Minulta kysytään usein ravintolavinkkejä. Pyydetään suosittelemaan hyväksi havaittua kivaa paikkaa, ei liian hienoa, mutta kuitenkin vähän parempaa. Sellaista, missä saisi nauttia laadukkaasta ruoasta ja kiinnostavista viineistä bistroympäristössä, rentoa raflaa Helsingissä, jossa hinta ja laatu kohtaavat. Yleensä näissä tilanteissa menee sormi suuhun ja pää lyö tyhjää.
Helsinkiin on viime vuosina ja kuukausina syntynyt kymmeniä uusia ravintoloita. Kuin sienet sateen jälkeen ne ilmaantuvat kuin tyhjästä, eikä perässä meinaa millään pysyä. Siksi olen nimennyt vuoden 2017 uusien ravintolakokemusten vuodeksi. Jos syön ulkona, etusijalla on paikka, jossa en ole aiemmin ruokaillut. Kun lähden lasilliselle, valitsen baarin, jonka tiskillä en ole vielä notkunut. Tämä uudenvuodenlupaus on helppo pitää.
Seuraavan kerran, kun työkaverit, kuorokollegat tai ihanat ystävät kysyvät ravintolasuositusta, ohjaan heidät tämän postauksen pariin. Alkuvuoden parhaat ensikosketukset, olkaapa hyvät!
Baskeri & Basso
Spontaanit peliliikkeet ja äkilliset mieliteot edeltävät usein ikimuistoisimpia iltoja. Kun lähtee baariin yhdelle kumisaappaissa ja ilman meikkiä, päätyykin porukkaan, joka marssii Looseen pokkana jonon ohi ja huomaa lopulta maistelevansa satojen eurojen viskejä vieraassa keittiössä aamuviideltä. Ja kun maistelee kolmatta kuohuviinilasillista PING Studion jatkoilla vatsassaan vain pari kourallista popcorneja ja päättääkin pienessä sievässä kokeilla onneaan ja pölähtää Baskerin & Basson ovelle ilman pöytävarausta.
Tuollakin kertaa päähänpisto kannatti, sillä kuin tilauksesta minua ja hurmaavaa bloggaajakollegaani odotti kahden hengen pöytä mitä parhaimmalla sijainnilla. Pisteenä pöydän päällä loisti erinomainen kuvausvalo.
Astuin ensimmäisen kerran BasBasiin. Ravintolaan, joka muutamissa kuukausissa loi itselleen melkoisen maineen. Raflaan, joka uskaltaa olla kiinni lauantaisin. Annoksia on hehkutettu, etenkin risotto kamppailee kaupungin parhaan risoton tittelistä tosissaan. Kun ravintola saa ylimaallista suitsutusta isoja medioita myöten, odotukset nousevat väistämättä taivaisiin. Ennakko-odotukset olivat kivunneet ylimmälle portaalle saakka ja olin melkein varma, että ne eivät täyty.
Tilasimme kolme alkuruokaa jaettavaksi. Kevään ensimmäiset parsat olivat lentäneet Hollannista saakka, mutta luoja miten täydellisiltä ne maistuivatkaan! Tartar taisteli palkintopallin ylimmästä paikasta järein asein, mutta joutui jakamaan sen mozzarella-annoksen kanssa (josta en tietenkään ottanut kuvaa). Pääruokaa ei vatsaan enää mahtunut, mutta onneksi oli väliruoka.
Valinta oli tehtävä pastan ja risoton välillä. Kumpikin on ruoka, jota tilaan ravintolassa erittäin harvoin. Olen pettynyt liian monta kertaa, sillä kotikeittiössä pyöräytetty risotto tai pastakoneella itse veivattu tagliatelle pesevät ravintolasafkan yleensä vasemmalla kädellä. Seuralaiseni suosituksesta valitsin salvia-voipastan.
Ensimmäisen haarukallisen jälkeen olin sanaton. Niin kuin siinä suklaapatukkamainoksessa vuosia sitten, niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Kerrankin pasta-annos, jonka tilaaminen ei harmittanut jälkikäteen. Tätä en todellakaan olisi osannut tehdä kotona paremmin. Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan, joten annoksen ääreen on palattava pian, puhtain makuaistein. Sama koskee alakerran viinibaaria, pikkulinnut laulavat, että ruoka sielläkin on varsin kelvollista.
Baskeri & Basso, Tehtaankatu 27-29 (käynti sisäpihalta), tsekkaa ajankohtaiset aukioloajat ravintolan nettisvuilta.
Jord
Ravintolan asiakaspalvelu on vaikea taiteenlaji. Jos tulet liikaa iholle, suomalainen kavahtaa. Jos olet liian etäinen, käytös tulkitaan tylyksi. On osattava luovia keskellä väylää ja väistellä vuorovaikutuksen karikoita. Hymyillä, mutta ei liian tuttavallisesti. Ottaa kontaktia, mutta pitää sopiva välimatka. Ehkä vähän flirttailla, mutta turvallisen matkan päästä. Jutustella, mutta ei liian maireasti vaan jokaisen asiakkaan tarpeen mukaan, luontevasti. Pitää fiilistä yllä, you know.
Helmikuussa 2017 palloilimme ystäväni kanssa Kampin Korttelissa (sittemmin Jord on siirtynyt Kruununhakaan, ravintola Askin entisiin tiloihin). Lounasaika oli lopuillaan, emmekä osanneet päättää mihin istua. Lopulta ajauduimme Jordin ikkunapöytään. Ensin meitä palveli nuori nainen, joka kertoi opiskelevansa suomen kieltä, mutta pahoitteli, ettei ole mielestään tarpeeksi hyvä siinä. Kysyi, haittaako jos välillä vaihdetaan englanniksi. Ei haitannut, eikä tarvinnut vaihtaa.
Työvuorojen vaihduttua pöytäämme palveli herrasmies, joka kehui meitä malliasiakkaiksi. Olimme hänen silmissään hymyileviä, iloisia ja erinomaisella tuulella. Sellaisia kuulemma harvoin näkee. Suomalaiset murjottavat, naamat ovat peruslukemilla ja lounas huitaistaan huiviin nopeasti ja tehokkaasti. Samoja fraaseja ovat ehkä saaneet kuulla muutkin asiakkaat, mutta meihin flirtti tehosi. Nauratti ja hymyilytti entistä enemmän.
Ruoka oli juuri sellaista kuin Askin ravintoloitsijoilta voi odottaa. Arkkivihollisestani selleristä oli surautettu samettisen pehmeä alkukeitto. Pääruoaksi tarjoiltiin punajuuririsottoa, annos oli kaunis kuin karamelli. Jälkiruokapannukakku oli kooltaan ehkä aavistuksen suuri, mutta etenkin käsin kerätyillä kuusenkerkillä maustettu mousse maistui taivaalliselta. Hyvä Jord! Tulen ehdottomasti uudelleen.
Ravintola Jord, Vironkatu 8, Kruununhaka, avoinna kesällä 2020 ke-la 16–23.
Tukkutorin Kala
Huhtikuun toisena lauantaina ruokabloggaajayhteisö kokoontui Teurastamon Kellohalliin What’s Cooking Helsinki -tapahtumaan. Ilmastoinfon tarjoaman hävikkiaamiaisen jälkeen, lusikoiden vielä kilistessä kahvikupeissa lavan otti haltuun Wednesday Chef eli Luisa Weiss. Hänen uratarinansa kustannustoimittajasta kirjallisuusagenttiuden ja bloggauksen kautta ruokakirjailijaksi oli äärettömän inspiroiva. Puheenvuoro osui, upposi ja resonoi varpaissa asti.
Minulle valkeni, että valitsemani polku on oikea ja että sen varrella kohtaamani ihmiset avain unelmien toteuttamiseen. Jossain kaukana siintää huippu, sitä kohti rämmitään. Ei haittaa, vaikka jalka välillä lipeää tai ote lipsuu, jokainen askel vie silti eteenpäin.
Koko kansalle avoimien kokkausnäytösten alkaessa sosiaalinen introvertti piiloutui kameransa taakse. Joka puolella vilisi tuttuja kasvoja, mutta kynnys lyöttäytyä seuraan oli liian korkea. Kun kaikki näyttivät tuntevan toisensa entuudestaan, taaperoikäisen blogin omistaja etsiytyi kaltaistensa ensikertalaisten pariin. Kiitos vertaistuesta Jenandnellys-blogin Nelli, oli mukava kohdata!
Teurastamon portilla on kuukausien ajan remontoitu tilaa, joka kuului aiemmin Konditoria Messille. Huhut uudesta vuokralaisesta eivät olleet aiemmin kantautuneet korviini, joten yllätyin iloisesti, kun ruokabloggaajille mainostettiin pian avautuvan kalaravintolan pop up -lounasta. Kaiken lisäksi paikan ovet olivat poikkeuksellisesti avoinna tapahtumavieraille.
Lounaspaikkaa ei tarvinnut kauaa arpoa. Seinät oli kaakeloitu valkoisiksi, salin keskiosaa dominoi soutuvene, jonka päälle on katettu ylitsepursuavan runsas ja kalainen salaattipöytä. Miljöö on varsin miellyttävä. Täyteläisen sahraminen bouillabaisse tarjoiltiin pöytiin, maku oli tyrmäävän hyvä. Blogikamerat lauloivat ja some täyttyi ihailevista huokauksista. Koko lounassetti maksoi vaivaiset 8 euroa. Hinta-laatusuhde oli ehdottomasti vuoden paras. Sen uskaltaa sanoa jo nyt, huhtikuussa.
On mahtavaa, että kalaostoksia voi pian tehdä kivenheiton päässä kotoa. Hakaniemen torilla on toki oma tunnelmansa, jota ei uusi kalakauppias voi kokonaan korvata. Torikahvien lomassa saatan siis edelleen shoppailla myös Tuomaan kalakärrystä. Tukkutorin Kala odottaa vielä viimeisten lupapaperien käsittelyä ja avaa ovet heti kun se mahdollista on. Lounaan lisäksi tarjolla on illallista. Viinilasit on jo kiillotettu.
Tukkutorin kala, Työpajankatu 2, tsekkaa ajankohtaiset aukioloajat kaupan nettisivuilta.
ps. Olkoon tämä alku postaussarjalle, joka myöhemmin suosittelee myös baareja ja kahviloita. Viimeistään alkusyksystä lupaan jälleen palata uusien ravintolakokemusten pariin.