Minulta kysytään usein ravintolavinkkejä. Pyydetään suosittelemaan hyväksi havaittua kivaa paikkaa, ei liian hienoa, mutta kuitenkin vähän parempaa. Sellaista, missä saisi nauttia laadukkaasta ruoasta ja kiinnostavista viineistä bistroympäristössä, rentoa raflaa Helsingissä, jossa hinta ja laatu kohtaavat. Yleensä näissä tilanteissa menee sormi suuhun ja pää lyö tyhjää.
Helsinkiin on viime vuosina ja kuukausina syntynyt kymmeniä uusia ravintoloita. Kuin sienet sateen jälkeen ne ilmaantuvat kuin tyhjästä, eikä perässä meinaa millään pysyä. Siksi olen nimennyt vuoden 2017 uusien ravintolakokemusten vuodeksi. Jos syön ulkona, etusijalla on paikka, jossa en ole aiemmin ruokaillut. Kun lähden lasilliselle, valitsen baarin, jonka tiskillä en ole vielä notkunut. Tämä uudenvuodenlupaus on helppo pitää.
Seuraavan kerran, kun työkaverit, kuorokollegat tai ihanat ystävät kysyvät ravintolasuositusta, ohjaan heidät tämän postauksen pariin. Alkuvuoden parhaat ensikosketukset, olkaapa hyvät!
Baskeri & Basso
Spontaanit peliliikkeet ja äkilliset mieliteot edeltävät usein ikimuistoisimpia iltoja. Kun lähtee baariin yhdelle kumisaappaissa ja ilman meikkiä, päätyykin porukkaan, joka marssii Looseen pokkana jonon ohi ja huomaa lopulta maistelevansa satojen eurojen viskejä vieraassa keittiössä aamuviideltä. Ja kun maistelee kolmatta kuohuviinilasillista PING Studion jatkoilla vatsassaan vain pari kourallista popcorneja ja päättääkin pienessä sievässä kokeilla onneaan ja pölähtää Baskerin & Basson ovelle ilman pöytävarausta.
Tuollakin kertaa päähänpisto kannatti, sillä kuin tilauksesta minua ja hurmaavaa bloggaajakollegaani odotti kahden hengen pöytä mitä parhaimmalla sijainnilla. Pisteenä pöydän päällä loisti erinomainen kuvausvalo.
Astuin ensimmäisen kerran BasBasiin. Ravintolaan, joka muutamissa kuukausissa loi itselleen melkoisen maineen. Raflaan, joka uskaltaa olla kiinni lauantaisin. Annoksia on hehkutettu, etenkin risotto kamppailee kaupungin parhaan risoton tittelistä tosissaan. Kun ravintola saa ylimaallista suitsutusta isoja medioita myöten, odotukset nousevat väistämättä taivaisiin. Ennakko-odotukset olivat kivunneet ylimmälle portaalle saakka ja olin melkein varma, että ne eivät täyty.
Tilasimme kolme alkuruokaa jaettavaksi. Kevään ensimmäiset parsat olivat lentäneet Hollannista saakka, mutta luoja miten täydellisiltä ne maistuivatkaan! Tartar taisteli palkintopallin ylimmästä paikasta järein asein, mutta joutui jakamaan sen mozzarella-annoksen kanssa (josta en tietenkään ottanut kuvaa). Pääruokaa ei vatsaan enää mahtunut, mutta onneksi oli väliruoka.
Valinta oli tehtävä pastan ja risoton välillä. Kumpikin on ruoka, jota tilaan ravintolassa erittäin harvoin. Olen pettynyt liian monta kertaa, sillä kotikeittiössä pyöräytetty risotto tai pastakoneella itse veivattu tagliatelle pesevät ravintolasafkan yleensä vasemmalla kädellä. Seuralaiseni suosituksesta valitsin salvia-voipastan.
Ensimmäisen haarukallisen jälkeen olin sanaton. Niin kuin siinä suklaapatukkamainoksessa vuosia sitten, niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Kerrankin pasta-annos, jonka tilaaminen ei harmittanut jälkikäteen. Tätä en todellakaan olisi osannut tehdä kotona paremmin. Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan, joten annoksen ääreen on palattava pian, puhtain makuaistein. Sama koskee alakerran viinibaaria, pikkulinnut laulavat, että ruoka sielläkin on varsin kelvollista.
Baskeri & Basso, Tehtaankatu 27-29 (käynti sisäpihalta), tsekkaa ajankohtaiset aukioloajat ravintolan nettisvuilta.
Jord
Ravintolan asiakaspalvelu on vaikea taiteenlaji. Jos tulet liikaa iholle, suomalainen kavahtaa. Jos olet liian etäinen, käytös tulkitaan tylyksi. On osattava luovia keskellä väylää ja väistellä vuorovaikutuksen karikoita. Hymyillä, mutta ei liian tuttavallisesti. Ottaa kontaktia, mutta pitää sopiva välimatka. Ehkä vähän flirttailla, mutta turvallisen matkan päästä. Jutustella, mutta ei liian maireasti vaan jokaisen asiakkaan tarpeen mukaan, luontevasti. Pitää fiilistä yllä, you know.
Helmikuussa 2017 palloilimme ystäväni kanssa Kampin Korttelissa (sittemmin Jord on siirtynyt Kruununhakaan, ravintola Askin entisiin tiloihin). Lounasaika oli lopuillaan, emmekä osanneet päättää mihin istua. Lopulta ajauduimme Jordin ikkunapöytään. Ensin meitä palveli nuori nainen, joka kertoi opiskelevansa suomen kieltä, mutta pahoitteli, ettei ole mielestään tarpeeksi hyvä siinä. Kysyi, haittaako jos välillä vaihdetaan englanniksi. Ei haitannut, eikä tarvinnut vaihtaa.
Työvuorojen vaihduttua pöytäämme palveli herrasmies, joka kehui meitä malliasiakkaiksi. Olimme hänen silmissään hymyileviä, iloisia ja erinomaisella tuulella. Sellaisia kuulemma harvoin näkee. Suomalaiset murjottavat, naamat ovat peruslukemilla ja lounas huitaistaan huiviin nopeasti ja tehokkaasti. Samoja fraaseja ovat ehkä saaneet kuulla muutkin asiakkaat, mutta meihin flirtti tehosi. Nauratti ja hymyilytti entistä enemmän.
Ruoka oli juuri sellaista kuin Askin ravintoloitsijoilta voi odottaa. Arkkivihollisestani selleristä oli surautettu samettisen pehmeä alkukeitto. Pääruoaksi tarjoiltiin punajuuririsottoa, annos oli kaunis kuin karamelli. Jälkiruokapannukakku oli kooltaan ehkä aavistuksen suuri, mutta etenkin käsin kerätyillä kuusenkerkillä maustettu mousse maistui taivaalliselta. Hyvä Jord! Tulen ehdottomasti uudelleen.
Ravintola Jord, Vironkatu 8, Kruununhaka, avoinna kesällä 2020 ke-la 16–23.
Tukkutorin Kala
Huhtikuun toisena lauantaina ruokabloggaajayhteisö kokoontui Teurastamon Kellohalliin What’s Cooking Helsinki -tapahtumaan. Ilmastoinfon tarjoaman hävikkiaamiaisen jälkeen, lusikoiden vielä kilistessä kahvikupeissa lavan otti haltuun Wednesday Chef eli Luisa Weiss. Hänen uratarinansa kustannustoimittajasta kirjallisuusagenttiuden ja bloggauksen kautta ruokakirjailijaksi oli äärettömän inspiroiva. Puheenvuoro osui, upposi ja resonoi varpaissa asti.
Minulle valkeni, että valitsemani polku on oikea ja että sen varrella kohtaamani ihmiset avain unelmien toteuttamiseen. Jossain kaukana siintää huippu, sitä kohti rämmitään. Ei haittaa, vaikka jalka välillä lipeää tai ote lipsuu, jokainen askel vie silti eteenpäin.
Koko kansalle avoimien kokkausnäytösten alkaessa sosiaalinen introvertti piiloutui kameransa taakse. Joka puolella vilisi tuttuja kasvoja, mutta kynnys lyöttäytyä seuraan oli liian korkea. Kun kaikki näyttivät tuntevan toisensa entuudestaan, taaperoikäisen blogin omistaja etsiytyi kaltaistensa ensikertalaisten pariin. Kiitos vertaistuesta Jenandnellys-blogin Nelli, oli mukava kohdata!
Teurastamon portilla on kuukausien ajan remontoitu tilaa, joka kuului aiemmin Konditoria Messille. Huhut uudesta vuokralaisesta eivät olleet aiemmin kantautuneet korviini, joten yllätyin iloisesti, kun ruokabloggaajille mainostettiin pian avautuvan kalaravintolan pop up -lounasta. Kaiken lisäksi paikan ovet olivat poikkeuksellisesti avoinna tapahtumavieraille.
Lounaspaikkaa ei tarvinnut kauaa arpoa. Seinät oli kaakeloitu valkoisiksi, salin keskiosaa dominoi soutuvene, jonka päälle on katettu ylitsepursuavan runsas ja kalainen salaattipöytä. Miljöö on varsin miellyttävä. Täyteläisen sahraminen bouillabaisse tarjoiltiin pöytiin, maku oli tyrmäävän hyvä. Blogikamerat lauloivat ja some täyttyi ihailevista huokauksista. Koko lounassetti maksoi vaivaiset 8 euroa. Hinta-laatusuhde oli ehdottomasti vuoden paras. Sen uskaltaa sanoa jo nyt, huhtikuussa.
On mahtavaa, että kalaostoksia voi pian tehdä kivenheiton päässä kotoa. Hakaniemen torilla on toki oma tunnelmansa, jota ei uusi kalakauppias voi kokonaan korvata. Torikahvien lomassa saatan siis edelleen shoppailla myös Tuomaan kalakärrystä. Tukkutorin Kala odottaa vielä viimeisten lupapaperien käsittelyä ja avaa ovet heti kun se mahdollista on. Lounaan lisäksi tarjolla on illallista. Viinilasit on jo kiillotettu.
Tukkutorin kala, Työpajankatu 2, tsekkaa ajankohtaiset aukioloajat kaupan nettisivuilta.
ps. Olkoon tämä alku postaussarjalle, joka myöhemmin suosittelee myös baareja ja kahviloita. Viimeistään alkusyksystä lupaan jälleen palata uusien ravintolakokemusten pariin.
Mä olen kuullut basbassista sekä tosi hyvää että en niin hyvää. Itse en ole vielä päässyt testaamaan, mutta mieli tekisi! Jord oli munkin mielestä erinomainen!
On kyllä vähän haastavaa etsiytyä ravintolaan, jonka illat ovat järjestään varattuja ja joka ei ole lauantaisin auki. Siitä huolimatta on pakko testata paikka uudestaan. Niin monta hyvää annosta jäi vielä syömättä!
Minä ehdottomasti murjotan ja heitän lounaan nopeasti haaviin. Sen murjotuksen saa pois kertomalla hyvän vitsin. Elämä on rangaistus, ei kai muuten olisi Suomeen synnytty, mutta ei niin pahaa, etteikö musta huumori sitä keventäisi.
Minulle taas kaikessa rauhassa syöty lounas on usein ainoa hengähdyshetki hektisen työpäivän keskellä. Sinne ei viedä työasioita eikä puhelinta. Musta huumori sen sijaan on hyvinkin tervetullut lounasvieras!
Kivoja vinkkejä! Korttelia olen kuullut kehuttavan yleisemminkin, joten täytynee joskus suunnata sinne vaikka lounaalle.
Kiitos! 🙂 Korttelissa iskee runsauden pula! Paljon hyviä ravintoloita, joista valita. Ja hirmuisen kätevä sijainti, etenkin jos matkustaa bussilla!
Mä niin muistan ton ajan, kun meni mukaan bloggajatilaisuuksiin ja tunsi olensa hiukka orvoksi ja ulkopuoliseksi. Kaikki kokeneet saman. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että enää ei ehdi yhtään mihinkään, kun työt painaa päälle.. 🙂
Kiitos vertaistuesta Mari. 🙂 Vaikka tietää, että kaikki ovat blogiuransa alkuvaiheessa kokeneet saman, on hyvä kun joku sanoo sen ääneen. <3
sulla on hyviä vinkkejä – Helsingistä löytyy tällä(kin) hetkellä niin monta kovaa tekijää <3
Tällaisia vinkkejä toitottaa mielellään! <3
Ehkä ensi kesänä visiteeraan tiheämmin Helsingissä, jotta pääsisin sisään ravintolamaailmaan. Tai sitten istuskelen onnellisena rantakallioilla mökillä. Pahasti pelkään, että jälkimmäinen voittaa, mutta voin sitten kuolata sun arvosteluitasi 🙂
Heh, jos mulla olisi mökki, en miettisi kahta kertaa. Vaikka kesäinen Helsinki on ihana, oma mökkilaituri on sata kertaa ihanampi!
Basbassista olen kuullut paljon ylistäviä kommentteja, mutta vielä en ole itse päässyt heidän herkkujaan maistamaan. Kyllä pitäisi!
Minäkin toistin samaa mantraa puoli vuotta, nyt pitäisi enää ehtiä sinne uudelleen! 😀
Oi voi, nyt on niin vähäiselle jääneet ravintolakokemukset Helsingissä, että ihan nolottaa. Ei vaan ehdi, pääse, kykene, muista! Korttelissakin on pitänyt käydä, mutta edes ravintolatarjontaa en ole päässyt vilkaisemaan. Kevväämmällä, kevväämmällä… Tämän listan pistän muistiin!
Ei nyt sentään nolostella tarvitse. Sovitaan kesäiset lounastreffit, jotta kykenet, pääset ja muistat! 🙂
Hyvät vinkit ja kauniit kuvat tässä jutussa! BasBasia pitäisi ainakin ehdottomasti päästä koittamaan!
Kiitos Emma ja tervemenoa BasBasiin!
Hyvät ravintolavinkit on aina tarpeen! Varsinkin kotimaassa 😀 Tuo kalatori näytti eniten mun annoskoolle ja maulle sopivimmalta 😀
Tukkutorin kala aloitti viime viikolla virallisesti lounaat, sinne vaan testaamaan!
Etenkin tuo Jord alkoi kiinnostaa, pitää yrittää muistaa käydä testaamassa seuraavalla Helsingin-reissulla! 🙂
Sijainti on ainakin helppo, myös pitkän matkan takaa tulevalle!
Hyvännäköisiä paikkoja, nämä vinkit tuleekin tarpeeseen myöhemmin tänä vuonna kun varmaan tulee Helsingissä piipahdettua! Meillä on täällä Melbournessa aina tapana mennä uuteen paikkaan etenkin syömään, niitä paikkoja kun riittää niin paljon, että olisihan se sääli aina mennä samaan 🙂
Hyvä periaate! Kiitokset kommentista ja tervetuloa Helsingin ravintolamaailmaan. 🙂
Huisin valju annos tuo pastaruoka, kritisoi kokin nirso vaimo. Onneksi maut olivat kohdillaan ? Plussaa erikoisista lautasista kaikissa heidän annoksissa.
Kalatori vaikuttaisi lupaavimmalta ruokien puolesta. Ei vaan tule koskaan syötyä Hesassa käydessä muualla kuin appiukolla, loukkaantuisivat varmaan sydänjuuriaan myöten jos sanottaisiin että mennään ravintolaan. Kerran onnistuttiin sentään livistämään Kakkugalleriaan kahville, se oli jo paljon se ?
Hehe, kokin nirso vaimo on aivan oikeassa, ulkonäkö oli valju! Onneksi maku tosiaan korvasi sen, mitä ulkonäössä menetettiin. Mitä appiukkoon tulee, ymmärrän. Kyllä varmasti omatkin vanhempani paheksuisivat, jos heillä kyläillessä häviäisimme lähipitäjän lounaspaikkoihin. 😀
BasBasissa voi muuten syödä myös baaritiskillä, mikä on näppärää jos tupsahtaa ilman pöytävarausta. Lisäksi paikka on sopivan rento, joten baaritiski ruokailu ok. Tuo kalaravintola pitää kyllä käydä testaamassa.
BasBassissa omat kokemukseni ajoittuvat samaisesta syystä myös baaritiskille. Yksin syödessä toimiva ratkaisu. Komppaan Teppoa myös siinä, että tuo kalaravintola on testattava.
Kuten tuossa Tepolle kommentoin, ruokaharrastaja rakastaa tiskillä syömistä, etenkin jos siitä on suora näköyhteys keittiöön, kuten BasBasissa on. Kalaravintolaan kannattaa suunnatta ihan sen sisustuksenkin takia, henkilökuntakin todella sympaattista!
Näin minua informoitiin, mutta tuona iltana se tiskikin oli täynnä. Todellinen tuuri kävi, että yksi pöytä oli vapautunut juuri ennen kuin astuimme ravintolaan sisään. Baaritiskiltä on parhaat näkymät keittiöön, mikä on aina kiinnostavaa näin ruokaintoilijan näkökulmasta. Seuraavalla kerralla suuntaankin ehkä tarkoituksella baaritiskille?
Yleensä tulee aina mentyä niihin samoihin, hyväksihavaittuihin ravintoloihin. Pitäisi rohkeammin kokeilla uusia paikkoja. Kiitos näistä vinkeistä! Basbas erityisesti kiinnostaisi.
Rohkea rokan syö, uusissakin ravintoloissa!
Kiitos hyvistä vinkeistä. Ihan tuntemattomia paikkoja mulle! Helsingissä toki tulee muutenkin vähemmän pyörittyä, mutta myös Tampereelle on viime aikoina avautunut hurjasti uusia ravintoloita, joissa ei ole vielä ehtinyt käymään. Mut ihan parasta. Hyvän ruuan vuoksi ei enää tarvitse lähteä kauas. 🙂
On kyllä todella hienoa, että kaupunkien ruokakulttuuri kehittyy ja ammattitaitoisia keittiöitä avataan jatkuvasti muuallekin kuin Helsinkiin. Tampereen illallisravintolatarjonnasta tuttuja ovat vain Bertha, Hella&Huone ja Tuulensuu. Siellä taitaa olla pari muutakin kokeilemisen arvoista. 😀
Nyt kun on ollut Suomesta poissa jo viisi vuotta niin kiva lukea näistä uusista tuulista ravintola-alalla. Niitä todella tarvittiin. Suomessa asuessa olin tiiviisti kiinni ravintola-alan opetustyössä ja kaikki uudet paikat tietenkin katsastettiin aina, nyt tuntuu, etten tiedä puoliakaan Helsingin paikoista enää. Odotan jo seuraavaa Suomen lomaa!
Uudet ravintolatuulet todella puhaltavat. Oi mikä makumatka Helsinkiin sulla onkaan edessä!
Ja kaikki nuo vielä kokematta. Sen siitä saa kun asuu Seinäjoella!
Seinäjoelta ei tosiaan taideta noin vain piipahtaa Helsingin ravintolavalikoimaa tutkailemassa. 🙂 Mä olen syönyt Seinäjoella kerran. Jollain grillillä, jonka nimeä en muista. Hyvää taisi kuitenkin olla. 😀
Espoota pitemmälle harvoin päädymme kotimaassa ravintolaan. Tai joo, joskus Kirkkonummelle: Bistro o Mat on kiva! Mutta tietysti joskus pitäisi keksiä joku vaihtoehto, muukin kuin otetaan joku Stokkan ravintoloista 🙂
Ooo, Bistro o Mat, se on ollut kauan to do -listalla! Kortteli on ainakin helppo, kun sijainti on melkein yhtä keskeinen kuin Stockalla. 🙂
Nyt häätyy tunnustaa, että aina Helsingin reissulla käyn samoissa paikoissa syömässä. Miksi ihmeessä, kun kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita. Nyt sen tässä lupaan, että seuraavalla kerralla menen johonki ihan uuteen paikkaan syömään!
Tavallaan ymmärrän. Jos on pyörinyt koko päivän kaupungilla ei jaksa metsästää uutta ravintolaa vaan menee tuttuun ja helposti saavutettavaan. Hyvä lupaus joka tapauksessa!
Kiitos vinkeistä ja herkullisista kuvista! Olen aika ummikko Helsingissä, mutta nyt tiedän, mihin seuraavana kerran kannattaa piipahtaa 🙂
Ole hyvä, toivottavasti vinkeille tulee pian käyttöä!
Jopas herahti vesi kielelle tätä lukiessa tai pikemminkin kuvia katsellessa! Kiitos vinkeistä, painetaan mieleen kun tullaan isolle kirkolle! 🙂
Tervetuloa isolle kirkolle herkuttelemaan!