaraus kannattaa tehdä myös lounasaikaan.

Osteria La Cantinella, Barolo

Sunnuntaina, ennen kotiinpaluuta piipahdamme vielä Barolon kylässä. Nimensä ansiosta Barolo on kaikista Langhen alueen kylistä eniten turistien suosiossa. Myös maaliskuussa kadulla kuljeskelee moninkertainen määrä ihmisiä muihin kyliin verrattuna. Moni on löytänyt tiensä myös Barolo Wine Museumiin, joka on meidänkin matkaohjelmassamme.

aatami ja eeva

Osteria Cantinella Barolo

Osteria Cantinella Barolo

Osteria Cantinella Barolo

Castello di Barolon linnaan rakennettu viinimuseo on lievästi sanottuna erikoinen. Barolon ja viinin historian lisäksi näyttelyssä pureudutaan ihmiskunnan myytteihin, aisteihin ja eri taiteen lajeihin. Lapsenkasvoiset Aatami ja Eeva seisovat keskellä yhden huoneen dioraamaa, toisessa museovieraat polkevat ympyrärataa kulkevalla pyörällä läpi vuodenaikojen. Kokemusta on vaikea kuvailla, joten en edes yritä, vaan kehotan tutustumaan outoihin installaatioihin itse.

Osteria Cantinella Barolo antipasti

Osteria Cantinella Barolo

Osteria Cantinella Barolo risotto

Osteria La Cantinella täyttyy lounaalla viimeistä paikkaa myöten. Muista siis varata pöytä tai ole ajoissa paikalla. Antipasto misto -lautanen on paras tähän mennessä maistetuista. Ihastun myös flaniin ja sen kylkiäiseni tarjoiltuun purjoon. Carna cruda eli tartar on raikas ja maustettu juuri minun suuhuni sopivaksi, samoin raakamakkara ja salata russa eli suomalaisittain italiansalaatti. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla huomio kiinnittyy astioihin. Ravintolassa käytetyt lautaset kukkamotiiveineen ovat hurmaavia!

Osteria Cantinella Barolo cinghiale tagliatelle

Osteria Cantinella Barolo gelato di fragola

Pääruoaksi päädyn valitsemaan barolorisoton, vieruskaveri vetäisee napaansa villisikatagliatellen. Vaikka kentälle on parin tunnin ajomatka ja kello on paljon, jälkiruokaa ei jätetä välistä. Mansikkajäätelö maistuu suomen kesälle. Lähtiessämme ostamme tiskiltä matkajuomaksi pullollisen punaista. Viinimaassa tämäkin on mahdollista!

*Lounaat ja illallisen tarjosi Casa Visette, kiitos!

Lue myös:
Onnistuneen matkan merkkejä
Casa Visette – luksusta Langhen laaksossa, Barolon viinialueella
Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita

Casa Visette – luksusta Langhen laaksossa, Barolon viinialueella

Kaupallinen yhteistyö: Casa Visette

Jännittää. Seison Helsinki-Vantaalla loungen edessä ja odotan. Olen lähdössä Italiaan viiden päivän viinimatkalle – yksin.

Ennen lentoa tapaan Sari ja Petteri Laineen – pariskunnan, joka päätti jättää hyvästit Suomen epävakaalle ilmastolle ja ottaa projektikseen lähes romahduspisteeseen ajautuneen, vanhan piemontelaisen viinitilan kunnostamisen. Neljän vuoden uurastuksen ja monien mutkien jälkeen Casa Visette avattiin vieraille keväällä 2017. Kun tämän vuoden tammikuussa sain kutsun tulla tutustumaan tiluksiin, raivasin kalenterini siltä seisomalta. Piti hieman toppuutella, etten olisi  pakannut matkalaukkuanikin samaan syssyyn.

casa visette takapiha

Loungeen löytää onneksi tiensä myös toinen yksin viinimatkalle suunnistava. Huokaan helpotuksesta, sillä meillä tuntuu synkkaavan saman tien. Voimme jännittää yhdessä mitä tuleman pitää. Edessä on viisi päivää viinejä, kulinaristisia elämyksiä, yllättäviä kohtaamisia, pitkiä lounaita, uusia ystäviä, pikkutuntien keskusteluja ja huikaisevia maisemia.

Milanosta Monforte d’Albaan

Lento laskeutuu Milanon kentälle kuuden jälkeen. Isäntäpari lähtee autonhakuun, me yksinmatkaavat lyöttäydymme laukkuvahdeiksi saapuvien aulaan. Rouskutan kentän kaaoksesta ostettua rapeaa juustofocacciaa ja yritän pitää keskustelua yllä. Tyrkkään introverttipuoleni hetkeksi syrjään, sillä seuraavan viiden päivän aikana on uskallettava olla sosiaalinen. Meitä on kaiken kaikkiaan kahdeksan. Yksi matkalaisista on lennähtänyt Italiaan Espanjasta, toinen Saksasta viinimessuilta, kolmas ja neljäs saapuvat seuraamme vasta seuraavana päivänä. Kun porukka on koossa, hyppäämme autoihin ja kaasutamme pimenevään iltaan.

casa visette la morra auringonlasku

Ajomatka Casa Visetteen, Monforte d’Alban pikkukylän kainaloon, kestää pari tuntia. Puheensorina taukoaa vain tietullien puomeilla (ja sen ainoan kerran, kun ajamme ohi moottoritien liittymästä). Kolikot kilisevät ja rahisevasta kaiuttimesta kuuluu tietullivirkailijan särisevä ääni. Ohitamme Astin ja Alban kaupungit sekä Ferreron Nutella-tehtaan, samalla tutustumme toisiimme ja alueeseen, jonka läpi ajamme. Isäntä tarinoi viininvalmistuksesta, paikallisista rypäleistä ja Barolon alueen historiasta. Takapenkkiläisten silmäluomet alkavat painaa, saattaapa joku torkahtaakin. Syy ei ole seuran, vaan lentoa edeltäneen pitkän työpäivän. Autossa on lämmin, mutta ulkona elohopea on laskenut pakkasen puolelle. Kevät on myöhässä täälläkin.

casa visette apartment

Välipalasta huolimatta nälkä alkaa kiljahdella vatsan tietämillä. Tiedustelen varovasti etupenkiltä, miten mahtaa illan ruokailu järjestyä. Casa Visette on vain muutaman kilometrin päässä lähimmästä kylästä, mutta käveleminen pimeässä ja kylmässä illassa ei väsyneenä houkuttele. Käy ilmi, että Casa Visettessä keittiön hengettärenä häärii Jessica, omalta kylältä pestattu ehtoisa emäntä. Odotettavissa onkin valmiiksi katettu pöytä ja kolmen ruokalajin illallinen, ihanaa!

casa visette aperitiivit

Kun molemmat autot ovat vihdoin löytäneet perille, astumme alas isännän viinikellariin. On illallisviinien valinnan aika. Barolo Tourin etkot voivat alkaa.

casa visette viinikellari

Casa Visette – vanhan viinitilan raunioista energiatehokkaaksi elämysmajataloksi

Aamulla herään pienoiseen pään kivistykseen, joka kaikkoaa nopeasti, kun siirrän verhot syrjään ikkunoiden edestä. Silmieni eteen avautuu vienosti vihertävä, viiniviljelmien peittämä maisema. Avaan ranskalaisen parvekkeen liukuoven ja vedän keuhkoihini viileän kevään raikasta ilmaa. Näkymää  on vaikea sanoin kuvailla, sillä orastava vehreys, kukkuloilla leijuva utu, aamuauringon valo ja lintujen laulu tuntuvat sydänalassa asti. Kameraan tallentuu vain murto-osa maiseman käsittämättömästä kauneudesta.

casa visette näkymä sängystä

casa visette maisema ikkunasta

Vasta nyt näen huoneistoni ensimmäistä kertaa luonnonvalossa. Kiertelen avojaloin lämpimällä kivilattialla. Katto on korkealla, vanhat kattoparrut paikallaan ja kalusteet moderneja, mutta rakennuksen henkeen sopivia. Ihailen erityisesti valaisimia, joista jokainen on persoonallinen ja muotokieleltään mainio. Myöhemmin selviää, että ne ovat omistajaparin tyttären valitsemia. Tässä 50-neliöisessä huoneistossa majoittuu isompikin seurue, sillä keittiön yläpuolella kohoaa nukkumaparvi. Parvelle johtavat puiset porrasaskelmat on tehty vanhoista kattohirsistä.

casa visette katto

Casa Visettessä on muutenkin kiinnitetty huomiota ekologisuuteen, energiatehokkuuteen ja kestävään rakentamiseen. Puitteet ovat modernit, mutta vanhan talon henki on säilytetty – kirjaimellisesti. Rakenteet, puupinnat, ovet sekä seinä- ja kattotiilet ovat mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä tai kierrätettyjä. Vanhat viinitynnyritkin on rakennusvaiheessa hyödynnetty.

casa visette

Vaikka ulkona on vain muutama plusaste, sisällä on suomalaiseen tapaan lämmin. Ikkunoiden, ovien, seinien ja katon eristykseen on siis panostettu toisin kuin Etelä-Euroopassa yleensä. Maalämpöpumppu ja katolle sijoitetut aurinkokennot sekä lämmönvaihdin lämmittävät käyttöveden, uima-altaan ja huoneistojen lattiat. Kompostori odottaa kuljetusta Suomessa, sillä Italiasta ei käyttökelpoista laitteistoa löydy. Kylpyhuoneiden kertamuovipakkauksetkin ovat menossa lähiaikoina vaihtoon. Arvostan!

casa visette apartment kitchen

Pienessä keittiössä on kaikki, mitä neljän hengen illallisen kokkaamiseen tarvitaan. Kylpyhuone on tilava ja valoisa. Oleskeluhuoneen nurkassa on massiivinen takka ja ovenpielessä sylillinen halkoja. Huomaan pohtivani ehtisinkö jonain iltana polttamaan pesällisen tai pari. Ranskalaisia parvekkeita on kaksi, mutta parasta on oman sisäänkäynnin yhteydessä kolmeen ilmansuuntaan levittäytyvä patio, jossa kuvittelen istuvani kesäiltana aperitiivi kädessäni.

casa visette aperitiivi

Casa Visette on rakennettu pieteetillä. Kun seuraavien päivien aikana tapaamme paikallisia viinintuottajia ja ravintoloitsijoita, muistaa jokainen heistä erikseen kiittää Saria ja Petteriä koko yhteisön puolesta. Entisen viinitilan kunnostaminen ja matkailun edistäminen on merkittävä teko, josta hyötyy koko seutukunta.

casa visette

Jotain kertoo sekin, että tupaantuliaisissa talon vanha omistaja ei kuulemma saanut hurmioltaan sanaa suustaan. Työtä on tehty suurella sydämellä, rakkaudesta Italiaan ja sen ihmisiin. Saattaa olla, että myös viinien kuninkaalla ja kuninkaiden viinillä, Barololla, on ollut näppinsä pelissä.

Casa Visette ja Piemonten paras aamiainen

Havahdun, kun oveen koputetaan. Olen unohtunut haaveilemaan kesken aamutoimien. Siispä pesen kasvot, puen päälle, vedän jalkaani villasukat ja hipsin alakertaan aamiaiselle.

casa visette näkymä etelään

Avatessani oven vastaan tulvahtaa tuoreiden croissanttien tuoksu. Jessica huikkaa keittiöstä buongiornot ja kysyy, otanko kahvia vai teetä. Aamiaispöydässä on talon omaa viikuna-, kurpitsa- ja persikkahilloa, säilöttyjä persikoita, granolaa, mysliä, maustamatonta ja mustikoilla maustettua jugurttia, keitettyjä kananmunia, kokojyväpaahtoleipää, kinkkua, juustoa, tomaattia ja paprikaa – kaikki lähiruokaa ja mahdollisuuksien mukaan luomua. Kahvikone ruplattaa kotoisasti – cappuccinot, espressot, macchiatot ja haudutettu tee kannetaan pöytään, johon on katettu myös useampi karahvi omena- ja päärynämehua. Maljakossa on kimppu tuoreita leikkokukkia.

casa visette aamiainen

Kyllä kelpaa, Casa Visette on kaltaiseni aamiaisfanin paratiisi. Enempää en voisi aamiaiselta missään olosuhteissa toivoa. (Paitsi ehkä kuohuviinistä ja persikkanektarista sekoitettuja bellinejä, mutta sekin parannusehdotus on isäntäväelle jo välitetty.) Yhtään muovipulloa ei talosta löydy. Vesi tulee hanasta, kuplavesi tehdään itse ja oman talon hedelmät on säilötty lasipurkkeihin.

casa visette breakfast

Turisteista ei tietoakaan

Kun viime syyskuussa vaeltelin samoissa maisemissa viinin sadonkorjuuaikaan, en voinut lakata ihmettelemästä paitsi alueen kauneutta myös sen hiljaisuutta. Muita turisteja tuli vastaan vain kourallinen ja tunnelma oli seesteinen. Vaikka maaliskuu tänä vuonna olikin tavallista kylmempi, on alkukevätkin silti erinomainen ajankohta matkustaa Piemonteen. Ravintoloihin pääsee ilman pöytävarauksia ja viinitaloissakaan ei ole minkäänmoista ruuhkaa. Alue on helppo ottaa haltuun kävellen tai sähköpyörillä, jos autoilu ei innosta. Myös lompakko kiittää, sillä sesongin ulkopuolella etenkin majoituksen hinnat saattavat olla huomattavasti alhaisemmat.

casa visette sauna

Casa Visette, Monforte d’Alba, Langhen kukkulat ja Barolon viinialue ovat todellisia Pohjois-Italian helmiä, joihin suosittelen tutustumaan nyt, kun suuret massat eivät niitä ole vielä löytäneet. Aktiivilomailijallekin löytyy tekemistä, sillä alueella risteilee satojen kilometrien vaellusverkosto, lumihuippuiset vuoret ovat lähellä, eivätkä golfkentätkään ole kovin kaukana. Ja jos olet hurahtanut tennikseen tai nautit fillarilla viilettämisestä, on apu todella lähellä. Casa Visetten pihalla on oma tenniskenttä ja fillarivuokraamoon on vain muutaman kilometrin matka.

casa visette lounas

Palasin Italiasta kotiin reilu viikko sitten. Mieleni sen sijaan päätti jäädä niille sijoilleen, eikä maanitteluista huolimatta ole palannut vieläkään kotiin. Casa Visette ja Piemonten vehreät kukkulat omivat sen itselleen. Voi olla, että joudun hakemaan sen henkilökohtaisesti takaisin.

Lue myös:
Onnistuneen matkan merkkejä
Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita
Pitkiä lounaita ja italialaisia illallisia – ravintolavinkit Barolon viinialueelle
Barolo Tour – kellareita, köynnöksiä ja pulloittain punaviiniä