Tiesittekö, että jokainen suomalainen heittää 24 kiloa ruokaa roskiin joka vuosi. Siis 2 kiloa kuukaudessa! Ja kun otetaan huomioon, että ruokakunnassa on usein enemmän kuin yksi suu, kertautuu tuo luku vieläkin hurjemmaksi. Valtakunnan tasolla se vastaa 100 000 henkilöauton vuosittaisia päästöjä. Huh, huh ja vielä kerran huh.
Kuluttaja-lehden julkaisemien Hävikkiviikko-nettisivujen mukaan ruokaa hukataan myös ravintoloissa, kaupoissa ja teollisuudessa. Osa menee haaskuuseen jo alkutuotannossa eli esimerkiksi pelloilla, kasvihuoneissa ja teurastamoilla, mutta lukujen perusteella suurimmat syypäät löytyvät kuitenkin kotikeittiöstä. Toivuttuani tilastojen aiheuttamasta järkytyksestä aloin kelata mennyttä viikkoa taaksepäin. Olenko itse heittänyt ruokaa roskiin ja kuinka paljon?
Ensin ei tullut mieleen mitään. Viikonloppuna ostetusta tuoreesta hauesta käytettiin kaikki osat. Fileet paistettiin pannulla ja loppuosasta keitettiin kalaliemi. Vihanneslaatikkoon unohtuneet kaalit pilkottiin wokkiin ja samalle pannulle paloiteltiin myös pari päivää aiemmin tähteeksi jäänyt pihvi. Röyhistelin jo ylpeänä rintaani, kunnes muistin.
Sain siskoltani kaksi pussillista sieniä jo viikko sitten. Kanttarellit olin syönyt viikonlopulta jääneen kalapalan kanssa, mutta mustatorvisienet olivat edelleen jääkaapissa. Olivat penteleet piiloutuneet kaapin takaosaan ja menneet pilalle. Eivät onneksi kaikki, mutta suurin osa. Bioroskis sai jälleen täytettä. Sinne jouduin heivaamaan myös pastataikinan jämän, jonka pinta oli tummunut epämiellyttävän ruskeaksi ja hajukin oli sen mukainen.
Yhteenlaskettuna sienistä ja pastataikinasta tuskin tulee 400 grammaa enempää, jäämme siis reilusti alle keskiarvon ja hyvä niin. Kuluttaja-lehden mukaan niissä talouksissa, joissa käytetään eniten rahaa ruokaan, syntyy myös eniten hävikkiä. Meillä kuukauden kauppalaskulle kertyy noin 300 euroa, summaan sisältyvät myös satunnaiset viinipullot sekä saunajuomat. Työpaikkalounaat ja ulkona syöminen ynnätään tuon summan päälle.
Tilastokeskuksen tuorein tilasto on vuodelta 2012. Sen mukaan lapseton, alle 65-vuotias pariskunta käytti viisi vuotta sitten ruoka- ja alkoholiostoksiin keskimäärin 491 euroa. Vaikka ruoan ja viinin hinta on noussut, jäämme todennäköisesti edelleen reilusti alle keskiarvon. Silti jääkaappi, pakastin ja kuivakaapit ovat pullollaan syötävää.
Emme erityisesti kiinnitä huomiota ostosten edullisuuteen, mutta keräämme koriin satokauden tuotteita ja vertailemme välillä kilohintoja. Pyrimme ostamaan jauhot ja kananmunat suoraan tuottajalta REKO-ruokapiirien kautta. Käymme kaupassa vain pari kertaa viikossa ja päätämme jo siellä, mitä ruuaksi tehdään. Heräteostoksia teemme harvoin ja viiniksi kelpaa hyvin kympin punainen tai valkoinen.
Ruokakaupassa yritämme pitää mielessä, mitä kotona jo on, ja keksiä, mihin jääkaapin sisältöä voisi käyttää. Etenkin mies on näissä asioissa tarkka, minäkin olen koettanut petrata. Tänään työlistalla oli omena-salviapiirakka aineksista, jotka uhkasivat joutua lähipäivinä biojäteastian syövereihin. Hävikin minimointi on loppujen lopuksi yksinkertaista, ja näillä vinkeillä se on vieläkin helpompaa.
5 vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen
1. Mene kauppaan kylläisenä. Silloin et sorru heräteostoksiin, jotka myöhemmin homehtuvat hedelmäkoriin tai unohtuvat jääkaapin perimmäiseen nurkkaan. Jos on vaikea muistaa, mitä jääkaapissa olikaan, ota ennen kauppareissua kännykällä kuva jääkaapin sisällöstä.
2. Usko omia aisteja, älä päivämäärää. Jos purkissa tai purnukassa on painettuna parasta ennen -päiväys, se ei tarkoita sitä, että tuote pilaantuu kyseisenä päivänä. Etenkin hapanmaitotuotteet säilyvät kuukausia käyttökelpoisina. Pari viikkoa sitten käytin piirakkataikinaan kermaviilipurkin, joka valmistajan mukaan oli parasta ennen juhannusta. Tuote tuoksui edelleen raikkaalta, näytti hyvältä ja maistui normaalilta. Piirakastakin tuli varsin maukas.
3. Hyödynnä nahistuneet hedelmät ja kasvikset. Tee kasvissosekeitto, paahda uunijuureksia, paista munakas tai sekoita vegewokki. Nuhjaantuneen salaatin ja kuivahtaneen kurkun voi vielä heittää smoothien sekaan, kun seuraksi surauttaa tuoreempaa tavaraa.
4. Anna leivälle uusi elämä. Herkuttele köyhillä ritareilla, paloittele ruisleipä paistinpannulle yhdessä valkosipulin ja öljyn kanssa tai kuivaa leipä ja jauha se korppujauhoiksi. Lämpimät voileivät tuoreuttavat kuivankin leivän ja samalla voi tyhjentää jääkaapin vihanneslaatikkoa leipien päälle.
5. Älä ahnehdi. Osta ruokaa vain sen verran kuin tarvitset. Vaikka alhainen kilohinta houkuttelee, mieti, syötkö oikeasti yksin kilon kanaa vai riittäisikö vähempikin. Lusikoi ruokaa lautaselle vain sen verran kuin jaksat syödä. Syö ensin pienempi annos ja santsaa, jos siltä tuntuu. Loput voit säästää seuraavalle päivälle tai pakastaa.
Nahistuneet omenat, parhaat päivänsä nähnyt mascarponepurkki, kermapurkin jämät ja kuolemaa tekevä salvia-ruukku taipuivat viikonloppuna syksyn ensimmäiseksi omenapiirakaksi. Täytteen resepti on sovellettu uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, pohjan sävelsin kestosuosikkini salottisipulipiirakan ohjeesta. Tuloksena oli aromikas omena-salviapiirakka, joka maistuu erityisesti kaltaiselleni salvia-fanille.
Omena-salviapiirakka
Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
2 rkl ruokosokeria
1 omena raastettuna
150 g kylmää voita
2–3 rkl tuoretta salviaa hienonnettuna
1 rkl viinietikkaa
Täyte:
250g mascarponea, tuorejuustoa, kermaviiliä, rahkaa tai ranskankermaa
3/4 dl kermaa
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1/2 vaniljatanko tai 1 tl vaniljasokeria
2 rkl salviaa silputtuna
4–5 omenaa
Tee ensin taikina, jotta se ehtii jähmettyä jääkaapissa. Nypi voi raastetun omenan, jauhojen, suolan, sokerin ja salvian joukkoon. Lisää viinietikka ja sekoita tasaiseksi, älä vaivaa. Lisää vähän jauhoja, jos taikina tuntuu kovin löysältä. Kääri taikina elmukelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään täytteen valmistamisen ajaksi. Taikinan voi myös pakastaa, jos käykin niin, että herra Murphy astuu peliin, eikä leipomaan ehdi.
Ennen täytteen sekoittamista, väännä uuni 175 asteeseen. Sekoita mascarpone (tai se hapatettu maitotuote, mitä sinulla sattuu jääkaapissa olemaan), kerma, kananmuna, sokeri ja vaniljatangon siemenet tai vaniljasokeri keskenään. Silppua salvia ja lisää seokseen. Leikkaa kuorimattomat omenat puoliksi ja poista siemenkodat. Viipaloi ohueksi puolikuun muotoon.
Ota sitten jähmeentynyt taikina jääkaapista ja painele se voidellun n. 25 x 25 cm vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada täyte päälle ja asettele omenat shakkiruutuja mukaillen täytteen päälle. Jos haluat, voit keitellä koristeeksi kiilteen esimerkiksi aprikoosihillosta tai jostain muusta kullankeltaisesta marmeladista. Ilmankin pärjää oikein hyvin, joten tätä varten ei kannata hillopurkkia ostaa, jos et sitä muuten käytä.
Työnnä omena-salviapiirakka uuniin ja paista n. 40 minuuttia tai kun piiras näyttää valmiilta ja täyte on hyytynyt. Leikkaa reilu pala ja herkuttele!
Moikka; Tämän kommentointi onkin helpompi kuin edellisten juttujesi. Olen sitä sukupolvea, jolle on kauhistus heittää ruokaa roskiin. Se on pienestä asti opetettu ja on opittu. Syömisen jälkeen meillä ihmetellään, että mitäs kompostoidaan, kun ei siihen kompostiin olisi mitään. Perunatkin pesen nykyisin niin hyvin ja syön kuorineen, kun joku kertoi, että kaikki hivenaineet tai jotkut semmoiset lähtee kuoriessa pois. No munankuoria en syö :). Mutta meillä ei tosiaan voisi olla kompostia pihalla, ruuantähteillä sitä ei elätettäisi. Pakastin on kyllä ihan ehdoton juttu, tapana kun on tehdä ruokaa vähän enemmän kuin kaksi ihmistä syö. Mutta ruokaa ei saa haaskata! Enkä koskaan sano, että ruoka on pahaa, sekin on lapsena iskotettu päähän. Ruoka voi olla vähemmän hyvää tai ei maistu. Tämä on varmaan jonkun mielestä saivartelua sanoilla, mutta näin minut on kasvatettu ja olen siitä kiitollinen.
Piirakka on muuten herkun näköinen ja nätti! Etteikö muka sinulla ole askartelutaitoja.
Meilläkin syödään perunat kuorineen! Luin muuten juuri Hanna Hurtan uudesta Kasvis-keittokirjasta hurjan hyvän vinkin hävikin minimoimiseen: Laita pakastimeen tyhjä 2 litran pönikkä ja heitä siihen kaikki vihanneksista ja kasviksista syntyvä ”jäte” sitä mukaa kun sitä kertyy. Eli säästä porkkanan, lantun, palsternakan, sipulien ym. kuoret, yrttien varret ja nahistuneet kasvisyksilöt ja säilytä niitä pakastimessa, kunnes astia täyttyy. Keittele niistä sen jälkeen kasvisliemi. Jääköhän tämän jälkeen bioroskikseen pantavaksi vain ne munankuoret?
Jäin itsekin miettimään noita roskiin mennen ruoan määriä. Tuntuvat hurjalta! Ja rehellisesti voin sanoa, etten itse heitä pois läheskään noin paljon ruokaa ja tiedän ettei moni muukaan, joten kuinka paljon osa ihmisistä sitten heittää ruokaa pois?
Iloisempaan aiheeseen: omena-salviapiirakka kuulostaa jännittävältä! Salvia kuuluu lempiyrtteihini 🙂
Samaa olen miettinyt, kauhistuttaa ajatuskin!
Onpas superkaunis tuo omppuluomus. Harmittaa, kun meidän omenapuusta taisi tulla tänä syksynä yksi ainoa omena, missä lieneekään syy!
Oho! Vanhempin omenapuut taas notkuvat tänä vuonna painavimpina kuin moneen vuoteen! Toivottavasti ensi vuonna teidänkin omenapuut jälleen puskevat hedelmää.
Ihanan näköinen omenapiirakka. Minäkin juuri tänään postasin omenapiirakkareseptin herkullisella kinuskitäytteellä. Uskon, että tämäkin sinunkin piirakkasi on herkullista!
Ooh, omena ja kinuski, joudun ehkä nyt kaivamaan postauksesi esiin!
Hyvät vinkit, joita yritetään meilläkin noudattaa. Minun paha tapani oli ennen keittää liiaksi pastaa, perunaa ja riisiä ( no on kyllä vieläkin ), mutta niistä nyt on helppo seuraavana päivänä keksiä uusia ruokia. Kolme kasvavaa poikaa pitää huolen lopuista, joten yllättävän vähän sitä hävikkiä kuitenkaan pääsee syntymään 🙂
Heh, kolme poikaa on ehkä paras hävikkivinkki! 😀
Apua, kiitos tästä postauksesta. Muistin just, että mun suppikset on takapihalla odottamassa ruoanlaittoa..
Heh, palveluksessanne!