Jos unohdetaan kalapöytä ja poronkäristys, ehdoton lempiruokani joulupöydässä on lanttulaatikko. Makeaksi hautunut, kullankeltainan lanttuloora on klassikkoasemastaan huolimatta jokseenkin aliarvostettu. Se on kuulemma vetelää mössöä, joka haisee pahalle, eikä maistu muiden jouluruokien rinnalla oikein miltään.
Pöh, sanon minä ja nakkelen niskojani. Nyt on kuulkaa käynyt niin, ettette ole koskaan päässeet maistamaan pitkään keitetyistä lantuista huolella haudutettua lanttulaatikkoa. Maussa on potkua, sillä suussa kisailevat muskottipähkinä, valkopippuri ja inkivääri. Rakenne on kiinteähkö ja suutuntuma silkkisen sileä.
Syön lanttua ympäri vuoden. Raasteena, uunissa tai pannulla paahdettuna ja keittoon soseutettuna. Saatan rouskuttaa puolikkaan välipalaksi tai napsia öljyssä ja etikassa uinutta kuutioitua juurikasta epäterveellisten naksujen sijaan. Juuressipsejäkin tuosta keltaisesta kaunottaresta voi valmistaa.
Joka joulu yritän päihittää äitini lanttulaatikon maussa. Kertaakaan en ole vielä onnistunut. En tiedä mikä on hänen salaisuutensa, sillä ainekset ovat molemmilla samat, tai niin hän ainakin väittää. Äidin laatikko on sileää ja syvän oranssin keltaista. Minulla saattaa olla sattumia ja väri jää aina vaaleammaksi, vaikka kuinka temppuilisin.
Tänä vuonna yritän taas kerran. Jos totta puhutaan, en minä edes halua voittaa, mutta on hauska kattaa laatikot rinnakkain ja vertailla makua ja koostumusta koko perheen voimin. Jonain jouluna minun lanttuloorani on saattanut nousta enemmistön suosikiksi, mutta henkinen voittaja on aina ollut äiti. Ja on sitä vastakin.
Mielelläni julkaisisin äidin lanttulaatikkoreseptin, mutta sellaista ei ole olemassa. On vain raaka-aineita, joita käytetään sen verran kuin miltä kunakin jouluna tuntuu oikealta. Paloiteltuja lanttuja keitetään, kunnes ne ovat tarpeeksi kypsiä. Mausteita ja siirappia lisätään, kunnes maku on oikea. Uunissa paistetaan niin kauan, että laatikot näyttävät siltä miltä pitää. Koeta siinä sitten kokata toisintoa. Jos haluatte kokeilla, lista aineksista tulee tässä:
Äidin paras lanttulaatikko
lanttua
keitinlientä
kananmunaa
siirappia
kermaa
korppujauhoja
muskottipähkinää
inkivääriä
valkopippuria
suolaa
voita
Onnea matkaan!
Olen myös lanttulaatikon ystävä. Itsetehty on satakertaa parempaa kuin kaupasta saa. Äitini onnistui myös aina erityisen hyvin ja joskus olen itsekin päässyt lähes samaan tulokseen. Äitini ei laittanut siirappia eikä aina kermaakaan ja silti oli lanttulaatikko makoisaa. Aito lanttu ja mausteet maistuivat niin hyvin.
Se on kyllä totta, ei ole itse tehdyn voittanutta (pätee aika moneen muuhunkin ruokaan!). Minä en tänäkään vuonna yltänyt äidin lanttulaatikon tasolle, omasta tuli jotenkin kitkerää. Liekö olleet lantut vääränlaisia vai eikö pitkä keittoaika tehnytkään niille hyvää. Ensi vuonna yritetään taas. Kiitos kommentistasi Anneli!
Moikka; Tämä oli hauska ”resepti”, kuin äitini tekemä. Vuosien saatossa olen joka joulu kirjannut määriä ylös ja nyt minulla on jo resepti. Maistamalla se laatikko kuitenkin tehdään, lantut kun ovat persoonia ja eivät maistu aina samalta. Inkivääriä en ole laittanut. Sen sijaan olen tottunut laittamaam perunaa osan ja sen on tietysti minulle se ”ainoa oikea” juttu koska äiti tekee niin ? ja aina on niin tehty. Korppujauho korvataan vehnäjauholla ja keitinliemi kermalla. Eikö ole hienoa, kun äitien ohjeet siirtyvät? Niissä vasta ihania muistoja onkin! ❤
Lantut ovat persoonia, totta! Maistelen kyllä, mutta maustettu lanttusose on kuitenkin ihan eri asia kuin uunissa käynyt, siksi oikean maun metsästäminen varmaan onkin hankalaa. Yksi tämän blogin tavoitteista on juurikin kerätä muistiin suvun reseptejä, ennen kuin on liian myöhäistä. Ja usein niihin tosiaan liittyy ihania muistoja. 🙂
Lanttulaatikko on niin parasta kun sen oikein tekee. Sama äitisyndrooma kunnes löysin Mysin ohjeen. Niin hyvää!
Ooh, täytyypä testata Mysin ohje!
Niin ja sitten mun äidin salainen ase oli lantut joissa on liilaa väriä. En oo löytäny muualta kuin hallista.
Oho, että liilat lantut! Tätäkin täytyy testata, pitää ihan kirjata ylös tulevaa joulua varten.