Matkalle lähteminen on kuin treffeille menisi. On tutustuttu muutaman viikon ajan ja suunniteltu tapaamista jo useaan otteeseen. On ehditty tutkailla toisen luonnetta ja ominaisia piirteitä. Onko se taiteellinen, luova ja trendikäs vai perinteinen ja konservatiivinen? Onko se suosittu tai kuuluisa vai ennemminkin hiomaton timantti, joka odottaa löytämistään?

On katseltu kuvia ja mietitty, näyttääköhän se oikeasti noin kauniilta tai komealta vai onko tämä otos kuvattu vain erityisen hyvästä kuvakulmasta? Mitä jos se haluaa vain bilettää tai se on hiljainen ja ujo hissukka? Mitenköhän sen kielitaito? Pärjäänkö englannilla vai meneekö elekielen puolelle?

Mistä se tykkää? Juoko se olutta vai nauttiiko ennemmin viinistä tai shampanjasta? Juustoista se nyt varmaan ainakin tykkää ja sushista! Harrastaakohan se elokuvia tai lenkkeilyä? Sekin mietityttää, onko se mahdollisesti yksityisautoilun kannattaja vai suosiiko julkista liikennettä. Entä miten se suhtautuu lapsiin?

Kun menet treffeille, älä odota liikoja. Koeta olla muodostamatta mielikuvaa sen perusteella, mitä olet lukenut, millaisia kuvia olet nähnyt tai mitä sinulle on kerrottu. Sinun ja deittiseurasi välinen suhde on ainutlaatuinen. Tylsän synonyymeja voivat olla turvallinen, rauhallinen ja vakaa. Äänekästä voi joku toinen kutsua eloisaksi, innostuneeksi ja aktiiviseksi. Riippuu täysin siitä mistä kulmasta katsoo ja kenen silmin. Kun et odota oikeastaan mitään, saatat yllättyä positiivisesti.

Sinkkuaikana noudatin tätä sääntöä erinomaisin tuloksin. En tähän hätään muista yksiäkään treffejä, joista olisin lähtenyt maani myyneenä pois. Kunpa oppisin soveltamaan ajattelutapaa myös reissaamiseen. Etten käsikirjoittaisi lomapäiviä etukäteen ja pettyisi, kun kaikki ei menekään niinkuin strömsössä.

Matkalla minun mieleni noudattaa samaa kaavaa. Ensimmäisen päivä menee pettymyksen piikkiin, koska tuskin koskaan totuus vastaa mielikuvitukseni tuottamaa tarinaa. Sen jälkeen alkaa varovainen nousukiito, kun uskaltaudun ottamaan vastaan sen, mitä kaupunki tai kylä tarjoaa. Viimeisinä päivinä tanssitaankin jo ruusuilla seitsemännessä taivaassa.

Viikonloppu Pariisissa -sanapari pursuaa romantiikkaa, huippuviinejä, ranskalaisia aterioita ja kuljeskelua käsi kädessä puistojen käytävillä ruusujen kukkiessa ympärillä. Pussailua puistonpenkeillä, huikaisevia maisemia, idyllisiä kujia ja lämpimiä iltoja. Kattohuoneiston, josta aukeaa näkymä kaupungin ylle ja jonka vieressä on maailman täydellisin aamiaiskahvila.

Todellisuus saattaa kuitenkin olla nälkäkiukkua, eilisiä croissantteja, väsynyttä laahustamista nuhjuisilla metroasemilla, ryöstöhintaista olutta, turistiryysistä ja hotellihuone, jonka ikkuna avautuu pimeään sisäpihan kuiluun. Romanttiselle illalliselle varatun mekon vetoketju katkeaa, molempiin pikkuvarpaisiin hankautuu kipeä hiertymä ja harmaa taivas tihuuttaa vettä. Itku ei ole kaukana.

Sitten tulee se ilta, joka peittoaa kaikki pettymykset. Sattumalta löydetty ehta ja aito ranskalainen bistro, jonka jokainen haarukallinen sulaa suuhun ja palvelu on ystävällistä ja mutkatonta. Tuntuu kuin olisit kotona. Käsi puristaa kättä, hymy on leveä ja kaikki on hetken tässä.