Kirjakeskiviikko – liuta lukuvinkkejä lomalaisille

Välillä tällä puolella ruutua tulee mietittyä, onko tässä mitään järkeä. Suollan näppis sauhuten sanoja aiheista, joista olen itse kiinnostunut. Ruoasta ja viinistä, mökkeilystä, reissuista ja vähän siitä rakkaudestakin. Niin ja yrittäjän elämästä, joskus neulomisesta ja kirjoista tietenkin. Niinpä päätin kysyä, mistä tykkäätte. Viritin visaisen kysymyssarjani Instagramin stooreihin kevään korvilla, samoihin aikoihin, kun koivut aukoivat silmujaan. Vastaukset vetivät maton alta.

kirjakeskiviikko

Ruokajuttuja, reissuraportteja ja mökkipäiväkirjan merkintöjä kaipasivat melkein kaikki. Neljä viidestä tahtoi kuulla kirjoista, yrittäjyydestä, puutarhaprojekteista ja viineistä. Hännänhuippuna heilui neulonta, mutta siitäkin piti puolet porukasta. Eihän minun pitäisi yllättynyt olla, että tykkäätte samoista jutuista kuin minä, mutta olin kuitenkin. Että se kaikki sillisalaatti, jota tililläni tarjoilen olikin teidän mieleenne. Saatoin pyörähtää ilosta muutaman tanssiaskeleen tajuttuani etten ollutkaan ajanut ajatuksissani ojaan, vaan puksutin päättäväisesti eteenpäin ihan oikeilla raiteilla!

Kirjakeskiviikko on tullut jäädäkseen

Vielä joskus toteutan sellaisen puolivirallisen lukijakyselyn. Muotoilen lomakkeen, mietin kysymykset tarkasti ja lisään loppuun arvonnan. Sen aika on kuitenkin myöhemmin, sillä nyt keskitytään toviksi kesän kirjasuosituksiin. Tuo vasemmalla kädellä tehty aiemmin mainitsemani pieni gallup poiki nimittäin näppärän idean. Keskiviikko onkin nykyään kirjakeskiviikko! Joka keskiviikko jaan Instagramissa kirjavinkkejä, suosituksia tai vähintäänkin lukukokemuksia. Tallennan kaikki kirjakeskiviikko-vinkit kohokohtiin, joten jos kesäsi kuluu muuten kuin kännykkää käpälöiden, käy kurkkaamassa kirjasuositukset myöhemmin. Syksyksi olen suunnitellut kuukausittaisia kirja-arvontoja, joten pysyhän mukana, jos olet kaltaiseni lukutoukka!

kirjakeskiviikko

Lomailijan lukupino on kasvanut korkeammaksi kuin koskaan, sillä ensimmäistä kertaa koskaan tämä yrittäjä on merkinnyt kalenteriin kokonaisen kuukauden lomaa. Täältä tullaan riippumatto, laiturinnokka ja löhötuoli, sillä tämä on kaikkien aikojen kirjakesä!

Riippumatossa maistuvat dekkaritkin

Olen ihastunut rikostarinoihin, joissa unohdetaan veren vuodatus ja väkivallalla mässäily. Jännityskirjallisuuden lajiin, jossa johtolankojen rinnalla kulkevat ihmissuhteet, rakkaustarinat ja sukujen synkät salaisuudet. Jos minulta kysytään, mikään ei sovi laiskaan riippumatossa rötväilyyn paremmin kuin kiehtova murhamysteeri! Siksi suosittelen etunenässä Elly Griffitsin Ruth Galloway -sarjaa, jossa marskimaalla asuva keski-ikäinen arkeologi siemailee viiniä ja setvii vuosikymmenien takaisia rikoksia yhdessä lapsensa isän kanssa, joka sattuu olemaan poliisi. Olen niin rakastunut Ruthiin, että murhatutkinnan juonenkäänteillä ei ole enää niinkään väliä, haluan vain tietää, miten ihmissuhdedraama etenee. Mukana seikkailee aina myös pari druidia.

kirjakeskiviikko

Mysteerien ystäville suosittelen myös Kate Mortonin tuotantoa sekä tänä keväänä ilmestynyttä Richard Osmanin Torstain murhakerhoa**. Jälkimmäisen tarinan sisään sukeltaminen vei hätiköiden esiteltyjen henkilöhahmojen vuoksi vähän aikaa, mutta loppua kohti vauhti kiihtyi ja pysyäkseen kärryillä piti pitää tiukasti kiinni. Eläkeläisten torstaisin kokoontuva murhakerho ratkoo rikoksia kahvikuppien, sherryn ja kakunpalojen äärellä ja on kutkuttavaa kuunneltavaa etenkin äänikirjana.

Naiset harvinaisissa päärooleissa

Tänä vuonna olen tutustunut ensi kertaa Kate Quinnin kirjoihin. Hän kirjoittaa todentuntuisesti naisista sodan aikana. Quinnin kirjoissa naiset eivät jää kotiin hoitamaan lapsiaan tai käy sotaa lottapuvuissa, vaan toimivat aktiivisesti rooleissa, jotka yleensä mielletään osaksi miesten maailmaa. Koodinimi Alice kertoo englantilaisten naisten vakoojaverkostosta ensimmäisen maailmansodan aikana. Raju tarina perustuu osittain todellisuuteen ja iskee välillä ilmat pihalle, mutta on todellakin lukemisen arvoinen.

kirjakeskiviikko

Quinnin Metsästäjätär ajoittuu toiseen maailmansotaan ja sen jälkimaininkeihin. Kirja kertoo venäläisestä naisten lentolaivueesta ja natsisotilaan vaimosta, joka kylmäverisesti murhaa sodan nimissä lapsia ja aikuisia. Veriteot eivät ole pääosassa, vaan niihin palataan takaumissa, kun Euroopasta jälkiä jättämättä kadonnutta metsästäjätärtä jäljitetään aina valtameren toiselle puolelle saakka. Myös naiset sodan ajan valokuvaajina nostetaan kirjassa valokeilaan. Quinnin uusin suomennos Ruusukoodi on vielä lukematta, odotan sitä innolla.

kirjakeskiviikko

Epätavallisten naisten kategoriaan nostan ehkä hieman yllättäen myös Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen**. Tiedän, että haukea on hehkutettu hengästymiseen asti niin, että se melkein pärskii korvista ulos, mutta se ei tämän kirjan kohdalla haittaa. Hauki on outo, kiehtovan koukuttava, kierolla tavalla viihdyttävä ja kielellinen kokemus vailla vertaa. Aion kahlata kirjan tunnelmiin tänä kesänä uudelleen, sillä ensimmäisen lukukerran jälkeen luin silmät selällään Karilan artikkelin siitä, kuinka päähenkilön piti alunperin olla mies, ja kuinka hänen vaimonsa puolihuolimattomasti ehdotti sen vaihtamista naiseksi. Karila vaihtoi nimen, mutta jätti kaiken muun ennalleen. Nerokasta!

Hurmaavia herrasmiehiä ja reilusti romantiikkaa

Jos olet minun tavallani todellinen kirjaihminen ja kaipaat älykästä, mutta kevyttä kirjallisuutta, tartu Nina Georgen opukseen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Harvoin tulee vastaan yhtä hurmaavaa rakkaustarinaa, joka valloittaa kaikilla tasoilla. Sydämensä särkenyt pariisilaisherra pitää vanhassa proomussa kirjakauppaa, jota hän itse kutsuu apteekiksi. Pienestä puodista saa kirjallisia lääkkeitä kaikkiin elämän vaivoihin. Avattuaan entisen tyttöystävänsä kymmeniä vuosia sitten lähettämän kirjeen hän irrottaa ankkurin ja lähtee matkalle menneisyyteensä kissojen ja sattumalta syntyvän sekalaisen seurueen kera. Varsinaisen tarinan päätyttyä lukija löytää kirjan lopusta yllätyksen, sinne on nimittäin kirjattu kaikki kirjassa mainittujen ranskalaisten ruokien reseptit sekä kaunokirjallinen ensiapupakkaus, joka sisältää rohtoja erilaisiin tunne-elämän katastrofeihin. Vahvaakin vahvempi suositus!

kirjakeskiviikko

Toinen kevyemmän genren suositus olkoon Clare Pooleyn Totuushaaste. Kuljeskelua pikkukaupungin kaduilla, kahviloissa ja hautausmaalla. Yksinäisiä, jotka löytävät toisensa sattuman kautta. Hersyviä hahmoja, orastavaa rakkautta ja 79-vuotias entinen taiteilija Julian, jonka kynästä koko tarina alkaa. Luultavasti tämä luokitellaan puhtaaksi viihteeksi, mutta juuri sitä lomalainen laiturinnokkaan tarvitsee. Ihana hyvän mielen kesäkirja!

kirjakeskiviikko

Vaikka kesän kirjapino onkin ehtinyt jo kerätä korkeutta, lukulistalle mahtuu aina uusia vinkkejä. Mitä kirjaa sinä suosittelisit? Kerro kommenteissa tai osallistu kirjakeskiviikko-keskusteluun instagramissa!

**merkityt kirjat on saatu pressikappaleina

ps. Edellisten kesien kirjavinkit löydät täältä!

Joulun kovimmat kirjapaketit tulevat tässä!

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Joulu tulla jollottelee, joten on aika jokavuotisen kirjavinkkikavalkadin. Sen suuremmitta sanoitta hyökätään heti asiaan. Parhaat pakettivinkit kuusen alle, olkaa niin hyvät!

Annin Uunissa – Ihanimmat leivonnaiset jokaiseen vuodenaikaan

Olen jo pitkään ihaillut Annin määrätietoista tekemistä, hänen käsittämättömän kauniita kuviaan ja mielettömiä leivonnaisia, jotka saavat kädet kihelmöimään ja sormet hamuamaan kakkuvuokia ja jauhopusseja. Se on paljon sanottu ihmiseltä, jonka vahvuuksiin ei missään määrin kuulu leipominen. Kesän ja syksyn aikana sain mahdollisuuden tutustua Anniin. Häikäisevien kuvien takaa paljastui yhtä häikäisevä persoona, jonka positiivisesta asenteesta voisi jokainen meistä ottaa mallia.

joulun kovimmat kirjapaketit

Annin lahjaksi antamasta kirjasta tuli nopeasti minun keittiöraamattuni, jonka kaivan esiin kirjahyllystä aina juhlien kolkutellessa ovella. Tämä leivontakirja ilahduttaa takuuvarmasti lahjansaajaa. Kääräise siis kirjallinen reseptejä joulupakettiin!

Kenelle: Kotileipureille ja sellaisiksi tahtoville

Samuil Angelovin viinien maailma*

Selatessani kolminkertaisen sommelierien suomenmestarin ja ravintoloitsija Samuil Angelovin uutta kirjaa sen julkistustilaisuudessa innostuin valtavasti. Viime vuodet olen yrittänyt perehtyä viiniin ja sen valmistamisen kiemuroihin, siinä kuitenkaan kummemmin edistymättä. Rypäleet, tammitynnyrit ja aromit pyörivät päässäni päättymätöntä piirileikkiä, ja kun Alkon hyllyillä pitäisi osata valita ruualle sopiva tuote, käännyn hetken häröilyn jälkeen lähes aina osaavamman henkilökunnan puoleen.

Angelovin viinikirja on erilainen kuin aiemmin selaamani aihetta käsittelevät opukset. Se käy läpi viinimaailman perusteet insinööriluonteelle sopivien, havainnollisten infografiikoiden avulla. Kuvia kirjassa on vain muutama, sillä tarkoitus on keskittyä viinillä brassailun ja harvinaisuuksilla mehustelun sijaan tuoksutteluun, maisteluun ja tunnelmointiin. Kirjassa on paljon konkreettisia vinkkejä sekä ohjeet omatoimisiin maisteluhetkiin ja tasting-tilaisuuksiin – itse asiassa jokaiselle rypäleelle omansa.

joulun kirjalahjat

Vaikka kirjan sisältö onkin timanttia, rutisen hieman taitosta ja teknisestä toteutuksesta. Jälleen kerran olisi kaivattu tarkempaa oikolukua, sillä jo alkusivuilla on hankalasti luettavia lauseita ja muutamia selkeitä virheitäkin. Värejä on käytetty kivasti, mutta painojälki on niin haalean vaaleaa, ettei vähänkään hämärämmässä valaistuksessa meinaa saada selvää graafeista ja taulukoista – ei edes nuorisokaksitehoilla.

Suosittelen Samuil Angelovin viinien maailmaa siitä huolimatta, sillä sen viesti on hifisteleviä lajitovereitaan ymmärrettävämpi ja alentaa ainakin allekirjoittaneen kynnystä kokeilla erilaisia viinejä. Viini on hyvää, silloin kun se maistuu suussasi hyvältä, on kirjan punainen lanka. Niin yksinkertaista se on.

Kenelle: Sinulle, joka haluat perehtyä viinimaailman saloihin

Aino Vähäpesola: Onnenkissa*

Onnenkissaa suosittelin jo kesän korvilla. Kirjoittaessani en vielä ollut lukenut sivuakaan, mutta kirja onnistui kietaisemaan minut kauniisti kansiensa väliin, ja ahmaisin sen muutamassa tunnissa. Erilainen kerronta ihastutti ja hymyilytti, ja pitkästä aikaa tuntui siltä, että sivut loppuvat kesken.

joulun kirjalahjat

Kirjassa on vain satakunta sivua, mielelläni olisin lukenut toisen mokoman lisää. Kuten kustantajakin kertoo, Vähäpesola liikkuu esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä valaisevan ja lohduttavan proosan maailmaan. Ihanaa!

Kenelle: Kolmikymppisille kalliolaisille  ja Edith Södergran -faneille

Marianna Stolbow: Surua se tyttö kantaa*

Parisuhdekouluttajana, tietokirjailijana ja Ensitreffit alttarilla -asiantuntijana tunnetuksi tullut Marianna Stolbow julkaisi alkusyksystä kaunokirjallisen esikoisensa. Olen tavannut Mariannan kerran ja ihastuin oitis niin, että kun kuulin hänen kirjoittavan ensimmäistä romaaniaan, tiesin haluavani sen käsiini heti kirjan ilmestyttyä. Maltoin kuitenkin odottaa kirjamessuilla saakka.

joulun kirjalahjat

Kirja on kiehtovan erilainen ja koukuttavasti kirjoitettu. Tykkään siitä, ettei kaikkea ole kirjoitettu auki, tarina on tiukasti ajassa kiinni, ja tunnelma on salaperäinen, mutta silti niin todellinen. Henkilöhahmojen äänet limittyvät toistensa lomaan ja totuuksia on niin monta kuin on puhujaa. Genreä on vaikea määritellä, dekkari tämä ei ole, mutta rikokset ja viranomaiset ovat silti keskeisessä roolissa. Juoni kietoutuu yhteiskunnan epäkohtiin ja idealismiin, joka kasvaa lopulta väkivallaksi. Lukemisen jälkeen tekee mieli tarttua myös Stolbowin tietokirjoihin. Tiesin hänen olevan viisas nainen, mutta kirjan kauneus yllätti silti. Kiitos Marianna, toivottavasti jatkat eteenpäin kaunokirjallisella tielläsi.

Kenelle: Kaikille hyvän kaunokirjallisuuden ystäville

Suvi Vaarla: Westend*

Lama-ajan lapselle Vaarlan Westend oli todella samaistuttava lukukokemus. Vaikka pankkien ja rahamaailman romahdus ei lyönyt leimaansa suoraan minuun, olen vierestä seurannut läheltä laman tullessaan tuomia taloudellisia vaikeuksia, yrittäjien tuskaista taivalta ja päivästä toiseen selviämistä. Sitä kuinka 80-luvun nousukausi ja kulutusjuhla vaihtuvat maksalaatikkoon, luottokortit leikataan kahtia, eikä uusiin vaatteisiinkaan välttämättä ole varaa.

joulun kirjalahjat

Westendiä lukiessa itketti ja nauratti, sillä juuri tuollaiselta maailma 90-luvun vaihteessa näytti. Suvi Vaarla osaa sanoittaa laman ajankuvaa ja siitä seurannutta, vieläkin meissä 80-luvulla lapsuutensa eläneissä vaikuttavaa sukupolvikokemusta taitavasti. Talouden mahti on armoton.

Kenelle: Lama-ajan lapselle ja laman kokeneelle aikuiselle

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana*

Jos haahuilet mielelläsi kirjakaupoissa, brittiläisen kirjakauppiaan päiväkirja on sinusta todennäköisesti hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Tarkkanäköinen Bythell tekee huomioita ja kirjaa ylös asiakkaidensa lentäviä lauseita. Hän kiertelee tyhjentämässä kuolinpesiä kirjoista, järjestää pikkukaupungin kirjafestareita ja pitää hyllyissään satojatuhansia käytettyjä kirjoja. Jokaisen päivän kohdalle merkitään myös myyntiluvut.

joulun kirjalahjat

Suomessa kirja- ja kustannusala on ollut vuosikausia vaikeuksissa, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, nyt pimeän tunnelin päässä näkyy valoa, ja myyntiluvut ovat lähteneet varovaiseen nousuun. Kirja kuvaa hyvin sitä murrosta, jonka perinteinen kirjakauppa on joutunut kohtaamaan nettikauppojen ja amerikkalaisten jättiläisten, kuten Amazonin vyöryessä markkinoille.

Elämäni kirjakauppiaana ei ole perinteinen romaani, vaan päiväkirjamerkintöihin perustuva, kuivaa huumoria viljelevä dokumentti, joka kuvaa kirjakauppiaan surkuhupaisaa ja hidasta arkea hyvin realistisesti.

Kenelle: Wanhan hyvän ajan fiilistelijöille, antikvariaattien ystäville ja niille, joiden olohuoneen tärkein sisustuselementti on kirjahylly

Bonusvinkit:
Kesän ja syksin aikana olen kuunnellut useita äänikirjoja. Vastamelukuulokkeet hankittuani tarina kulkee korvissani jokaisella metromatkalla ja lyhyelläkin kävelylenkillä. Kuuntelen kirjoja myös siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa. Suuren suosituksen annan Clare Mackintoshin kirjoille Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut. Dekkareille, jotka onnistuivat huijaamaan heti aluksi ajatukset väärille raiteille, ja jotka paljastivat juonikuvionsa vasta viime metreillä. Pitkäksi aikaa jäi päähän pyörimään myös Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton. Tietokirjagenressä pidin kovasti Minä olen Anna Puusta. Pääosin varmasti siksi, että äänikirjan lukuihin on ujutettu musiikkia ja siksi, että eläytyvänä lukijana on artisti itse.

Vielä viimeinen vinkki: jos rakastat Kate Mortonin kirjoja, toivo joulupukilta ensimmäinen osa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjasta. Takuuvarmaa viihdettä, johon koukuttuu hetkessä. Kolme ensimmäistä kirjan luettuani minulla on jo muutamia teorioita siitä, kuka sisarusten ottoisä Papa Salt on, ja millä logiikalla hän on päätynyt adoptoimaan juuri nuo seitsemän tytärtä. Neljäs osa on parhaillaan kesken, luen sitä pikkuhiljaa, jotta keväällä 2020 julkaistava viides osa ehtisi ilmestyä ennen kuin neljäs loppuu.

ps. Kirjahyllyyni on sattuman kautta päätynyt kaksi kappaletta Onnenkissaa. Niinpä lähestyvän joulun kunniaksi päätin pistää pystyyn arvonnan instagramin puolella. Käy kommentoimassa kirjakuvaa ja voit hyvinkin voittaa Onnenkissan kirjahyllyysi!

Jos yllä olevat kirjat eivät nappaa tai häävisti houkuttele, kurkkaa sillä silmällä myös viime kesän lomalukemisto ja edellisen joulun suositukset.

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Kirjakesä 2019 – lomalukemista ja riippumattoromaaneja + ARVONTA

**Kirjat saatu mediakappaleina, arvontapalkinnot lahjoittaa Otava

Miten onkin niin, että kesäkirjapinoon kerääntyneet opukset noudattavat samaa väriskaalaa? Vuoden 2016 väri oli sininen, seuraavana kesänä luin pääasiassa punaisia kirjoja, sitten siirryttiin keltaisen kautta takaisen siniseen ja tänä suvena puolet pinosta hehkuu taas possunpunaisena. Kesän 2019 lukupinolla on toinenkin erikoisuus, huomaatteko mikä? Kyllä, tänä kesänä naiset jyräävät!

lomalukemista

Kesäloma kuumottaa jo kulman takana, joten on aika loman lukuvinkkien! Kaikkia kuvissa esittelemiäni kirjoja en ole vielä ehtinyt ahmimaan, mutta jokainen romaani on saanut ylistäviä arvosteluja lukuisilta lukutoukilta, joten uskallan suositella niitä lukemattakin. Olen säästellyt parhaita paloja tarkoituksella. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna roudaan toimistoni mökkimaisemiin ja aloitan ihanan urakan. Tästä tulee todellinen kirjakesä.

Lukupinot taltioituani tajusin, että useampikin merkkiteos unohtui kirjahyllyyn. Esimerkiksi Lucinda Rileyn seitsemän sisaren saagan ensimmäinen osa odottaa pääsyä riippumattoon yhtä lailla, samoin tekee Saara Turusen Sivuhenkilö ja Minna Rytisalon Lempi, jotka hankin hyllyyni kirjan ja ruusun päivänä – kaikki kolme sinisen sävyissä muuten! Lukemattomia dekkareita on kokonainen hyllymetri, sillä jossain vaiheessa tympäännyin turhaan väkivaltaan, joka rikosromaaneissa usein roiskuu veri turhankin rehvakkaasti, vailla juonellista tarkoitusta. Ehkäpä tänä kesänä tartun myös johonkin niistä, kun ensin saan kahlattua uutuuskirjat läpi.

Sitten ovat vielä uudet keittokirjat. Aikamoinen matkalaukullinen reseptejä on roudattu mökkikeittiöön, sillä siellä jos missä on aikaa testata ohjeiden toimivuutta. Eiköhän sieltä jokunen resepti ja keittokirja ujuttaudu myös blogin sivuille. Muutamia opuksia olen jo valmiiksi käännellyt hiirenkorville!

Lomalukemista riippumattoon!

Celeste Ngn Tulenarkoja asioita ahmin muutamassa illassa. Hyvä tarina, joka avautuu vähitellen. Tämä on juuri sellainen kirja, jonka loppuun päästyään on pakko palata alkuun ja tarkistaa annettiinko ensimmäisissä kappaleissa jo vihjeitä tulevasta. Erinomainen riippumattokirja, josta on tekeillä Reese Witherspoonin tähdittämä sarja!

nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet on toista maata. Se kuvaa suomalaista maaseutua aikana, jolloin Amerikka oli vielä unelmien ihmemaa, jonne lähdettiin suurin joukoin paremman elämän toivossa. Aikana, jolloin puoliso valittiin omalta kylältä, ei ulkonäön, vaan työteliään luonteen perusteella. Kirjassa eletään katovuosia, leivotaan pettuleipää, kiroillaan juoruämmiä ja hyysätään isättömiä lapsia. Hidas kerronta pysäyttää ajan, linnut lakkaavat laulamasta ja Levänluhdan ikivanha kalmisto herää eloon. Vaikka ensimmäisillä sivuilla et innostuisi, anna tälle esikoisteokselle mahdollisuus. Päähenkilöiden puhuma pohjanmaan murre valloitti ainakin allekirjoittaneen.

Uutta Kate Mortonia olen säästellyt eniten, sillä olen rakastanut kaikkia hänen aiempia teoksiaan. Mortonin kirjat toistavat samaa kaavaa. Historia ja nykyaika vuorottelevat. Toiseen aikaan tapahtuneita skandaaleita, kuolemantapauksia ja katoamisia selvitetään nykypäivästä käsin ja lopussa on aina arvaamaton käänne. Mitäpä toimivaa konseptia muuttamaan, sillä riippumatossa haluankin uppoutua mysteerien maailmaan ja keskittyä kesäisen keveään kirjallisuuteen. Olen kuullut huhuja, että Kellontekijän tytär poikkeaa jollain tapaa tutusta ja turvallisesta tarinasta, mutta miten, sitä en vielä ole ehtinyt ottaa selville.

kellontekijän tytär

Niina Mero on harlekiinikirjallisuuden mestari. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa romanttisesta viihdekirjallisuudesta ja hyödyntää tutkimusmateriaalia myös esikoisromaanissaan. Englantilainen romanssi etenee jouhevasti, mutta onnistuu ärsyttämään vähän pienillä epäloogisuuksillaan ja sanavalintojen toistollaan. Kun päähenkilö hiippailee samalla aukeamalla neljättä kertaa, puhisen ääneen ja kyselen, missä on kustannustoimittajan punakynä mahtanut piileskellä. Loppuratkaisu ampuu mielestäni hiukan yli ja romanttisen rakkauden lopullinen kohde on arvattavissa, mutta jos näitä pikkuseikkoja onnistuu katsomaan sormien välistä, on edessä varsin viihdyttävä lukukokemus.

Riippumattokategoriaan luokittelen myös vielä lukemattomat Holly Bournen Katsokaa, miten onnellinen olen ja Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei. Tykkäyksiä ovat keränneet molemmat, viimeksi eilen bongasin ensimmäisen näistä kirjallisen ystäväni somepäivityksestä kehujen kera. Odotukset ovat korkealla.

Dekkareita ja voimakkaita tarinoita

Camilla Läckbergin Kultahäkin kanteen on painettu lause “Naisen kosto on kaunis ja karmea.” Kirja viihdyttää, kiihdyttää ja tekee sen, minkä kannessa lupaa. Se käsittelee sukupuolien eriarvoisuutta ja uhkuu lopulta feminististä voimaa. Tarina on uskottava ja koukuttaa. Myönnettävä on, että me molemmat kahlasimme kirjan punehtunein poskin. Vaikka sängyssä peuhaamisessa on varsinkin kirjan loppua kohti kyseenalainen sävy, ei seksillä mässäillä vaan kohtaukset on kirjoitettu taiten tukemaan tarinaa. Loppuratkaisu alkaa valjeta toden teolla vasta viimeisillä sivuilla – se on yleensä hyvän dekkarin merkki.

kultahäkki

Naomi Aldermanin Voima oli minulle melkein  liiankin rankkaa luettavaa. Pidän dystopioista, ja onhan sukupuolten voimasuhteiden kääntäminen päälaelleen kovin kiehtova idea. Kirjan edetessä painostava tunnelma ja väkivalta kuitenkin lisääntyy turhankin paljon, vähemmälläkin idea tulisi selväksi. Voima on kuitenkin kirja, joka kannattaa lukea, etenkin jos ei ole niin herkkä väkivallalle kuin minä. Yksin mökillä en tätä teosta tosin avaisi.

voima

Ruth Waren uusinta dekkaria Rouva Westaway on kuollut en ole itse ehtinyt vielä avaamaan, mutta mies ahmaisi sen kertalukemalta. Jos häneen on uskominen, kirja säilytti mielenkiinnon loppuun saakka ja piti otteessaan koko matkan ajan. Joitakin pienempiä juonenkäänteitä olisi voinut kuulemma karsiakin, mutta genressään opus oli varsin mainio. Turhalla väkivallalla ei mässäillä, vaan pääosassa on ennemminkin mysteerin ratkaiseminen kuin veritöiden valokuvantarkka kuvaaminen tai sarjamurhaajan jahtaaminen.

Novelleja ja lyhyempiä makupaloja

Kati Tervon Punainen pata on kirja, jonka olisin voinut itsekin kirjoittaa. Se sisältää lyhyitä, taitavasti ja elävästi kirjoitettuja tarinoita ruuasta, syömisestä ja makumuistoista. Muutaman sivun mittaiset tekstit on ryyditetty resepteillä, jotka menevät ehdottomasti testiin kesän aikana.

punainen pata

Aino Vähäpesolan Onnenkissasta ja Kim Thúyn Rusta on molemmista puhuttu mediassa niin paljon, että ne ovat päässeet lukulistalle jo pelkän maineensa takia. Onnenkissan olen ymmärtänyt pitävän sisällään kiinnostavaa, erilaista kerrontaa ja omaelämänkerrallisuutta sellaisessa muodossa, jota ei kotimaisessa kirjallisuudessa ole välttämättä vielä nähty. Vuonna 1994 syntynyt Vähäpesola liikkuu kustantajan mukaan esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä valaisevan ja lohduttavan proosan maailmaan. Ru taas on omaelämäkerrallinen romaani, joka kertoo venepakolaisuudesta ja elämästä sen jälkeen. Kim Thúy leikkii kielellä ja keinuu edestakaisin muistikuvien ja nykyhetken välillä. Lukuja ei ole, on vain sivun tai korkeintaan kahden mittaisia kappaleita. Tästä kirjasta olen päättänyt pitää.

Osallistu arvontaan ja voita lomalukemista!

Eikä tässä vielä kaikki. Rantasalmen kirjasto osoittautui männäkesänä oikeaksi aarreaitaksi. Vähän asiakkaita, paljon kirjoja, eikä jonoja uutuuksienkaan varauslistoilla. Kirjastolistalla on kymmeniä nimikkeitä, jotka olen poiminut kavereiden ja kollegoiden somevirrasta pitkin pimeää talvea ja kirkasta kevättä. Jonossa on muun muassa Veitolaa, Clementiä, Ferrantea ja Pohjalaista sekä Stroutia, Westoveria, Puikkosta ja Moyesia. Jos lukuvinkit kiinnostavat, kannattaa ottaa seurantaan myös instagram-tili, jonka kohokohtiin keräilen jokaisen lukemani kirjan ja lyhyen arvion siitä.

lomalukemista

Alan kuulostaa jo edesmenneeltä ostos-tv:ltä, mutta sanonpa silti, että ei tässäkään kuulkaa vielä kaikki! Blogini täytti nimittäin vuosia tasan kuukausi sitten. Neljää vaiherikasta vuotta juhlistaakseni sain Otavalta arvottavaksi muutaman kirjan lukijoilleni. Jos siis kaipaat kesälukemista, kerro kommenteissa mitä kirjaa sinä suosittelisit tai kuka on lempikirjailijasi. Mainitse samalla, mitkä kaksi yllä esitellyistä Otavan kirjoista – Punainen pata, Kellontekijän tytär, Nopeasti piirretyt pilvet, Kultahäkki – haluaisit omaan hyllyysi ja ne voivat olla sinun!

Osallistumisaikaa on torstaihin 20.6. klo 15 saakka. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostilla sekä tämän postauksen kommenteissa. Jos voittajaa ei tavoiteta 2 vrk kuluessa, arvotaan palkinto uudelleen. Jos haluat tuplata arpaonnesi, kurkkaa tiistaina myös instagramiin, siellä arvotaan samanlainen setti. Onnea matkaan!

Tsekkaa myös aiempien kesien kirjavinkit:
Lomalle lompsis ja lukuvinkkejä laiturin nokkaan
Lomalukemista ja kirjatärppejä