Loppukesästä luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin tomaattien sisältämän lykopeenin olevan varsin terveellistä jokaiselle meistä. Se suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta ja saattaa ehkäistä jopa syöpää. Jälleen on löydetty siis uusi superruoka, joka on kaikkien ulottuvilla.
Tomaatti saa punaisen värinsä juurikin lykopeenista. Jutun mukaan tomaatit kannattaisi nauttia kypsennettyinä, sillä kuumennetun tomaatin lykopeeni imeytyy elimistöön helpommin kuin kypsentämättömän. Samainen artikkeli toteaa, että parhaiten rasvaliukoinen lykopeeni voidaan hyödyntää, kun se tarjoillaan oliiviöljyn tai muun terveellisen rasvan kylkiäisenä. Vaikka tomaatit ovat ennenkin olleet osa keittiömme vakiovarustusta, artikkelin aikaansaaman oivalluksen jälkeen punaposkien käyttö kokkauksessa on lisääntynyt räjähdyksenomaisesti. Mopo on niin sanotusti mennyt menojaan.
Tuumaillessani pukinkonttiin kokkailtavien syötävien lahjojen laatua, törmäsin internetin ihmemaailmassa tomaattihillokkeen reseptiin. Kaikki raaka-aineet löytyivät kaapeista ja komeroista, joten pannut pantiin pöhisemään saman tien. Lopputulos oli kerrassaan taivaallinen! Kirpeän lempeä, parahultaisesti potkaiseva ja sopivan makea olematta äklö. Kaiken lisäksi hillokkeen valmistaminen oli erittäin helppoa, joten se onnistuu aloittelevaltakin kotikokilta. Annos täyttää kaksi desilitran vetoista lasipurkkia.
Taivaallinen tomaattihilloke
450 g miniluumutomaatteja
2,5 rkl ruokokidesokeria
0,5 dl omenaviinietikkaa
0,4 dl vettä
2/3 tl suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
Timjamia/rosmariinia
Kuivattua chiliä maun mukaan
Keittele kaikkia muita aineksia paitsi yrttejä ja chiliä hiljaisella tulella kannen alla välillä hämmennellen 10–15 minuuttia. Ota sitten kansi pois ja jatka keittelyä vielä puolisen tuntia tai kunnes seos alkaa paksuuntua. Lopputuloksen pitäisi muistuttaa tahmeahkoa, löysää hilloa. Poista seuraavaksi valkosipulinkynnet ja lisää kuivattu chili sekä timjami tai rosmariini. Sekoita hyvin. Lusikoi kiehuvassa vedessä desinfioituihin lasipurkkeihin niin, että purkkiin ei jää ilmataskua (älä siis tee kuten minä teen vaan tee niinkuin sanon – ks. kuva alinna). Anna jäähtyä ja siirrä sitten purkit jääkaappiin odottamaan onnekasta uutta omistajaa.
Tomaattihilloke toimii juustotarjottimella erityisesti vahvojen ja rasvaisten juustojen seuralaisena. Voit sipaista sitä sellaisenaan myös paahdetulle leivälle tai vaikka sekoittaa keitetyn pastan joukkoon peston tavoin yhdessä oliiviöljyn kera. Jos näillä eväillä ei lykopeeni liukene, ei sitten millään!
ps. Jos olet syötävien lahjojen ystävä, kurkkaapa tänään myös Hannan soppa -blogiin! Sain kunnian vieraskynäillä yhden luukun tämän vuoden joulukalenteriin ja mistäpä muusta sitä ruokaihminen kirjoittaisi kuin ruokalahjoista. Luukusta avautuu erinomaisesti joulupöytäänkin sopivan pikkelöidyn piparjuuren ohje.
Kaunis kirjoitus, kiitos. Tästä ei noussut ollenkaan katkeruus tai syyttely, joten rehelliset ajatuksesi on helppo ottaa vastaan. Osasit kuvata tosi hyvin noita tuntemuksia. Itse lapsiperheellisenä sorrun ajattelemaan, ettemme me enää kiinnosta niin paljon niitä, jotka voivat ”tehdä mitä vaan”, ilman lapsia. Vaikka minä ystävänä olen ihan sama kuin ennenkin. Pitäisi keskittyä asioihin, jotka yhdistävät, eikä erottaviin. Ja tuo ajatus kokkaamisesta siellä, missä vuori on; aivan ihana! Lapset voi laittaa nukkumaan ja jatkaa iltaa rauhassa, kun ei tarvitse lähteä roudaamaan niitä enää mihinkään! Lapsiperheellisenä myöhäiset illanvietot onnistuvat parhaiten kotona, vaikka ei se mikään ihannetilanne olekaan. Mutta jos toteutat tuon, tee siitä postaus, pliis.
Ja vielä, kiitos blogistasi. Nautin kauniista kielen käytöstäsi. On ihanaa, kun voi luottaa, että kirjoitus soljuu eteenpäin ilman häiritseviä kielioppivirheitä tai yleistä tönkköyttä. Kuulostan pikkumaiselta, mutta nautin todella lukea tekstejäsi, sisältökin usein koskettaa, mutta etenkin kieli.
”Itse lapsiperheellisenä sorrun ajattelemaan, ettemme me enää kiinnosta niin paljon niitä, jotka voivat ”tehdä mitä vaan”, ilman lapsia. Vaikka minä ystävänä olen ihan sama kuin ennenkin. Pitäisi keskittyä asioihin, jotka yhdistävät, eikä erottaviin.” TÄMÄ.
Kiitos kommentistasi Marika ja erityisesti palautteesta blogia koskien! <3 On ihanaa, että kaunista kieltä vielä osataan arvostaa. Moni blogi kun on täynnä höttöä ja kuvia samasta maljakosta noin kymmenestä eri kuvakulmasta. Teen jatkossakin parhaani hyvän kielen eteen ja ehdottomasti toteutan myös tuon postaustoiveesi, kunhan ehdin kokkausvisiitille ystävieni luo. 🙂
Tämä kuulostaa kyllä ihanalta. Next level ketsuppi <3
Sitä se todella on! Heitin juuri eilen purkinpohjan kermaisen kanttarellikastikkeen sekaan ja ai juma, miten hyvää pöperöstä tuli!