Yhteistyössä Ravintola Carelia ja EatFinland Helsinki 2018
Minussa on nostalgikon vikaa. Kotini kalustus on vuosikymmenien takaa, kierrätyskeskuksista halvalla haalittua tai uutena vanhaan tyyliin toteutettua. Vaikka asun tällä hetkellä vain muutaman vuoden vanhassa kaksiossa, haaveilen jatkuvasti 1900-luvun alun asunnosta. Paksuista kiviseinistä, niihin piilotetuista kylmäkaapeista, leveistä ikkunalaudoista ja tapettikerrosten alle kätkeytyvistä tarinoista. Liekö siinä syy, miksi viihdyn parhaiten paikoissa, joilla on historia.
Ravintola Carelia huokuu historiaa. Liiketilassa alueen asukkaita palvellut apteekki sijaitsi Runeberginkadun kulmauksessa jo silloin, kun risteävän Mannerheimintien virallinen nimi oli Läntinen Viertotie. Lakatut tummat puupinnat, hyllyillä rivissä seisovat apteekkarin ruskeat pullot, puna-valkoruutuinen lattia, alkuperäinen 1920-luvun sisustus ja ranskalaiseen brasserie-henkeen sopivat kalusteet muodostavat tunnelmallisen kokonaisuuden.
Etsin katseellani illallisseuralaistani ja löydän hänet talon parhaasta ikkunapöydästä. Bloggaajaystävän kanssa jaetussa ravintolaillassa on aina oma hohtonsa, etenkin kun vastapäätä istuu sellainen konkari, kuin Hannan soppa -blogin Hanna. Halaamme ja vaihdamme kuulumiset. Laseihin kaadetaan kuplivaa. Ulkona kansa vaeltaa vasta sataneessa sohjossa, mutta meillä on mukavan lämmin.
Ravintola Carelia houkutteli minut ensimmäisen kerran kynnyksen yli seitsemän vuotta sitten. Olimme ex-avomieheni kanssa tehneet elämämme ensimmäiset asuntokaupat. Juhlallisten allekirjoitusten jälkeen päätimme tehdä jotain normaalista poikkeavaa. Lounastimme pitkän kaavan kautta ja kilistelimme asuntovelkakierteelle. Sittemmin olen juhlinut ravintolassa myös 40-vuotiasta elämääni ja istahtanut lukuisille lasillisille oopperailtojen jälkeen. Vuosipäiviäkin on tunnelmallisessa ravintolasalissa vietetty, ja kerran olen päässyt myös kabinetin puolelle maistelemaan Portugalilaisia Quinta do Craston viinejä.
Ravintola Carelian ruokalista noudattelee ranskalaisen keittiön perinteitä. Valitsemme alkupaloiksi simpukoita ja tartaria, klassikoita molemmat. Pääruoan valinta tuottaa päänvaivaa. Mieleni tasapainoilee kehutun naurisannoksen ja päivän kalan välillä. Lopulta voiton vie puna-antura, sillä kuka voisi vastustaa ruskealla voilla aateloitua perunapyrettä. Ensimmäinen haarukallinen vie kielen lisäksi sydämen. Eihän tällaista ruokaa ole olemassakaan!
Annamme sommelierin päättää viinivalinnoista. Oman maahantuonnin anti ei petä koskaan, ei tälläkään kertaa. Viiniparitus on onnistuu erinomaisesti kaikkien ruokalajien kohdalla. Simpukoiden kanssa siemaillaan Sancerren alueen valkoista, puna-antura saa seurakseen Bourgougnen Ladoix Blancia vuodelta 2011.
Jälkiruoka ansaitsee kokonaisen kappaleen itselleen. Olemme molemmat lukeneet Andalusian auringossa -blogin Arielan facebook-päivityksen muutaman päivän takaa. Hän kehuu Carelian tarte tatinin taivaisiin, joten muita vaihtoehtoja emme edes harkitse. Tapani mukaan olen skeptinen, sillä ylivoimaisesti paras ranskalainen omenapiiras valmistuu mielestäni omin käsin kotikeittiössä.
Ravintola Carelia yllättää, pelkkä jälkiruoan ulkonäkö karsii ensimmäiset ennakkoluulot. Kun tarte tatin ehtii suuhun asti, vilkaisemme toisiamme silmät suurina. Leukani luultavasti loksahtaisi lattiaan, jollei kielellä olisi tainnuttavan taivaallisia makuja. Hyvä luoja sentään, tämä on heittämällä paras tarte tatin koskaan! Täydellinen on myös omenapiiraalle valittu viini. Tarjoilija kertoo, että viinin nimi on kirjoitettu jokaiseen etikettiin käsin. Pienen tuottajan olkien päällä kuivatuista rypäleistä valmistettu, olkiviiniksikin kutsuttu jälkiruokaviini on sekin parasta pitkään aikaan. Tätä laatikollinen kotiin, kiitos!
EatFinland Helsinki 2018 -arvonta
Ravintola Carelia on yksi EatFinland Helsingin tämän vuoden ravintoloista. Näyttämällä opusta saat tämän vuoden ajan yhden pääruuan veloituksetta, kun ruokailijoita on vähintään kaksi. Muihin mukana oleviin ravintoloihin voit tutustua EatFinlandin nettisivuilla.
EatFinland-kirja on kulkenut laukussani jo silloin kun konsepti otti ensi askeliaan ja sen vilauttaminen pöydässä tuntui kiusalliselta. Nyt tilanne on toinen ja ravintoloissakin aidosti valinnanvaraa. Jos sinulla on kirjalle käyttöä, kerro minulle, mikä on sinun lempiravintolasi ja miksi?
Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan yksi EatFinland Helsinki 2018 -kirja, arvontaan voit osallistua maanantaihin 19.2. klo 22 saakka. Muistathan jättää tietoihisi toimivan sähköpostiosoitteen, jotta saan onnitteluviestin perille. Valoisaa viikonloppua ja onnea arvontaan!
ps. Kurkkaa myös millaisen jutun Hannan soppa -blogin Hanna illasta kirjoitti!
Tertin kartano (Mikkeli) on ehdoton suosikkini, parasta palvelua ja ihania paikallisia / omia herkkuja.
Ai että, Tertin kartano on ollut pitkään käytävien kohteiden listalla! Jospa tänä kesänä?
Ravintola Penny meni kärkeen, kun käytiin testaamassa Syö-viikolla ja ruoka&palvelu oli ihan nappiin 🙂
Pennyssä olen käynyt vain kerran ja silloinkin pressitilaisuudessa, joten ei ole mitään käsitystä mitä siellä normaalisti tarjoillaan. Se on selvitettävä pian!
Ravintola Savoy Helsingissä, maukkaat annokset.
Ihan varmasti on maukkaat annokset! Itse olen päässyt vain kerran Savoyn patojen ääreen ja silloinkin visiitti oli pikainen, vain yksi nopea ruokalaji. Lompakko kaipaa vielä vähän lihottamista ennen kattokerrokseen astumista.
Ravinto Carelia meni kyllä kärkeen listalle; pakko päästä maistamaan ravintolaan simpukoita, näyttävät jo niin hyvälle kuvassa.
Careliaa suosittelen lämmöllä! Simpukoita kehoitan kokeilemaan valmistamaan myös itse, niiden kokkaaminen on yllättävän helppoa. 🙂
Ravintola ZumBeispiel Porvoossa 🙂 raikasta, tuoretta, lähiruokaa ja tasaisin vaihtuva ruokalista. Nam!
Tämäkin on testaamatta. Voi huokaus, tarvitsen ravintolaruokailun sponsorin!
Olo. Koska olen saannut siellä elämäni parasta ruokaa( ja palvelua).
Tätä on helppo kompata! Tosin vain pitkästä lounaasta kokemusta, joskus on testattava myös iltamenu.
Baskeri & Basso – ihanan rento tunnelma, ystävällinen palvelu ja mutkattoman hyvää ruokaa. Unelmoin aina BasBasin risotoista 🙂
Uuh, BasBas on ihana! Sen ainoan kerran, kun olen heidän pöytäänsä saanut istua, tilasin pitkin hampain pastaa, sillä olen joutunut useasti pastalautasen edessä pettymään. BasBasissa pasta oli kuitenkin taivaallista, vieläkin herahtaa vesi kielelle!
Hei! Tämä ei liity postaukseen mitenkään, mutta halusin tulla kertomaan, että kuulut mun suosikkibloggaajiin. En oikeastaan ikinä kommentoi, mutta tänään päätin, että käyn kommentoimassa kaikkia mun suosikkiblogeja. Tykkään sun blogin aihepiiristä, mutta erityisesti nautin sun tavasta kirjoittaa ja käyttää kieltä. Ihan mahtavaa! Uskon, että sulla on paljon meitä ”hiljaisia seuraajia”. Kiitos, että kirjoitat ja jatka samaan malliin. Kaikkea hyvää sinulle, Pia!
Voi mikä palaute, lämmin kiitos Heini! Mahtavaa, että olet löytänyt tekstieni pariin ja vielä mahtavampaa, että lukeudun suosikkiblogeihisi. On hirmuisen tärkeää saada välillä vahvistusta omille valinnoille, välillä kun tuntuu, että olen aikamoinen outolintu tässä blogimaailmassa. Kaikkea hyvää sinullekin ja ihanaa kevättalvea!
Sushibuffet Itsudemossa söin pitkästä aikaa sushia ja se vakuutti minut täydellisesti. Ennen olin suhtautunut sushibuffet todella ennakkoluuloisesti enkö pitänyt siitä, mutta nyt se on lempiruokiani.
Itsudemo onkin minulle täysin uusi tuttavuus, hyvä suositus, täytyy käydä itsekin kokeilemassa!
Suosikkiravintolani on Tampereella 2h+keittiö Ravintolassa on erinomainen ruoka ja isot annokset, joten nälkäinenkin tulee kylläiseksi. Lisäksi palvelu on erittäin ystävällistä ja asiakkaan huomioimista. Paikka on kokonaisuudessaan viehättävä.
Olin täysin unohtanut tämän 2h+keittiön! Olen käynyt siellä viimeksi varmaan 8-9 vuotta sitten, hyvä kuulla, että paikka on vielä pystyssä!
Ravintola Nomu Tampere. Hyvää, ja raikasta ollut joka kerta (Japanilainen keittiö). Monipuolinen lista, ja saa tosiaan muutakin kuin kalavaihtoehtoja tai sushia.
Tampereelle on kyllä pakko tehdä ruokaretki tämän vuoden aikana, niin paljon sikäläisiä ruokapaikkoja hehkutetaan!
Pastor! Ensihurmaus oli Albertinkadulla lounasaikaan, mahtava asenne ja maistuva runsas valikoima. Espan Pastor varmisti, että iltaisinkin kannattaa poiketa.
Espan Pastor on tuttu Kaartin kutonen -kierrokselta, mutta kunnon illallista en ole siellä vielä syönyt. Pitäisi kyllä, jonon jatkoksi siis tämäkin!
Hei!
Toinenkin postaukseen liittymätön kommentti, rupesin pari päivää sitten ahmimaan blogiasi läpi, ja onneksi rupesin! Tosi ihania ruokaohjeita, kirjavinkkejä ja arvosteluita.
Sun ravintolapäivien ruuat näyttää ja kuulostaa niiiiin herkullisilta, että itsekin aloin miettimään, vaihtaisinko toukokuussa ravintolapäivänä perinteisen kahvilani vaikka lounasravintolaksi 🙂
Mun oli pakko tulla kysymään semmoista asiaa, että onko mitään ruokia tai raaka-aineita mistä et pidä ja mitä et syö? Tunnut olevan niin kaikkiruokainen, olen pitänyt itseäni aina kovin kaikkiruokaisena enkä ollenkaan nirsona, mutta mieleni alkaa kovasti muuttua 😀 olenkin ilmeisesti nirso.
En syö salmiakkia, lakritsia, anjovista, banaania tai palsternakkaa, mitä näin äkkiseltään mieleen tulee.
Nyt raskausaikana ruokavalioni on vielä rajoittuneempi, ennen himoitsemani sipuli saa nyt yökkäämään, juuri syömään oppimani graavikalat ym oksettavat jo pelkissä kuvissa, ja pelkkä mausteista puhuminen saa voimaan huonosti. Jauheliha-sanan kirjoittaminenkin tekee tiukkaa. Toivottavasti ruokahaluni noita kohtaan palaa raskauden edetessä, vaikka nyt sitä ei jaksaisi uskoa.
Kiitos ihanasta blogista ja terveiset leipäjumalalle! Voi jukra että nuo leivät osaavatkin näyttää herkullisilta.
Hei Susanna! Ihanaa, kun olet löytänyt tänne! Muistan elävästi itsekin, kun aikanani törmäsin superkiinnostavaan kirjoittajaan ja sitten luin monen vuoden postaukset parissa päivässä. 🙂
Esititpä varsin hyvän kysymyksen! Lähtökohtaisesti ainakin maistan kaikkea, vaikka ruuassa silminnähden olisi käytetty aineksia, joista en suuremmiin piittaa. Neuvottelut oliivien, sinihomejuuston ja sahramin kanssa ovat vielä vähän kesken, mutta uskon, että ajan kanssa nekin taipuvat suuhuni. Säilykehedelmäsalaatista en pidä yhtään ja pelkälle tillille maistuvat ruuat saatan jättää väliin. Ennen inhosin korianteria ja selleriä, mutta nyt käytän niitä sujuvasti kokkauksissa. Korianterista on tullut jopa yksi lempiyrteistäni! Muuten syön kyllä kaikkea sisäelimistä villiyrtteihin.
Leipäjumala lähettää terveisiä! Ruisleivän juuri pulputtelee keittiötasolla nytkin. Ainoa huono puoli tässä leipäjumalan kanssa asustamisessa on se, että kaupan leivät eivät oikein enää maistu miltään. 😉
Ihanaa kevättä ja onnellista odotusta sinulle, pidän peukkuja ruokahalun palautumiselle!
Lemppareita on paljon, ja varmaan monta lempparia vielä testaamatta, mutta Pompier Espa tuo työpäiviin iloa ihan huikealla lounaalla, hyvällä palvelulla ja sellaisella kivalla, jotenkin eurooppalaisella fiiliksellä 🙂
Pompier on kyllä hyvä ja tuo eurooppalainen fiilis niin totta!
Gaijin on lempiravintolani
Ei huono valinta ollenkaan!
Apua, olipa vaikea kysymys 😀 Opiskelijana tulee aika harvoin käytyä ulkona syömässä, mutta ainakin Pikkubistro Kattila Tampereella oli kaikin puolin miellyttävä kokemus!
Ooh, en malta odottaa Tampereen-ruokamatkaa, jonka olen itselleni tänä vuonna luvannut!
Gaijin 😊
Ja syy jäi, eli yksinkertaisesti tasapainoiset ja loppuun asti mietityt makupaletit. Lisäksi taivaallisia rieslingejä! 😊
Miksiköhän edellisestä Gaijin-vierailusta on vierähtänyt kohta viisi vuotta? Pitänee korjata asia mitä pikimmiten.
No, ei varsinaisesti ole suosikkia. Käyn missä milloinkin. Amigo oli kiva ja ilta oli hauska, kun siellä käytiin!
Heh, asuin pitkään Amigon naapurissa, enkä kertaakaan käynyt siellä syömässä. Aina ajattelin, että kyllähän tuonne vielä ehtii, mutta sitten muutin pois, enkä koskaan astunut ravintolan kynnyksen yli. Kiva kuulla, että teillä on ollut hyviä kokemuksia!
Oma lempiravintolani on todennäköisesti Tampereen Bertha. Ensikokemukseni fine diningistä tapahtui täällä, ravintolan tunnelma oli sopivan rento,ei turhaa hienostelua valkoisine pöytäliinoineen vaan superhyvää ja yllätyksellistä ruokaa ja juomaa tarjoiltuna Tampereen murteen kera 😀 Tajusin täällä myös ensimmäistä kertaa, miten hyvä yhdistelmä on jälkiruoka ja siihen hyvin mätsätty makea jälkkäriviini. Vieläkin lirahtaa vesi kielelle tätä reissua miettiessä…
Apua, tämä on jo kolmas tamperelaisravintola tässä ketjussa! Tulee kiire, jos meinaan kaikki nämä testata. Onneksi olen vuosia sitten lounastanut Berthassa, vaikka olisihan mahtavaa maistella myös heidän iltamenunsa.
Porvoossa ravintola Sinne! 😍 Taivaallista ruokaa alusta loppuun. Kolmen ruokalajin menu oli todella miellyttävä kokemus kaikinpuolin.
Tässähän pitää kohta tehdä koko Suomen kattava ruokakierros, Porvooseenkaan ei ole Helsingistä kovin pitkä matka.
Mieheni kanssa kävimme pitkästä aikaa Turussa ja päädyimme illalliselle ravintola Luduun. Menu oli huolellisesti suunniteltu alkuruuasta jälkiruokaan viineineen kaikkineen. Ludusta tuli heti yksi suosikkiravintoloistamme! Plussaa mukavasta henkilökunnasta, joka vielä neuvoi meille paikallisia nähtävyyksiä.
Ja Turkukin vielä! Ludusta olen kuullut hyvää toistakin kautta, joten lisätäänpä todo-listalle!
Ravintola Näsinneula. Söimme puolisoni kanssa Näsinneulassa ehkä parasta ruokaa ikinä. Finlandia- menusta päällimmäisenä jäivät mieleen herkullinen poroannos ja jälkiruokana lakritsikakku. Palasimme myöhemmin uudestaan Näsinneulaan näiden kahden takia. Palvelu oli ystävällistä ja lämminhenkistä ja viinisuositukset hyviä. Vaihtoehtoja löytyy mukavasti myös kasvissyöjille. Näsinneula sopi erityisen hyvin juhlaillalliselle. Sanomattakin tietysti selvää, että näköalat on huikeat! 🙂 Maisemat ikkunoista todella komeat ja vaihtuvat ravintolan hiljalleen pyöriessä. Mahtava kokemus.
Neljäs ääni Tampereelle! Näsinneulan illallinen on varmasti niin huikea kokemus, että se täytyy kokea edes kerran. Tästä mun todo-listasta uhkaa tulla vähän liiankin pitkä.. 😀
Izakaya Nomusta (Tampere) on tullut lempiravintolani. Ensimmäisellä vierailukerralla mielipiteeni oli ristiriitainen, mutta pari kertaa käytyäni olen tykästynyt – suorastaan rakastunut – paikkaan. Ruoka on ollut lähes poikkeuksetta herkullista ja lista on mukavan monipuolinen. Pidän myös siitä, että pieniä annoksia voi kätevästi tilata useita eli ruokaa löytyy isompaan että pienempään nälkään. Palvelu on ollut ystävällistä ja rentoa. Tarjoilija jopa auttoi etsimään mistä muualta Tampereelta saisin lempioluttani, kun sitä ei heillä Nomussa ollut enää listalla. Olemme poikenneet täällä myös pelkästään oluilla. Lista voisi olla suomenkielinen, sillä annosten nimet ja niiden sisältämät ainesosat saattavat olla melko tuntemattomia, mutta avulias tarjoilija on aina auttanut ja suositellut. Sisustus mielestäni kaipaisi kyllä parannusta, toisaalta eipä se ole kyllä tunnelmaakaan latistanut ja sinänsä mukavan yksinkertaisena pidetty. Myös lounasannokset ovat erittäin herkullisia. Hyvä hinta-laatu suhde. Tästä asiasta ei varmasti usein anneta palautetta, mutta Nomussa on aivan ihanat tilavat ja kauniit wc-tilat! On tilaa siistiytyä ja kammata tukka. 🙂
Hehe, mä olen joskus pohtinut wc-blogin perustamista! Mun teorian mukaan kaunis tai muulla tavalla hyvin suunniteltu wc on täysin linjassa ravintolan tarjoomusten kanssa. Toinen indikaattori on leipä. Mutta siis, ymmärrän todella hyvin tuon toilettiperustelun!
Jos haluaa saada kunnon pihvin, kannattaa suunnata Ravinteli Huberiin! Dry aged- nauta todella maukasta ja muihinkin lihoihin on panostettu. Mixed grill sisälsi possun niskaa, ylikypsää häränhäntää sekä naudan ulkofilettä. Täydellinen kypsyys, paistopinta, maku. Viinivalikoima erinomainen, myös erikoisempia oluita löytyy. Ja drinkit! Kokeilkaa ihmeessä vaikkapa heti alkuun Huberin erinomaisia drinkkejä. Henkilökunta osasi myös kertoa drinkin ainesosista pienenkin yksityiskohdan, mikä on jäänyt mieleen ja tehnyt vaikutuksen. Ammattitaitoista palvelua! Kiva, rento tunnelma vaikka olisikin aivan täynnä porukkaa! Miljöö on sopivan rouhea, kauniin yksinkertaisen moderni eurooppalainen, ei turhaa hienostelua. Huber on ehdottomasti Tampereen ellei peräti koko Suomen lempiravintolani. Tänne palaa aina uudelleen. Ainakin viikonloppuisin pöytävaraus kannattaa tehdä. Suosittelen lämpimästi!
Huhhuh, tätä menoa Tampere pesee Helsingin kommenttilaatikon suositusten määrässä! Olikos se niin että Bertha ja Huber on sisaruksia? Jos Berthan tasosta mitään voi päätellä, Huber todellakin on testaamisen arvoinen! Hyvät drinkit jättävät kyllä jäljen ja ovat ravintolalle valttikortti. Arvostan!
Helsingin Gaijin. Siellä on ollut käytyä suurella työporukalla sekä kaksin ystävän kanssa. Olemme aina ottaneet maistelumenun ja siihen viinipaketin. Pidän Gaijinissa erityisesti siitä, että ruuat ovat rohkean erilaisia eli ei edes pyritä miellyttämään kaikkia. Maistelumenu on todella kattava ja jokaiselle löytyy jotain. Täällä maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni ostereita 😀 Drinkit ovat aina olleet viimeisenpäälle tehtyjä ja suloisesti koristeltuja. Maistelumenu voi kuullostaa pieneltä määrältä ruokaa, mutta itselleni tuo on jopa liikaa. Joka kerta on saanut maha täynnä lähteä. Hintansa arvoinen kokemus! Arki-iltaisin on hiljaisempaa, mutta viikonloput ruuhkaisia.
Yksittäisistä ravintoloista Gaijin taitaa olla tämän epävirallisen äänestyksen voittaja, eikä huono voittaja olekaan!
Arpa suosi tällä kertaa Annukkaa, onneksi olkoon! Voittajalle on lähetetty sähköpostia. Kiitos kaikille mielettömistä perusteluista, vastailen kommentteihin ihan pian! 🙂
Carelian ohi on tullut ajettua ainakin ”miljoona” kertaa. Ehkä seuraavalla kerralla voisi ihan pysähtyäkin ja testata ruokatarjontaa. Rakennuksen julkisivu on myös todella kaunis ja henkii vanhanajan apteekkitunnelmaa.
Suosittelen vahvasti! Jotkut ravintolat ja paikat tuntuvat niin itsestäänselviltä, ettei niissä tule käytyä. Voin hyvin kuvitella, että Carelia sijaintinsa puolesta on juuri tällainen.
Paluuviite: RAVINTOLA CARELIA - KLASSISIA RANSKALAISIA MAKUJA
Tämä herätti mielenkiinnon siksi, että Carelialla on erityinen paikka sydämessäni. Olen entisen työpaikkani kanssa käynyt syömässä Carelian kabinetissa useita kertoja, ja mieleenpainuvin kerta oli se, kun isoon pöytään iskettiin kokonaisia grillattuja kanoja, joista kukin vuorollaan rääppi lautaselleen tavaraa. Se oli kunnon fiisti!!
Oho, teillä on ollut tosiaan kunnon ruokabileet!
Olen sen verran kauan ollut Suomesta pois, että nyt on vaikea sanoa. Heitetään nyt Gaijin tähän, vaikka pitäisi päästä testailemaan uudet tulokkaat.
Helsinkiin syntyy nykyään ravintoloita kuin sieniä sateella, ei meinaa pysyä perässä, vaikka asuu tapahtumien ytimessä. 🙂
Carelia on ollut pidemmän aikaa sellainen paikka, jossa pitäisi käydä. Omia suosikkiravintoloitani on Helsingistä Cafe Talo, Tenho ja Kolmon3n. Helsingin ulkopuolelta ehdottomasti Local Bistro Joensuusta, nam nam!
Saatiinpas vielä yksi rafla listalle lisää, Cafe Talo on lisäksi niin lähellä, että pakkohan sinne on käydä kurkistamassa.
Carelia on ihan naapurissa mutta jostain syystä siellä ei ole vielä tullut käytyä. Meiltäkin löytyy tuo Eat Finland -kirja joten varmasti tänä vuonna tämä korjataan! 🙂
Miten se onkin niin, että naapurissa olevat paikat jää käymättä. Vahva suositus Carelialle, se kannattaa kokea!