Toad-in-the-hole juureksilla eli brittiläistä perinneruokaa kasvisversiona!

Meillä on puolisoni kanssa yhteinen ihastus. Hänen nimensä on Yotam Ottolenghi, israelilaissyntyinen ja sittemmin Britanniaan kotiutunut keittiömestari, ruokakirjailija ja ravintoloitsija. Kaikki, mihin Ottolenghi kauhansa upottaa, muuttuu käsittämättömän herkulliseksi ruokataivaaksi. Hänen ruokafilosofiansa on täynnä Lähi-Idän mausteita, tuoreita raaka-aineita, sesonkiruokaa, roppakaupalla kasviksia ja superkiinnostavia makukomboja.

toad-in-the-hole

Alkuhuuma on kestänyt kohta kolme vuotta, sinä aikana keittokirjahyllymme on täydentynyt kahdella kulmistaan jo käytössä kulahtaneella merkkiteoksella. Ensimmäinen on iki-ihana Flavour ja toinen, uudempi tuttavuus, josta kokataan tänään, kantaa nimeä Ottolenghi Test Kitchen – Shelf Love. Sen sivuilta bongasin peribrittiläisen toad-in-the-hole-uuniruuan, joka on tuotu tähän päivään ja tuunattu Ottolenghin tapaan – tottakai.

toad-in-the-hole

Shelf Love -keittokirjan idea on nerokas. Alkuun pääsee kurkkaamalla keittiön kaappeihin tai poimimalla jääkaapista sinne unohtunut purkinpohja. Sitten etsitään opuksen hakemistosta kyseisen raaka-aineen nimi ja katsotaan, mitä siitä voisi kokata. Toad-in-the-hole löytyi tällä samalla tekniikalla. Jääkaapin vihanneslaatikon perimmäisestä nurkasta löytyi jo hieman nahistuneeksi osoittautunut lanttu. Otin kirjan käteeni ja valikoin lantturesepteistä sellaisen, jonka kaikki ainekset löytyivät valmiiksi keittiöstämme. Kuinka helppoa ja oivaltavaa!

toad-in-the-hole

toad-in-the-hole

Toad-in-the-hole on brittiläinen perinneruoka, joka koostuu Yorkshire-puddingiksi kutsutusta suolaisesta pannukakkutaikinasta sekä lihasta tai makkaroista, jotka kurkistavat uunissa paistuneen taikinan koloista kilpikonnan pään tavoin. Koska lihaa ja makkaraa ei enää keittiössämme juurikaan syödä, iloitsin suuresti Ottolenghin versiosta, jonka pääosassa olivatkin juurekset!

Pääsin jälleen soveltamaan. Vaihdoin lehmänmaidon kauramaitoon, punajuuret keltajuuriin ja porkkanaan sekä rosmariinin oksat parvekkeelle unohtuneeseen sitruunatimjamiin. Vegaaninen toad-in-the-holen kasvisversio ei kuitenkaan ole, sillä pannaritaikinaan tulee kaksi kananmunaa ja valmiissa dijon-sinapissa on kermaa. Munat voi toki korvata vaikkapa vegaanisella jugurtilla, mutta huomioi silloin, ettei pannariin nouse silloin muhkeita kuplia ja varsinainen toad-in-the-hole-efekti jää syntymättä. Maku on siitä huolimatta varmasti hyvä!

toad-in-the-hole

toad-in-the-hole

Resepti perustuu pitkään paahdettujen ja vaahterasiirapilla aateloitujen juuresten mielettömään makumaailmaan, joka ei todellakaan lihaa kaipaa. Juurekset voit valita vapaasti omien mieltymystesi mukaan ja kokeilla lantun, porkkanan ja sellerin sijaan vaikka palsternakkaa, juuripersiljaa ja nauriita. Olen puolittanut alkuperäisen reseptin ainekset, joten minun versiostani riittää välipalaksi neljälle tai salaatin kanssa nautittavaksi kahdelle tai kolmelle. Ottolenghi tarjoilee toad-in-the-holen sienisoosin kera, mutta koska tässä taloudessa asuu herra, joka karttaa lötköjä sieniä, me nautimme kasvispannarin raikkaa vihersalaatin kera.

toad-in-the-hole

Toad-in-the-hole juureksilla

Taikina:
2 munaa
2 dl kauramaitoa
1,5 rkl dijon-sinappia
2 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
3 rkl rypsiöljyä

Täytteet:
Yhteensä n. 600 g juureksia, esim. juuriselleriä, punajuurta, lanttua ja porkkanaa
½ dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
1,5 rkl tomaattipyrettä
1,5 rkl vaahterasiirappia
100 g kirsikkatomaatteja
Kaksi oksaa rosmariinia tai timjamia

Lämmitä kiertoilmauuni 200 asteeseen. Jos käytät tavallista uunia, nosta lämpö 220 asteeseen.

Pilko juurekset reilun kokoisiksi suupaloiksi ja siirrä kulhoon. Lisää oliiviöljy, suola, pippuri ja tomaattipyree. Sekoita kunnolla niin, että jokainen juurespala saa osansa öljystä ja tomaattisoseesta. Levitä koko komeus väljästi pellille tai uunivuokaan. Paahda juureksia uunissa 20 minuutin ajan ja sekoita sitten joukkoon vaahterasiirappi. Jatka paahtamista vielä 15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat saaneet mukavasti väriä.

Vispaa juuresten paahtuessa munat, kauramaito ja sinappi keskenään kunnolla sekaisin. Lisää jauhot ja suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Kun juurekset ovat paahtuneet ja taikina turvonnut, ota n. 20 x 25 cm uunivuoka ja kaada sen pohjalle rypsiöljy. Laita vuoka 200/220-asteiseen uuniin 6 minuutiksi. Ota vuoka pois uunista ja kaada taikina sen pohjalle. Asettele sitten vuokaan paahdetut juurekset, kirsikkatomaatit sekä yrtit.

Paista 200/220-asteisessa uunissa ensin 20 minuuttia ja laske sitten lämpötilaa 180 asteeseen (jos sinulla on kiertoilmauuni ja 200 asteeseen), jos kokkaat tavallisella uunilla. Paista vielä n. 25 minuuttia tai kun taikina on saanut kauniin värin. Tarjoa toad-in-the-hole lämpimänä raikkaan salaatin kera!

toad-in-the-hole

Kommenttiloota on tälläkin kertaa avoinna! Jos päädyit kokkaamaan tämän reseptin perusteella, kerro ihmeessä kokemuksistasi. Miltä ruoka maistui ja miten se onnistui?

Joulukalenteri – luukku 14: Lanttulaatikkokisan voittaja on…

Jos unohdetaan kalapöytä ja poronkäristys, ehdoton lempiruokani joulupöydässä on lanttulaatikko. Makeaksi hautunut, kullankeltainan lanttuloora on klassikkoasemastaan huolimatta jokseenkin aliarvostettu. Se on kuulemma vetelää mössöä, joka haisee pahalle, eikä maistu muiden jouluruokien rinnalla oikein miltään.

Pöh, sanon minä ja nakkelen niskojani. Nyt on kuulkaa käynyt niin, ettette ole koskaan päässeet maistamaan pitkään keitetyistä lantuista huolella haudutettua lanttulaatikkoa. Maussa on potkua, sillä suussa kisailevat muskottipähkinä, valkopippuri ja inkivääri. Rakenne on kiinteähkö ja suutuntuma silkkisen sileä.

luukku122

Syön lanttua ympäri vuoden. Raasteena, uunissa tai pannulla paahdettuna ja keittoon soseutettuna. Saatan rouskuttaa puolikkaan välipalaksi tai napsia öljyssä ja etikassa uinutta kuutioitua juurikasta epäterveellisten naksujen sijaan. Juuressipsejäkin tuosta keltaisesta kaunottaresta voi valmistaa.

Joka joulu yritän päihittää äitini lanttulaatikon maussa. Kertaakaan en ole vielä onnistunut. En tiedä mikä on hänen salaisuutensa, sillä ainekset ovat molemmilla samat, tai niin hän ainakin väittää. Äidin laatikko on sileää ja syvän oranssin keltaista. Minulla saattaa olla sattumia ja väri jää aina vaaleammaksi, vaikka kuinka temppuilisin.

2015-12-23_01-02-15

Tänä vuonna yritän taas kerran. Jos totta puhutaan, en minä edes halua voittaa, mutta on hauska kattaa laatikot rinnakkain ja vertailla makua ja koostumusta koko perheen voimin. Jonain jouluna minun lanttuloorani on saattanut nousta enemmistön suosikiksi, mutta henkinen voittaja on aina ollut äiti. Ja on sitä vastakin.

Mielelläni julkaisisin äidin lanttulaatikkoreseptin, mutta sellaista ei ole olemassa. On vain raaka-aineita, joita käytetään sen verran kuin miltä kunakin jouluna tuntuu oikealta. Paloiteltuja lanttuja keitetään, kunnes ne ovat tarpeeksi kypsiä. Mausteita ja siirappia lisätään, kunnes maku on oikea. Uunissa paistetaan niin kauan, että laatikot näyttävät siltä miltä pitää. Koeta siinä sitten kokata toisintoa. Jos haluatte kokeilla, lista aineksista tulee tässä:

Äidin paras lanttulaatikko

lanttua
keitinlientä
kananmunaa
siirappia
kermaa
korppujauhoja
muskottipähkinää
inkivääriä
valkopippuria
suolaa
voita

ainekset

Onnea matkaan!