…tyhjennetty ja täytetty tiskikone. Kun kuudetta päivää peräkkäin ehtii töiltään tuskin syömään tai nukkumaan ja keittiö on täynnä likaisia aamupala-astioita ja lounaalla tyhjennettyjä soppakulhoja, meinaa kotiin tullessa päästä itku, kun huomaa astianpesukoneen olevan käynnissä ja tasojen puhtaiksi pyyhittyinä.
…huollettu fillari ja täyteen pumpatut renkaat. Vaikka kuinka Tinder-profiilissani hehkutin osaavani fiksata pyöräni itse, on ihanaa, että joku likaa kätensä minun puolestani. Joskus pyörä odottaa minua valmiina pihalla, nostettuna ulos pyörävarastosta, kun mies on lähtenyt töihin vain pari minuuttia aiemmin.
…jalkahieronta pitkän työrupeaman jälkeen. Jos olen jaloillani koko päivän, jalkapohjat ovat jo iltapäivällä tulessa. Mies tuntee ja tietää, mistä nappulasta painaa.
…vesilasi, joka odottaa tiskipöydän reunalla joka ilta. En osaa mennä nukkumaan ilman vesilasia, sillä jos yöllä tulee jano, on keittiöön pitkä matka. Useimmiten lasi on aamulla koskematon, mutta pääasia, että tiedän lasin olevan lähellä. Mies otti tavaksi täyttää lasini jo parin viikon seurustelun jälkeen ja jatkaa sitä edelleen.
…itse leivottu leipä. Viimeisen viikon aikana meillä on leivottu maalaisleipää, vuokaleipää ja ruislimppua. Mikään ei voita tuoreen leivän tuoksua ja kylmää voita kantapalan päällä. Miten onnellinen olenkaan, että leipäjumala valitsi juuri minut.
…yhteinen saunavuoro ja lauteelle valmiiksi levitetty laudeliina. Lauteilla vakiopaikat, joille laudeliinat asetellaan. Minä istun nurkassa, mies heittää löylyä. Stressi haihtuu höyrynä ilmaan ja lihakset rentoutuvat yksi kerrallaan.
…ladattu sähköhammasharja. Kylppärissä on kaksi sähköhammasharjaa, mutta vain yksi laturi. Aamutokkurassa ja iltaväsyksissä harvoin muistan laittaa omaani lataukseen. Arvaatte ehkä, kuka muistaa huolehtia siitäkin.
…täytetty jääkaappi. Työpäivän päätteeksi en todellakaan jaksa raahautua ruokakauppaan, vaikka ruokabloggaaja olenkin. Mies sen sijaan nauttii hyllyjen välissä haahuilusta, uusien tuotteiden bongailemisesta ja ostosten tekemisestä. En pane hanttiin. Ruoka maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne molemmat siirtävät prosentuaalisesti saman verran palkastaan.
…käteen hakeutuva turvallinen ja vahva käsi. Ajatuksissani olen monta kertaa meinannut kävellä päin punaisia tai muita ihmisiä, kunnes käsi puristaa kättä ja vetää selville vesille. Hymyilen, kiitän ja moiskautan pusun poskelle.
…kiehuvalla vedellä täytetty kuumavesipullo. Kuukautisten ensimmäisinä päivinä vatsaani juilii niin, ettei siihen auta edes burana. Kuumavesipullo rentouttaa kramppaavia lihaksia ja laukaisee kivun. Piinaavimpina päivinä pullo kannetaan minulle suoraan sänkyyn, pyytämättä ja rakkaudella.
…yhdessä kokkaaminen. Viikonlopun ruokalistaa saatetaan pohdiskella koko viikko ja kun päästään asiaan, aika menettää merkityksensä. Uudet valmistusmenetelmät, tekniset keittiövempeleet, huippuunsa teroitetut veitset, erikoiset mausteet, haastavat reseptit ja niille sovitetut viinit. Siinä täydellisen viikonlopun resepti.
…kesken työpäivän saapuva viesti, jossa on linkki lempiartistin keikkakalenteriin. Jazzia, poppia, folkia, klasaria, kaikki käy. Kolmansilla treffeillä istuimme kylki kyljessä Lasipalatsin terassilla ja kuuntelimme Mopoa. Mies lauloi korvaani biisin ainoaa lausetta – beibe, sä oot mun.
…jokailtainen sohvapötköttely. Puoliksi päällekkäin, lomittain ja limittäin, pää sydämen päällä, ruudulla australialaiset kotikokit tai kuten tänään, ensimmäisillä treffeillään avioon astuvat. Rakkauden puolesta, vihaa vastaan.
Rakkautta on tavallinen arki, maanantait, siivouspäivät, jauhoinen leivinlauta, pyykkivuorot ja pitkät päiväunet sateisena sunnuntaina. Pienet teot, suuret sanat ja lempeä kosketus, samanarvoisia kaikki, yhtä voimakkaita ja tunteita täynnä. Kukahan tämän takoisi kovaan kallooni?
<3
Sata sydäntä takaisin! <3
Juurikin tuo kaikki❣️
Hei ihanaa, että joku muukin määrittelee ihanat arjen teot rakkaudeksi. Ainakin itse huomaan, että imuroitu eteinen, kuivuva pyyhepyykki narulla tai viety roskapussi on erityisesti känkkispäivänä paljon helpommin vastaanotettava rakkaudentunnustus kuin ”rakastan sinua”.
Juuri näin, allekirjoitan joka sanan!
Kaunis teksti ihana Pia <3
Kiitos ihana Helena <3
Yksinkertaisesti ihanaa 😀 Ja Ensitreffien 4. kausi oli taas niin jännittävää katsottavaa!
No siitä kaudestahan tämä ajatus tietysti lähti. 🙂 Ajatuksissa on blogata jotain parisuhteellista aina näin tiistaisin, katsotaan riittääkö juttua ja kuinka syvälle uskallan mennä.
Niin lämpimästi kirjoitettua tekstiä jälleen. Pia, kiitos. Sinulla on taito nähdä ja tunnistaa asioita ja tuoda ne julki kirjoittaen. Niin hienoja hetkiä, kun saa lukea sinun tekstejäsi.
Voi kiitos Eila lämpimistä sanoistasi, mukava kuulla, että löytänyt teksteistä samaistumispintaa!
Toivottavasti rakkaus ei ole niin yksipuoleinen kuin kuvasit. Mites rakkaus miestä kohtaan?
Ei huolta, kyllä homma toimii toisinkin päin. Teksti oli eräänlainen rakkaudentunnustus miestäni kohtaan, kirjoitus siitä, kuinka paljon arvostan hänen pieniä tekojaan yhteisen arjen eteen. Rakkautta voi osoittaa monin tavoin, toinen ostaa lahjoja, kolmas tekee palveluksia. Minä tunnustan rakkauttani sanoin, koskettaminen kuuluu onneksemme molempien sanavarastoon.
Aivan ihana kirjoitus, tätähän se rakkaus juuri on! Liikutuin <3
Aina ei tarvita sitä ilotulitusta, kynttiläillallisia tai ruusunterälehtiä kylpyammeessa, yleensä ihan tavalliset arjen teot riittävät. <3
Hieno teksti jälleen kerran. Tää oli oikeastaan just sellaista parisuhdetekstiä, mitä toivoin aiemmassa kommentissani. Kiinnostava aihe kertakaikkiaan 🙂
Mulla heräsi sama ajatus kuin Krissellä – kuulostaa, että sulla on miespalvelija! 😀 Ei kyllä toisaalta tekis pahaa itsellekään, jos joku hoitais kotihommia sillä aikaa kun itse on töissä tai harrastamassa. Tosin mulle tulis ehkä sellainen olo, ettei suhde ole ihan tasapainossa. Teillä se varmaan sitä kuitenkin on, et vaan ehkä kirjoittanut asioista, joita itse teet miehesi eteen. Niistäkin olisi toki kiva kuulla.
Toinen kysymys heräsi tuon raha-asian kohdalla. Miksi molemmat siirtävät prosentuaalisen osuuden tuloistaan yhteiselle tilille? Miksi ei samaa euromäärää? Eikö ole enemmän tienaavaa kohtaan epäreilua, että hän maksaa yhteisistä ruokakuluista enemmän – eiväthän toisen pienemmät tulot ole enemmän tienaavan ”syytä”? Toki vanhempainvapaat ynnä muut yhteisesti suunnitellut taloudelliset erikoistilanteet ovat luku sinänsä. Itse kokisin kuitenkin tasa-arvoisena sen, että kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa molemmat maksavat puolet yhteisistä menoista.
Koska sharing is careing, siksi enemmän tienaava osallistuu enemmän. Edellisessä kahdessa parisuhteessa olen mielelläni maksanut enemmän (mm. yhtiövastiketta tai paremmat viinit) joten nykyään en myöskään suostu potemaan huonoa omaatuntoa minulle maksetuista asioista (matkat ja ravintolaillalliset).
Heh, olisikin miespalvelija! 😀 Mutta ei, ihan tavallisessa tasa-arvoisessa parisuhteessa täällä eletään. Kuten tuolla yllä totesinkin, tekstissä oli kyse rakkaudentunnustuksesta miehelleni, joka ilmaisee omia tunteitaan usein tekojen kautta. Kyllä minä yhtä lailla siivoan, leivon ja laitan hänelle ruokaa, pesen kalsareita, hieron hartioita, halaan, pesen selän, leikkaan niskavillat ja vien roskat. Reissujärjestelyt ovat lähes kokonaan minun kontollani. Ja tietysti kannan korteni myös rahallisesti yhteiseen pottiin.
Se mikä toimii yhdessä parisuhteessa, ei välttämättä toimi ollenkaan toisessa. Koska omat tuloni varsinkin tällä hetkellä heittelevät kuukaudesta toiseen, olemme yhdessä todenneet, että on reiluinta maksella ruokalaskut suhteessa kuukausiansioon. Kun toisella on huomattavasti suuremmat tulot, niin kyllä kitkaa voi aiheuttaa sekin, jos kaikki laitetaan tasan. Jos toiselle ei tasajaon seurauksena jää käteen yhtään ns. omaa rahaa, ei sekään ole kovin otollinen tilanne. Ja jos nyt lähdettäisiin laskemaan, niin toki mies syökin määrällisesti enemmän kuin minä.
Kiitos rakentavasta keskustelusta, sellaista vähän odotinkin!
Naisia vaivaa myös varmaan osaksi nykyäänkin vielä myytti että eihän siltä mieheltä voi odottaa liikoja kotiyliden suhteen tai jos se tekeekin enemmän vaikka omasta halustaan niin sitten ollaan muka tossun alla. Meillä mies kokkaa ja käy pääsääntöisesti tai ainakin useammin kaupassa omasta halustaan. Joten tulen aina valmiiseen pöytään. Molemmat pesevät omat pyykkinsä, minä lakanat ja lapsen pyykit. Siivoan koska pidän siitä, mieheni ei. Parempi tuloinen maksaa vähän enemmän koska olemme ME. Suhteenne kuulostaa upealta! Kiitos että jaoit ajatuksia. Yhtä tärkeitä kuin sanat ovat teot, elleivät jopa tärkeämpiä.
Ihan varmasti vaivaa! Meilläkin keittiö on nykyään enemmän miehen käytössä, hän tykkää testailla ja kokeilla erilaisia tekniikoita ja ruuanvalmistustapoja. Hän hoitaa myös kauppareissut, sillä aidosti pitää hyllyjen välissä haahuilusta ja uusien raaka-aineiden bongailusta. Nytkin pöydänkulmalla pikkelöityy piparjuuri ja tekeytyvät pihlajanmarjakaprikset. On vapauttavaa, että keittiö ei ole täysin minun vastuullani, kuten aiemmissa parisuhteissa on käytännössä ollut. Myyteillä heitän vesilintuja, saavat painua puolestani ikuisiksi ajoiksi vetten syvyyksiin. Kiitos, kun avasit oman parisuhteesi dynamiikkaa ja osallistuit keskusteluun!
Rakkautta on…kirjoittaa tällainen teksti, olet todella huomioinut miehesi ja hänen rakastavat tekonsa. Mikään ei ole hienompaa kuin tuollainen rakkaus, jossa ei ”palvella” toista, vaan tehdään hyviä ja avuliaita juttuja, niin pyytämättä ja yllättäen ?. Se on tosi rakkautta, kun autetaan eikä odoteta vastapalvelusta. Kun rakastaa, tekee kaikkensa, että saa toiselle hymyn kasvoille.
Toiseksi viimeinen lauseesi herkisti kyyneleen silmäkulmaan. Miten paljon oma mieheni auttaakaan minua, onneksi muistan kiittää ja arvostaa, ilman häntä elämäni olisi huomattavasti hankalampaa.
Ja Emmi, prosenttiosuudet…ei rakkaus onneksi lopu siihen, että se enemmän ansainnut onkin yhtäkkiä pienituloinen, joka ei pysty maksamaan osuuttaan asumisesta ja elämisestä etkä näin kirjoitakaan. Ymmärrän pointtisi, kun molemmat tienaavat suunnilleen yhtä paljon ja käyvät töissä, mutta ihan suunnittelematta elämäntilanteet muuttuvat ja silloin on ” meidän rahat” eikä se ole epäreilua. Ja entä tilanne, jossa toinen on suurituloinen ja toinen pienituloinen eikä pienituloiselle jää juuri mitään ”omaa rahaa”?
Pia, kovassa kallossasi on joku pehmyt kohta, josta rakkaus ja ymmärrys on astunut sisään ole siis levollisin mielin ?. Hieno ja niin lämmin teksti.
Ajattelen itse niin, että ne yhteiset menot (ruoka, asuminen jne.) mitoitetaan niin, että molemmilla on niihin varaa. Siis siten, että myös sitä ”omaa” rahaa jää. Ei siis siten, että menot mitoitetaan paremmin tienaavan mukaan, jolloin vähemmän tienaava joutuu pinnistelemään velvoitteista selvitäkseen.
Itse kokisin olevani toisen ”elätettävänä”, jos maksaisin vähemmän yhteisistä menoista.
Toki siis sairastumiset, työttömyydet ja opiskelut on asia erikseen. Mutta tosiaan tarkoitin kahden työssäkäyvän taloutta nyt 🙂
Emmi! Älä viitsi olla tuollainen kateellinen pahan ilman lintu!
Aivan ihana kirjoitus rakkaudesta. <3
Ei kai kommentointi ja kysymysten esittäminen ole kateellisuutta tai pahaa ilmaa? 🙂 Päinvastoin, olen fanittanut Pian blogia ja kirjoitustapaa pitkään ja monesti kertonutkin sen täällä kommenteissa. Ensimmäisessä kommentissani kehuin tätäkin tekstiä ja mielestäni tämä on todella hyvä ja antoisa blogi.
Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita, etteikö bloggaajalle (joka kuitenkin vapaaehtoisesti julkisesti kertoo asioistaan ja saa siitä joissakin tapauksissa jopa palkkaa), ei saisi esittää kysymyksiä tai kommentteja. Kysymyksistä ja kommenteista syntyy monesti paljon hedelmällisempää keskustelua kuin pelkästä komppaamisesta (sitäkin olen tosin paljon tehnyt). Esitin kysymyksiä ja kommentteja omalla nimelläni ja avoimesti, eikä tarkoitus ollut todellakaan heittää lokaa tai arvostella. Parisuhteet ja niihin liittyvät moninaiset kysymykset ovat todella mielenkiintoinen aihe ja niistä on mielipiteitä yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Joku voi pitää minun tapaani ajatella parisuhteen raha-asioista epätasa-arvoisena tai vääränä ja se on ihan ok.
Ja oon samaa mieltä kanssasi, teksti oli todella ihana ja hyvin kirjoitettu 🙂
Kiitos Paakelssi, sait heti ajatuksenjuoksustani kiinni! 🙂 Ja Emmi, kysymykset, kommentit ja toisenlaiset näkökulmat ovat erittäin tervetulleita. Pahoittelen, etten ehtinyt mukaan, kun keskustelu kävi kuumana, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö olisin jotenkin pahastunut kommenteistanne.
Ajattelen lähtökohtaisesti niin, että kun kerran ollaan sitouduttu yhteiseen kotiin ja tulevaisuuteen, ei ole sinun ja minun tuloja, vaan yhteinen varanto, jonka perusteella katsotaan missä ja millä tavalla on varaa asua ja elää. Jos maksan välillä ruokatilille muutaman kympin vähemmän kuin mieheni, en tunne olevani elätettävänä.Mutta kuten sanottua, ajattelutapa ja asenne riippuvat täysin parisuhteesta ja ihmisistä, jotka suhteessa elävät, eikä faktisesti oikeita ratkaisuja ole olemassakaan. Pääasia, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
Mistä tuollaisen miehen löytää? Pakko udella, mahtaako hän olla sinua nuorempi? 🙂 Tuli vain tunne.
Toisaalta kaiken maailman opuksia ja artikkeleita kun lukee, niin niissä sanomana tuntuu usein olevan, että pitäisi vain pärjätä itsekseen eikä toiselta ihmiseltä saisi haluta suunnilleen yhtään mitään, koska tällöin on jo joku säälittävä ihmisolento.
Prosentuaalinen panostaminen lämmitti erityisesti mieltäni. Huippua! Myös omat rahat on ok systeemi, mutta se saattaa olla sitten maksalaatikko vs. sisäfile.
Tällainen kiltti kympin tyttö on tässä elämässä saanut pärjätä itsekseen ihan riittämiin, joten avosylin otan vastaan kumppanin tuen ja panostuksen parisuhteeseen ja talouteen. Meillä on ikäeroa puolitoista vuotta ja kyllä, mies on nuorempi, mutta ei varmaan niin merkittävästi kuin ehkä ajattelit. 😉 Ja niin, Tinderistä minä oman aarteeni löysin.
Mutta niin Ensitreffeistä kuin tästä tekstistä jäin vähän kaipaamaan arvoja. Okei, tässähän niitä tuli rivien välissä kyllä. Mut onks nykyään monille ihmisille tärkeämpiä ruokaharrastelut, matkustelu ja sisustaminen kuin yhteiset, syvälliset arvot? Alan ehkä ymmärtää omaa sinkkuuttani…
Eikö se ole iso arvo, kun jopa julkisesti, arvostaen ja rakkaudella kertoo, miten mies hellii kotona? Parisuhteen pitää kasassa juuri pienet teot ja toisen arvostaminen ja kunnioittaminen. Tässä jutussa sitä oli yllin kyllin.
Anteeksi Pia, taisin harmistua ?. Mutta kun väännetään kauniista ikävää, niin..
Kauniista ikävän vääntäminen ei ollut ainakaan minun tarkoitukseni, vaikka yllä kysymyksiä ja kommentteja esitinkin. On aivan totta, että rakkaus on todella kaunis asia ja ainoa asia, jolla loppujen lopuksi on maailmassa merkitystä 🙂 Ja se, että on löytänyt rinnalleen itselleen sopivan ihmisen, vasta arvokas ja harvinainen asia onkin.
Silti on mielestäni hyvä, että asioista syntyy kysymyksiä ja keskusteluja. Mikään asia kun ei ole pelkästään kaunista tai pelkästään ikävää. Kaikilla asioilla on puolensa ja mielestäni on ihan tervettä tarkastella asioita monelta kantilta – myös rakkautta ja parisuhteita.
Mikäli bloggaaja haluaa avata parisuhdeasioitaan julkisesti (mikä on todella rohkeaa ja arvostettavaa), on mielestäni aivan ok, että lukijat esittävät tekstin herättämiä kysymyksiä. Esimerkiksi juuri rahasta tai muusta parisuhteen dynamiikkaan liittyvistä asioista. Bloggaajan ei toki tarvitse tällaisiin kysymyksiin vastata, mutta mielestäni kommentoijien automaattinen leimaaminen kateellisiksi on vähän hätäistä 🙂
Vastasit siis minulle…en ole sanonut sinua kateelliseksi, luepa tarkemmin kommenttini. Ymmärsin jopa sinua, vaikka en välttämättä ajatusmaailmaasi jaakaan.
Paakelssi, kauniista ikävää? En kyllä tarkoittanut sitä.
Kuten sanoin, miehen arvoja tuli kyllä rivien välissä esille. En ylipäänsä välittäisi tarttua tähän suhteeseen, minkä takia otin esimerkiksi myös Ensitreffit, jossa meno tuntui olevan hyvin pintapuolista ainakin vielä tiistaina.
Minä tarkoitan arvoilla vaikkapa suvaitsevaisuutta, lojaaliutta, rehellisyyttä… Välillä tuntuu, että nykyihmisiä kiinnostaa se yhteinen matkustelu enemmän kuin se, mitä toisen pääkopassa todella liikkuu. Mulle taas monet arvot ovat niin tärkeitä, että vastakkaisten arvojen edustajat tippuvat välittömästi geimeistä. Harrastuksista taas voin tinkiä, sillä ei minun tarvitse niitä jakaa toisen kanssa.
Me luemme/ koemme Pian ttekstiä eri tavalla. Minusta tämä oli Pian rakkaudenosoitus miestään kohtaan. Pian teksti, Pian arvot ja aatokset.
Kannatan Pauliina todellakin samoja arvoja kuin sinä, ehdottomasti! Ja jos enemmän kuunneltaisiin toista eikä vain olltaisi kuulevinaan.
Pia, seuraavaksi arvokeskustelu kehiin ?
Paakelssi, nyt ei kyllä suju, joten parasta lopettaa tähän, kun ei mun sanoma mee perille. En mä edes puhunut omista arvoista, vaan sanoin muutamia esimerkkejä arvoista.
Lyhyesti vielä kuitenkin: minusta tuntuu (tunteeni voi olla väärä), että suhteissa nykyään usein painottuvat aktiviteetit eivätkä arvot ja aatteet. Ehkä olen tämänkin kuitenkin ymmärtänyt väärin.
Toivoisin kuitenkin, että tällaisia kommentti- ja tulkintapoliiseja ei niin olisi liikenteessä, sillä tuskin myöskään he ovat välttämättä niitä Oikeita Kuulijoita, Lukijoita ja Tulkitsijoita.
Hmm, sulkevatko yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet mielestäsi pois yhteiset arvot? Eivätkö ne juuri heijastele niitä arvoja, joita molemmat jakavat? Meille arvot ovat se perusta, jolle suhde rakentuu. Ehdoton luottamus ja rehellisyys, luja lojaalius, toisen tekemisen ja mielipiteitten arvostaminen ja kunnioittaminen, perhe ja ystävyyssuhteet, avara maailmankatsomus, puhdas luonto, kestävä kulutus ja jopa samanlainen poliittinen maailmankuva ovat tärkeitä, vaikka emme poliittisesti aktiivisia olekaan. Nämä kaikki ohjaavat myös, sitä miten arkemme rakentuu.
Luulen, että myös ensitreffeissä arvokeskusteluja käydään, kunhan kausi pääsee kunnolla käyntiin. Jos ei kameroiden edessä, ainakin taustalla, niin ainakin meidän kaudella tehtiin. Toivotaan, että se tehdään tänä vuonna näkyväksi myös katsojille!
Kiitos, kun nostit arvonäkökulman esiin, taidanpa ottaa sen samantien blogikäsittelyyn, ehkä jo tänään! 🙂
En jostain syystä edes löytänyt enää sitä arvopostausta äkkiseltään sivupalkista, mutta tänne olikin tullut kommentteja, joten vastaanpa tähän.
Ei, eivät toki sulje toisiaan pois. Mun mielestä tosiaan tänään päästiin just siihen EA:ssa, mitä tarkoitan. Että ohhoh, näähän on ihan eri mieltä isoista asioista, mutta me on laitettu ne silti yhteen, kun ne on hei kuitenkin molemmat kiinnostuneita matkustelusta ja aika samalla alallakin! Taivas varjele, kuka laittaa yhteen homoläppää heittävän tyypin ja selvästi kaikin tavoin liberaalin helsinkiläisen?! Onhan niiden oikeasti pitänyt tietää nämä asiat ihmisistä. Jos eivät ole tienneet, ohjelma on huonosti tehty.
Ja lapsiaikeetkaan eivät mene yksiin. JULMAA. Minusta se kertoo tuotannosta sen, että joko on tosi hauskaa tehdä jopa viihdettä ihmisten elämien kustannuksella (”hihihi, näille tulee varmaan ristiriitoja”) tai sitten sen, että arvoja ei pidetä tärkeinä. Ymmärrän täysin Marin järkytyksen, sillä olisin varmaan lähtenyt kävelemään heti. Erinäisiä kommentteja on myös myöhemmin paha paikkailla, sillä ainakaan itselleni ”läppä läppä” ei ole uskottava kuittaus. Läpät ovat huonoja, jos ne ovat tuota luokkaa. Toki uppoavat varmasti toiseen samanlaiseen henkilöön.
Minulle arvot ovat ensisijaisesti sitä, miten toinen suhtautuu ylipäänsä maailmaan. Ehkä osittain aika poliittisia agendoja. Nykypäivänä pitää selvittää aika monesta asiasta toisen kanta. 😀 Ei suinkaan enää riitä se, mikä riitti ehkä 20 vuotta sitten. Siinähän sitä työtä sitten onkin. Jos siis arvokysymyspatteriston jälkeen joku on vielä siinä vieressä, niin sitten voidaan vasta paneutua muuhun. 😀 Eipä ole helppoa. Ehkä siksikin itselläni on herännyt kysymys, mahtaako monikin vain hyväksyä erilaiset arvot.
Terv. Liberaali kukkahattutäti 😉
Hei; Jos parit EA:ssa eivät alunperin ole vastanneet rehellisesti, niin eihän homma toimi. Eikö siinä ole kuitenkin joukko kysymyksiä, joissa yritetään kartoittaa arvot ja muutakin?
Mitä tarkoitat sllä, että enää ei riitä se, mikä riitti 20 v sitten. Olisi
mukava tietää, kun en ymmärtänyt.
Hieno teksti arjesta. Suunnilleen noin meillä on mennyt nyt suunnillee 44 vuotta. Jos arjen kulku ei ole tärkeää niin juhlat ja kukkakimput eivät pelasta aivan samoin kuin elämässä kokonaisuudessa: jos arjesta ei löydä sisältöä ei lomat pelasta. Teot puhuvat yhtä paljon kuin sanat, mutta ilman sanoja ja asioiden ääneen lausumista on hankalaa. Melillä on ollut samaa suuruusluokka olevat tulot – tosin vaimolla vähän korkeampi ja miellä on ollut käytössä koko tuon ajan vain yksi yhteinen pankkitili, jota kumpikin käytää täysivaltaisesti. Tästä ei ole meillä tullut koskaan ongelmaa, mutta käytännöt – ja perustelut- vaihetelevat. Kun aikaa kuluu (paljon) niin aika ajoin tulee aallonpohjia ja vastatuulta, mutta silloin on tärekää, että sillä kertaa vahvempi vetää heikompaa.
Jatka samaan malliin ….
Kiitos Jukka, hieno kommentti, olen täysin samaa mieltä!
Ihanaa että olet löytänyt rinnallesi aarteen. Ja hän sinut! Tuntuu hassulta, että vaikka en sinua lainkaan tunne, olen aidosti todella onnellinen puolestasi. Vaikutit niin hyvältä tyypiltä ohjelmassa ja kirjoituksissasi. Pitäkää toisistanne lujaa kiinni. Ja kiitos että jaoit tämän!
Ihan varmasti pidämme. Tuntuu, että viime viikkojen aikana on taas päästy ihan uudelle levelille parisuhteessa, vanhakin koira näköjään oppii edelleen uutta! Kiitos kannustavista sanoista, ihanaa, että olet matkalla mukana. 🙂
Voi miten ihana kirjoitus. Puhut niin asiaa.
Mukavaa syksyä sulle ja hanille. Mä niin aina odotan sun uutta postausta. Sun blogi käsittelee tosi maanläheisiä asioita oikeesta elämästä ja sitä on tosi ihana lukea.
Mukavaa syksyä sinullekin Kati, ja kiitos kun jätit puumerkkisi blogiin! Uutta postausta on tulossa taas tänään. 🙂
Kiitos Pia, kommenttien määrästä näkee, että tämä on tärkeä aihepiiri. Niin paljon jää sanomatta, mutta teot puhuvat paljon. Onnea teille, tapanne toimia on arvostettavaa. Minusta on hienoa elää kumppanuudessa, jossa on kohdattu ja jaettu iloja, suruja, onnistumisia, epäonnistumisia. Yhdessä on oltu aina enemmän ja arjen teot ovat rohkaisseet eteenpäin. 60-luvulta muistan viisaat sanat ”Bevisa henne din kärleken och torka disken”. Silloin miehet eivät vielä kovin hanakasti osallistuneet kotitöihin.
Minulla meni kauan ennen kuin tajusin arkisten tekojen merkityksen, sillä itse olen aina tukeutunut sanojen ja kosketuksen voimaan. Ilmaisemme tunteitamme niin erilaisin tavoin ja on tärkeää, että molemmat ymmärtävät mitä rakkauden kieltä toinen puhuu. Onnea myös teille, pitkä elämänmittainen parisuhde on aikamoinen saavutus nykypäivänä. Onneksi meininki on muuttunut 60-lukuun verrattuna. 🙂
Kiitoksia tästäkin kauniista kirjoituksestasi! Sen sisältö jäi pitkäksi aikaa mieleen – ja muistutti myös kauan sitten lukemastani kirjasta. En malta olla suosittelematta sitä muillekin aiheesta kiinnostuneille: Gary Chapman: Rakkauden kieli (engl. The Five Love Languages). Tyyliltään tuo on hieman amerikkalainen, mutta ydinajatus sekä osui että upposi: yksilölliset tavat osoittaa ja vastaanottaa rakkautta ovat tunnistamisen arvoisia. Kaikkea hyvää teille ja sinulle, Pia!
En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta rakkauden kielioppi on tuttu muista yhteyksistä. Suosittelen muitakin tutustumaan, tietoa löytyy myös suomeksi googlettamalla ”rakkauden viisi kieltä” esim. Väestöliiton sivuilta. Kaikkea hyvää myös sinulle Manna, kiitos kun kommentoit!
Hei; Se miten tärkeä kirjoituksesi minulle oli, tuli selväksi ensimmäisestä kommentistani. Haluaisin myös kiittää muita kommentoijia, sillä esille tuli mielenkiintoisia asioita, asioita, joita en ole edes tullut ajatelleeksi 25 avioliittovuoden aikana ( yhdessä oltu 10 v lisää). Se tunne mikä tuli, että me olla vahva pari mieheni kanssa. Siitä on hyvä saada välillä muistutus, ettei ota asioita itsestään selvyytenä. Kiitos.