Déjà-vu – olemme vuokranneet saaren. Eri saaren kuin viimeksi ja tällä kertaa Savon sisävesiltä, mutta saaren kuitenkin, ja mökin. Jälleen on edessä ihanaa toimettomuutta, pitkiä yöunia, laiskoja aamuja, yksinkertaisia päiviä, valoisia iltoja. Lukumaratoneja, grillausta, souturetkiä, saunomista ja mielen ajelehtimista poutapilvien lailla. Kuikan huutoa ja käen kukuntaa. Kaukana kavala maailma.
Janoan somepaastoa ja radiohiljaisuutta monella tapaa. Kaipaan kaupungin äänien taukoamista. Oman ääneni kuulemista ja läsnäolemista. Samaan aikaan haluaisin kirjoittaa teille, itselleni, maailmalle. Joka päivä, joka viikko. Olen saanut teistä monelta valtavan kannustavaa palautetta ja arvostan sitä enemmän kuin arvaattekaan. Alan vähitellen uskoa, että olen oikealla tiellä.
Haluaisin oppia kirjoittamaan niin, ettei jokaista lausetta tarvitsisi miettiä erikseen. Että teksti soljuisi kuin itsestään ja viheltelisi mennessään. Ettei tarvitsisi miettiä viidettä synonyymiä tai kirjoittaako aktiivissa tai passiivissa, menneessä vai tulevassa. Että voisi luottaa siihen mitä suusta pääsee ja sormista nousee.
Siksi pitäisi kirjoittaa joka päivä. Hankkia oikeanlainen rutiini. Uskaltaa antaa sanojen tulla ja mennä omia aikojaan. Olla takertumatta jokaiseen pilkkuun tai erikoiseen sanamuotoon. Voinko sanoa näin, kuulostaako tämä minulta?
Välillä olen toivonut, että sataisi vettä viikon verran. Että taivas olisi musta, eikä aurinko houkuttelisi saareen, uimaan, terassille ja piknikille. Että malttaisin pysähtyä kirjoittamaan.
Tiedän olevani malttamaton. Haluaisin kaiken heti tässä ja nyt. Ja samalla tiedän, että hitaammin hyvää tulee. Vuokrasaari odottaa jo. Seuraavan parin viikon postaukset on kirjoitettu etukäteen ja niiden julkaisutahti on laiska kuin medestä humaltuneen mettiäisen lento keskikesän yöttömässä yössä.
Ps. Tämä blogimerkintä on kirjoitettu puolessa tunnissa. Noin viidennesosassa siitä ajasta, jonka normaalisti yhden tekstin kirjoittamiseen käytän. Intuitiolla ja perstuntumalla, tuli mitä tuli. Kohdelkaa armollisesti ja jatkakaa lomaa, me kaikki olemme sen ansainneet. Hymyillään, kun kohdataan!
Ihanaa lomaa Pia, nauti ajasta saaressa 🙂 Hassua muuten, kun kerrot tuosta postausten kirjoittamiseen kuluvasta ajasta, tekstisi kuulostavat nimittäin aina siltä, kuin ne olisivat syntyneet spontaanisti yhdeltä istumalta. Se kertoo tekstisi kauneudesta ja luontevuudesta. Mutta oli kyllä myös jotenkin lohduttavaa saada taas muistutus, että hyvän tekstin tekeminen vie sittenkin yleensä aikaa vaikka varmasti mitä enemmän kirjoittaa, sen luontevammin oma ääni tulee. Tässä puolentunnin tekstissäkään ei ollut mitään vikaa!
No mä oon aina sun postauksia lukiessa tuumannutkin, että ovat ehkä vieneet hieman enempi aikaa kuin omani, ovat niin hauskaa kerrontaa. Itse en jaksa nähdä vaivaa enkä liioin käyttää liikaa aikaa omien tekstieni näpyttelemiseen, tosin ei mun tekstejä varmaan luekaan kovin moni. Mä oon muutenkin sellanen, että sanon mitä sylki suuhun tuo, niin tekstit on varmaan aika lailla sen mukaisia. Lopuksi yleensä luen tekstin kyllä läpi ja katson ettei ole mitään pahempia virheitä, ehkä saatan poistaa/lisätä jonkun lauseen, mutta en juuri muuta muokkausta tee. Mä ajattelen sen niin, että se on mun harrastus ja jos mun pitää alkaa miettiä liikaa mitä kirjoitan, niin se alkaa olla pakkopullaa eikä siten ole enää mieluista. Loppuisi postaukset varmaan kokonaan. Mutta jokainen tekee tietysti mikä itsestä hyvältä tuntuu. Ihanaa saareilua 🙂
Sulla on ihan oikee asenne hommaan. Kielen ammattilaisena on pakko miettiä vähän tarkemmin mitä sormistaan blogiin päästää, vaikka normiarjessa en paljon sanomisiani mieti. Kuvamuokkauksiin en ole lähtenyt, vaan yritän ottaa ja rajata kuvat niin, että ne kelpaisivat sellaisinaan. Saareilu oli kyllä hyttysistä huolimatta ihanaa ja tänään piti kirjoittaa muutamakin postaus aiheesta, mutta kesäflunssa taklasi minut sängynpohjalle. Aloitin nyt näistä kommenteista, katsotaan riittääkö virta varsinaiseen kirjoittamiseen lainkaan.
Hmm… tämäpä mielenkiintoista…tekstit kirjoitettu etukäteen, kun bloggaaja lomalla. Eikö sitä vaan voi vaan olla lomalla, ja kirjoittaa sitten loman jälkeen? Eihän hyvän blogistin lukijat katoa, eihän? Hyvän kirjailijan kirjaakin jaksaa odottaa, kunhan se vaan ilmestyy! Noin yleisesti, olen vasta nyt lukenut kirjoituksiasi. En pistä mitenkään pahakseni, että tekstisi on värikästä, hyvin kirjoitettua ja kielioppi on hallussa riittävästi, etten motkottamaan pääse (enkä sitä itse ikinä oppinut ?). Kyllä minä pidän hyvin ja huolitellusti kirjoitetusta tekstistä, ja sen näköjään osaat. En ole blogien suurkuluttaja, mutta nuo ruokaohjeet! Ruoka on suuressa osassa ja en muuten herkkusuuna pistä sitäkään pahakseni. Piknik- korisi sisältö oli huikea, vesi vaan valui suupielistä. Olisinpa päässyt mukaan! Kirjoitustyylisi on lennokas ja ihan tuntee, miten nautit elämästä. Se on hienoa, todella mukavaa! Elämän ilot kuitenkin koostuu pienistä jutuista, ystävät, läheisyys, hyvä viini ja ruoka. Ei kovin ihmeellistä, mutta niin suurenmoista.
Taidan sittenkin lukea seuraavankin juttusi, vaikka se on jo kirjoitettu ja ”vanha”. Herätit uteliaisuuteni. Tehtäväsi on suoritettu. Hyvää lomaa ???????
Kiitos mahtavasta kommentista Paakkelssi! Kerron sinulle salaisuuden: iso osa bloggareista luonnostelee tai kirjoittaa juttujaan etukäteen ”varastoon”. Niin teen minäkin, muulloinkin kuin loma-aikana. Yleensä siinä kyllä käy niin, että jokin ajankohtainen aihe ajaa valmiiden juttujen ylitse, mutta silti luonnokset ovat pelastaneet monta sellaista päivää, jolloin ei kertakaikkiaan ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Tekstien kirjoittaminen ajatuksella ja huolellisesti vie aikaa ja sitä ei liikaa ole tarjolla. Eli silloin kirjoitetaan, kun sattuu sopiva väli. Usein tällaiset ”vanhat”, valmiiksi kirjoitetut jutut ovat sellaisia, jotka eivät vanhene, etenkin tämmöisessä blogissa, jossa keskitytään jo elettyyn elämään. Kuten ruokamuistot tai vaikka tuo hiljattain julkaisemani keliakia-aiheinen postaus. Hienoa kuulla, että olen herättänyt uteliaisuutesi! Olet myös tavoittanut blogini ytimen eli ne pienet jutut, jotka tekevät elämästä onnellisen. Tervetuloa tekstieni pariin! 🙂
Kiitos paljon kutsusta juttujesi pariin. Ensin mietin, että onpa kuivaa tekstiä. Luin uudelleen, tykkäsin hyvästä kielenkäytöstä ja värikkäistä ilmaisuista. Kolmannella kerralla mietin, näitä pitää lukea ?. Näissä on jotain, mistä tuli englantilainen huumori mieleen. Älä kysy miksi.
En siis ole mikään somehirmu, en snäpissä, naamakirjassa sun muissa. Luin tasan yhtä blogia, josta pidän positiivisen elämänasenteen vuoksi. Enkä tosiaan tiedä blogien pidosta yhtään mitään. Sinun blogisi hiipi salaa lukulistalle. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja ja luen edelleen. Joten en tuhlaa aikaani huonoon tekstiin. Ei tässä nyt mitään nuori tyttö enää olla! Mainitset olevasi kielen ammattilainen ( pitää googlata?). No sen kyllä huomaa.
Muuten, meillä päin on vaan p
Paakelssia, ei Paakkellsia ?.
Kiitos tästä, odotan uusia tekstejä.
Sinun tapasi kirjoittaa on aivan ihana – ja arvaa mitä: tämä nopeasti kirjoitettu teksti on yksi parhaimmista. Kirjoita, kirjoita, kirjoita vaan. Anna sanojen soljua ja luota siihen että sinulla on sana hallussasi, koska sinulla totisesti on. Kauniita kielikuvia tekstit pullollaan, monimerkityksisiä tapoja kertoa. Itse luen vain muutamaa blogia, koska olen niin nirso – kaipaan hyvää kieltä ja tekstin älykkyyttä, kielikuvien oivaltavaa käyttää ja yllätyksellisyyttä. Sitä kaikkea löydän teksteistäsi. Ihanaa lomaa teille!
Voi Ella, kiitos näistä sanoista! Kiitollisena talletan joka ikisen ja palaan lukemaan aina kun epäilys omasta tekemisen tasosta kaivautuu taas synkkiin pohjamutiin. Ihanaa heinäkuuta sinulle!
Kiitos Pia aivan ihanista kirjoituksista. Näitä on ilo lukea ja seurata blogiasi. Kuten Miialle (Ezen) kommentoin, teidän kaikkien sinun, Miian ja Violan blogeja on ihana lukea – on rikkaus saada, lukea kuvausta teidän kaikkien arjesta, kun te kaikki elätte niin erilaisissa elämänvaiheissa. Terkkuja blogisiskoille. Ihanaa lomaa ja kesää!
Kiitos Pelamare74, mukavaa kun seurailet meidän touhottamista!