Kustannustoimittajan rukkaset on nyt ripustettu naulaan seuraavaksi 46 päiväksi. Ensin viisi viikkoa palkallista lomaa, sitten puolitoista saldovapaita. Puolikkaasta viikosta on luvattoman usein venynyt kokonainen, erikoispitkä hengähdystauko on siis kovalla työllä ansaittu!

Vaikka päivätyöläisen hanskat ovat hukassa, bloggaajan saappaat pysyvät tiukasti jalassa. Annan itselleni kuitenkin luvan laiskotella, lukea enemmän kuin kirjoittaa, nukkua pitkiä päiväunia ja tuijotella pilvien lipumista sinisellä taivaankannella. Aion vilvoitella varpaitani järvivedessä, seilata Saimaan aalloilla, syödä litratolkulla vastapoimittuja mansikoita, istua sileillä, auringon lämmittämillä rantakallioilla ja levätä lintujen laulussa ja sirkkain soitossa.

Koko kevät ja alkukesä ovat olleet niin hektisiä, etten ole osannut rauhoittua lukemaan, en arkena, enkä viikonloppuna. En edes reissuilla, vaikka kirjat ovat uskollisesesti kulkeneet mukanani. Huomisesta alkaen on toinen ääni kellossa. Ei aikatauluja, ei kalmanviivoja, ei stressiä eikä herätyskelloja. Vain ruhtinaallisesti aikaa ja puolen metrin pino kirjoja. On aika jakaa kesäloman kirjavinkit.

Kesäloman kirjavinkit

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Kirja on maannut yöpöydälläni useamman kuukauden, mutta olen säästellyt sitä ensimmäisille lomapäiville. Kurkkasin salaa ensimmäiselle sivuille ja nauroin ääneen jo muutaman lauseen jälkeen. Odotan kevyttä ja viihdyttävää, mutta osuvaa sanailua.

Riikka Ala-Harja: Kevyt liha
Miksi nainen on edelleen näkymättömämpi kuin mies? Takakanteen painettu kysymys sai feministin minussa nappaamaan kirjan työkaverin pinoamasta kierrätyskirjojen kasasta. Ala-Harjan tuotanto on toistaiseksi vierasta, jo on aikakin täyttää aukko sivistyksessä.

Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
Kirjahyllyssäni ovat siistissä rivissä kaikki Juha Itkosen teokset aina Anna minun rakastaa enemmän -esikoisesta lähtien. Suosikkini on Hetken hohtava valo, pitkästä parisuhteesta erotessani jopa alleviivasin kirjasta omaan tilanteeseeni osuvia lauseita. Vaikka päähenkilöt ovat reilusti itseäni vanhempia, heidän kokemuksissaan on jotain hyvin helposti samaistuttavaa.

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Olen kuullut Hirvosen teksteistä paljon hyvää. Niinpä päätin aloittaa hänen ensimmäisestään, joka sai Finlandiaehdokkuuden vuonna 2005. Uuteen kirjailijaan ja hänen tyyliinsä tutustuminen on aina jännittävää. Ihastuttaako lauseiden poljento, lähteekö tarina lentoon, onnistuvatko hahmot valloittamaan sydämeni vai ärsyynnynkö heihin ja kirjailijan kerrontatapaan ensi metreillä?

Hanya Yanigihara: Pieni Elämä
Kollegani kysyi eilen mitä aion kesän aikana lukea. Kun mainitsin Yanagiharan 939-sivuisen Pienen elämän, hän oli hetken hiljaa ja totesi sitten, ettei varmaan kannata kahlata kirjaa läpi loman ensimmäisinä päivinä. Opus kuulemma saattaa pyöräyttää liikkeelle sellaisen ajatusmyrskyn, että elämä menee hetkeksi sekaisin. Takakannessa The New Yorker hehkuttaa: Varaudu siihen, että romaani vie järkesi, jäytää sydäntäsi ja kaappaa elämäsi hallinnan. Minua (ja teitä) on siis varoitettu.

Han Kang: Vegetaristi
Jostain syystä lukupinooni on kertynyt muitakin arveluttavia teoksia, eipä nimittäin taida olla helpoimmasta päästä Vegetaristikaan. Punakantinen Booker-palkittu on kuitenkin tullut vastaan lehtien sivuilla ja somea selatessa niin monta kertaa, että haluan tietää mistä puhutaan. Lupaan lukea tämän riippumatossa aurinkoisena kesäpäivänä, kevyellä otteella, ahdistumatta.

Luisa Weiss: My Berlin Kitchen
Edellisten kirjojen nostattama syke laskee normaalilukemiin, kun aiheena on ruoka. Innostuin tilaamaan Luisa Weissin omaelämänkerrallisen esikoiskirjan kuultuani hänen tarinansa What’s Cooking Helsinki -tapahtumassa. Ruokabloggaajasta kirjailijaksi, eikö se ole jokaisen ruuasta bloggaavan salainen haave?

Jos moottoripyörän uusiin sivulaukkuihin mahtuu, pakkaan mukaan mökkiturneelle edellä mainittujen lisäksi myös muutaman jo pitkään hyllyssäni odotelleen opuksen: Lena Dunhamin Sellainen tyttö, Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä ja ikuisuusprojektini, Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan kolmannen ja neljännen osan. Laiturilla loikoillessani saatan ratkoa myös vinon pinon japanilaisia ristikoita ja ahmia vanhoja naistenlehtiä. Oi mökkikesä, täältä tullaan, kirjakassi tiukasti kainalossa!

Ps. Jos et ole vielä lukenut Kate Mortonin Hylättyä puutarhaa tai Joël Dickerin Totuutta Harry Quebertin tapauksesta, käy kirjakaupan kautta ja nappaa pokkariversiot kesälukemiseksi. Taattua lomalaatua – riittävän kevyttä, mutta silti koukuttavaa ja taitavaa tarinaa. Muista myös Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa sekä Leena Putkosen ja Mari Koistisen Ruokamysteerit!

Viime vuoden kirjavinkit löydät täältä:
Lomalukemista ja kirjatärppejä
Joulun parhaat kirjalahjat