Otsikon alle voisi sijoittaa kourallisen chiansiemeniä, kulhollisen tuorepuuroa ja trendikkään lasillisen vihersmoothieta sekä syyllistävän saarnan aamiaisen tärkeydestä. Pelko pois – kalorien minimointi, superruuan suosittelu ja lehtikaalipirtelöt ovat tästä tekstistä kaukana. Tarkoituksena on pitää nälkäkiukku kurissa ja tankata maistuvaa energiaa työpäivää tai opiskelu-urakkaa ajatellen. Täyttävä aamiainen voi olla myös terveellinen ja maistua hyvältä!

Pari viikkoa sitten sain kutsun aamiaisaiheiseen pressitilaisuuteen, jonka yhtenä puhujana oli ravitsemusterapeutti Patrik Borg. Hän puhui aamiaisesta ateriana ja siitä, kuinka päivä tulisi aloittaa nyrkillisellä proteiinia. Olen kuullut samat neuvot aiemminkin.

Keväällä 2016 sijoitin pari kymppiä elämäni ensimmäiseen nettivalmennukseen. Parisuhdekilot saivat kyytiä. Kesän kynnyksellä kävi kuitenkin niin, että treenit jäivät kesken. Enää en muista miksi, todennäköisesti elämä teki intervention. Mökkeily, hitaat aamut, kesäterassit ja muut houkutukset saivat hylkäämään hyvin alkaneen projektin.

Kun valmennusta oli jäljellä kolme viikkoa, kirjoitin blogiin näin:

”Vaaka näyttää 2,9 kiloa vähemmän, miehellä paino on tippunut jo reilut neljä kiloa. Senttejäkin on lähtenyt – vyötäröltä eniten, reisistä vähiten. Nettivalmennus on yllättänyt iloisesti! Olemme miettineet mitä valmennuksen jälkeen tapahtuu. Palaammeko samoihin ruokailutottumuksiin vai muuttuuko ruokavalio pysyvästi? Tekevätkö parisuhdekilot paluun? Treeneistä ajattelin koostaa itselleni kuukausittaisen liikuntakalenterin, poimia liikkeistä ne, jotka sopivat itselleni parhaiten. Ruokavalion suhteen aion jatkossakin kuunnella kehoa ja syödä sitä mitä tekee mieli, mutta pastapäivinä saatan korvata iltapalavoileivät smoothiella tai hedelmillä. Miehen aamupala vaihtuu kuulemma pysyvästi juustoleivistä ja mehulasillisesta rahkaan. Kasvikset pursuilevat jääkaapin kylmälokeroista myös jatkossa, sillä niiden syömisestä on tullut jo rutiini. Viikonloppuisin otetaan rennommin, juodaan lasit appelsiinimehua ja paistetaan aamupalapöytään lettuja. Hyvälle ruualle kaadetaan lasi hyvää viiniä. Elämä on nauttimista varten.”

Kilot ovat sittemmin tehneet paluun. Treenikalenteri on tekemättä ja leipäkin on vaivihkaa hiipinyt takaisin iltapalapöytään. Syytän siitä leipäjumalaa, jonka kanssa asun. Eihän kukaan voi vastustaa itse juureen leivottua, tuoretta ruisleipää!

Mies on kuitenkin lupauksensa pitänyt – aamiaisleivät ovat jääneet historiaan. Joka aamu keittiön pöydälle katetaan kaksi jälkiruokakulhoa, jotka täytetään rahkalla, raejuustolla, marjoilla ja pähkinöillä. Vihannesvarastot pursuavat nekin runsaina ja välipalaksi saatan rouskuttaa palan lanttua tai parsakaalin nuppuja, joista olen oppinut tosissani tykkäämään. Viinistä en edelleenkään ole luopunut, enkä viikonloppuaamujen tuoremehusta.

Ravintoterapeutin sanoissa on perää. Aamuinen proteiiniannos auttaa pitämään nälkäkiukun kurissa puuroa paremmin ja sillä jaksaa hyvin lounaaseen saakka. Nyrkkimittaa on helppo noudattaa ja se kompensoi myös kokoeroa. Miehellä on suurempi käsi kuin minulla.

Kun jääkaapissa on aina rahkaa sekä raejuustoa ja pakkasessa marjoja, saa aamiaisen koottua vaikka aamuviideltä silmät ummessa. Käsi hapuilee hämärässä keittiössä kuivakaapin alahyllyä, jossa rivissä ovat cashewpähkinät, mantelit, pellavansiemenrouhe ja tyrnijauhe. Välillä mukaan heitetään tuoretta minttua, sokeritonta mysliä tai satokauden hedelmiä. Jos et pidä rahkasta tai raejuustosta, kokeile keitettyä kananmunaa tai munakasta. Valinnan varaa on.

Kuten ruuan kanssa aina, se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Jos puuro maistuu ja pitää nälän, pysyttele siinä. Mutta jos nälkä kurnii jo pari tuntia ennen lounasta, suosittelen kokeilemaan, sillä täyttävä aamiainen saattaa hyvinkin olla ratkaisu. Tuskin siinä ainakaan mitään häviää.

ps. Hesari kirjoitti pari päivää sitten aineenvaihdunnan hidastumisesta ja kuinka sen vaikutukset alkavat näkyä jo kolmekymppisenä. Artikkeli sai allekirjoittaneen nyökyttelemään. Sama määrä liikuntaa ei enää riitä, vaikka söisi kuinka terveellisesti. Tekstin luettuani pujotin aktiivirannekkeen saman tien takaisin vasempaan käteen. Jospa se motivoisi ottamaan muutaman ylimääräisen askeleen ja johtaisi lopulta siihen, että lempivaatteet lakkaisivat kiristämästä. Sormet ristiin ja varpaat pystyyn.