Koskaan ei tiedä, mistä inspiraatio iskee. Tällä kertaa tekstin idea syntyi Iholla-sarjan neljättä tuotantokautta katsellessa, kun ihanan Laura Frimanin ruokalistalla oli kananmunakastike, tuo 80-luvun klassikko. Keittiökohtausta seuratessani sain ahaa-elämyksen. Olin kasvanut aikuiseksi siinä harhaluulossa, että kananmunakastiketta syötiin vain meidän nelilapsisessa keittiössä.
Vähitellen koko totuus alkoi paljastua.
Kävi nimittäin niin, että samaan aikaan blogikollegani Janica keitteli kyseistä kastiketta kotonaan. Annos päätyi Savusuolaa-blogiin ja sitä kautta myös minun silmieni eteen. Artikkelin alle alkoi kerääntyä kommentteja, joiden perusteella tein johtopäätöksen, että kananmunakastike onkin ollut vakiokamaa lähestulkoon jokaisen suomalaisen kodin ruokapöydässä. Sinänsä ei kovin yllättävää, olihan ruoka edullista, ravitsevaa ja helppo valmistaa.
Kun minulta lapsena kysyttiin, mitä ruokaa tänään tehtäisiin, vastaus oli aina sama: kananmunakastiketta. Lempiruoka pysyi samana teinivuosiin saakka. Osasin tehdä valkokastikkeen itsekin ja soluasunnossani leijui usein lempiruokani tuoksu. Ruokalistani koostui opiskeluaikoina kananmunakastikkeen lisäksi jauhelihasoosista ja makkarakastikkesta. Joskus paistoin lettuja ja söin niitä Bravo-merkkisen suklaa-banaanijäätelön kanssa, se kun oli pakastelaarin halvin jätskipaketti.
Kananmunakastike löytyy samasta käsinkirjoitettujen reseptien vihosta kuin jauhemaksapihvit ja karjalapiirakatkin. Meidän perheessä kastiketta nautittiin yksinkertaisesti pelkkien perunoiden kera, mutta lautasen laidalle saatettiin joskus lisätä puolukkaa tai porkkanaraastetta. Itse kerättyä ja omasta maasta noukittua, tietenkin.
Palaa nostalgiseen kasaritunnelmaan kokkaamalla kattilallinen 80-luvun lasten lempiruokaa, kananmunakastiketta ja perunoita. Sopii erinomaisesti myös kalan (ja kalapuikkojen) kanssa. Ohjeen olen kirjannut ylös sellaisena, kuin se meidän keittiössä tänä päivänä tehdään.
Kananmunakastike
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3–4 dl kevytmaitoa
4–5 keitettyä kananmunaa
suolaa
valkopippuria maun mukaan
keitettyjä perunoita
Keitä ensin kananmunat ja laita perunat kiehumaan. Kananmunien kypsyys voi vaihdella puolikovasta kovaan eli keittoaika sellaiset 7–10 minuuttia. Sulata sitten voi kasarissa, mutta älä päästä sitä ruskistumaan. Ripottele jauhot sulaneen voin joukkoon ja anna kypsyä hetkinen. Kaada maito vähitellen ja vatkaa niin vimmatusti, ettei kastikkeeseen jää paakkuja. Jos olet laktoosille yliherkkä, käytä mieluummin laktoositonta maitojuomaa. Unohda siis HYLA-maito, sillä lopputuloksesta tulee muuten liian makea. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Kuori munat ja lohko ne 4–8 osaan. Minä tykkään muhkummista, toiset arvostavat pientä silppua. Lisää pilkotut munat kastikkeeseen ja anna hetki tekeytyä. Kauho keitettyjen perunoiden päälle ja syö sellaisenaan tai muussaa setti mössöksi, kuten tässä taloudessa tehdään. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos se tuntuu tarpeelliselta. Lusikoi lautaselle puolukkasurvosta tai porkkanaraastetta, jos kaipaat rehuosastoa kastikkeen kylkeen. Muistele kultaista kahdeksankymmentälukua ja nauti.
Tässä kohtaa on pakko todeta, että kananmunakastike ei todellakaan taivu ruokablogien korkeatasoiseen ja ylettömän inspiroivaan valokuvavirtaan. Onneksi tiedän, että siellä ruudun toisella puolella arvostetaan muutakin kuin loppuunhiottuja annoskuvia ylenpalttisine rekvisiittoineen. Arki ei nimittäin tässäkään taloudessa ole kukkasilla koristeltuja kakkuja ja hienosäädettyjä instagram-asetelmia. Se on kananmunakastiketta, kalapuikkoja ja pakastepitsoja, pyykinpesua, riittämättömyyden tunteita ja keskivertokuvia. Tavallisen ihmisen tavallista elämää.
ps. Tämä on yksi parhaimmista krapularuuista, jonka tiedän. Sopii kokeilla siihenkin tarkoitukseen.
Kuola kuola kuola!!!! Ja hittoon Insta-arki! On niin ihanaa, kun joku kirjoittaa ja osaa tehdä sen ilman yhdys sana virheitä timanttista sisältöö ihan just sulle hei niinq.
?? WORD.
Minunkin herkkuani! Sopii myös pinaattilätyille kastikkeeksi.
Oho, meitähän on täällä monta! Ja tosiaan pinaatti ja kananmuna on oiva yhdistelmä. ??
Heissan; Jälleen kerran piti googlata elikkä löytyykö nyppysoosi tai klimppisoppa, lapsuuden herkut. No löytyi, juu. Meillä Satakunnassa ei kyllä klimppisopassa ollut lihaa. Ja nyppysoosissa oli jauhelihaa ja maustekurkkua ” nyppyinä”. Ja jos ihan herkulle vedetään, niin se on lihapullat, survottu puolukka ja potut. Ei ole sen voittanutta! ? Liekö syynä se, että äiteellä oli vasta sunnuntaina aikaa tehdä niitä lihapullia. Ja jos taivaaseen asti nykästään, niin rosolli pyhänä tykö!!
Kyllä se parasta on näissä teksteissäsi se, että itsekin penkoo lapsuuttaan ja ihastuu taas uudelleen. Aivan kerta kaikkiaan ihanaa ( enkä pidä sanasta ihana! ?).
Munakastike muuten on minun turkulaisaviomieheni herkkua ja paistettu kala. Minä en lapsuudessani munasoosii syönyt, mutta hyvää se on etenkin kalan kanssa nykyään.
Kiitos, kun herätät. Mikään ei niin hykerrytä kuusikymppistä kuin lapsuuden muistot. Miten ne vielä maistuvat suussa. Korvaamattomia muistoja. Nämä kirjoituksesi on parasta. Ja kuvissa maistuu ruoka, hifistelystä viis. Ei kaunis kuva vatsaa täytä
Aitoja ja oikeita ne olla pitää. Ja jos on hyvä teksti, kuvista tulee nälkä. Näin kävi. ?
Herkkuteksti. ??
Herkkukommentti kerrassaan! Nyppysoosit ja klimppisopat ovat meikäminnalle tuntemattomia suuruuksia, mutta itse tehdyt lihapullat, oioioi. Ihanaa(!) kuulla, että tekstini verestävät muistoja, se on ehdottomasti yksi tärkeimmistä motiiveistaan kirjoittaa. ?
Kiva, kun palautit mieleen! Jännää, miten tämä olikin herkkua silloin meidän lapsuusvuosina. On lie sitä edelleen, eli taisivat viikonlopun uudet perunat juuri saada uusvanhan lisukkeen… 😛
Kiitti taas Pia 🙂 herkuttelemisiin, Leena
Jee, kiitos Leena!