Vaikka Ruotsi on toisella puolella lahtea ja siellä asuu myös sukua, suhde naapurimaahan on jäänyt harmittavan etäiseksi. Tukholma on tuttu ja kuusi vuotta sitten piipahdin myös Visbyssä, mutta muuten vierailut ovat rajoittuneet laskettelukeskus Åreen sekä Linköpingiin ja Uppsalaan suuntautuneisiin kuoron ja orkesterin keikkareissuihin. Oli siis jo aikakin jatkaa tutustumista kansankodin ihmeisiin.

En tiennyt Göteborgista etukäteen juuri mitään, vain muutama tiedonmurunen oli kantautunut korviini. Kaupungissa järjestetään syksyisin pohjoismaiden suurimmat kirjamessut. Jostain olin kuullut, että tukholmalaiset suhtautuvat göteborgilaisiin kuin helsinkiläiset tamperelaisiin. Andalusian auringossa -blogin perusteella tällä Ruotsin toiseksi suurimmalla kaupungilla on paikka myös ruokamatkaajan sydämessä. Meri on lähellä ja siksi tuoreita mereneläviä tarjoavien ravintoloiden määrä huimaa päätä.

Alkuperäinen suunnitelma oli lennähtää kaupunkiin maanantaina, riehua Coldplayn keikalla, nukkua yksi yö halvassa hostellissa ja palata heti seuraavana aamuna kotiin. Finnairin hinnoittelu kannusti kuitenkin pidempään paikallaoloon. Niinpä vietin lopulta Göteborgissa kolme kokonaista päivää seuranani pikkusisko sekä Pipo silmillä -blogin Milja.

Kaupunkilomalla ehdottomasti parasta on päämäärätön kuljeskelu ja satunnaisille sivukujille eksyminen. Tällä taktiikalla törmäsimme En Delin edulliselle vegelounaalle Hagan pittoreskille kävelykadulle, keskelle maksutonta da Matteon kahvi-tastingia ja minigolf-radalle, joka osoittautuikin keskelle puistoa pystytetyksi baariksi ja bistroksi. Puttailun lomassa oli mahdollisuus nautiskella pienpanimoiden tuotteita ja vatsan kurniessa katuruoka pelasti nälkäkiukulta. Nerokas konsepti, joka toimisi mainiosti vaikka Kaivarissa, Mustikkamaalla tai Tervasaaressa, vink, vink!

Ruokabloggaaja oli tälläkin kerralla laiskuuttaan varannut pöydän vain yhdestä ravintolasta. Perinteistä Husmanskostia tarjoavan Smakan wallenberg suli suuhun, mutta muuten paikka ei oikein vakuuttanut kriittisiä siskoksia.

Onneksi sattumanvarainen vaeltelu palkittiin seuraavan päivän lounaalla, kun satuimme Tacos & Tequila -raflaan. Syömäni kampasimpukka-ceviche maistui täydelliseltä helteisenä kesäpäivänä auringon paahtaessa sisäpihan terassille. Seuralaisen valitsema härkätaco oli sekin tasapainoisen herkullinen.

Erityispeukun myönnämme ravintolan drinksuille. Viereisessä pöydässä siemailtiin mango-margaritoja bataattiranskalaisten kyytipoikana. Harmittaa vieläkin, etten kehdannut kysyä lupaa kuvata keltaisena hehkuvia laseja ja superrapeasti rouskuvia ranuja. Ehdottoman suositeltava paikka sekä nopeaan verensokerin tasapainotukseen että pidempiin illanistujaisiin. Tacos & Tequila toimii first come, first serve -periaattella eli pöytävarauksia ei oteta vastaan. Viiden aikaan tilaa oli hyvin, mutta voin kuvitella, että lämpiminä kesäiltoina kuppilaan on tungosta.

Eikä tässä vielä kaikki! Kaupungin ehdoton helmi tuli sekin vastaan pyytämättä ja yllättäen. Hagan idyllisen vegelounaan ja sitruunalimonadin siemailemisen jälkeen himoitsimme jälkiruokaa. Nyrpistelin nenääni kävelykadun jäätelötarjonnalle, koska kaipasin jotain muuta kuin perusmövenpickiä. Olimme jo lähes luovuttaneet, kun kirjaimellisesti kompastuimme kadulla seisovaan pienen artesaanijäätelöpuodin puiseen kylttiin.

Råda Gelaton jäätelöt tehdään käsin paikan päällä luomumaidosta, -sokerista ja aidoista raaka-aineista, ilman lisäaineita ja keinotekoisia aromeja. Paikallista ja tuoretta, kuten yrityksen iskulauseessakin luvataan. Tiesin välittömästi mitä haluan, sillä liitutaululle listattujen jäätelömakujen joukossa komeili brynt smör eli ruskitettu voi. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen olin taivaassa. Väitän, että pahvikipossani oli Göteborgin paras jäätelö, sillä muihin gelaterioihin ei enää ollut mitään tarvetta etsiytyä.

Jäätelö oli niin kertakaikkisen hyvää, että palasimme paikkaan seuraavanakin päivänä. Olimme viimeiset asiakkaat ja ehdimme sisään juuri kun ovia oltiin sulkemassa poikkeuksellisesti keskellä päivää. Jäätelömestari kertoi, että uusi tuotantolaitteisto odottaa takahuoneessa asennustaan ja siksi edessä oli parin päivän huoltotauko. Laarit kumisivat tämän vuoksi harmillisesti tyhjyyttään, vain kolmea makua oli jäljellä. Ostimme kaiken, mitä irti saimme.

Illan päätteeksi istahdimme airbnb-asuntomme naapurikortteliin, jossa varsin sopivasti sijaitsi paikallinen Brewdog. Pienellä parklet-terassilla oli samat säännöt kuin Suomessakin. Tuoppia ei saanut kantaa itse jalkakäytävän yli, vaan juomanlaskija juoksutti oluen perässämme pöytään. Kommentoidessamme byrokratiaa parrakkaalle baarimikolle, hän tokaisi, että sentään teillä lahden toisella puolen on alkoholiliike, jolla on toimintaa kuvaava nimi. Systembolaget on järjettömin nimi, jonka tiedän, tiskin takaa tuhahdettiin. Hihittelimme yllättävälle avautumiselle tovin jos toisenkin.

Voisin palata Göteborgiin pelkästään Råda Gelaton artesaanijäätelön vuoksi. Toinen vahva syy ovat kalaravintolat, jotka jäivät tällä kertaa väliin minimaalisen matkabudjetin ja seuralaisten ruokavalion vuoksi. Pieni kutina sydänalassa kertoo, että ensimmäinen kerta ei todellakaan jää viimeiseksi.