Ensitreffit alttarilla

Kaikella mitä tapahtuu, on tarkoitus

/ piapas / 9 kommenttia

Uskon tietyllä tapaa kohtaloon. Siihen, että kaikella mitä elämässäni kohtaan, on tarkoitus. Uskon myös intuitioon, sillä alitajuntamme on fiksumpi kuin moni ymmärtää. Sitä pitäisi uskaltaa kuunnella enemmän. Tämän kaiken lisäksi uskon mukavuusalueen ulkopuolelle astumiseen, silloin kun se tuntuu oikealta. Menneisyydessä tehdyt pienetkin valinnat vaikuttavat tulevaisuuteen ennalta arvaamattomalla tavalla. Sanovat, että viisi vuotta sitten tehdyt valinnat realisoituvat nykyhetkessä. Ne ovat oikeassa, jos minulta kysytään.

Kesän 2018 korvilla kuusi uskaliasta miestä ja naista asteli alttarille. Tänään nuo rohkeat tapaavat toisensa televisiossa, kaiken kansan nähden. He tietävät jo miten kävi, me muut saamme jännittää vielä kymmenen jakson ajan. Tänään puoli valtakuntaa odottaa malttamattomana, että kello näyttäisi yhdeksää. Kotisohville on kannettu eväät, suklaata, herkkuja ehkä jopa kuohuviiniä, onhan kyseessä sentään Ensitreffit alttarilla. Siellä istun minäkin, sohvan uumenissa, yhdessä kumppanini kanssa. Puren kynsiäni, jännitän parien puolesta ja painan asiantuntijoiden viisaat sanat tiukasti mieleeni.

Neljä vuotta aiemmin minä olin yksi heistä. Viidennen kauden alkaessa saan kunnian heittää harteilleni kokemusasiantuntijan viitan. Katson jokaisen jakson ennakkoon ja kirjoitan siitä, mitä mieleeni nousee. Mitä tunsin silloin ja mitä tunnen nyt. Myötäelän ja tsemppaan avioon astuvia pareja, ja voin vain kuvitella, millainen pyörremyrsky heidän päässään pyörii juuri nyt. Syke nousee pelkästä ajatuksestakin.

Ja ettei kenellekään jäisi epäselväksi, painotan vielä, että kirjoitan omasta kokemuksestani. Mielipiteeni ovat minun ja katsantokantani hyvin subjektiivinen. Mieleni tekee taatusti myös neuvoa, sillä neuvomisessa olen vähän turhankin taitava. Yritän kuitenkin pitää mölyt omassa mahassani ja keskittyä siihen, mikä on hyvää. En etsi naimanaamoja, en vertaile elämäntyylejä, enkä vedä mutuun perustuvia johtopäätöksiä tai kyseenalaista arvoja. Seuraan, teen huomioita, nauran, itken ja samaistun. Ja opin toivottavasti itsestänikin lisää.

Toivon, että parit uskaltavat madaltamaan omat muurinsa, päästämään toistaiseksi tuntemattoman ihmisen lähellensä ja antamaan hänelle mahdollisuuden, oli ensivaikutelma mikä tahansa. Sillä pinta saattaa pettää, ja sisällä saattaa piileskellä hiomaton timantti, joka lopulta valaisee kahden onnellisen elämän. Sitä minä toivon ja sille peukkuja pidän.

ensitreffit alttarilla

Ja kuten aiempinakin vuosina, teitä kaikkia pyydän olemaan ihmisiksi.Suhtautumaan suvaitsevasti, inhimillisellä ymmärryksellä ja lempeällä mielellä. Kannustamaan, tsemppaamaan, lähettämään kauniita ajatuksia ja sanoja. Sillä edessänne on tänäkin vuonna kuusi tavallista suomalaista naista ja miestä, jotka haluavat vain löytää elämäänsä rakkautta. Kuten jokainen meistä.

Kaikella mitä tapahtuu, on tarkoitus. Ilman viimeisien vuosien dominoefektiä en olisi tässä, kirjoittamassa teille, mitä mieleni päällä liikkuu. Ajatuksiani uudesta kaudesta voit lukea Maikkarin netistä. Uusi postaus julkasitaan aina jokaisen jakson jälkeen, tiistaisin tasan kello kymmenen. Tervetuloa mukaan ikimuistoiselle matkalle!

Mitkä ihmeen erojuhlat?

/ piapas / 12 kommenttia

Kulttuurissamme kytee käsitys, jonka mukaan avioliitosta eronnut on epäonnistunut. Avioero määritellään kielitoimiston sanakirjassa seuraavasti: avioliiton purkaminen tai purkautuminen tuomioistuimen päätöksellä. Kahden ihmisen rakkauden loppu. Pelkkänä sananakin hankala, vokaalien valtaama, seitsemän kirjaimen väljähtynyt liitto. Negatiivisella leimalla lyöty, täynnä synkkiä ajatuksia ja surkeaa oloa.

suomenlinna

Minäkin olen seissyt alttarilla. Tahtonut, ja todella tarkoittanut sitä. Heittäytynyt tuntemattomaan ja uskonut kohtaloni muiden käsiin. Luottanut asioiden lopulta järjestyvän, kunnes oli pakko luovuttaa. Tahtominenkaan ei aina riitä, joskus on myönnettävä tosiasiat ja asteltava eri teitä.

Avioliittoni kesti kokonaiset kymmenen viikkoa. Teknisesti ottaen liitto oli lainvoimainen aina maaliskuulle 2015 asti, mutta käytännössä se päättyi elokuussa 2014 yhdessä täytettyyn avioerohakemukseen. Vaikka itse olisinkin ollut valmis odottamaan suhteen kehittymistä pitemmälle, oli päätös viime kädessä yhteinen. Yksin parisuhdetta ei pidetä pystyssä, ei parhaimmalla tahdollakaan.

lehtileikkeet

ensitreffit alttarilla onnellisesti eronneet

En silloin osannut murehtia sitä, että jatkossa virallisiin papereihin kirjataan kohdalleni eronnut, eikä asialla ole minulle edelleenkään mitään merkitystä. Parisuhdestatus ei määrittele ketään, eikä eronnut ole yhtään sen huonompi ihminen kuin se, joka jatkaa onnellisena liitossaan. Päättyneen parisuhteen jälkeen ihminen on usein viisaampi, tuntee paremmin itsensä ja sen mitä elämältä haluaa.

Ulkopuolelta katsottuna vain viikkoja kestävää aviotaivalta on helppo pitää vitsinä. Epäilemättä moni niin tekikin ja ajatteli samalla, kuinka pyhä häväistiin. Rohkenen olla eri mieltä, sillä ilman tuota erikoista kesää ja sen myllertävää matkaa tuskin olisin tässä, mullistavaa kokemusta ja mahtavia ystäviä rikkaampana. Onnellisena ja tyytyväisenä, rinnallani vihdoinkin kaipaamani kallio, johon turvallisesti nojata – tyynessä ja myrskyssä.

ensitreffit alttarilla reunion

Ero ei aina ole huoltajuuskiistoja, katkeruudessa rypemistä, ex-kumppanin kampittamista, puolien valitsemista tai vuosien surutyötä. Se voi olla molempia kunnioittava päätös, joka tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä, ilman riitoja tai draamaa, ilman kolmansia osapuolia tai mustia sukkia. Parhaassa tapauksessa ero on kahden aikuisen kypsyttelemä, oikea ratkaisu. Romanttisen rakkauden kadotessa ja parisuhteen päättyessä on hyvä muistaa, että toisesta on silti lupa välittää. Sillä kukaan muu ei tiedä, mitä kulissien takana oikeasti tapahtui. Kokemukset yhdistävät.

Samalla on hyväksyttävä se, että elämä jatkuu ja jossain vaiheessa ex-puolisokin toivottavasti rakastuu uudelleen. Vaikka välit olisivat kunnossa, kumppanin roolista ystävän rooliin siirtyminen ei välttämättä ole pala kakkua. Se vaatii totuttelemista ja aikaa.

onnellisesti eronneet

Me teimme yhdessä päätöksen pysyä ystävinä. Yhdessä käytimme häävieraiden antamat häälahjat: kokkauskurssin, suomenlinnapiknikin ja lahjakortin jäätelöbaariin. Yhdessä istuimme ammattilaisen upottavalla sohvalla ja tyhjensimme kengät hiertävistä kivistä. Yhdessä päätimme järjestää myös erojuhlat.

Pyysimme Kari Kanalaa kirjoittamaan meille erotoimituksen. Halusimme tahtoa uudestaan, mutta tällä kertaa ystävinä, ei puolisoina. Todistajina rakkaimmat, ne samat, jotka todistivat myös avioliiton satamaan astumista. Niinpä lähetimme läheisillemme kutsun:

”Kaikki kiva päättyy aikanaan, niin myös meidän ensitreffit alttarilla. Koska erokin voi olla juhla, päätimme vielä kerran kutsua koolle hääväen ja muutaman muun matkalle osuneen hyvin tärkeän henkilön tämän erityisen projektin päätösbileisiin. Tarkoitus on vähän kilistellä maljoja (siis skumppaa!) ja samalla muistella viimeisen vuoden huikeita ja hieman erikoisiakin tapahtumia.

Jonkinlainen erorituaali suoritetaan n. klo 19, toivottavasti mahdollisimman moni on ehtinyt silloin paikalle. Eropari ei estele vieraita esittämästä verbaaliakrobatiaa tai muita viihdyttäviä suunvuoroja, mutta ketään ei pakoteta mihinkään. Musavehkeet viritellään myös, jotta tanssahtelu jalan vipattaessa onnistuu. Sormiruokaa, erokakkua ja kaffetta on suunnitelmissa, lauantaina nähdään mitä pöytään kannetaan. Tervetuloa!”

ensitreffit alttarilla erojuhlat

Ilta oli täynnä iloisia jälleennäkemisiä, tunteita, tanssia, musiikkia, lupauksia, halauksia, hyvää ruokaa, vielä parempaa juomaa ja liikutuksen kyyneleitä. Kari Kanala ja Maaret Kallio olivat elementissään, showmies ja shownainen. Uudelleen sovitettu Paratiisi kaikui juhlatilassa ja sai raikuvat aplodit. Viimeiset vieraat lähtivät aamuseitsemältä.

Juhlien tärkein osa oli ehdottomasti erotoimitus, jossa Kari Kanala kysyi meiltä tahdommeko jatkaa ystävinä. Toisin kuin ensitreffeillä, nyt sanoimme tahdon ihmiselle, josta oikeasti välitämme, valitsimme toisemme ystävinä. Siirtymäriitti tuli tarpeeseen, juhlien jälkeen pääsimme aloittamaan puhtaalta pöydältä.

ensitreffit alttarilla erojuhlat

Ele oli symbolinen, mutta meille erittäin tärkeä. Hääjuhlissa toisiinsa tutustuneilla kavereilla oli mahdollisuus tavata toisiaan ja samalla huomata, että voimme pitää hauskaa avioerosta huolimatta. Eikä kenenkään tarvinnut valita puoltaan.

Parisuhteen aloittaminen on aina riski, joka on otettava, jos haluaa rinnalleen toisen ihmisen. Yleensä riskin ottaminen kuitenkin kannattaa, sillä lyhyenkin yhdessä tallatun taipaleen jälkeen on taatusti parempi puoliso sille loppuelämän kumppanille, joka tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. On uskallettava heittäytyä ja ottaa riski aina uudelleen. Elämä kantaa kyllä.

Rakkautta on…

/ piapas / 48 kommenttia

…tyhjennetty ja täytetty tiskikone. Kun kuudetta päivää peräkkäin ehtii töiltään tuskin syömään tai nukkumaan ja keittiö on täynnä likaisia aamupala-astioita ja lounaalla tyhjennettyjä soppakulhoja, meinaa kotiin tullessa päästä itku, kun huomaa astianpesukoneen olevan käynnissä ja tasojen puhtaiksi pyyhittyinä.

…huollettu fillari ja täyteen pumpatut renkaat. Vaikka kuinka Tinder-profiilissani hehkutin osaavani fiksata pyöräni itse, on ihanaa, että joku likaa kätensä minun puolestani. Joskus pyörä odottaa minua valmiina pihalla, nostettuna ulos pyörävarastosta, kun mies on lähtenyt töihin vain pari minuuttia aiemmin.

…jalkahieronta pitkän työrupeaman jälkeen. Jos olen jaloillani koko päivän, jalkapohjat ovat jo iltapäivällä tulessa. Mies tuntee ja tietää, mistä nappulasta painaa.

…vesilasi, joka odottaa tiskipöydän reunalla joka ilta. En osaa mennä nukkumaan ilman vesilasia, sillä jos yöllä tulee jano, on keittiöön pitkä matka. Useimmiten lasi on aamulla koskematon, mutta pääasia, että tiedän lasin olevan lähellä. Mies otti tavaksi täyttää lasini jo parin viikon seurustelun jälkeen ja jatkaa sitä edelleen.

…itse leivottu leipä. Viimeisen viikon aikana meillä on leivottu maalaisleipää, vuokaleipää ja ruislimppua. Mikään ei voita tuoreen leivän tuoksua ja kylmää voita kantapalan päällä. Miten onnellinen olenkaan, että leipäjumala valitsi juuri minut.

…yhteinen saunavuoro ja lauteelle valmiiksi levitetty laudeliina. Lauteilla vakiopaikat, joille laudeliinat asetellaan. Minä istun nurkassa, mies heittää löylyä. Stressi haihtuu höyrynä ilmaan ja lihakset rentoutuvat yksi kerrallaan.

…ladattu sähköhammasharja. Kylppärissä on kaksi sähköhammasharjaa, mutta vain yksi laturi. Aamutokkurassa ja iltaväsyksissä harvoin muistan laittaa omaani lataukseen. Arvaatte ehkä, kuka muistaa huolehtia siitäkin.

…täytetty jääkaappi. Työpäivän päätteeksi en todellakaan jaksa raahautua ruokakauppaan, vaikka ruokabloggaaja olenkin. Mies sen sijaan nauttii hyllyjen välissä haahuilusta, uusien tuotteiden bongailemisesta ja ostosten tekemisestä. En pane hanttiin. Ruoka maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne molemmat siirtävät prosentuaalisesti saman verran palkastaan.

…käteen hakeutuva turvallinen ja vahva käsi. Ajatuksissani olen monta kertaa meinannut kävellä päin punaisia tai muita ihmisiä, kunnes käsi puristaa kättä ja vetää selville vesille. Hymyilen, kiitän ja moiskautan pusun poskelle.

…kiehuvalla vedellä täytetty kuumavesipullo. Kuukautisten ensimmäisinä päivinä vatsaani juilii niin, ettei siihen auta edes burana. Kuumavesipullo rentouttaa kramppaavia lihaksia ja laukaisee kivun. Piinaavimpina päivinä pullo kannetaan minulle suoraan sänkyyn, pyytämättä ja rakkaudella.

…yhdessä kokkaaminen. Viikonlopun ruokalistaa saatetaan pohdiskella koko viikko ja kun päästään asiaan, aika menettää merkityksensä. Uudet valmistusmenetelmät, tekniset keittiövempeleet, huippuunsa teroitetut veitset, erikoiset mausteet, haastavat reseptit ja niille sovitetut viinit. Siinä täydellisen viikonlopun resepti.

…kesken työpäivän saapuva viesti, jossa on linkki lempiartistin keikkakalenteriin. Jazzia, poppia, folkia, klasaria, kaikki käy. Kolmansilla treffeillä istuimme kylki kyljessä Lasipalatsin terassilla ja kuuntelimme Mopoa. Mies lauloi korvaani biisin ainoaa lausetta – beibe, sä oot mun.

…jokailtainen sohvapötköttely. Puoliksi päällekkäin, lomittain ja limittäin, pää sydämen päällä, ruudulla australialaiset kotikokit tai kuten tänään, ensimmäisillä treffeillään avioon astuvat. Rakkauden puolesta, vihaa vastaan.

rakkautta on

Rakkautta on tavallinen arki, maanantait, siivouspäivät, jauhoinen leivinlauta, pyykkivuorot ja pitkät päiväunet sateisena sunnuntaina. Pienet teot, suuret sanat ja lempeä kosketus, samanarvoisia kaikki, yhtä voimakkaita ja tunteita täynnä. Kukahan tämän takoisi kovaan kallooni?