Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä

Loppukesästä luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin tomaattien sisältämän lykopeenin olevan varsin terveellistä jokaiselle meistä. Se suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta ja saattaa ehkäistä jopa syöpää. Jälleen on löydetty siis uusi superruoka, joka on kaikkien ulottuvilla.

Tomaatti saa punaisen värinsä juurikin lykopeenista. Jutun mukaan tomaatit kannattaisi nauttia kypsennettyinä, sillä kuumennetun tomaatin lykopeeni imeytyy elimistöön helpommin kuin kypsentämättömän. Samainen artikkeli toteaa, että parhaiten rasvaliukoinen lykopeeni voidaan hyödyntää, kun se tarjoillaan oliiviöljyn tai muun terveellisen rasvan kylkiäisenä. Vaikka tomaatit ovat ennenkin olleet osa keittiömme vakiovarustusta, artikkelin aikaansaaman oivalluksen jälkeen punaposkien käyttö kokkauksessa on lisääntynyt räjähdyksenomaisesti. Mopo on niin sanotusti mennyt menojaan.

taivaallinen tomaattihilloke

Tuumaillessani pukinkonttiin kokkailtavien syötävien lahjojen laatua, törmäsin internetin ihmemaailmassa tomaattihillokkeen reseptiin. Kaikki raaka-aineet löytyivät kaapeista ja komeroista, joten pannut pantiin pöhisemään saman tien. Lopputulos oli kerrassaan taivaallinen! Kirpeän lempeä, parahultaisesti potkaiseva ja sopivan makea olematta äklö. Kaiken lisäksi hillokkeen valmistaminen oli erittäin helppoa, joten se onnistuu aloittelevaltakin kotikokilta. Annos täyttää kaksi desilitran vetoista lasipurkkia.

taivaallinen tomaattihilloke

Taivaallinen tomaattihilloke

450 g miniluumutomaatteja
2,5 rkl ruokokidesokeria
0,5 dl omenaviinietikkaa
0,4 dl vettä
2/3 tl suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
Timjamia/rosmariinia
Kuivattua chiliä maun mukaan

Keittele kaikkia muita aineksia paitsi yrttejä ja chiliä hiljaisella tulella kannen alla välillä hämmennellen 10–15 minuuttia. Ota sitten kansi pois ja jatka keittelyä vielä puolisen tuntia tai kunnes seos alkaa paksuuntua. Lopputuloksen pitäisi muistuttaa tahmeahkoa, löysää hilloa. Poista seuraavaksi valkosipulinkynnet ja lisää kuivattu chili sekä timjami tai rosmariini. Sekoita hyvin. Lusikoi kiehuvassa vedessä desinfioituihin lasipurkkeihin niin, että purkkiin ei jää ilmataskua (älä siis tee kuten minä teen vaan tee niinkuin sanon – ks. kuva alinna). Anna jäähtyä ja siirrä sitten purkit jääkaappiin odottamaan onnekasta uutta omistajaa.

taivaallinen tomaattihilloke

Tomaattihilloke toimii juustotarjottimella erityisesti vahvojen ja rasvaisten juustojen seuralaisena. Voit sipaista sitä sellaisenaan myös paahdetulle leivälle tai vaikka sekoittaa keitetyn pastan joukkoon peston tavoin yhdessä oliiviöljyn kera. Jos näillä eväillä ei lykopeeni liukene, ei sitten millään!

taivaallinen tomaattihilloke

ps. Jos olet syötävien lahjojen ystävä, kurkkaapa tänään myös Hannan soppa -blogiin! Sain kunnian vieraskynäillä yhden luukun tämän vuoden joulukalenteriin ja mistäpä muusta sitä ruokaihminen kirjoittaisi kuin ruokalahjoista. Luukusta avautuu erinomaisesti joulupöytäänkin sopivan pikkelöidyn piparjuuren ohje.

Joulukalenteri – luukku 24: Minun jouluaattoni

Aamu alkaa joulupukin kuumalla linjalla. Kynttilät palavat ja juuri uunista otetun kinkun tuoksu täyttää talon. Aamupalapöydässä rapisee hesari ja lautasella on karjalanpiirakoita ja kinkkua. Riisipuuro hautuu jo puuhellalla. Pari pellillistä joulutorttuja odottaa uunin lämpeämistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän ennen puolta päivää linnoittaudumme jälleen television eteen. Lumiukko ja pieni poika lentävät yli öisen taivaan ja tanssivat keskiyön aikaan joulupukin järjestämissä juhlissa. Klassikkoanimaation surullinen loppu vaihtuu joulurauhan julistukseen. Brinkkalan talon parvekkeella seisoo mies mustissaan ja lukee ikiaikaisen tekstin. Vasket pauhaavat, Maamme-laulu soi ja tenavat tanssahtelevat tv:n edessä. Sitten kajahtaa Porilaisten marssi.

lumiukko

Puurolautaset on katettu pöytään. Se, joka saa mantelin, saa kuoria puikulaperunat pottumuussiin. Ei haittaa vaikka puuro on ottanut vähän pohjaan, hyvältä se maistuu silti. Ensimmäinen kotikaljapullo korkataan ja syödään vähän lisää kinkkua äidin tekemän sinapin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aatonaattona metsästä kaadettu joulupuu koristellaan hopeanauhoin. Punaiset ja valkoiset pallot löytävät paikkansa kuusen oksilta. Yksi lasipallo tipahtaa pienistä käsistä lattialle, onneksi sirpaleet tuovat onnea. Hopeinen joulutähti kurotellaan latvaan. Kynttilät ovat vanhanmalliset, samanlaiset kuin mummolassa aikoinaan.

Saunaa järjestellään joulukuntoon. Kynttilöitä sytytetään pesutilaan, joulupallot ja köynnökset koristavat löylyhuonetta. Ulkoterassilla palavat lyhdyt ja jouluvalot, paljuavanto hakataan kirveellä auki, jos yöllä on ollut pakkasta. Tänä jouluna sitä tuskin tarvitsee tehdä.

wp_20141224_14_20_43_pro

Silloin kun asuimme Inkoossa, saatoimme käydä iltapäivällä jouluvesperissä tai nousta aikaisin jouluaamun jumalanpalvelukseen. Samassa kirkonpenkissä istuivat luokkakaverit perheineen. Hautausmaalla laskimme kynttilän muualla lepäävien haudalle, isovanhempien viimeiset leposijat kun ovat kaukana, Sallassa ja Kuopiossa. Viime jouluina olemme muistelleet edesmenneitä rakkaita sytyttämällä heille kynttilät kotipihassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensin saunovat tytöt. Lapset istuvat ammeessa ja jännittävät jo joulupukkia. Sauna on pieni, mutta kylki kyljessä meitä mahtuu ylälauteelle neljä. Lauteiden alle on asennettu kaiuttimet, Radio Suomi soittaa joululauluja. Uskaliaimmat pulahtavat kylmään paljuun, saunalämmin iho höyryää kirpeässä ulkoilmassa. Isän sytyttämät lyhdyt ja kynttilät valaisevat mustaa maisemaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miehet ovat sillä aikaa valloittaneet keittiön. Poronkäristyslihat paistuvat valurautapannulla, perunat on kuorittu ja graavilohi siivutettu. Samalla on tullut testattua palovaroittimien toimivuus, puuhellan kuumuutta on joskus vaikea arvioida. Kun mestarikokit katoavat saunaan me ryhdymme kattamaan pöytää. Joululiina on silitetty jo aatonaattona.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viisivuotias huomaa ulko-oven lasin läpi, että pukki on kiireissään jättänyt lahjasäkin portaille. Hän toteaa, että eihän pukki voisikaan ehtiä jokaiseen kotiin joka vuosi, kun se kyläili meillä viime jouluna. Fiksu tyttö. Raahaamme säkin olohuoneeseen ja levitämme lahjat kuusen alle. Sitten yritämme keskittyä syömiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päälle on puettu vähän parempaa, sähkövalot on sammutettu, kynttilöitä ja tuikkuja on joka puolella. Hämärä on armollinen, pienet sotkut ja nurkkiin unohtuneet villakoirat saavat elää omaa elämäänsä. Radio Suomessa soi jouluaaton ilmasilta, haarukat ja veitset kilisevät ja pöydästä kuuluu onnellisia huokauksia. Lapset pyörivät paikoillaan levottomina, joko joko, syökää nopeammin!

Lahjat jaetaan yksi kerrallaan. Tonttulakkiin sonnustautunut siskontyttö ojentaa paketin jokaiselle vuorollaan. Yhdessä seurataan mitä paketista paljastuu. Kauneimmat lahjapaperit ja -nauhat kerätään talteen, ne käytetään ensi jouluna uudelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapset toivottavat jo hyvää yötä, aikuiset kaatavat lasiin vielä vähän punaviinia ja avaavat konvehtirasian. Joku avaa lahjakirjan, toinen hiljentyy mietteisiinsä. Joululaulut soivat hiljaa taustalla. Paketista paljastunutta palapelia kasataan yön pikkutunneille saakka. Kädet tekevät ja mieli lepää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on minun jouluni, täydellinen kaikessa epätäydellisyydessään. Toivotan teille kaikille rauhallisia pyhiä. Levätkää, lukekaa, laiskotelkaa ja syökää pari palaa suklaata, niin minäkin aion tehdä.

Joulukalenteri – luukku 12: joulun parhaat kirjalahjat

Kirjahyllyni pullistelee ja joka vuosi kiertoon lähtee kymmeniä kirjoja, jotta tilalle saadaan uusia. En ainakaan vielä osaa tarttua sähkökirjaan. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta aina on opus jäänyt kesken. Tässä asiassa olen varsin vanhanaikainen. Perinteinen kirja, kovakantinen tai pokkari, sitä minä suosin.

12. luukku

Painetun paperin tuoksu ja sen karheus sormien alla, suojapaperin alta paljastuva kluuttikangas ja selkään painetut kultaukset – kirja esineenä on kaunis ja käteen sopiva. Kahdeksansataasivuinen taivas, jonka kirjaimet tanssivat kellastuvalla paperilla, ottavat kädestä kiinni ja johdattavat maailmaan, jota eivät realismin rajoitukset määrittele.

Kirjan käyttöliittymä on täydellinen. Se ohjaa käyttäjäänsä alusta loppuun ilman hämmentäviä nuolia tai nappuloita. Sivu toisensa jälkeen kääntyy kuin itsestään, sivunumerot jatkavat juoksuaan ja kädet tuntevat koko ajan kuinka paksulti tarinaa on vielä jäljellä.

Kokoelma karttuu syksyn kirjamessuilla, mutta joululahjakirjojen hankinnan jätän aina marras-joulukuulle. Siihen on syynsä, sillä lähes kaikki kustantajat järjestävät joulun alla ystävämyynnin, jossa laatukirjallisuutta on kaupan polkuhintaan.

Alma ja Kristallipalatsi

Vuosi 2016 on ollut hieno kirjavuosi. Olen onnistunut saamaan käsiini useampia kerralla ahmittavia tiiliskiviä, upeita esikoiskirjailijoita ja täysin uusia tuttavuuksia. Viimeisimpinä mieleeni ovat jääneet Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Hanna Weseliuksen Alma! ja Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi.

Dicker on pakkohankinta murhamysteerien ja erinomaisten tarinoiden ystävälle. Kirja on todella paksu, mutta sitä ei kannata pelästyä, juoni ja kirjaimet kantavat kyllä loppuun saakka, joka nitkauttaa lukijan äkkiarvaamatta sijoiltaan. Weseliuksen Alma! voitti ansaitusti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Siinä on kirja, jonka jokainen kappale panee ihmettelemään, miten rikasta on suomen kieli ja miten taitavasti sitä voikaan käyttää. Hakkaraisen Kristallipalatsi on ehdoton ostos bloggaajalle. Kertomusta kuljetetaan eteenpäin useista näkökulmista, joista yksi on lifestyle-blogia kirjoittavan Doran.

kirjapino

Ja nyt seuraa pro-vinkki: tänään ja huomenna 12.–13.12. klo 10–19 Otavan kivilinnan kirjakaupassa Uudenmaankadulla kaikki kirjat (siis kaikki!) myydään puoleen hintaan. Ystävämyynnissä kaupataan paitsi Otavan myös Liken, Atenan, F-Kustannuksen, Moreenin, Nemon, Poesian, Siltalan ja Teoksen kirjoja.

Omaan koriini haalin huomenna ainakin Juha Itkosen Palatkaa perhoset, Miika Nousiaisen Juurihoidon ja Johannes Ekholmin Rakkaus niinkun. Myös Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan uusin osa on pakko saada, samoin Riikka Pulkkisen viimeisin luomus. Leena Parkkista en ole vielä lukenut, on siis ehkä tutustuttava Säädylliseen ainesosaan, jossa ruoka on isossa roolissa. Isälle pakettiin kääritään perinteinen Sääpäiväkirja ja siskolle Solidaarisuuskalenteri.

joel dicker

Pyhinä kääriydyn vilttiin, sytytän kynttilät, kaadan itselleni pienen lasin portviiniä, käärin hopeaisesta paperista esiin levyn tummaa suklaata ja avaan lahjapinon ensimmäisen kirjan. Joulu, mikä ihana tekosyy!